Isällä on ihan oikeat kuusikymppiset. Vaatimattomana miehenä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä synttäreistä numeroa, joten juonimme veljen ja puolisoidemme kanssa pienimuotoiset yllätysjuhlat. Minulla on vahva tunne, että isä tykkää käydä syömässä ulkona, mutta ei tule itse ehdottaneeksi ravintolailtaa. Jottei jännitystä tulisi ennakkoon liikaa, valehtelimme vanhalle isälle, että menemme porukalla veljen ja vaimonsa luo syömään, mutta kurvasimmekin matkalla kaupunkiin ja viikinkiravintola Haraldiin. Alkujärkytyksen (ryökäleet minkä teitte!) jälkeen isä vaikutti nauttivansa ruuasta, juomasta, seurasta ja olostaan. Kertoi myös miettineensä, että paikka pitäisi käydä testaamassa joskus, muttei ollut saanut aikaiseksi lähteä.
Syömisen lomassa jatkoimme isän hämilleen saattamista suorittamalla lahjonnan. Tossut olin tehnyt jo jouluksi, mutta kieltojen johdosta en uskaltanut luovuttaa niitä vielä silloin. Ajattelin kyllä ohjeen kuuluessa "ei lahjoja eikä kortteja", että olisin voinut kaksoiskiellon perusteella antaa lahjakortin. Teoriani jäi kuitenkin testaamatta, mutta onneksi syntymäpäiväkseen isä oli ajatellut käytännön olevan jo niin itsestäänselvä ja vakiintunut, ettei ohjetta tarvitse toistaa. Selkeä porsaanreikä jälleen, johon nyt tartuin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti