Pikapurtavaa ja tulista mättöä

Mies oli huolissaan, että riisipaperit (ei siis 500 kpl nippu kopiopaperia, vaan vietnamilaisten kevätkääryleiden kääreet) ja tuliset grillimakkarat tulevat varmasti käytettyä ennen pahentumista. Rauhoittaakseni miehen, ja omaakin, mieltä askartelin näistä iltapuhteeksi purtavaa. Kevätkääryleissä sorruin helppoon reittiin. Liotin riisipapereita lämpimässä vedessä puolisen minuuttia, kuivasin keittiöpyyhkeellä ja lusikoin täytteeksi huuhdeltua thaimaalaista säilykesalaattia, joka pitää sisällään mm. pavunituja, porkkanaa ja sieniä. Sitten vaan paketti kasaan, dipiksi sweet chili saucea ja soijaa ja käärylää ääntä kohti. Ihan kivoja, mutta hiukkasen teollisen makuisia. Täytyy ensi kesänä, mikäli chilinkasvatus onnistuu hyvin kasvikomerossa, tehdä omaa kastiketta, ja toisaalta täyttää kääryleet tuoreilla aineksilla. Varmasti vielä maukkaampaa.

Loppuviikon evääksi puolestaan valmistin meksikolaishenkistä papupataa makkaralla. Alkuperäisen ohjeen alkuperästä minulla ei ole enää muistikuvaa, mutta toisaalta resepti on sen verran muokattu jo, että voin vain pienillä tunnontuskilla ottaa sen omiin nimiini. Lisukkeeksi kuuluu vielä juustomausteisia nachoja, mutta ne kannattaa lisätä annokseen vasta juuri ennen mikrottamista, että pysyvät rapeina.

Meksikolainen makkara-papupata 4-5 annosta

öljyä paistamiseen

1 sipuli pienittynä

2 valkosipulia silppuna

1 tl juustokuminaa

1 pieni purkki tomattipyrettä

3/4 l vettä

1 lihaliemikuutio

1 tlk kidneypapuja huuhdeltuna, puolet murskattuna

1 tlk ruskeita papuja huuhdeltuna, puolet murskattuna

1 pkt tulista grillimakkaraa, paloiteltuna

1 dl tummaa riisiä

pieni pussi pakastemaissia

pieni pussi juustomaustettuja nachoja

Kuumenna öljy, kuullota sipulit. Lisää juustokumina ja tomaattipyre, sitten vesi ja lihaliemikuutio. Anna kiehua, lisää murskatut pavut ja sekoita tasaiseksi. Lisää vielä kokonaiset pavut, makkaranpalaset ja riisi. Hauduta kannen alla miedohkolla lämmöllä, kunnes riisit ovat kypsiä. Lisää lopuksi maissit ja lämmitä. Tarjoile juustomausteisten nachojen kera.

Prinsessapipo ja bamburätti

Työystäväni täytti vuosia. Olin jo aikaisemmin kysellyt, josko hänelle kelpaisi joku itselleni vääränväriseksi toteamastani paljettilangasta tehty asuste. Löysä pipo olisi kuulemma kiva. Niinpä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä aloin neuloa Nukkumattia odotellesani Novitan kevään lehdessä olleen ohjeen mukaan. Lanka olikin niin paksua, että ehdin helposti saada pipon valmiiksi parissa illassa. Ystäväni tyttö (noin neljä vee) oli kuulemma synttäriaamuna tarjonnut äidilleen tiaraa töihin, kun synttärisankari saa olla ihan luvan kanssa päivän prinsessana. Jostain syystä tiara oli kuitenkin unohtunut kotiin, mutta äiti näytti kuulemma ihan prinsessalta tässä pipossakin.

Toisaalta kävin tupatarkastuksella toisen työystäväni uudessa asunnossa. Olen itse tykästynyt taannoin neulomaani bambu-puuvillasekoitteiseen tiskirättiin, joten neuloin vastaavan viemisiksi. Rätti on yllättävän imukykyinen ja toisaalta sen voi pestä koneessa täydellä lämmöllä (testattu juttu), joten pysyy helposti hajuttomana.

Lainasin edellisviikolla kirjastosta Neulojan käsikirja -nimisen ohjekirjan, jonka erilaisille pintaneuleille keksin näiden tiskirättien olevan oivallinen kokeilukohde. Tässä käytetyn mallineuleen nimi on bambu, mielestäni aika osuva. Ja sattui värikin kohdalleen, keittiön matto ja pöydän tabletit olivat molemman vaaleata lilaa. Toisaalta ehkä tylsän käytännöllinen ja hieman tökerökin vieminen, mutta lahja antajansa mukaan...

Raparperi-Dallas

Ostettiin viimein lentoliput syyslomalle mm. Dallasiin, tästä ja villiintyneestä raparperipöheiköstä innostuneena tein raparperidallaspullia. Harmittavan pieni määrä kului raparperia pullaan, mutta hyviä olivat silti. Toisaalta täytettä voisi toki laittaa reilumminkin, jolloin raparperiakin kuluisi enemmän. Makeita, mutta samalla raikkaita, joten sopivat hyvin lihotuskuurille. Helposti saa syötyä useammankin samalla istumalla, joten pakastimen ollessa turhan täynnä tyrkytin pullia lähipiirille, jotta ihan koko kahta pellillistä ei tulisi syötyä itse. Resepti on internetin ihmeellisestä maailmasta hieman muunnellen.

Raparperidallaspullat (32 kpl)

Valmista ensin hilloke.

Raparperihilloke
2,5 dl raparperia paloina
ripaus kanelia
2 rkl vettä
1 dl hillosokeria (tai 1 dl sokeria ja 1 tl maizenaa)

Kuumenna raparperinpalat, kaneli ja vesi kiehuvaksi, lisää vielä sokeri. Keitä miedolla lämmöllä n. 10 min, välillä sekoittaen. Anna jäähtyä.

Tee sitten pullataikina

pullataikina
75 g voita
3 dl maitoa
50 g hiivaa
½ tl suolaa
1 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 muna
noin 650 g vehnäjauhoja

Sulata voi, lisää maito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva taikinakulhoon ja vispaa voi-maitoseos joukkoon. Sekoita joukkoon myös suola, sokeri, kardemumma, muna ja lopuksi jauhot vähän kerrallaan, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Peitä kulho ja anna kohota lämpimässä paikassa vähintään puoli tuntia, kunnes taikina on kaksinkertaistanut tilavuutensa.

Tee välissä täyte.

täyte
1 tlk (250g) maitorahkaa
1 pkt vaniljakastikejauhetta
raparperihilloke (noin 2 dl)
1 rkl vaniljasokeria

Sekoita täyteaineet keskenään tasaiseksi massaksi.

Sitten varsinaiseen leivontaan. Vaivaa taikinaa pöydällä vielä hetki, käytä tarvittaessa jauhoja apuna. Puolita taikina, ja kauli kummastakin puolikkaasta noin 30 x 35 cm kokoiset suorakaiteen malliset levyt. Levitä täytettä levylle pituussuunnassa 3/4 levyn korkeudesta. Kääri levy rullalle niin, että täytteetön pätkä jää päälle. Leikkaa rullat 16 osaan kumpikin, ja nostele pullat pellille. Ulkosauman voi vielä taitta pullan alle, että ei leviä uunissa. Anna pullien kohota taas puolisen tuntia. Voitele pullat kananmunalla ja paista 225 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia.

Jauhekalaa

Lihamyllystä ja eilisestä kesän ainoasta kaupungilla nautitun terassilounaan kalapurilaisesta innostuneena päätin koittaa jauhekalapihvien valmistusta. Pakastimessa oli vajaa pussillinen alaskanseitifileitä, jotka sulatin myllyttäväksi. Määrä jäi vähän vajaaksi ohjeellisesta reseptistä, joten jatkoin kalamassaa jauhetuilla katkaravuilla. Alla on vielä tarkempi ohje. Lisukkeeksi piti saada jotain nopeaa, joten paistoin pihvien jälkeen samalla pannulla pussillisen ruokaisia pannuvihanneksia. Annoskoko näytti jäävän hiukkasen pieneksi, joten välttääkseni iltapäiväisen karkkinälän keitin lisukkeeksi vielä täysjyväkuskusiakin. Jotta kuskuskin näyttäsi ja maistuisi joltain, sekoitin pannuvihannekset keitettyjen ryynien joukkoon. Koristeeksi vielä vähän tuoretta rakuunaa ryytimaalta sekä loraus oliiviöljyä kastikkeeksi.

Kala-katkapihvit 10 kpl

350 g vaaleaa kalaa jauhettuna
180 g katkarapuja jauhettuna
3 raakaa perunaa jauhettuna
½ rkl suolaa
1 tl basilikaa
1 tl kirveliä
1 tl valkopippuria
2 kananmunaa

Sekoita aineet tasaiseksi massaksi. Lusikoi pihvejä kuumahkolle pannulle, paista väriä pintaan ja läpikypsiksi.

Kinua strutsia

Sunnuntain herkuksi päätyi hieman erikoisempia raaka-aineita. Pakastimen tyhjennystalkoissa eteen sattui paketti strutsinlihaa, ja eilisellä kauppareissulla jyväosastolta kvinoaa, jota luotettavan tietolähteen - Wikipedian - mukaan myös kinuaksi kutsutaan. Strutsia on maisteltu jo joskus ennenkin, kovasti naudan näköistä lihaa, joka kuitenkin on pehmeämmän, jopa pyöreämmän makuista. Paistoin sen jääkaapissa sulattamisen jälkeen muuten samoin, kuin naudanlihankin, mutta hieman pidenpään - kypsäksi saakka. Kvinoa puolestaan on uusi tuttavuus. Näyttää ja maistuukin kuskusilta (joka puolestaan on berberikansojen keittiön erikoisuus), mutta onkin kokonaisia siemeniä, eikä ryynejä, ja lisäksi ravinteikkaampaakin.

Näitä erikoisuuksia ympäröi jäävuori- ja friséesalaatti, tomaatti, kolmenlainen basilika sekä creme cheese. Kastikkeina salaatilla vaalea balsamico ja lihalla valkosipulivoi. Kaikkiaan toimiva kokonaisuus, suosittelen yhdessä ja erikseen!

Poro on parasta

Äiti ja anoppi kävivät keväällä yhdessä hiihtolomalla Lapissa. Äiti toi sieltä tuliaisiksi kylmäsavustettua poroa ja anoppi hillakastiketta. Olemme säästelleet tuliaisia jo hyvän aikaa, että sitten joskus herkutellaan oikein kunnolla. Se joskus oli nyt, juhlistaaksemme hyvää kanttarellisaalista. Lautasella on siis romaine- ja friséesalaattia, kylmäsavustettua poroa, jonka päällä hillakastiketta, duchesseperunoita ja kanttarellihuhennosta. Isoin valmistusurakka oli perunoilla. Idea näille on viime itsenäisyyspäivän hippaloista, joissa opiskeluystäväni tarjosi mm. poron sisäfilettä näillä pursotinperunoilla, olipahan mahottoman hyvvee!

Keitin siis ensin puolisen kiloa kuorittuja ja paloiteltuja perunoita, kaadoin keitinveden pois ja survoin perunat muusiksi. Lisäsin sekaan pari ruokalusikallista ruokakermaa, 75 g voita, ripauksen suolaa, valkopippuria ja muskottipähkinää ja sekoitin sähkövatkaimella. Seuraavaksi lisäsin vielä kaksi kananmunan keltuaista samalla vatkaten. Tahna pursotinpussiin ja ruusukkeita leivinpaperille. Sitten kikkarat noin 200 asteiseen uuniin vajaaksi vartiksi, eli kunnes ovat saaneet nättiä väriä.

Kanttarellimuhenokseen puolestaan tuli noin litra kanttiksia, jotka paistelin rasvattomalla pannulla ensin nestettäpäästämättömiksi. Lisäsin sitten reilun nokareen voita, yhden pilkotun salaattisipulin, vähän suolaa ja mustapippuria sekä lopun kermapurkillisen. Keittelin vielä seosta kasaan hetkisen. Jälkiviisaana voisi lisätä vielä hienonnettua persiljaa väriksi, mutta eipähän tullut tehdessä mieleen.

Ruokajuomana aterialla oli tervaolutta. Jotenkin tuntui, että se sopii viiniä paremmin palanpainikkeeksi tälle stereotyyppisen suomalaiselle illalliselle.

Bonuskuvana otos aamiaiselta. Bagelit ovat kaupasta ostettuja, toki itse täytettyjä. Joskus olen leiponut itsekin, mutta aina ei jaksa, kun on sikäli haasteellinen resepti, että leivonta pitää aloittaa jo edellisiltana. Lisukkeena kahvia ja mustikka-puolukka-omena-banaani-smoothie.

Sieniä säilöön

Urakoimme viikonlopun aluksi eilisen sienisaaliin pakastimeen pannun kautta. Meillä oli melkein teollinen linjasto. Minä huuhtelin miehen eilen esipuhdistamista kanttarelleista loputkin moskat pois, mies paloitteli puhdistetut sienet vähän pienemmiksi ja samalla paistoi niitä miedolla lämmöllä vähän kuivemmiksi. Sienistä irtosi jonkun verran nestettä pannulle, joka siivilöitiin talteen keiton tai kastikkeen pohjaksi. Lopuksi pussitin paistetut sienet kerta-annospusseihin. Kymmenen litran sienisaalis kutistui prosessissa murto-osaan, mutta nyt on kymmenen kerta-annosta pakkasessa odottamassa. Miltei kerran kuussa pääsee siis herkuttelemaan kanttarellikastikkeella, -keitolla, -muhennoksella tai vaikkapa -piiraalla.

Kanttarelleja tuoksutellessa tuli nälkä. Mitään ihmeellisyyksiä ei kuitenkaan enää iltasella jaksanut alkaa tekemään, joten paistoin kesän viimeisten päivien kunniaksi GrilliWurst raakamakkaraa ja maissia. Lisukkeena omatekoista kurkku-sipulisalaattia. Tykästyin tuohon raakamakkaraan. Pitää hamassa lähitulevaisuudessa koittaa makkaran tekemistä itsekin. Taannoinen lihamyllyhankintakin oli osittain perusteltu sillä, että laitteessa on makkarasarvi. Alkuperäinen peruste tälle tarpeelle tosin oli, että saimme viime vuonna joulukorttin veljeltä ja vaimoltaan, jossa on joulumakkaran resepti.

Kanttispäivä

Olessani reilun puolen vuorokauden mittaisella työmatkalla, miehellä oli aikaa lähteä metsästämään isänsä kanssa. Metsästyksen kohteena kuitenkin epäeläimellisiä olentoja. Pojat olivat kuulemma arvuutelleet, josko kannattaa ollenkaan ottaa ämpäriä mukaan, noinkohan sieltä löytyy enää mustikoita, tai vielä sieniä. Hyvin löytyi, koko ämpärillinen kanttarelleja. Olivat kuulemma käyneet samoissa paikoissa, kuin toissavuonnakin, vaikka mies vähän epäili, josko sinne enää löytää. Tuttu ja satoisaksi todistettu paikka siis, nyt myös GPS koordinaateilla. Täytyy käydä vielä toistamiseen katsastamassa, josko kanttiksia olisi työntynyt maasta vielä lisääkin. Nälkä kasvaa syödessä, tai ahneus ainakin, ei kai tuommoinen kymmenen litraa riitä mihinkään makuun päässeelle.

Syöminen oli jäänyt vähän huonoksi molemmilla päivän aikana, joten laitoin todella pikaisen ruuan kotiin päästyäni. Paistoin paketillisen habanero-mausteisia grillimakkaroita ja sekoitin niille nopean, mutta tuunatun pussimuusin lisukkeeksi. Kaapista löytyi sipulikeittoainetta, jota lisäsin muusijauheen sekaan myöskin pussillisen. Lopuksi vielä puoli purkillista mustaleimaemmentalraastetta perään. Näin sai hieman makua ja näköä ammattikokkien televisiossa parjaamaan Mummon muusi -kopioon.

Puskan trimmaus

Naapuri soitti viime viikonloppuna, että eihän meillä ole mitään sitä vastaan, että hän leikkaa raja-aitaa. Ei ollut, mutta tästä innostuneina kävimme ostamassa itsellemmekin pensassakset (ts. jättiläisen kynsisakset) ja heräteostoksena myös voikukkaraudan. Alkuillan ratoksi saunan lämmetessä leikkasimme siis raja-aidan meidänkin puoleisen sivun. Olen kesän aikana tunnistanut terassin vieressä kasvavan valtavan pusikon samaksi aroniaksi, jota aidassakin on, joten päädyin trimmaamaan senkin. Ensimmäinen visio oli elefantti, mutta päädyin kuitenkin hieman yksinkertaisempaan muotoon. Piti tulla pallo, mutta ihan en onnistunut siinäkään, täytyy vielä hienosäätää hieman viikonloppuna. Pitäisi kuitenkin olla yhtä helppoa hommaa, kuin kuvanveistonkin. Pensaasta pitää vaan leikata pois kaikki, mikä ei näytä pallolta.

Lisäksi appoukko kävi alkuillasta kylässä, hän toi tullessaan muutaman litraa mustikoita. Kausimansikkaa on kypsynyt myös taas lisää, joten teimme näistä iltapalasmoothien. Jatkeena banaani, pari omenaa ja soijarouhetta. Hyvää ja ruokaisaa!

Kotimaisempaa smoothieta ja ulkomaisempaa wokkia

Mies haaveili metsäretkestä marjojen ja sienien toivossa, joten pakastimeen pitää syödä tilaa. Niinpä teimme taas smoothieta, nyt hieman kotimaisemmista aineista. Blenderiin päätyi pussillinen jäisiä viherherukoita, pensaallinen tuoreita mustaherukoita (eli noin kourallinen) yksi omena sekä banaani ja loraus appelsiinimehua.

Seuraavalle parille päivälle töihin evääksi valmistui puolestaan aasialaishenkistä wokkia. Proteiinina naudan paistista leikattua suikaletta, jonka ruskistin ensimmäisenä. Seuraavana perään suikaloitu salaattisipuli, halkaistuja ruskeita herkkusieniä, osterivinokassilppua, suikaloituja bambunversoja ja pilkottua vihreää paprikaa. Kasvistenkin paistettua hetken lisäsin perään Aasia-kaupasta ostetun Osteri-valkosipuli & thai basilika kastikeaineen ja sekoittelin sekä annoin hautua vielä hetken kannen alla. Lopuksi vielä perään keitettyjä nuudeleita ja sitten eväskippoihin. Ruoka jäi vähän turhan vähäsuolaiseksi ja toisaalta kaipasi vähän makeuttakin, joten lorautin päälle vielä hieman teriyakikastiketta ja loppusilaukseksi vielä thai basilikaa koristeeksi.

Oman maan mansikka

Päivittäessäni blogia mies kävi poimimassa mansikoita. Aiemminkin olen sivunnut aihetta, mutta tarinoidaanpa nyt vielä lisää. Kylvin siis kuukausimansikat (tarkempaa lajiketta en muista, tämänkin tarkennuksen löysin googlaamalla) viime vuonna alkukeväästä ensin esikasvatukseen ikkunalle ja kelien lämmettyä purkeista aukileikattuihin multasäkkeihin pihalle. En vielä viime kesänä ollut päättänyt mihin mansikkamaan haluan, joten siitä tämä viljelytapa. Taimet pysyivät hengissä ja tuottivat muutaman marjankin, mutta mitään huikeaa menestystä ei viime kesänä tullut. Kasvit talvehtivat samalla paikalla, mihin multasäkit olivat jääneet, eli suoraan katolta tippuvien lumien kohdalla. Kovin suuria toiveita mansikoiden selviämisestä en uskaltanut elätellä, edellisvuonna samoilla paikkeilla nurmikkokin oli lakastunut jääpoltteesta.

Lumen sulaessa taimet näyttivätkin melko surkeilta, mutta siirsin ne kuitenkin yrttipenkin reunaan. Mansikat tuntuivat kuitenkin olevan mielissään muutosta, jopa siinä määrin, että valloittivat yrttipenkinkin puolta. Liekö vaikea startti kasvukaudelle vaikuttanut marjojen myöhäiseen muodostumiseen, vai onko se vain lajiominaisuus, mutta satokausi tuntuu olevan parhaillaan vasta nyt. Yhdellä poimimalla tuli taas litran verran marjaa, vaikkei mansikkamaa iso olekaan. Sikälikin siis hauska laji tavalliseen mansikkaan verrattuna, että tuoreita marjoja saa syksylläkin. Vielä parempi ominaisuus on, että räkätit eivät jostain syystä näistä marjoista perusta, vaikka minulle maistuvat tavallisia mansikoita paremmin. Nyt mansikoita jouti ensimmäinen rasiallinen pakastimeenkin, joten nauttimaan pääsee vielä talvellakin.

Devil's jam & more

Käytiin tänään poikkeamassa chilifesteillä, josta ostettiinkin jotain. Kastikkeita piti testailla samantien, joten teimme tulisemman purilaisen paholaishillopotuilla. Samalla pääsi koittamaan myös jo joku aika sitten ostettua lihamyllyä, kun jääkaapissa oli tarjouksesta ostettua paistia.

Ihan aluksi kuitenkin musiikkia taustalle ja kilo perunoita keittymään. Perunoiden keittyessä myllysin puolisen kiloa paistia, sekoitin jauhelihaan suolaa ja viispippuria, muotoilin leivän mallisiksi, mutta hieman suuremmiksi pihveiksi (pihvi kutistuu paistettaessa) ja huijasin miehen paistamaan pihvit läpikypsiksi. Toisella pannulla paistuivat paloitellut, miltei kypsiksi keitetyt perunat. Hampurilaisen leipinä olisin mieluummin käyttänyt pyöreitä ruisleipäsiä, mutta rapujuhlista jäi yli täysjyväpaahtoleipää, jota ei tule oikein muuten syötyä. Paahtamisen jälkeen leivälle hieman majoneesia, pienittyä salaattia, paistettu pihvi ja pihvin päälle Chilikaupan Sauhua. Päälle vielä tomaattiviipaleita, salaattisipulirenkaita, suolakurkkuviipaleita ja kansi. Paistettujen perunoiden päälle pari ruokalusikallista Devil's jamia, sekoitus ja salaatin kanssa purilaisen kylkeen. Salaatinkastikkeeksi ja lisämauksi perunoille miedohkoa valkosipuli-piri piri -kastiketta. Hyvää oli, mutta vatsaa polttaa hiukan. Makuaisti on jo sikäli turtunut, että suussa ei poltellut pahasti, vähän tosin tuli hiki syödessä ja nenä alkoi valua.

Mutta niin, ne ostokset. Pari kastiketta (valkosipuli-piri piri ja Sauhu), kolme pakettia 2 % habaneroa sisältävää makkaraa, sekä pari pussia chilin siemeniä kasvikomeroon. Miedompi malli on tuo vasemmanpuoleinen Hot Lemon, jota luonnehditaan pussin kyljessä seuraavasti: "Kiehtova lajike, sitrushedelmän tuoksu ja maku! Noin 4 cm pitkät, keltaiset voimakkaan tuliset hedelmät. Sopii tulisiin katkarapuruokiin...". Tulisemmasta Caribbean Red Habanerosta puolestaan kerrotaan: "Capsicum-suvun "tulisin" jäsen. Lajike on Habanero-tyyppiä ja sen maku on todella polttavan tulinen. Hedelmät ovat noin 3-5 cm pitkät ja punaiset täysin kypsinä...". Näin viimeisenä vapaapäivänä voikin melkein toivoa, että tulisi jo tammikuu, niin pääsisi kylvämään.

Indiaaaa!

Rapujuhlinnan jälkiseurauksena on helposti vetämätön olo ja nälätys. Niinpä valmistin helpon mutta täyttävän ruuan. Ruskistetaan ensin paketillinen viipaloituja broilerin filepihvejä, lisätään purkillinen valmista Indian medium curry ateriakastiketta, lisätään potkua chilikastikkeella ja rakennetta ja väriä tuoreilla pilkotuilla keltaisella paprikalla ja parilla tomaatilla. Annetaan muhia miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Keitetään lisukkeeksi kokojyväriisiä (täsäkin kohtaa autenttisuus kärsii, meiltä löytyy nykyään harvoin sushiriisiä lukuunottamatta muuta valkoista riisiä) ja silputaan salaattia, tomaattia, kurkkua ja salaattisipulia. Lisukkeeksi lisäksi Aasia-kaupasta löytynyttä pippurimausteista pappadum -leipää mikron kautta, niin alkaakin olla intialaisvaikutteinen ruoka valmis.

Ripurapuja

Loman lopulle järjestettiin vielä perinteiset (eli jo toiset) vuotuiset rapujuhlat. Sen verran raukka olen, etten pidä ajatuksesta joutua tiputtamaan eläviä rapuja kiehuvaan liemeen, joten ravustan syömiset pakastealtaasta. Ravut ovat hyviä ja niiden syöminen pienissä määrin ihan mukavaa hommaa, mutta veikkaisin rapudietin olevan melkoisen tehokas laihdutusmuoto. Yhdestä saksiniekasta ei kovin valtavaa määrää syömistä saa, mutta syötävän etsimiseen kuorista menee melkoinen määrä aikaa ja energiaa. Niinpä tälläkin kertaa alkupala oli sen verran isompi, ettei rapuja tarvitse availla nälkäisenä. Hyödynsin alkupalaan toissapäivänä pakastamieni kesäkurpitsojen hötöt sisukset, sekä viime hallowiinina pakastetun kurpitsanlihan. Kurpitoja tuli yhteensä kaksi kiloa. Keitin kurpitsapalat ja pari silputtua sipulia pehmeiksi puolessa litrassa kasvislientä. Seuraavaksi soseutin keiton sauvasekoittimella, maustoin suolalla, mustapippurilla ja timjamilla ja lisäsin perään vielä pari desiä ruokakermaa. Keiton koristeena ja sattumina kurpitsansiemeniä sekä ruislimpusta pilkottuja ja uunin jälkilämmössä kuivattuja krutonkeja.

Illan pääasiana olivat kuitenkin ne ravut. Pakasterapujen valmistuksessa suurin haaste on muistaa ottaa ne sulamaan jääkaappiin riittävän aikaisin. Rapujen kanssa on tapana nauttia snapsia, joita tässä kattauksessa on kahta laatua. Perinteisempänä versiona tillivodkaa, johon murskasin samana päivänä kourallisen tilliä (myös moni muu tuore yrtti kävisi) ja sekoitin tillimurskan ja puoli ruokalusikallista sokeria tilkkaan vettä. Juuri ennen tarjoilua lisäsin seokseen reilun pari desiä pakastinkylmää vodkaa. Toisena snapsina lähinnä porukan raskautettua ajatellen alkoholiton sitruunasnapsi, johon raastoin yhden sitruunan kuoren ja puristin sen mehun, lisäsin ruokalusikallisen sokeria ja täytin kahden desin pullon loppuun vedellä. Tämäkin snapsi tarjoillaan mahdollisimman kylmänä. Lisäksi tarjolla paahtoleipää, johon voi malttaessaan kasata ravunpaloja tai pyyhkiä tillivoita, tai jos käy niin hyvä tuuri, kuin miehelläni, sipaista ravun mätiä. Kuvan kulhoissa ei muuten ole lisukekeittoa, vaan sitruunalla ja mustaherukanlehdillä koristellussa vedessä voi huuhdella sormia sotkuisen syömisen lomassa.

Aterian päätteeksi oli vielä kakkukahvit. Rapujen jälkeen ainakin minun tekee mieli jotain raikasta, joten leivoin marenkikuorrutteisen sitruunatortun. Resepti on kirjasta Leivo herkkuja helposti, mutta kopioin sen tuohon allekin hieman muunneltuna.

Sitruuna-marenkipiirakka

Pohja:
250 g vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
125 g voita pieninä paloina
3 rkl kylmää vettä
2 munankeltuaista

Täyte:
30 g vehnäjauhoja
30 g maissitärkkelystä (maizenaa)
250 g sokeria
2 dl sitruunamehua
½ sitruunan kuori raastettuna
3 dl kylmää vettä
50 g voita pieninä paloina
6 munankeltuaista

Marenki:
8 munanvalkuaista
400 g sokeria

Mittaa jauhot ja sokeri monitoimikoneen kulhoon. Käynnistä kone, lisää voipalat vähitellen ja anna sekoittua tasaiseksi taikinaksi. Lisää vesi vähän kerrallaan ja lopuksi keltuaiset. Vaivaa taikinaa vielä käsin pöydällä. Kääri taikina muoviin ja jätä jääkaappiin vetäytymään vähintään tunniksi.

Painele taikina suureen piirakkavuokaan, pistele pohja haarukalla ja esipaista pohjaa 180 asteessa 15 minuuttia.

Tee paiston aikana täyte. Mittaa jauhot, maissitärkkelys, sokeri, sitruunamehu ja raastettu sitruunankuori kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä kokoajan sekoittaen. Lisää vesi vähän kerrallaan, koko ajan hyvin sekoittaen. Sekoita, kunnes kiisseli sakenee. Siirrä karrila levyltä ja vatkaa kiisseliin voi ja keltuaiset vähän kerrallaan. Nosta kattila takaisin levylle ja vatkaa pari minuuttia, kunnes kiisseli sakenee. Kaada kiisseli esipaistetulle piirakkapohjalle.

Vatkaa myös valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Levitä tai pursota marenki täytteen päälle.

Paista piirakkaa 180 asteessa viitisen minuuttia, tai kunnes karenki on saanut vähän väriä.

Loppuun vielä bonuksena kevyt ja nopea lounas, joka syötiin ennen rapujuhlia. Maustoin lohen merisuola-lime-rosmariini -sekoitukella, ja paistoin ensin nahatonta puolta. Sitten kääntö ja lisää paistamista nahallisella puolella, kunnes pala on kypsä. Mukavan rapea tuli, ja nahallisella puolella voi huoletta vaikka vähän polttaakin kalaa. Lisukkeena wok-vihanneksia viimeisillä oman maan sokeriherneillä jatkettuna. Ruoka ei olisi välttämättä tarvinnut kastiketta, mutta sitä oli kuitenkin tarjolla purkista. Mallina Aasia-kaupasta löydettyä "thaimaalaista ketsuppia", eli tulista mango-lime -kastiketta.

Sushia avokadolla

Kesälomalla on ollut jotenkin kamala kiire, joten olen ehtinyt golffaamaankin vain kerran, eli tänään. Pelaamasta palattuani oli sekä kamala nälkä, että melko myöhä. Mitään kovin raskasta ei uskaltanut enää syödä, siispä teimme jälleen sushia. Tässäkin lajissa harjoitus taitaa tehdä mestarin, ruoka valmistuu nykyään ehkä puolessa ajassa ensimmäisiin kertoihin verrattuna. Makirullissa täyte on sikäli poikkeava, että kaksi rullaa kolmesta on vegaanisia, kurkun ja keltaisen paprikan kaverina on lohen sijaan avokadoa. Mahottoman hyviä olivat nekin, vaikka puuttuukin liha.

Kasvikomero

Mies on ottanut kesälomaprojekteiksi muutaman ulkotyön. Ruokailutilan erkkeri sai rännit minun leipoessani viemisiä veljentytön ristiäisiin ja tällä viikolla takapihalle on noussun pieni kasvihuone. Puut ja muovit löytyivät entuudestaan, mutta jiirisaha hankittiin projektin innoittamana. Kuulemma näppärästi käy rakentaminen kun on kunnon välineet. Muuten on juttu juuri päinvastoin. Toisaalta olen itse hamstrannut sellaisen määrän lankoja viime aikoina, että on vähintäänkin kohtuullista, että myös puutyöpuolelle tehdään hankintoja.

Tämän kesän tehotuotannossa on lähinnä voikukat, ensi kesälle oli ajatuksena laittaa kasvihuoneen pohjalle puolivalmiit mullat komposteista ja päälle halloweenkurpitsoja kasvamaan, mahdollisesti muutama chilikin. Kasvihuoneen katto aukeaa neljässä osassa ja jokaisen katonpalan saa halutessaan tuuletusasentoon hakasen avulla, joten liian kuuma ei pitäisi läpivedon ansiosta tulla, vaikka olisi yhtä lämmin kesä, kuin tänä vuonna.

Tapas

Otsikko ei siis ole kehoitus, vaan iltapalan nimi. Hämärtyvässä ja syksynevässä illassa on mukavaa kaivaa lautapelit komerosta ja napostella pelaamisen ohessa jotain pientä. Etenkin, kun komerosta ja keittiöstä taas löytääkin jotain, kun ne on lomaurakkana järjestelty. Jos pääsisin tai joutuisin suunnittelemaan keittiön alusta alkaen ja ilman tiukkaa budjettia, siellä ei olisi lainkaan kaappeja. Pelkkiä isoja ja pienempiä vetolaatikoita, jolloin ei olisi vaaraa, että kaapin perukoille katoaa tavaraa.

Mutta herkuttelusta, vasemmalla alhaalla espanjalaista cream cheeseä (melkolailla kaupan kotijuuston tyyppistä) keskellä Manchegoa (espanjalainen lampaanmaitojuusto) ja ylimpänä suomalaista Waldemar-kuttucheddaria. Keskellä yllä chilimausteisia cocktailkurkkuja ja alla mantelitäytteisiä oliiveja. Oikeistossa Serranon kinkkuun käärittyjä grissinejä ja vieressä Chorizo Ibéricoa. Muuten oli hyvää, mutta loppui kesken.

Harfest

Elonkorjuu on yhtä juhlaa! Tai ainakin siinä kohtaa, kun pääsee pitkin vuotta nauttimaan tuotoksista. Itse säilöntä on ainakin minusta tylsää puuhaa, yksitoikkoista ja melko työlästä, eikä tuotoksistakaan pääse useinkaan hyödyntämään heti. Siitäkin huomimatta on taas se aika vuodesta, että päivän saa helposti kulumaan kasviksia peraten, käsitellen ja pakaten. Yllä olevassa kuvassa ruusujen vieressä roikkuu lipstikkaa eli liperiä. Samaa yrttiä roikkuu vielä kahdella muullakin ikkunalla. Kovin aurinkoinen ikkuna ei liene optimaalinen yrttien kuivaamiselle, veikkaisin, että suora valo vie nesteen lisäksi myös väriä ja makua. Meillä kuitenkin sälekaihtimet vievät pahimman terän auringonsäteiltä. Kuivattuaan jauhan lipstikan vielä hienoksi ja käytän lihaliemikuutioiden sijaan vaikkapa patojen maustamiseen.

Toisena helppona säilöttävänä pari isän kasvattamaa jättikokoista kesäkurpitsaa. Pesin kurpitsat ja leikkasin hötön sisuksen pois (ei hätää, käytän senkin kyllä, heti ylihuomenna). Paloittelin jäljelle jääneet palat ja pussitin kerta-annoksiksi pakastimeen. Yllä esillä puolet saaliista.

Isältä saatuja kurkkuja säilöin parissa muodossa, lohkoina, jotka sopivat hienosti keskiaikaiseen pöytään ja kurkkusalaattina, jota voi syödä lisukkeena useimpien ruokien kanssa tai vaikka lämpimien voileipien tai hampurilaisten välissä. Lisäksi oikeassa kuvassa tillisato pakastusvalmiina. Toisaalta olisi saattanut kannattaa pakastaa tillitkin valmiissa kerta-annoksissa, mutta iski laiskuus. Tilli on kuitenkin purkissa melko ilmavasti, joten uskoisin, että ositus onnistuu jäisenäkin. Toivottavasti tiivis purkki pitää aromit sisällään. Muistan lapsuudesta, kun koko pakastimen sisältöön oli tarttunut tillin haju, kun yrttiä oli pakastettu falskaavammassa astiassa.

Valkosipuli-herkkukurkut

1 kg avomaankurkkuja lohkoina
10 tillinkukintoa
5 valkosipulinkynttä viipaleina

Mausteliemi:
7 dl vettä
3 dl väkiviinaetikkaa
3 dl sokeria
1 rkl suolaa
maustemitallinen jauhettua neilikkaa
mausemitallinen jauhettua valkopippuria
½ rkl sinapinsiemeniä

Lado kurkkuveneet puhtaisiin lasipurkkeihin pystyasentoon. Lisää väleihin tillinkukintoja ja valkosipulikynsiviipaleita. Keitä vettä sokeria ja mausteita viitisen minuuttia. Lisää etikka ja kuumenna liemi kiehuvaksi. Kaada mausteliemi tölkkeihin ja sulje kannet tiiviisti.

Valkosipulinen kurkkusalaatti

1 ½ kg avomaankurkkuja ohuina suikaleina
½ kg sipuleita viipaleina
muutama hienonnettu valkosipulinkynsi
1 dl hienonnettua tilliä

Mausteliemi
3 dl vettä
3 dl väkiviinaetikkaa
6 dl sokeria
1 ½ rkl suolaa

Sekoita pienityt kasvikset keskenään ja lusikoi lasitölkkeihin. Keitä mausteliemi ja kaada kiehuvana tölkkeihin ja sulje kannet tiiviisti.

Sen verran vielä muokkasin tähän erään reseptiä edelleen, että käytin osin malt vinegaria, joka etikkahappopitoisuudeltaan vastaa puoleksi vedellä lantattua väkiviinaetikkaa. Jos siis olisin raaskinut käyttää koko määrän malt vinegaria, sitä olisi tullut koko nesteen määrä, eli 6 dl.

Etelän hetelmät

Koska smoothie-päivityksiä on tullut viimeaikoina sen verran runsaalti, ajattelin tehdä yhden kokoelmapäivityksen viime päivinä valmistuneista erikoisemmista versioista. Ensimmäisenä tavallisimmista raaka-aineista valmistettu juoma, jossa pari banaania, mango, pari omenaa ja tilkka omenamehua. Hyvää perusmakua.

Seuraavana hieman erikoisempi versio, jossa parin banaanin lisäksi yksi pitahaya. Vietnamissa joskus ihmettelimme miehen kanssa, minkälainen hedelmä on pirtelölistan dragonfruit ja viereisessä pöydässä istunut motoristiliivinen Hue Rider toi meille hedelmän näytille samalla ihmetellen, että eikö teillä muka ole kotimaassanne näitä? Prismasta löytyi, nyt myös smoothiesta. Melko meidon, mutta raikkaan makuinen hedelmä, josta pirtelöön tuli hauska täplitys.

Toinen erikoisempi hedelmä oli kiwano, eli sarvimeloni tai kivakurkku. Maku oli tässäkin mieto, ehkä hieman karviaismainen. Kolmannen nimensä mukaisesti on hedelmälihan rakenteen ja osin maunkin osalta lähellä kurkkua.

Viimeisenä kokeiluna oli hieman tutumpi granaattiomena, jota en tosin sitäkään ole tullut aikaisemmin käyttäneeksi. Granaattiomenan kovertaminen käyttöön oli näistä hankalinta ja sotkuisinta. Makukin oli tässäkin yllättävän mieto, hiukan ehkä viherherukkaan vivahtava. Väri kuitenkin oli aivan mainio rubiininpunainen, josta tuli helmiäismäistä hohdetta pirtelöön.

Kaikki hedelmät antoivat eniten uutuudenviehätyksenä, mutta kuitenkin vanhassa vara parempi. Jatkossa, jos teen pirtelöitä vain nälänkarkoitukseen, tulen käyttämään ennemmin kotimaisia marjoja. Ekoteon ja huokeamman hinnan lisäksi ovat todennäköisesti ravinteikkaampia ja ainakin helpommin käytettäviä. Hauskan näköisiähän nämä erikoisemmat hedelmät ovat, joten ulkonäöllisistä syistä saatan joskus vielä ostaa uudelleen.

Isän maan herkkuja

Ristiäisretkellä poikkesimme myös isäni luona, joka pakkasi kotiin viemisiksi muutaman muovikasillisen itse kasvattamiaan kasviksia. Osa näistä päätyi nyt wokkiin. Paistoin ensin pari paketillista sitruunamarinoituja lohisuikaleita ja lisäsin perään ensin pilkotut porkkanat ja lopuksi kesäkurpitsat ja omenat. Koristeeksi kruunutilliä omalta pihalta ja päivän (jos seuraavankin) pikaruoka on valmis. Keksin samalla syyn siihen, miksi isän kokkaukset tuppaavat laajenemaan megakokoisiksi. Kun ainekset ovat päässeet kasvamaan ylisuuriksi (esimerkiksi kesäkurpitsa olisi käynyt vähintäänkin lähitaisteluaseesta), ja kasvimaalla vieraillessa tarttuu mukaan kasvis jos toinenkin kiellon päälle, ei ole ihmekään, että keitokset ovat tämän tästä kymmenen litran koe-eriä.

Kypsää kalaa japanilaisittain

Kävimme lomamatkalla ostarissa sushilla, jossa muistuin taas mieleeni, kuinka hyvää avokado onkaan. Isommalla ruokavarantojen täydennysreissulla täytyi siis ostaa myös pari pehmeäksi kypsynyttä avokadoa. Toisaalta alennuksesta löytyi lohimedaljonkeja, joten lyhyen mentaalimakustelun jälkeen päätin yhdistää nämä japanilaistyyppiseksi ateriaksi. Marinoin medaljongit valmiilla teriyakikastikkeella ennen paistoa ja tein viereen salaatin, jossa pohjalla makeaa friséesalaattia ja päällä kurkkua, avokadoa ja tomaattia. Lohen makua täydensi hienosti gari, eli säilötty inkivääri, joka toimitti samalla koristeen virkaa yhdessä thaibasilikan kanssa.

Ristiäisretkievästä

Kuten muutamaan kertaan mainittua, pääsin osallistumaan muonitukseen veljentytön ristiäisissä. Toiveena oli suolaisen osalta jotain kypsennetystä lohesta. Minipiiraspeltini pääsee valitettavan harvoin käyttöön, joten tarjoutuviin tilaisuuksiin sen hyödyntämiseksi on tartuttava. Illan ja valmistuksen mittaan alkoi hiukkasen jännittämään, mitä saan aikaiseksi, kun piiraita en ollut ehtinyt kokeilla etukäteen. Hyviä tuli, pienestä säätämisestä huolimatta. Täytettä jäi hieman yli, mutta paistoin sen pannulla raastettujen isältä takaisinpäinviemisiksi saatujen lanttujen kanssa ristiäisistä palattuamme (oikea kuva). Hyvää oli sekin.

Tein myös kolmen suklaan brownieita juhliin, mutta unohdin yön pimeinä tunteina kuvata ne. Kovasti saman näköisiä tuli, kuin koe-erästäkin. Vadelmia ei tosin löytynyt enää kuin muutama, mutta lisäsin taikinaan myös oman maan mansikoita pienittyinä. Marjojen kokonaismäärä tuplaantui edelliseen reseptiini verrattuna, ollen nyt nelisen desiä. Sikäli hyvät tarjottavat sattui tulemaan, että sekä piiraat että browniet voi huoletta pakastaa jos (kun) ruokaa jää yli.

Ylimmässä kuvassa vielä takautuva lahjakortti, jonka askartelin matkalla ristiäisiin. Hankimme yhdessä vanhempieni kanssa lahjan jo reilusti etukäteen ja luovutimmekin sen jo ennen tytön syntymää. Näin 3/4 pakanoina on tietysti luontevaa, ettemme mene kirkollisen kaavan mukaan.

Pienet lohipiiraat 60 kpl

Pohja:
450 g voita ja/tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
5 dl ruisjauhoja
9 rkl kylmää vettä

Täyte:
300 g sulatettua pakastepinaattia
8 kananmunaa
4 dl kermaa
1 dl hienoksi raastettua mustaleima emmentalia tai muuta maukasta juustoa
reilulti suolaa
valkopippuria
½ tl liquid smokea
400 g tuoretta lohta ohuina siivuina

Nypi rasva jauhoihin ja lisää vesi, sekoita taikinaksi. Kääri taikina muoviin ja anna vetäytyä jääkaapissa ainakin tunti. Kauli taikina ohueksi levyksi, ota muotilla piiraspellille sopivia paloja ja painele taikina pellille reunoja myöden. pistele pohja haarukalla ja paista pelkkiä pohjia 200 asteessa viitisen minuuttia.

Sekoita täytteen aineet lohta lukuunottamatta. Lusikoi täytettä esipaistetuille piiraspohjille ja lado lohisiivut päälle. Paista piirakat 200 asteessa reilu vartti.

Voit tehdä myös yhden ison piirakan, pienennä silloin pohjan aineet kolmannekseen ja täytteen puoleen sekä madalla varsinaista paistolämpötilaa 180 asteeseen mutta pidennä paistoaikaa kolmeen varttiin.