Pizzaa ja suklaafondueta

Pizzoissa nyt ei ollut muuten mitään uutta ja ihmeellistä, mutta löysin hyvän kastikkeen texmex hyllystä. Savuinen ja tulinen chipotle salsa sopii hienosti lihaisiin pizzoihin. Lihan lisäksi päällysteenä sipulia, kananmunia ja kapriksia.

Opiskeluystäväni tarjosi kesällä suklaafondueta jälkkäriksi. Jännä kyllä, miten suklaasta ja hedelmistä saa paljon fiinimmän syötävän, kun hedelmät paloittelee ja suklaan sulattaa. Suklaa voinee olla mitä sorttia vaan, mutta tulin nyt sulattaneeksi tummaa versiota. Oikeastaanhan nyt tuli sitten syötyä superfoodia. Jännä kyllä sekin, miten fonduena suklaata riittää pienempikin määrä makeanhimon tyydyttämiseksi. Vähän tuli sulatettua nyt turhankin suuri määrä.

Moponhakumatka

Meillä on isäni ja veljeni kanssa moottoripyörä yhteiskäytössä. Useamastakin syystä en ole tullut ajaneeksi sillä hyvinkin pitkään aikaan, mutta keväällä päätin kysäistä, josko mopo (kaikki alle tuhatkuutioiset kaksipyöräiset ovat kuulemma mopoja...) liikenisi minulle ajoon täksi kesäksi. Pajareissun jälkeen liikeni, joten lähdin kotopuoleen moponhakumatkalle. Samalla reissulla tulin laittaneeksi ruokaa. Isälläni kun on iso keittiö, niin tuppaa ruokaakin tulemaan reilulti. Ensimmäisenä lajina oli lapsuudessani useimmiten valmistamaani ruokaa, pizzaa. Toisessa pizzasoosin (yrttimausteista tomaattimurskaa, chili-valkosipulikastiketta, suolaa, sokeria, oreganoa, worchesterkastiketta sauvasekoitettuna) ja juuston lisäksi täytteenä pepperonimakkaraa, ja toisessa kinkkua ja metsäsieniä. Alla vielä tämänkertaisen pohjan ohje.

Pizzapohja (2 isoa)

5 dl sämpyläjauhoja
2 ½ dl ruisjauhoja
16 g kuivahiivaa
2/3 tl suolaa
3 dl lämmintä vettä
vajaa dl öljyä

Lisukkeena oli salaattia. Kuva lähinnä vinkkinä siitä, että salaattijuustoja saa nykyään monenlaissa marinadeissa. Marinadi käy hyvin salaatinkastikkeeksi, joten rasiallisen voi hyvin kumota salaatin päälle sen kummemmin valuttelematta.

Pizzan jälkeen uuniin pääsi kinkku-ruohosipuli-kanttarellipiirakka. En löytänyt äkkiseltään tavallisen mallista piirakkavuokaa, mutta hyvin onnistui lasagnevuoassakin. Täytettä tuli vaan paksummalti, mutta se ei toki haittaa. Alla siis piirakkapohja, päällä täytteet ja sitomaan tuplaten kermaa, kananmunia ja jauhoja ( 4dl, 4 kpl ja 2 rkl).

Toki makeaakin leipoutui samalla. Raparperipenkki on isäni pihassa vieläkin villiintyneempi, kuin meillä. Koitin hiukan harventaa, vaan eipä muutosta juurikaan erota penkissä. Lautasella eron toki huomaa. Hyvä on resepti, kumma, kun en näy tehneen tätä vielä monestikaan. Päällä muuten vaahdotettua vaniljakastiketta, sopii mainiosti seuraksi.

Pizzan lisäksi kotona tehtiin usein tortilloja, joten löytyi listalta nekin. Lätyistä tuli jostain syystä kovin rapeita. En keksinyt oikein muuta selitystä, kuin että aikaisemmin olen käyttänyt voita ja nyt margariinia. En sorru margariiniin enää. Tortillan väliin (tai oikeastaan sekaan, pirstaloituivat lätyt) oli salaattia, juustoraastetta ja fetajuustoa, avokadolla ja limemehulla maustettua kermaviiliä, fajitas-maustettua broileria, salsaa ja papupataa. Salsan pohjana on valutettu chilimausteinen tomaattimurska, johon lisäsin ainakin murskattuja korianterinsiemeniä, oliiviöljyä, chili-valkosipulikastiketta, ruohosipulia ja sokeria. Haudutettuun papupataan puolestaan päätyi ainakin kidneypapuja chilikastikkeessa, tomaattimurskan liemi, hot & sour kastiketta, sokeria ja suurustetta. Ihan tarkkaan en sineita muista, kun maustoin soosit taas periaatteella "mitä kaapista sattuu löytymään". Jännästi sitä pelisilmä (vai -suu?) on kehittynyt, kun useinmiten osuvat maut kohdilleen. Niin tälläkin kertaa, ainakin minusta.

Ihan pelkästään ajokin hakemiseksi en kuitenkaan kotopuolessa käynyt. Veljentytöllä on synttärit, joten tein ja vein lahjukseksi neuletakin. Kerrankin näytti osuneen oikea koko. Toisaalta, prosentuaalinen kasvu taitaa vuoden jälkeen hidastua melkoisesti, joten arvioinnin pitäisi olla kaiketi helpompaa jatkossa. Yksivuotiaille tyypillisesti hienointa lahjassa oli käärepaperi, vaikka saattaisi se myöhemminkin olla paperinen lahja pehmeää pakettia mieluisampi.

Kaikenlaista on tyttö vuodessa oppinut. Kävely sujuu jo hienosti tuen kanssa, portaiden kiipeäminen luonnistuu molempiin suuntiin ja on oppinut örisemäänkin vaarinsa tavoin. Eniten kuitenkin hämmästyttää, miten voi olla lapsi niin hyväntuulinen, ja miten hyvä mieli tarttuu pienestä.

Fennopitsa ja safarikakku

Pidettiin kotopuolessa kuudestaan noin 188-vuotissynttärit. Lupauduin (vai vaadin päästä) hoitamaan tarjoilut. Tein lapsuudenkodissa asuessani monesti pizzaa, joten ajattelin ruuan sopivan nytkin juhlasyömiseksi. Vielä, kun miehen piirakkavuokina testaamat valurauta-aluset sopivat hienosti pannupizzan pohjalle. Esilämmitin raudat ensin uunissa sen lämmetessä. Sitten oikean kokoisiksi taputellut pohjat pannuille, päälle tomaattikastiketta ja sen päälle juustoraastetta. Kahdelle pizzalle vielä täytteeksi savuporoa ja kanttarelleja, toiselle parille kylmäsavulohta. Pizzat uuniin 250 asteeseen noin vartiksi ja lohisten kappaleden päälle vielä tuoretta rukolaa paistamisen jälkeen.

Jämäkämpi pannupizzapohja (4 pohjaa)

4 ½ dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
½ rkl kuivahiivaa
3/4 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
3/4 tl sokeria
2,5 dl 42 asteista vettä
1,5 rkl (oliivi)öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja öljy, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Taputtele jauhotetulla pöydällä pannun kokoisiksi pohjiksi.

Tomaattikastike (4 pienehkölle pizzalle)

chilimausteista tomaattimurskaa
mustapippuria
soijakastiketta
suolaa
oreganoa
oliiviöljyä
punaviinietikkaa
ruskeaa suurustetta

Sekoitetaan aineet keskenään ja levitetään reilu kerros pizzapohjille.

Jälkiruokana oli tietysti synttärikakkua. Tarjouskaupasta löytyi joskus juku-upeita norsujen ja virtahepojen mallisia kakkukynttilöitä, joista lähti ajatus safarikakkuun. Tein kakun maustumaan ja mehustumaan tuorekelmulla vuorattuun jäätelörasiaan jo edellisenä päivänä. Kananmunattoman kääretorttupohjan väliin vaahtoutuvasta vaniljakastikkeesta, raparperisoseesta ja liivatteesta sekoitettua täytettä. Ennen juhlallisuuksia vielä kuorrutin kakun, ensin mansikkatomusokerista ja voista vatkatulla kreemillä, sitten päälle vielä marsipaani.

Iän karttumista juhlittaessa tuli myös muisteltua menneitä. Isä kertoili, että olen jo kolmen vanhasta käyttänyt lauseen alussa fraasia "Sillon pienenä minä luulin, että...". Tietysti hienoa, että olen jo varhaisessa vaiheessa ymmärtänyt kysenalaistaa omiakin näkemyksiäni, mutta silti käy vanhempiani sääliksi.

Takkapitsa

Taas on siinä määrin pakkasta, että ilmalämpöpumppukin alkaa hyytyä. Niinpä mies lämmitti takan jo toistamiseen tällä viikolla. Olen ehtinyt hankkia itselleni sellaisen luonnevian, että takkaa lämmitettäessä siellä pitää myös laittaa ruokaa. Eihän uuniakaan lämmitetä ihan vaan kämppää lämmittämään. Huomiselle on kuitenkin jo eväät tehtynä, eikä pakastimeenkaan mahdu annoksia, joten päätin testata takkapizzaa iltapalaksi. Viimevuotisesta viisastuneena pizzapellin ja leivinlevyn välissä oli merallilangasta taivutettu pannunalunen, jottei pohja pala. Nopeasta leivonta-aikataulusta johtuen pizzapohja on poikkeuksellisesti kohotettu leivinjauheella hiivan sijaan. Pohjan päällä grilliketsuppia, juustoraastetta, puolitettuja omatekoisia lihapullia, herkkusieniä, oliiveja ja kapriksia.

Pizzapohja leivinjauheella

2 ½ dl jauhoja (nyt puolet tattaria ja puolet spelttiä)
2 tl leivinjauhetta
¼ tl suolaa
1 dl kylmää vettä
2 rkl (oliivi)öljyä

Sekoitetaan kuivat aineet keskenään, lisätään vesi ja öljy ja sekoitetaan tasaiseksi.

GT ja pizzaa

Kävimme viime viikonloppuna laivalla ystäväpariskunnan kanssa. Toki Tax Freessäkin piti käydä pyörähtämässä. Gorillahuulirasvan (ei tiettävästi ole kuitenkaan tehty gorillanrasvasta, purkin kyljessä väitettiin, että päinvastoin pelastin gorillan) ja uudelle vuodelle varatun shamppanjan lisäksi hauska löytö oli Hendrick's Gin, jonka mukana sai teekupin.

Vaikka mieltymys gin and toniciin kulkeekin suvussa (liekö kuningatas Elisabethkin jotain sukua mutkan kautta, hän nimittäin kertoo tämän jalon juoman olevan pitkän ikänsä salaisuus), en ole törmännyt tähän brändiin aikaisemmin. Toisaalta, vaikka merkki onkin vanha, on nykyinen resepti, imago ja kulttimainekin varsin tuore. Juomassa on lisätty 11 aromaattista ainesosaa mm. kurkkua ja ruusun terälehtiä. Hieman Monty Pythonin grafiikkaa muistuttavassa pakkauksessa kehotetaankin nauttimaan elämästä myös kokeilemalla jotain aivan muuta, vaikkapa GT:tä teeaikaan kurkulla koristeltuna.

Huikopalaksi illemmalla teimme vielä pizzaa. Pohjana normaalimpi pizzapohja, jonka päällä pakastettu omatekoinen pizzasoosi, jonka päällä juustoraaste, jonka päällä suolalihaa, tuoretta paprikaa, tölkkiparsaa ja kapriksia sekä uunituksen jälkeen oreganoa. Pitkästä aikaa tuli taas käytettyä isältä joululahjaksi saatuja vuolukivistä pizzakiveä ja omatekemäänsä pizzalapiota. Pitää muistaa käyttää taas jatkossa ahkerammin, sen verran hyvää tuli.

Pitää syödä hyvin, että jaksaa!

Ensimmäinen kesälomapäivä alkoi hyvällä kahvilla ja eilen paistetuilla, aamulla täytetyillä patongeilla. Välissä kävimme rautakaupassa ostoksilla, ja sitten pääsi taas syömään. Kevyenä lounaana katkaravuilla ruokaistettua caesar-salaattia.

Päivälliseksi keitin metsäkauriin paistia punaviinissä. Keitinliemestä sai jatkettua maukkaan kastikkeen kermalla, soijakastikkeella, timjamilla, pippurila ja suuruksella. Iltapalaksi testasimme vielä uusia valurautalautasia pannupizza-alusina. Pannulle rukiinen pannupizzapohja, annetaan kohota tovi. Päälle ensin pizzasoosia, sitten juustoraastetta ja lopuksi metwurstia, paprikaa ja tomaattia. Uunin ja rapeutusvarmistuksena hellan kautta pöytään. Vielä hieman oreganoa päälle, ja johan oli hyvää! Äitille vielä vinkkinä, tämä lautanen on varmasti lämmin pöytään tuodessa!

Pizzasoosi

1 prk tomaattimurskaa
muutama valkosipulinkynsi
muutama chilipalko
kourallinen tuoretta basilikaa
maizenaa
pieni tujaus liquid smokea
muutama roiskaus worchester-kastiketta
tilkka oliiviöljyä
ripaus sokeria
sopivasti mustapippuria

Soseutetaan tasaiseksi massaksi.

Aamiainen vuoteeseen ja antipastopizza

Jostain syystä en saanut toissa yönä oikein nukuttua, joten maksoin nyt univelkaa pois. Mies nousi siis aamulla reilusti ennen minua, joten sain aamupalan vuoteeseen tarjoiltuna! Jännä juttu, miten toisen laittama leipä maistuu aina paremmalta, kuin itse kasattu. Kahvin seassa maidon sijaan soijajuomaa, josta on tullut viikonloppujen vakiovaalentaja. Maku on vieman pehmeämpi, kuin maidolla ja jopa aavistuksen vaniljainen.

Vastavuoroisesti laitoin päivällä pizzaa sillä aikaa, kun mies pelasi tietokoneella. Keli on edelleen vähintäänkin epävakainen, joten grillipizzaa ei uskaltanut keittää. Uunissa valmistui talvikauden bravuuria, ohutta pannupizzaa. Pohjan kohottajana on hiivan lisäksi leivinjauhetta, joten jauhojen valinnassa on enemmän vaihtoehtoja, kun sitko ei ole niin välttämätön. Jauhot voi siis vaihtaa mielialan ja kuiva-ainekaapin sisällön mukaan miltei mihin vaan. Täytteenä pohjalla omatekoista pizzakastiketta, sen päällä edam- ja emmentalraastetta ja pinnalla pekonia, suolalihaa, kapriksia sekä marinoituja artisokansydämiä, paprikoita, oliiveja sekä munakoisoa. Nam!

Ohut pannupizzapohja 2 pannullista

4 dl jauhoja (nyt tattaria ja täysjyväspelttiä puolet ja puolet)
½ rkl kuivahiivaa
3/4 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
3/4 tl sokeria
2,5 dl 42 asteista vettä
1,5 rkl (oliivi)öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja öljy, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikina vuokiin ja anna kohota vähintään puoli tuntia. Täytä pizzat ja paista 250 asteessa 10 - 15 minuuttia.

Pizzasunnuntai

Huhkinnan jälkeen illalla maistui pizza! Koitimme siis uudelleen rengaspoltinta pizzauunina, tällä kertaa hieman normaalimmalla pizzapohjalla, jonka ohje alla. Pakkasesta löytyi kebab-elainta ja aikaisemmin valmistettua pizzakastiketta, lisäksi päälle runsaasti juustoraastetta sekä siivutettua tomaattia, mozzarellaa ja sipulia. Tuli kyllä hyvää! Pohja paistui täydellisen rapeaksi, mutta täytteet jäivät meheviksi. Tattarijauho teki lisäksi pohjasta ruokaisamman. Jos jotain parannettavaa on pakko keksiä, niin pizza ei mahtunut leipälapiolle ja oli näin hankala saada paistumaan.

Normaalimpi pizzapohja
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 1/4 dl tattarijauhoja
8 g kuivahiivaa
1/3 tl suolaa
1,5 dl lämmintä vettä
3 rkl oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet, lisää vesi ja vaivaa. Lisää öljy ja vaivaa lisää, kunnes taikina on notkeaa ja pysyy pallona. Vaivaaminen kannattaa suorittaa mekaanisesti, huonot jutut eivät pelkällään riitä. Kohota liinalla peitettynä tovi jos toinenkin ja leivo lätyksi. Jauhoina voi käyttää pelkkiä vehnäjauhojakin, määrä tällöin vajaa 4 dl.

Grillattu proteiinipizza

Kevyt lounas ja koko päivän kestänyt haravointi ja ryteikköjen raivaus nostattivat ruokahalua sen verran, että illalla alkoi kaikesta huolimatta tekemään mieli pizzaa. Sisälämpötila on jo nyt koholla, joten ruuan haluaa laittaa mahdollisimman usein ulkona. Muistelin nähneeni jossain mainoksessa pizzakiven, joka oli tarkoitettu lisävarusteeksi perinteiseen kaasugrilliin, joten keksin kokeilla pizzanpaistoa rengaspolttimolla. Alle paksu muurikkapannua vastaava paistoalusta ja kanneksi paellapannu, lämpö miltei minimissä ja paistoaika noin vartin. Ennakko-odotukset eivät olleet korkealla, mutta lopputulos oli sovelletusta pohjareseptistäkin huolimatta mainio! Pohja paistui rapeaksi palamatta ja täytteet pysyivät mehevinä. Täytyy jalostaa ajatusta kesän mittaan ja testata myös normaalilla pohjalla.

Proteiinipitoinen pikapizzapohja

1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl soijajauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 dl kylmää vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää öljy ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Ei tarvitse erillistä kohottamista, siis kauli jauhotetulla pöydällä lätyksi, täytä ja paista.