Tunnelmallista joulua

Viime vuoden turhan työläästä joulukorttiurakoinnista viisastuneena kehittelin tälle joululle hieman yksinkertaisemman mallin. Lankalaatikosta löytyi vihreää samettilankaa (siis semmoista pörröistä), jota virkkasin riviksi ruskealla villalangalla. Sitten saksiminen kuusen malliseksi, spraylakkaa tukevoittamiseksi ja korttiin kiinni. Alkuperäinen idea oli, että näistäkin olisi saanut hauskoja kuusenkoristeita, mutta olivat sen verran lötköjä, että luovuin ajatuksesta. Hyvin ehtivät postiin, eilen urakoin.

Ristiäisretkievästä

Kuten muutamaan kertaan mainittua, pääsin osallistumaan muonitukseen veljentytön ristiäisissä. Toiveena oli suolaisen osalta jotain kypsennetystä lohesta. Minipiiraspeltini pääsee valitettavan harvoin käyttöön, joten tarjoutuviin tilaisuuksiin sen hyödyntämiseksi on tartuttava. Illan ja valmistuksen mittaan alkoi hiukkasen jännittämään, mitä saan aikaiseksi, kun piiraita en ollut ehtinyt kokeilla etukäteen. Hyviä tuli, pienestä säätämisestä huolimatta. Täytettä jäi hieman yli, mutta paistoin sen pannulla raastettujen isältä takaisinpäinviemisiksi saatujen lanttujen kanssa ristiäisistä palattuamme (oikea kuva). Hyvää oli sekin.

Tein myös kolmen suklaan brownieita juhliin, mutta unohdin yön pimeinä tunteina kuvata ne. Kovasti saman näköisiä tuli, kuin koe-erästäkin. Vadelmia ei tosin löytynyt enää kuin muutama, mutta lisäsin taikinaan myös oman maan mansikoita pienittyinä. Marjojen kokonaismäärä tuplaantui edelliseen reseptiini verrattuna, ollen nyt nelisen desiä. Sikäli hyvät tarjottavat sattui tulemaan, että sekä piiraat että browniet voi huoletta pakastaa jos (kun) ruokaa jää yli.

Ylimmässä kuvassa vielä takautuva lahjakortti, jonka askartelin matkalla ristiäisiin. Hankimme yhdessä vanhempieni kanssa lahjan jo reilusti etukäteen ja luovutimmekin sen jo ennen tytön syntymää. Näin 3/4 pakanoina on tietysti luontevaa, ettemme mene kirkollisen kaavan mukaan.

Pienet lohipiiraat 60 kpl

Pohja:
450 g voita ja/tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
5 dl ruisjauhoja
9 rkl kylmää vettä

Täyte:
300 g sulatettua pakastepinaattia
8 kananmunaa
4 dl kermaa
1 dl hienoksi raastettua mustaleima emmentalia tai muuta maukasta juustoa
reilulti suolaa
valkopippuria
½ tl liquid smokea
400 g tuoretta lohta ohuina siivuina

Nypi rasva jauhoihin ja lisää vesi, sekoita taikinaksi. Kääri taikina muoviin ja anna vetäytyä jääkaapissa ainakin tunti. Kauli taikina ohueksi levyksi, ota muotilla piiraspellille sopivia paloja ja painele taikina pellille reunoja myöden. pistele pohja haarukalla ja paista pelkkiä pohjia 200 asteessa viitisen minuuttia.

Sekoita täytteen aineet lohta lukuunottamatta. Lusikoi täytettä esipaistetuille piiraspohjille ja lado lohisiivut päälle. Paista piirakat 200 asteessa reilu vartti.

Voit tehdä myös yhden ison piirakan, pienennä silloin pohjan aineet kolmannekseen ja täytteen puoleen sekä madalla varsinaista paistolämpötilaa 180 asteeseen mutta pidennä paistoaikaa kolmeen varttiin.

Iso isoäidinneliö

Työkaveri naureskeli perjantaiselle jännittämiselleni, että taitaa olla nyt vähän sama olo, kuin tavallisesti joulun alla. Lausahdus piti sikälikin paikkansa, että käsityövimma on kutakuinkin samalla tasolla. Halusin muistaa uutta perhettä tuoreeltaan, joten virkkasin viikonlopun aikana peiton pikkuiselle. Peitto on noin 75 x 75 cm kokoinen isoäidinneliö, jonka reunassa on vielä pari kerrosta kiinteitä silmukoita ja nirkkoreuna. Koska älysin aloittaa virkkaamisen vasta myöhään (henkinen pakko on paras motivaattori, etenkin lahjojen valmistuksessa), kortti on malliltaan yksinkertaisempi. Kanteen on liimattu kangastilkku silittämällä. Sisällä vielä tekstattuna Lämpöiset onnittelut tyttövauvan johdosta! Postipoikakin oli nopea, paketti oli perillä jo tänään.

Endeemiset yrtit

Isä pakkasi viikko sitten vierailulla taimia matkaan. Viikko on kuitenkin ollut sen verran kiireinen, että ehdin istuttaa kasvienalut vasta tänään. Pataan kasvamaan pääsi talvehtimisen toivossa rakuuna, oregano ja superyrtti salvia. Viereisessä saviruukussa thai- ja kanelibasilikat. Lisäksi kuva villiintyneistä mansikoista.

Autokatoksen seinustalle istuttamani kirsikkatomaatintaimet olivat haamuutuneet hellepäivän aikana, mutta onhan noita. Istutin tilalle isältä saadut paprikantaimet, kolmanteen purkkiin istutan vielä uudet kirsikkatomaatintaimet, jahka vahvistuvat vähän. Niiden oli tarkoitus ensin lähteä isälle vaihtareiksi, mutta unohtuivat kyydistä. Reunimmaisissa ruukuissa isän esikasvattamat avomaantomaatit.

Teknomuna

Työpaikalla tuli muutama vuosi sitten uusi sääntö, jonka mukaan paloturvallisuussyistä toimistotiloissa ei saa olla omia veden- tai kahvinkeittimiä, jääkaappeja eikä muutakaan työmaaruokalan myyntiä haittaavaa välineistöä. Toimiston käytävälle tuotiin tällöin Sulo sähköelektroniikkaromua varten. Pelastin laatikosta munanmallisen punaisen minijääkaapin. Harvinaisen ruma kapistus, mutta saattaisi olla vaikka kätevä joskus.

Ensimmäinen visio kaapin koristamiseksi oli maalata se Irlannin lipun värein ja muotoilla kylkeen vielä apilakin. Koska ostimmekin talon, jossa ei ole kellaria, eikä näin mahdollisuutta kellaribaarille seuraava idea oli maalata muna marmorimaalilla. Kaappi näyttäisi marmoroituna hieman dinosauruksen munalta, ja sopisi hienosti hemingwaysilaisen olohuoneemme nurkkaan. Maali oli kuitenkin sen verran hintavaa, että nuukuus iski ja päädyimme kolmanteen vaihtoehtoon, kivimaaliin. Mies oli hionut kaapin pinnan karheaksi jo pari vuotta sitten, ja nyt maalasi sen. Ensin kerros pohjamaalia, väliin harmaata kivimaalia ja päälle vielä pari kerrosta lakkaa. Komea tuli tästäkin, ja sopii hienosti eväiden jäähdyttämiseen helteillä, toisaalta myös terassikaappiksi.

Kukkapöytä

Isä on tehnyt puusta vaikka mitä ruuanlaittovälineistöstä keittiökalusteiden, leikkimökin ja autotallin kautta omakotitaloon. Niinpä, kun huomasin tarpeen mittojen mukaan tehdylle kukkapöydälle reilu vuosi sitten, otin asian puheeksi isän kanssa. Hankkeen toteutus kuitenkin vähän viivästyi. Ensimmäisenä, koska en muistanut ottaa ja lähettää tarkkoja mittoja ja sitten, kun suunnittelupalaverin pito siirtyi. Lisäksi isällä on muutama muukin projekti työn alla, ja eläkeputkeenkaan ei ole päässyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Parit piirustukset saimme kuitenkin aikaiseksi jo tässä vaiheessa. Hyvin suunniteltu on puoliksi suunniteltu, vai miten se meni...

Keväällä sain lisäksi aikaiseksi kilpailuasetelman, kun ehdottelin veljelle, joka oli saanut vaimoltaan lahjaksi kaikkia mukavia sähkökäyttöisiä puuntyöstölaitteita, josko haluaisi testata niitä kukkapöytään. Vaihtarina minun oli tarkoitus ommella heille laskosverhot, mutta se projekti on nyt puolestaan jäissä. Veli tarttui tuumasta toimeen hankkeen siihenastiseen etemiseen tottuneelle hämmentävän nopeasti. Uusi suunnitelma oli valmiina jo samana viikonloppuna - kuten veli totesi, ideoita alkaa pursuilemaan väkisin, kun aihe on annettu - ja toteutettunakin jo ennenkuin ehdin suunnitelmaa kommentoida. Kommenttina tosin oli ainoastaan, että hylly ois kanssa kiva, ja se onnistui jälkiasennuksenakin. Ainoaksi hommaksi meille jäi hakea ja pintakäsitellä pöytä. Kotimatkalla sukuloimasta kurvasimmekin rautakaupan kautta, ja petsasimme pöydän jo samana iltana ja pintakäsittelimme top oililla ensimmäisen kerran. Seuraavana iltana vielä toinen kerros suojaa pintaan, ja nyt on pöytä valmis ja käytössä. On muuten ihan juku-upea!

Länsinaapurin uudet perunat

Tänään oli sen verran taukoa vesisateessa, että ehdimme leikata nurmikon ensimmäisen kerran tänä kesänä. Leikkurin lykkimisen ja haravoinnin lomassa tuli saatua sen verran reilu annos ulkoilmaa, että tuli ihan nälkä. Onneksi ruoka valmistui taas alle tunnissa.

Ruotsalaisten uusien perunoiden hinta oli laskenut jo siedettävälle tasolle, joten nyt raaski ostaa vuoden ensimmäiset maistiaiset. Perunoiden seuraksi savustimme (taas) lohta. Sitä hyvää Hackmanin kalamaustetta ei muuten tehdä enää, kävin kysymässä Iittalakaupasta. Jos joku näkee maustetta jossain, niin kertokaa ihmeessä! Toisaalta voi olla hyväkin juttu, tulee enemmän vaihtelua kalan maustamiseen. Tällä kertaa toisella puolikkaalla tavallista kalamaustetta ja toisella chilisekoitusta. Chili toimi hyvin sekin, tosin polte peitti ehkä hitusen liikaa lohen ja savun makua. Täytyy siis viilata maustesekoitusta hieman seuraavalla kerralla. Perunoiden ja kalan lisäksi pöydässä vielä salaattia, jossa jäävuorisalaatin ja tomaatin lisäksi tuoretta herkkusientä ja oman maan ruohosipulia sekä kastikkeena kylmäpuristettua rypsiöljyä ja vaaleaa balsamicoa. Jämät yhdistin perunasalaatiksi lohella. Hyvää evästä alkuviikolle.

Loppuun vielä kuva sadepäivien Photoshop-askarteluista. Lempo on raparperilla maustettua snapsia, josta taitaa olla maininta jo aikaisemmassakin jutussa. Isälle piti lähettää juoman keksimisen johdosta kuva etiketistä jo ennakkonäytöksenä. Isä kommentoi "Hieno hahmokuva on se himokkaasta herrasmiehestä. Syntisen hyvä on kyllä tuotekin. Sikäli sopiva mannekiini on tuo juomalle, kun sattuu olemaan itsekin juoman nimen omaava olio." Itse vielä lisäisin, että näyttää nimihahmonkin kieli viedyltä. Vieressä nätimpi etiketti juoma-annoselijaan ylösalaisin päätyvälle ginille ja äärioikeistossa Long Island Ice Tea -sekoitus, jolle nörttiäkin nörtimpi eliittietiketti.

Pallopullo

Työkaverilla on huomenna läksiäiset, joten ideoin ja valmistin hänelle tiimin puolesta lahjan. Kyytsä harrastaa ainakin jossain määrin tennistä ja muuta urheilua, joten painoin hänelle pelipaidan, jonka tiimiläiset signeerasivat. Kuvassa paita takaa, etupuolelta löytyy vielä firmamme logo. Lahjan toisena osana on tennispallokoteloon piilotettu jallupullo. Paremmaksi hämäykseksi yksi tennispallo on halkaistu, ja pullo on putkessa puolikkaitten välissä. Näin kotelon läpinäkyvästä pohjasta ei paljastu kotelon oikea sisältö, ja avattunakin palloputki menee täydestä. Päällä oleva pallonpuolikas ei meinannut millään tasapainottua, joten kuumaliimasin sen kumiseen mehupullonkorkkiin, joka on helppo vaihtaa uuteen pulloon, mikäli alkuperäinen pääsee joskus tyhjenemään.

Tervehdys uudelle tulokkaalle!

Opiskelukaveri lisääntyi, joten halusin lähettää uudelle tulokkaalle pienen tervehdyksen. Pipon idea lähti perusmallisesta vauvan myssystä, johon tulee luonnostaan Mikki Hiirimäinen kolmio otsalle. Laajalla valikoimalla varustetussa lankakaupassa oli onneksi myös mustaa vauvalankaa, joten sain visioni toteutettua. Kortti puolestaan on puhdas kokeilu, maalausta kun en ole harjoittanut ollenkaan noin kymmeneen vuoteen...

Merirosvosynttärit

Täytettiin mieheni kanssa yhteensä 60 vuotta. Mikä erinomainen syy juhlia! Jotteivat kuusikymppiset lipsahtaisi suotta jäykistelyn puolelle, ne toteutettiin merirosvoteemalla. Erityiskiitos vielä juhlakansalle, joka oli panostanut hienosti teeman mukaiseen pukeutumiseen!

Grogimalja on lapsuudenkodistani sosialisoitu aarre, jonka kylkeen mies keksi printata netistä löytyneen kuvan ja asettaa taakse led-valon. Grogi sisälsi tällä kertaa viinaa, rommia, sitruunamehua ja kivennäisvettä. Yllättävän toimiva yhdistelmä! Teeman mukaan kakkukin oli merirosvolaivan mallinen, sisällä Malibulla kostutettujen kakkupohjien välissä appelsiinituorejuustoa ja mango-ananasrahkaa. Päällä marsipaanikuorrute ja koristeet.

Joulukortteja

Novitan joululehdestä löytyi virkatun lumitähden ohje, jonka keksin näyttävän kivalta joulukorteissa. Idea osoittautui hieman suuruudenhulluksi ja työmäärältä ylimitoitetuksi korttien viimeiseen postituspäivään jäljelläolevaan aikaan nähden. Osa korteista kuitenkin valmistui ajallaan. Opiskelukavereille tein tähdet heijastinlangasta, josta kuva ohessa. Lopuissa materiaalina oli valkoinen puuvillalanka hopeisella efektillä. Nämä versiot vielä tärkkäsin, niin pysyvät mallissa, jos tähden haluaa ripustaa vaikkapa joulukuuseen.

Halloween horror

Vaikka halloween onkin pitkälti amerikkalaista hapatusta, on se myös hyvä syy pitää teemajuhlat! Puolet hauskasta oli valmistelu, koristeiden etsiminen ja ruokien mietintä.

Ruokalistalta löytyi matosalaattia kärpäsillä, nakkimuumioita ja halloween nugetteja veridipillä, luuleipiä sekä verisiä sormia. Boolista ei olekaan jäänyt todistusaineistoa, mutta se oli myrkynvihreää lientä jäädytetyllä kädellä.