Löysin arkiston kätköistä kuvia käsitöistä, joitka muistin kuvata viime vuonna, lisäksi anoppi lähetti pyynnöstäni kuvia hänelle tekemistäni huiveista. Ensimmäisenä eteen sattuivat tossut, jotka tein kaveripariskunnalle häälahjaksi. Nuoripari on asunut jo jonkin tovin vanhassa omakotitalossa, lapsuuden kokemuksieni perusteella niissä on kylmät lattiat. Toisaalta häissä ei ollut lahjalistaa, joten ajattelimme, että tällaisia ei ainakaan tule useampia. Ja kolmaalta, kun molemmilla on omat tohvelit, niin voivat kumpainenkin olla tossun päällä. Kortissa on tekstattuna Lämpimät onnittelut hääparille!
Taustoitetaan vielä vähän. Innostuin muutama vuosi sitten huopuvasta langasta neulotuista ja pesukoneessa huovutetuista asusteista. Ihan ensimmäisenä tein miehelleni lapaset, jotka tiukan paikan tullen soveltuvat ruuanlaittorukkasiksikin (termi, jonka kaiketi veli keksi grillatessa käytettäville hitsaushanskoille, jollaiset muuten löytyvät klaanimme joka savulta). Ohjeen mukaan tehtyjä hanskoja seurasi soveltaen ohjeesta tehty pipo/saunahattu. Noin vuosi sitten luonnollisena jatkumona innostuin tekemään huopatossut ihan oman ohjeen mukaan. Halusin niihin laattalattian vuoksi turvallisuussyistä nahkapaikat pohjiin. Koska nahkaa oli jemmassa rajoitettu määrä, keksin, ettei koko pohjaa tarvitse peittää. Näin syntyivät tassutossut. Prototyypeistä tuli tosin turhan leveät, mutta nämä toiset ovat jo jalanmukaisemmat. Etenkin, kun mies sai vastuullisen tehtävän vakoilla sulhon kengänkoon polttareissa.
Samalla reissulla, kun kävimme juhlimassa häitä, poikkesimme myös tupatarkastuksella lukiokaverini luona. Eri paikkakunnilla asuvia kavereita tulee nähtyä hävettävän harvoin, tämäkin on ehtinyt saattaa maailmaan jo kaksi poikaa näkemisten välissä. Niinpä mielikuvituksen puutteesta ja jotta ukkovalta ei jyrää heillä täysin, veimme tuliaisina Queen-skumppaa. Ihan pelkkä kuohujuoma olisi kuitenkin ollut tylsä, joten tein pullolle pohojalaasille sopivan suojan. Malli on sovellettu verkkoneulelehti Ullan ohjeesta. Pullo-jussi toimii coolerina ulkonäön lisäksi myös fyysisesti kasteltuna haihdutuksen viilentävää vaikutusta hyödyntäen.
Samalla kesälomalla tein äidille huivin. Olin löytänyt jo reilusti aikaisemmin alennusmyynnistä omenanvihreää mohairlankaa (väri hukkuu harmittavasti taustaan, on oikeasti kirkkaampi), joka osottautui äidin uudeksi lempiväriksi. Olin myös ostanut Virkattua -nimisen kirjan, jossa oli mielenkiintoinen huivin ohje. Niinpä pääsin yhdistämään nämä kaksi hankintaa, kun löysin hyvän kodin tuotokselle.
Ja vielä lisää huiveja. Löysin toissa joulun alla itselleni uuden virkkaustekniikan salomoninsolmun, josta virkkasin ensin itselleni kolmiohuivin. Tekniikasta innostuttuani tein samalla tekniikalla huivit joululahjoiksi äidille ja anopille. Anoppi kyseli lahjan saatuaan, minkä vaatteiden kanssa olen huivia pitänyt, ja melkein kauhistui, kun vastasin, että ihan normaalisti kaulahuivina. Muutaman kuukauden päästä kävimme anopin kanssa lankakaupassa, josta löytyi pörröistä ja kimaltavaa lankaa, josta pyysin ja sain toimeksiannon tehdä samalla tekniikalla suorakaiteen mallisen huivin juhlamekon kaveriksi. Langasta lopusta, josta ei saanut enää kokonaista kerrosta, virkkasin vielä pienen kukan rintaneulaksi. Kaikkiaan mukava tekniikka, etenee nopeasti, ja on riittävän yksinkertainen, jotta voi virkata vaikka televisiota katsellessa.
Vanhojen muistelun loppuun vielä mainos, lisäsin takautuvasti helmikuulle jutun Synttäritossut ja joulukuulle Keskiaikainen joulu.
