Sieniä säilöön

Urakoimme viikonlopun aluksi eilisen sienisaaliin pakastimeen pannun kautta. Meillä oli melkein teollinen linjasto. Minä huuhtelin miehen eilen esipuhdistamista kanttarelleista loputkin moskat pois, mies paloitteli puhdistetut sienet vähän pienemmiksi ja samalla paistoi niitä miedolla lämmöllä vähän kuivemmiksi. Sienistä irtosi jonkun verran nestettä pannulle, joka siivilöitiin talteen keiton tai kastikkeen pohjaksi. Lopuksi pussitin paistetut sienet kerta-annospusseihin. Kymmenen litran sienisaalis kutistui prosessissa murto-osaan, mutta nyt on kymmenen kerta-annosta pakkasessa odottamassa. Miltei kerran kuussa pääsee siis herkuttelemaan kanttarellikastikkeella, -keitolla, -muhennoksella tai vaikkapa -piiraalla.

Kanttarelleja tuoksutellessa tuli nälkä. Mitään ihmeellisyyksiä ei kuitenkaan enää iltasella jaksanut alkaa tekemään, joten paistoin kesän viimeisten päivien kunniaksi GrilliWurst raakamakkaraa ja maissia. Lisukkeena omatekoista kurkku-sipulisalaattia. Tykästyin tuohon raakamakkaraan. Pitää hamassa lähitulevaisuudessa koittaa makkaran tekemistä itsekin. Taannoinen lihamyllyhankintakin oli osittain perusteltu sillä, että laitteessa on makkarasarvi. Alkuperäinen peruste tälle tarpeelle tosin oli, että saimme viime vuonna joulukorttin veljeltä ja vaimoltaan, jossa on joulumakkaran resepti.

Kanttispäivä

Olessani reilun puolen vuorokauden mittaisella työmatkalla, miehellä oli aikaa lähteä metsästämään isänsä kanssa. Metsästyksen kohteena kuitenkin epäeläimellisiä olentoja. Pojat olivat kuulemma arvuutelleet, josko kannattaa ollenkaan ottaa ämpäriä mukaan, noinkohan sieltä löytyy enää mustikoita, tai vielä sieniä. Hyvin löytyi, koko ämpärillinen kanttarelleja. Olivat kuulemma käyneet samoissa paikoissa, kuin toissavuonnakin, vaikka mies vähän epäili, josko sinne enää löytää. Tuttu ja satoisaksi todistettu paikka siis, nyt myös GPS koordinaateilla. Täytyy käydä vielä toistamiseen katsastamassa, josko kanttiksia olisi työntynyt maasta vielä lisääkin. Nälkä kasvaa syödessä, tai ahneus ainakin, ei kai tuommoinen kymmenen litraa riitä mihinkään makuun päässeelle.

Syöminen oli jäänyt vähän huonoksi molemmilla päivän aikana, joten laitoin todella pikaisen ruuan kotiin päästyäni. Paistoin paketillisen habanero-mausteisia grillimakkaroita ja sekoitin niille nopean, mutta tuunatun pussimuusin lisukkeeksi. Kaapista löytyi sipulikeittoainetta, jota lisäsin muusijauheen sekaan myöskin pussillisen. Lopuksi vielä puoli purkillista mustaleimaemmentalraastetta perään. Näin sai hieman makua ja näköä ammattikokkien televisiossa parjaamaan Mummon muusi -kopioon.

Oman maan mansikka

Päivittäessäni blogia mies kävi poimimassa mansikoita. Aiemminkin olen sivunnut aihetta, mutta tarinoidaanpa nyt vielä lisää. Kylvin siis kuukausimansikat (tarkempaa lajiketta en muista, tämänkin tarkennuksen löysin googlaamalla) viime vuonna alkukeväästä ensin esikasvatukseen ikkunalle ja kelien lämmettyä purkeista aukileikattuihin multasäkkeihin pihalle. En vielä viime kesänä ollut päättänyt mihin mansikkamaan haluan, joten siitä tämä viljelytapa. Taimet pysyivät hengissä ja tuottivat muutaman marjankin, mutta mitään huikeaa menestystä ei viime kesänä tullut. Kasvit talvehtivat samalla paikalla, mihin multasäkit olivat jääneet, eli suoraan katolta tippuvien lumien kohdalla. Kovin suuria toiveita mansikoiden selviämisestä en uskaltanut elätellä, edellisvuonna samoilla paikkeilla nurmikkokin oli lakastunut jääpoltteesta.

Lumen sulaessa taimet näyttivätkin melko surkeilta, mutta siirsin ne kuitenkin yrttipenkin reunaan. Mansikat tuntuivat kuitenkin olevan mielissään muutosta, jopa siinä määrin, että valloittivat yrttipenkinkin puolta. Liekö vaikea startti kasvukaudelle vaikuttanut marjojen myöhäiseen muodostumiseen, vai onko se vain lajiominaisuus, mutta satokausi tuntuu olevan parhaillaan vasta nyt. Yhdellä poimimalla tuli taas litran verran marjaa, vaikkei mansikkamaa iso olekaan. Sikälikin siis hauska laji tavalliseen mansikkaan verrattuna, että tuoreita marjoja saa syksylläkin. Vielä parempi ominaisuus on, että räkätit eivät jostain syystä näistä marjoista perusta, vaikka minulle maistuvat tavallisia mansikoita paremmin. Nyt mansikoita jouti ensimmäinen rasiallinen pakastimeenkin, joten nauttimaan pääsee vielä talvellakin.

Harfest

Elonkorjuu on yhtä juhlaa! Tai ainakin siinä kohtaa, kun pääsee pitkin vuotta nauttimaan tuotoksista. Itse säilöntä on ainakin minusta tylsää puuhaa, yksitoikkoista ja melko työlästä, eikä tuotoksistakaan pääse useinkaan hyödyntämään heti. Siitäkin huomimatta on taas se aika vuodesta, että päivän saa helposti kulumaan kasviksia peraten, käsitellen ja pakaten. Yllä olevassa kuvassa ruusujen vieressä roikkuu lipstikkaa eli liperiä. Samaa yrttiä roikkuu vielä kahdella muullakin ikkunalla. Kovin aurinkoinen ikkuna ei liene optimaalinen yrttien kuivaamiselle, veikkaisin, että suora valo vie nesteen lisäksi myös väriä ja makua. Meillä kuitenkin sälekaihtimet vievät pahimman terän auringonsäteiltä. Kuivattuaan jauhan lipstikan vielä hienoksi ja käytän lihaliemikuutioiden sijaan vaikkapa patojen maustamiseen.

Toisena helppona säilöttävänä pari isän kasvattamaa jättikokoista kesäkurpitsaa. Pesin kurpitsat ja leikkasin hötön sisuksen pois (ei hätää, käytän senkin kyllä, heti ylihuomenna). Paloittelin jäljelle jääneet palat ja pussitin kerta-annoksiksi pakastimeen. Yllä esillä puolet saaliista.

Isältä saatuja kurkkuja säilöin parissa muodossa, lohkoina, jotka sopivat hienosti keskiaikaiseen pöytään ja kurkkusalaattina, jota voi syödä lisukkeena useimpien ruokien kanssa tai vaikka lämpimien voileipien tai hampurilaisten välissä. Lisäksi oikeassa kuvassa tillisato pakastusvalmiina. Toisaalta olisi saattanut kannattaa pakastaa tillitkin valmiissa kerta-annoksissa, mutta iski laiskuus. Tilli on kuitenkin purkissa melko ilmavasti, joten uskoisin, että ositus onnistuu jäisenäkin. Toivottavasti tiivis purkki pitää aromit sisällään. Muistan lapsuudesta, kun koko pakastimen sisältöön oli tarttunut tillin haju, kun yrttiä oli pakastettu falskaavammassa astiassa.

Valkosipuli-herkkukurkut

1 kg avomaankurkkuja lohkoina
10 tillinkukintoa
5 valkosipulinkynttä viipaleina

Mausteliemi:
7 dl vettä
3 dl väkiviinaetikkaa
3 dl sokeria
1 rkl suolaa
maustemitallinen jauhettua neilikkaa
mausemitallinen jauhettua valkopippuria
½ rkl sinapinsiemeniä

Lado kurkkuveneet puhtaisiin lasipurkkeihin pystyasentoon. Lisää väleihin tillinkukintoja ja valkosipulikynsiviipaleita. Keitä vettä sokeria ja mausteita viitisen minuuttia. Lisää etikka ja kuumenna liemi kiehuvaksi. Kaada mausteliemi tölkkeihin ja sulje kannet tiiviisti.

Valkosipulinen kurkkusalaatti

1 ½ kg avomaankurkkuja ohuina suikaleina
½ kg sipuleita viipaleina
muutama hienonnettu valkosipulinkynsi
1 dl hienonnettua tilliä

Mausteliemi
3 dl vettä
3 dl väkiviinaetikkaa
6 dl sokeria
1 ½ rkl suolaa

Sekoita pienityt kasvikset keskenään ja lusikoi lasitölkkeihin. Keitä mausteliemi ja kaada kiehuvana tölkkeihin ja sulje kannet tiiviisti.

Sen verran vielä muokkasin tähän erään reseptiä edelleen, että käytin osin malt vinegaria, joka etikkahappopitoisuudeltaan vastaa puoleksi vedellä lantattua väkiviinaetikkaa. Jos siis olisin raaskinut käyttää koko määrän malt vinegaria, sitä olisi tullut koko nesteen määrä, eli 6 dl.