Ripurapuja

Loman lopulle järjestettiin vielä perinteiset (eli jo toiset) vuotuiset rapujuhlat. Sen verran raukka olen, etten pidä ajatuksesta joutua tiputtamaan eläviä rapuja kiehuvaan liemeen, joten ravustan syömiset pakastealtaasta. Ravut ovat hyviä ja niiden syöminen pienissä määrin ihan mukavaa hommaa, mutta veikkaisin rapudietin olevan melkoisen tehokas laihdutusmuoto. Yhdestä saksiniekasta ei kovin valtavaa määrää syömistä saa, mutta syötävän etsimiseen kuorista menee melkoinen määrä aikaa ja energiaa. Niinpä tälläkin kertaa alkupala oli sen verran isompi, ettei rapuja tarvitse availla nälkäisenä. Hyödynsin alkupalaan toissapäivänä pakastamieni kesäkurpitsojen hötöt sisukset, sekä viime hallowiinina pakastetun kurpitsanlihan. Kurpitoja tuli yhteensä kaksi kiloa. Keitin kurpitsapalat ja pari silputtua sipulia pehmeiksi puolessa litrassa kasvislientä. Seuraavaksi soseutin keiton sauvasekoittimella, maustoin suolalla, mustapippurilla ja timjamilla ja lisäsin perään vielä pari desiä ruokakermaa. Keiton koristeena ja sattumina kurpitsansiemeniä sekä ruislimpusta pilkottuja ja uunin jälkilämmössä kuivattuja krutonkeja.

Illan pääasiana olivat kuitenkin ne ravut. Pakasterapujen valmistuksessa suurin haaste on muistaa ottaa ne sulamaan jääkaappiin riittävän aikaisin. Rapujen kanssa on tapana nauttia snapsia, joita tässä kattauksessa on kahta laatua. Perinteisempänä versiona tillivodkaa, johon murskasin samana päivänä kourallisen tilliä (myös moni muu tuore yrtti kävisi) ja sekoitin tillimurskan ja puoli ruokalusikallista sokeria tilkkaan vettä. Juuri ennen tarjoilua lisäsin seokseen reilun pari desiä pakastinkylmää vodkaa. Toisena snapsina lähinnä porukan raskautettua ajatellen alkoholiton sitruunasnapsi, johon raastoin yhden sitruunan kuoren ja puristin sen mehun, lisäsin ruokalusikallisen sokeria ja täytin kahden desin pullon loppuun vedellä. Tämäkin snapsi tarjoillaan mahdollisimman kylmänä. Lisäksi tarjolla paahtoleipää, johon voi malttaessaan kasata ravunpaloja tai pyyhkiä tillivoita, tai jos käy niin hyvä tuuri, kuin miehelläni, sipaista ravun mätiä. Kuvan kulhoissa ei muuten ole lisukekeittoa, vaan sitruunalla ja mustaherukanlehdillä koristellussa vedessä voi huuhdella sormia sotkuisen syömisen lomassa.

Aterian päätteeksi oli vielä kakkukahvit. Rapujen jälkeen ainakin minun tekee mieli jotain raikasta, joten leivoin marenkikuorrutteisen sitruunatortun. Resepti on kirjasta Leivo herkkuja helposti, mutta kopioin sen tuohon allekin hieman muunneltuna.

Sitruuna-marenkipiirakka

Pohja:
250 g vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
125 g voita pieninä paloina
3 rkl kylmää vettä
2 munankeltuaista

Täyte:
30 g vehnäjauhoja
30 g maissitärkkelystä (maizenaa)
250 g sokeria
2 dl sitruunamehua
½ sitruunan kuori raastettuna
3 dl kylmää vettä
50 g voita pieninä paloina
6 munankeltuaista

Marenki:
8 munanvalkuaista
400 g sokeria

Mittaa jauhot ja sokeri monitoimikoneen kulhoon. Käynnistä kone, lisää voipalat vähitellen ja anna sekoittua tasaiseksi taikinaksi. Lisää vesi vähän kerrallaan ja lopuksi keltuaiset. Vaivaa taikinaa vielä käsin pöydällä. Kääri taikina muoviin ja jätä jääkaappiin vetäytymään vähintään tunniksi.

Painele taikina suureen piirakkavuokaan, pistele pohja haarukalla ja esipaista pohjaa 180 asteessa 15 minuuttia.

Tee paiston aikana täyte. Mittaa jauhot, maissitärkkelys, sokeri, sitruunamehu ja raastettu sitruunankuori kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä kokoajan sekoittaen. Lisää vesi vähän kerrallaan, koko ajan hyvin sekoittaen. Sekoita, kunnes kiisseli sakenee. Siirrä karrila levyltä ja vatkaa kiisseliin voi ja keltuaiset vähän kerrallaan. Nosta kattila takaisin levylle ja vatkaa pari minuuttia, kunnes kiisseli sakenee. Kaada kiisseli esipaistetulle piirakkapohjalle.

Vatkaa myös valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Levitä tai pursota marenki täytteen päälle.

Paista piirakkaa 180 asteessa viitisen minuuttia, tai kunnes karenki on saanut vähän väriä.

Loppuun vielä bonuksena kevyt ja nopea lounas, joka syötiin ennen rapujuhlia. Maustoin lohen merisuola-lime-rosmariini -sekoitukella, ja paistoin ensin nahatonta puolta. Sitten kääntö ja lisää paistamista nahallisella puolella, kunnes pala on kypsä. Mukavan rapea tuli, ja nahallisella puolella voi huoletta vaikka vähän polttaakin kalaa. Lisukkeena wok-vihanneksia viimeisillä oman maan sokeriherneillä jatkettuna. Ruoka ei olisi välttämättä tarvinnut kastiketta, mutta sitä oli kuitenkin tarjolla purkista. Mallina Aasia-kaupasta löydettyä "thaimaalaista ketsuppia", eli tulista mango-lime -kastiketta.

Etelän hetelmät

Koska smoothie-päivityksiä on tullut viimeaikoina sen verran runsaalti, ajattelin tehdä yhden kokoelmapäivityksen viime päivinä valmistuneista erikoisemmista versioista. Ensimmäisenä tavallisimmista raaka-aineista valmistettu juoma, jossa pari banaania, mango, pari omenaa ja tilkka omenamehua. Hyvää perusmakua.

Seuraavana hieman erikoisempi versio, jossa parin banaanin lisäksi yksi pitahaya. Vietnamissa joskus ihmettelimme miehen kanssa, minkälainen hedelmä on pirtelölistan dragonfruit ja viereisessä pöydässä istunut motoristiliivinen Hue Rider toi meille hedelmän näytille samalla ihmetellen, että eikö teillä muka ole kotimaassanne näitä? Prismasta löytyi, nyt myös smoothiesta. Melko meidon, mutta raikkaan makuinen hedelmä, josta pirtelöön tuli hauska täplitys.

Toinen erikoisempi hedelmä oli kiwano, eli sarvimeloni tai kivakurkku. Maku oli tässäkin mieto, ehkä hieman karviaismainen. Kolmannen nimensä mukaisesti on hedelmälihan rakenteen ja osin maunkin osalta lähellä kurkkua.

Viimeisenä kokeiluna oli hieman tutumpi granaattiomena, jota en tosin sitäkään ole tullut aikaisemmin käyttäneeksi. Granaattiomenan kovertaminen käyttöön oli näistä hankalinta ja sotkuisinta. Makukin oli tässäkin yllättävän mieto, hiukan ehkä viherherukkaan vivahtava. Väri kuitenkin oli aivan mainio rubiininpunainen, josta tuli helmiäismäistä hohdetta pirtelöön.

Kaikki hedelmät antoivat eniten uutuudenviehätyksenä, mutta kuitenkin vanhassa vara parempi. Jatkossa, jos teen pirtelöitä vain nälänkarkoitukseen, tulen käyttämään ennemmin kotimaisia marjoja. Ekoteon ja huokeamman hinnan lisäksi ovat todennäköisesti ravinteikkaampia ja ainakin helpommin käytettäviä. Hauskan näköisiähän nämä erikoisemmat hedelmät ovat, joten ulkonäöllisistä syistä saatan joskus vielä ostaa uudelleen.

Gölgi

Kesäloman kunniaksi keitin ensimmäisen erän glögiä. Jotenkin tuntuu, että syksy on tullut, oikeastaan jo viime viikolla. Toisaalta vuodenaikojen vaihtelut on kyllä mukavia, hetken voi taas nauttia vuotuisesta kynttilöiden, glögin ja villasukkien uutuudenviehätyksestä. Mutta palatakseni glögiin, keittelin vesitilkassa muutaman tähtianiksen, kardemummaa, inkivääriä, kanelia, neilikkaa ja hunajaa. Vartin verran muhittuaan lisäsin litran omenamehua ja annoin hautua vielä tovin. Sitten puolet valmistunutta glögipohjaa ja puolet valkoviini-viina seosta termariin, ja tissuttelemaan. Lopun glögipohjasta pullotin ja säilön jääkaapissa vastaisuuden varalle. Sopivan lämmintä glögiä saa, kun kiehuttaa puoli lasillista glögipohjaa mikrossa ja lisää päälle huoneenlämpöistä terästettä.

Alkupalana glögille oli täytettyjä paprikoita. Paistoin ensin 400 g naudan jauhelihaa, pari sipulia pieneksi pilkottuina ja pari valkosipulinkynttä hienonnettuina, seuraavaksi lisäsin kolme tomaattia pienittynä, kourallisen riisiä, turauksen soijakastiketta sekä sitruunamehua. Annoin näiden hautua pannulla kannen alla kymmenisen minuuttia. Lopuksi lisäsin kourallisen tuoretta kanelibasilikaa ja oreganoa hienonnettuna sekä reilulti myllyttyä mustapippuria ja reilun puoli desiä tuhtia tuorejuustoa. Täytin tasaiseksi sekoitetulla seoksella viisi suippopaprikaa ja hatutin ne kannoilla cocktailtikuilla varmistaen. Täytettä olisi riittänyt vielä hyvin kahteen tai kolmeen lisäpaprikaankin. Lopuksi hauduttelin täytettyjä paprikoita miedolla tulella puolisen tuntia.

Apinoiden kuningatar

Vauvajuhlaillessa meni oikeastaan koko päivä, joten illalla olikin hiukkasen hiukova olo. Kuten ehkä on ollut huomattavissa, olen löytänyt smoothiet uudelleen. Blenderin pesu ei olekaan niin kovin hankalaa pesukoneessa, joten hyvää ja terveellisä välipalaa saa vaivatta.

Oikeastaan tässä reseptissä ei olisi ainesta omalle päivitykselle, mutta kun nimi on niin kiva! Sekoittimessa siis soseeksi muutama desi vadelmia, saman verran mustikoita ja pari banaania.

Mannapuuroa ja mansikkaa

Pitkästä aikaa on päivä, jolloin ei ole mitään sovittua tai muuten pakollista tekemistä. Niinpä aamun saattoi aloittaa verkalleen puuron keitolla oikein hellalla. Jottei kuitenkaan sorruta liian terveelliseen elämään, fiilistelin lapsuutta laittamalla mannapuuroa. Ohje on tosin hieman lapsuudesta poikkeava.

Maukas mannapuuro

1 l makeuttamatonta mansikka-raparperimehua
2 dl maitojauhetta
1 dl sokeria
1 ½ dl mannasuurimoita

Keitetään koko ajan sekoittaen kymmenisen minuuttia.

Päivän pikalounas puolestaan oli terveellisempi. Latasin blenderiin kolme appelsiinia, kaksi pakasterasiallista vadelmia ja muutaman ruokalusikallisen tyrnijauhetta. Pitäisi olla muodin mukaista superfoodia.

Loppuun vielä pari otosta luonnonoikusta. Anoppi toi muistaakseni noin vuosi sitten orkidean, jolla en ajatellut olevan kovinkaan suurta elinajanodotetta epäsäännöllisen kukkienhoitotaipumuksemme huomioiden. Toisin kuitenkin kävi. Ensimmäiset kukkavanat lakastuivat, mutta muuten kasvi on pysynyt hengissä. Keväällä lehtien välistä alkoi puskea uutta kukkavanaa, jonka tuin neulepuikolla alkuperäisten tukien ollessa jossain varmassa tallessa. Muodostunut nuppu puhkesi kukkaan tänään, ihmeellistä!

Hyvät melonit

Muksuna en erityisemmin välittänyt vesimelonista. Jo silloin taisin olin tarkka siitä, että makua pitää olla. Toisaalta vesimelonin siemeniä oli tylsää syljeksiä ja hedelmän mehu valui aina pitkin poskia. Nykyisin olen kuitenkin jo kaikkiruokaisempi, etenkin, jos makuja vähän tuunaa ja valitsee evoluution kannalta kehnon hedelmän, eikä yritäkään syödä sitä lohkoista. Otetaan siis jääkaappikylmä pieni siemenetön vesimeloni (noin 2 kg), paloitellaan ja soseutetaan sauvasekoittimella tai blenderissä. Lisätään pieni pala raastettua inkivääriä (noin 40 g), sekoitetaan vähän lisää ja maistellaan.

Juomaa nauttiessani ajattelin, että tässäpä olisi oiva valmiste raskautetuille. Inkivääristä tuli juomaan terästyksen kaltaista potkua ja juurta pidetään lisäksi pahoinvointia ehkäisevänä. Näemmä lisääntyjiltä kuitenkin kaikki kiva kielletään, joten suurissa määrin ei ainakaan kannata tätä smoothieta vauvabuumilaisten nauttia. Itse voin onneksi santsata hyvillä mielin toisenkin lasillisen.

Kesäkisat

Mies lähti peliporukan kanssa mökkeilemään, joten järjestin meillä kesäkisat. Suunnittelin ensin viisilajisen kolmiottelun, mutta yhdessä lajeista (lasin täyttäminen muutaman metrin päässä sijaitsevasta astiasta suullinen kerrallaan) piili selvä hukkumisvaara, joten se jättiin suosiolla pois lajiluettelosta. Suoritettuina lajeina vesi-ilmapallon pituusheitto, tarkkuusammunta imukuppijalkajousella, cocktailtikun heitto cosmolasiin ja pyöränrenkaan vieritys. Urheilussa tärkeää on kunnon tankkaus, joten ensin syötiin hyvin.

Alkumaljoina iltamilla oli laivalta löydettyä laatikkocosmopolitania ja alkoholitonta sangriaa, jonka valmistamisen aloitin jo edellisenä päivänä. Liotin muutaman hyvin pestyn appelsiinin kuorisiivuja litrassa rypälemehua yön yli. Siivilöin rypälemehun, lisäsin puolisen litraa appelsiinimehua ja vielä litran sitruunalimsaa juuri ennen tarjoilua. Vieraiden saavuttua laitoin lohen savustumaan ja valmistin lisäkesalaatin, jossa salaatin, pinaatin, avomaakurkun, tomaatin ja ruohosipulin lisäksi jujuna hunajameloonia ja vieraiden tuomia mansikoita. Jälkiruuaksi vielä edellispäivänä valmistettua limehyytelöä (K-kaupan Amerikkahyllystä) jonka seassa tuoreita appelsiininpaloja.

Ruokailun jälkeen siis kisailtiin, ja illemmalla tarjolla oli vielä ruokaisaa riisisalaattia, jota tein tupla-annoksen, eli melkoisen megamäärän (ohje muistaakseni muunneltu alunperin Myllyn Paras -sivuilta).

Pienenä takaiskuna juhlissa oli, että unohdin pyytää vieraita ottamaan kameran mukaan, ja oma kamera on miehen mukana mökillä. Kuvat jäivät siis valitettavan vähiin, jotenkin en ole vielä oppinut kunnolla kännykkäkuvaajaksi, kuten tuosta ainoasta kuvasta näkyy.

Ruokaisa riisisalaatti

2 dl tummaa riisiä
200 g kinkkua suikaleina
200 g (avomaa)kurkkua pieninä paloina
200 g pakastemaissia
100 g kevätsipulia tai purjoa renkaina
100 g juustoa kuutioina tai raejuustoa
100 g omenaa kuutioina
1 punainen paprika pieninä paloina

Kastike:
1 dl (kylmäpuristettua)rypsiöljyä
½ dl (omena)viinietikkaa
2 rkl sokeria
1 tl jauhettua viherpippuria
½ tl yrttisuolaa

Keitä riisi, ja huuhdo se kylmällä vedellä ja valuta siivilässä. Sekoita pienityt aineet riisin kanssa ja lisää hyvin sekoitettu kastike joukkoon. Anna salaatin marinoitua jääkaapissa vähintään tunti, mielellään yön yli.

Ihq drinksuja

Käytiin juhannusostoksilla ruoka- ja juomakaupassa, löytöretkeltä tarttui mukaan kaikenlaista kivaa, kuten cocktailkirsikoita ja grenadinea. Piti päästä testaamaan tuotteita heti, joten sekoitin pitkän viikonlopun kunniaksi parit drinksut. Ensimmäisenä Tequila Sunrise, jota veli on joskus mainostanut ainoaksi drinkiksi, jonka on joutunut jättämään kesken pahan maun vuoksi. Pakkohan tuo oli testata! Hyvää oli, odotuksista poiketen. Seuraavaan drinkkiin haettiin ohjetta, jossa voisi käyttää tummaa rommia, löytyi juoma nimeltä Planter's Punch, jossa tosin on aika tavalla kaikkea muutakin. Raikas drinkki, joka maistui hieman samalta, kuin merirosvosynttäreiden grogi. Loppuun vielä Black Watch -niminen juoma, joka oli niin tylsän näköinen, ettei tullut kuvattua, mutta maultaan erinomainen. Kahvilikööri korostaa viskin makua, silti kovin kallista viskiä ei kannata sekoitukseen tuhlata. Juodessa pitää myös syödä, joten mies laittoi herkkuleivät palanpainikkeiden seuraksi.

Tequila Sunrise
Täytetään lasi jäillä, lisätään 4 cl tequilaa ja appelsiinimehua maun mukaan. Hämmennetään muutama kerta ja lisätään 1 cl grenadiinia lopuksi nopealla kaatoliikkeellä, jotta se painuu lasin pohjalle. Kohotessaan pohjalta se saa aikaan auringonnousuefektin. Koristeena tällä kertaa cocktailkirsikan lisäksi nektariinilohko tuoreen appelsiinin uupuessa.

Planter's Punch
Ravistetaan jäiden kanssa 2 cl vaaleaa rommia, 2 cl tummaa rommia, 1 cl sitruunamehua, 1 cl limemehua, tilkat sokerisiirappia, Triple Seciä ja grenadinea, kunnes sekoitus on kylmää. Täytetään korkea lasi puolilleen jäämurskalla ja kaadetaan sekoitus lasiin. Täytetään lasi kivennäisvedellä, ja koristellaan trooppisesti.

Black Watch
Sekoitetaan 3 cl viskiä ja 1,5 cl kahvilikööriä muutaman jääpalan kanssa, kaadetaan päälle kivennäisvettä fiilispohjalta.

Parempi raparperipirtelö

Raparperin kanssa kuuluu kuulemma nauttia maitotaloustuotteita, jotta välttyy oksaalihapon aiheuttamalta luukadolta. Siitä se ajatus sitten lähti tarkkaan mitattuun pirtelöreseptiin.

Raparperipirtelö
muutama iso lusikallinen vaniljajäätelöä
reilu loraus makeuttamatonta raparperimehua
sopiva töräys kinuskikastiketta
noin kolmasosa kourallinen mantelilastuja

Sekoitetaan blenderissä, kunnes juoma on tasalaatuista.

Prinsessamargarita

Veli lähetti viestin, jonka johdosta olen ihan tätinöissä. "No nyt syntyi tyttö! Rauhallinen, tummatukkainen ja kaikin puolin täydellinen." Uuden sukulaisen kunniaksi täytyy vähän kilistellä, joten tein prinsessamargaritat. Blenderiin iso pakasterasiallinen jäisiä mustikoita, tequilaa, Triple seciä, limemehua ja metsämansikkalikööriä. Soseutuksen jälkeen sokerireunuksella varustettuun margaritalasiin ja pilli pystyyn. Oikeaoppisesti valmistetun marjamargaritan kuuluu olla sen verran tuhtia, ettei pilli kellahda.

Juoman nimestä vielä. Kuningatar- etuliitteen saa tuotteet, joissa on mustikkaa ja vadelmaa, nyt vadelman sijaan on sievää metsämansikkaa. Juoman värikään ei ole perinteisen pastellinen, vaan tummatukkaiselle prinsessalle paremmin sopiva.

Länsinaapurin uudet perunat

Tänään oli sen verran taukoa vesisateessa, että ehdimme leikata nurmikon ensimmäisen kerran tänä kesänä. Leikkurin lykkimisen ja haravoinnin lomassa tuli saatua sen verran reilu annos ulkoilmaa, että tuli ihan nälkä. Onneksi ruoka valmistui taas alle tunnissa.

Ruotsalaisten uusien perunoiden hinta oli laskenut jo siedettävälle tasolle, joten nyt raaski ostaa vuoden ensimmäiset maistiaiset. Perunoiden seuraksi savustimme (taas) lohta. Sitä hyvää Hackmanin kalamaustetta ei muuten tehdä enää, kävin kysymässä Iittalakaupasta. Jos joku näkee maustetta jossain, niin kertokaa ihmeessä! Toisaalta voi olla hyväkin juttu, tulee enemmän vaihtelua kalan maustamiseen. Tällä kertaa toisella puolikkaalla tavallista kalamaustetta ja toisella chilisekoitusta. Chili toimi hyvin sekin, tosin polte peitti ehkä hitusen liikaa lohen ja savun makua. Täytyy siis viilata maustesekoitusta hieman seuraavalla kerralla. Perunoiden ja kalan lisäksi pöydässä vielä salaattia, jossa jäävuorisalaatin ja tomaatin lisäksi tuoretta herkkusientä ja oman maan ruohosipulia sekä kastikkeena kylmäpuristettua rypsiöljyä ja vaaleaa balsamicoa. Jämät yhdistin perunasalaatiksi lohella. Hyvää evästä alkuviikolle.

Loppuun vielä kuva sadepäivien Photoshop-askarteluista. Lempo on raparperilla maustettua snapsia, josta taitaa olla maininta jo aikaisemmassakin jutussa. Isälle piti lähettää juoman keksimisen johdosta kuva etiketistä jo ennakkonäytöksenä. Isä kommentoi "Hieno hahmokuva on se himokkaasta herrasmiehestä. Syntisen hyvä on kyllä tuotekin. Sikäli sopiva mannekiini on tuo juomalle, kun sattuu olemaan itsekin juoman nimen omaava olio." Itse vielä lisäisin, että näyttää nimihahmonkin kieli viedyltä. Vieressä nätimpi etiketti juoma-annoselijaan ylösalaisin päätyvälle ginille ja äärioikeistossa Long Island Ice Tea -sekoitus, jolle nörttiäkin nörtimpi eliittietiketti.

Hei me grillataan!

Lyhyttä taukoa lukuunottamatta koko päivän on satanut, vaikka piti tulla helle. Tunnen itseni petetyksi! Onneksi grillaus onnistuttiin ajoittamaan lyhyeen vähävetiseen hetkeen. Muurikalle päätyi tänään paketillinen punaviinimarinoituja naudanpihvejä ja tomaatti-paprika-herkkusienivartaita. Toimii! Taas.

Lisäksi tänään tehtiin vähän viimeistellympi aamiainen, pöydässä myös gerbera, joka saatiin eilen Food is Art -ruokarastien viimeiseltä etapilta. Eikä siinä vielä kaikki, välipalana kirsikkatomaatti-minimozzarellasalaatti oliiviöljyllä, balsamicolla, mustapippurilla sekä basilikalla ryhdistettynä ja iltapäiväkahvin joukossa karamellisiirappia ja vaahdotettua maitoa. Vähän lipsahti herkuttelun puolelle sadepäivä.

Nätti kuin sima pienenä

Vähän myöhäisheränneenä muistin laittaa siman tulemaan vasta tänään. Koska tässäkään asiassa ei voi mennä normaalia reittiä, tein viime vuonna siman keskiaikaisittain hunajalla makeutettuna ja tänä vuonna mausteena on raparperinpaloja. Joskus huomaan itsekin arvostukseni ruokaan menevän yli (vaikken toki annakaan huomion haitata), raparperit ovat nimittäin jo kertaalleen uitettu rommissa Lempo-likööriä valmistettaessa. Satsiin tuli (in order of appearance):

-Yhteensä puoli kiloa sokeria ja fariinisokeria, joista jälkimmäistä enemmän
-Yhden sitruunan kuori lastuina ja hedelmäliha ohuina viipaleina (sen valkoisen osan maltoin kuitenkin heittää pois)
-Vajaa puoli litraa rommissa lilluneita raparperinpaloja
-Neljä litraa vettä, josta ensimmäinen puolet kiehuvaa ja jälkimmäinen kylmää
-Puoli maustemitallista kuivahiivaa

Sekoitetaan kaikki aineet keskenään järjestyksen mukaisesti ja annetaan muhia liinalla peitettynä (joka pingotettu kumilenkin avulla kattilan reunoihin uimisen estämiseksi) vuorokauden verran. Pullotetaan ja terästetään rusinoilla ja sokerilla. Annetaan käydä huoneenlämmössä kolmisen päivää ja viilennetään. Siman pitäisi siis olla valmista sopivasti vappuaamuksi.