Tosipikaruoka, melkein hävettää

Viikonloppuna oli opiskeluaikoina muotoontuneen tyttöporukan kokoontumisajot, jossa vierähtikin aika perjantaista sunnuntaihin. Olen kuitenkin ehdollistunut omiin eväisiin työpaikalla, perjantaista tiimilounasta lukuunottamatta, joten en osannut ajatellakaan lähteväni töihin ilman eväskippoa. Muutaman päivän reissuamisen johdosta ei kuitenkaan löytynyt virtaa laittaa mitään vaikeaa, pikemminkin päinvastoin. Onneksi eineksetkin saa syömäkelpoisiksi pienellä kikkailulla, vaikka vähän huijaamiselta (puoli)valmisteiden käyttö aina tuntuukin. Luonnevika on se, taitaa olla vielä perinnöllinenkin. 

Kaapissa on hätätilanteiden varalle ammattikokkien parjaamaa perunamuusijauhetta. Sekoitin muusijauheen joukkoon lisää hätävara-aineita siis pippurikastike- ja maitojauhetta, sitten kiehuvaa vettä päälle, sekoitus, ja pakastepinaattia perään viilentämään ruuan jääkaappikelpoiseksi. Näin sain tehtyä kätevästi kastikkeen ja kasvikset samalla. Ei ehkä yhtä näyttävää, kuin erillisesti tarjoiltuina, mutta aineet menevät kuitenkin sekaisin, viimeistään vatsalaukussa. Pakastimesta vielä omatekoisia lihapullia annokseen proteiiniksi, niin onkin seuraavien päivien lounas valmis.

Pikainen perjantapöperö

Illan leffan seuraksi tein salaatin kaapista löytyneistä aineista. Kummasti sattuvat useinmiten maut kohdalleen, vaikka komponentit ovat periaatteessa valikoituneet satunnaisesti. Niin tälläkin kertaa. Salaatin, kurkun ja kirsikkatomaattien lisäksi lautasella kebabista ylijäänyttä valkosipulikastiketta, katkarapuja ja pähkinäseosta. Lisänä myös Häjy Karppaaja -nimistä leipää, jolla kidesuolalla maustettua kirnuvoita. Melkein mennään siis hiilihydraattejen välttelyn puolelle, mutta hyvää oli tällainen erikoisruokavaliokin.

Suppilovahveromunakas

Eilisestä rieskarullasta jäi yli puoli pakettia sieniä, jotka piilevän hobbittiuden puolesta on käytettävä mahdollisimman pian, jotteivat vaan mene hukkaan. Valtaisaa innostusta ruuanlaittoon ei kuitenkaan ole viimeaikoina ollut kireän työtahdin takia, joten menin kutakuinkin sieltä, mistä aita on kaatunut. Hienonsin torvisienet ja sipulin karkeasti (siis isoiksi paloiksi, en kiroillut pilkkoessa), sekoitin pilkkeet neljän kananmunan, maitotilkan, pippurirouheen ja herbamaren kanssa, ja paistoin munakkaan paistinpannulla voin ja kannen välissä. Iltapalaa keventämään revittyä jääsalaattia, kurkkua, siemen-pähkinäsekoitusta ja balsamicosiirappia. Nam.

Suomalainen, ruotsalainen ja saksalainen...

...eivät tällä kertaa tehneet mitään hauskaa, vaan toimivat innoittajina töistäpaluuruualle. Olen joskus syönyt perunamuusilla ja pitkällä nakilla täytettyä tunnbrödiä Tukholmassa. Toisaalta tänään kääre oli kotimaista lapinrieskaa ja perunamuusin joukossa säväyksenä sipulin kanssa voissa paistettuja suppilovahveroita sekä saksalaista makeaa sinappia. Tavallisen nakinkin korvasin (siis makkaroitin?) parilla chilimaustetulla bratwurstilla. Hiukkasen vielä mustapippuria ja herbamarea mausteeksi, rieska rullalle ja lasillinen maitoa kyytipojaksi.

Evästä alkuviikolle

Eri-reiluna vaimona tein miehelle eväät alkuviikoksi, ennenkuin lähden työmatkailemaan. Toisaalta sain samalla jääkaapissa majailevat jämät pois mielen päältä, sekä vaimennettua kuvitteellisen ruokahuoltovastuupeikon äänen päästäni. Lähtö lentokentälle on jo melko aikaisin, joten tein pari pikaruokaa.

Ensimmäisenä eränä paistoin viimeisen paketillisen Chilifesteltä ostettuja habanerogrillimakkarasiivuja paloiteltujen tuoreiden herkkusienten, sipulin, valkosipulin ja chorizojämien kanssa. Seuraksi puoli litraa maustamatonta jogurttia pyöristämään tulisuutta ja pieni pussillinen pakastemaissia sekaan lisukkeeksi. Habaneromakkara on sen verran tulista, ettei mausteita tarvita tuomaan lisää potkua, mutta oman maan yrttejä (basilikaa, oreganoa, rosmariinia ja rakuunaa) hienonsin sekaan siinä toivossa, että sekoitus maistuisi muullekin, kuin napalmille. Hiukkasen vielä vaaleata suurustetta parantamaan rakennetta ja eväskippoihin älysin lisätä myös juustoraastetta päälle.

Toisena jämäeväänä paistetulla broilerinjauhelihalla ja kvinoalla jatkettua perjantaista papu-tomaattikastiketta (ruskistetaan jauheliha, kaavitaan kastike sekaan, lisätään huuhdeltua kvinoaa ja vettä ja keitellään, kunnes kvinoa on kypsää), jonka päällä rantu cheddarkastiketta. Kastike oli jämähtänyt jääkaapissa, joten kovin kaunista settiä ei lämmittämättä saanut, mutta ehkäpä tuo tämän kerran välttää.

Pikapurtavaa ja tulista mättöä

Mies oli huolissaan, että riisipaperit (ei siis 500 kpl nippu kopiopaperia, vaan vietnamilaisten kevätkääryleiden kääreet) ja tuliset grillimakkarat tulevat varmasti käytettyä ennen pahentumista. Rauhoittaakseni miehen, ja omaakin, mieltä askartelin näistä iltapuhteeksi purtavaa. Kevätkääryleissä sorruin helppoon reittiin. Liotin riisipapereita lämpimässä vedessä puolisen minuuttia, kuivasin keittiöpyyhkeellä ja lusikoin täytteeksi huuhdeltua thaimaalaista säilykesalaattia, joka pitää sisällään mm. pavunituja, porkkanaa ja sieniä. Sitten vaan paketti kasaan, dipiksi sweet chili saucea ja soijaa ja käärylää ääntä kohti. Ihan kivoja, mutta hiukkasen teollisen makuisia. Täytyy ensi kesänä, mikäli chilinkasvatus onnistuu hyvin kasvikomerossa, tehdä omaa kastiketta, ja toisaalta täyttää kääryleet tuoreilla aineksilla. Varmasti vielä maukkaampaa.

Loppuviikon evääksi puolestaan valmistin meksikolaishenkistä papupataa makkaralla. Alkuperäisen ohjeen alkuperästä minulla ei ole enää muistikuvaa, mutta toisaalta resepti on sen verran muokattu jo, että voin vain pienillä tunnontuskilla ottaa sen omiin nimiini. Lisukkeeksi kuuluu vielä juustomausteisia nachoja, mutta ne kannattaa lisätä annokseen vasta juuri ennen mikrottamista, että pysyvät rapeina.

Meksikolainen makkara-papupata 4-5 annosta

öljyä paistamiseen

1 sipuli pienittynä

2 valkosipulia silppuna

1 tl juustokuminaa

1 pieni purkki tomattipyrettä

3/4 l vettä

1 lihaliemikuutio

1 tlk kidneypapuja huuhdeltuna, puolet murskattuna

1 tlk ruskeita papuja huuhdeltuna, puolet murskattuna

1 pkt tulista grillimakkaraa, paloiteltuna

1 dl tummaa riisiä

pieni pussi pakastemaissia

pieni pussi juustomaustettuja nachoja

Kuumenna öljy, kuullota sipulit. Lisää juustokumina ja tomaattipyre, sitten vesi ja lihaliemikuutio. Anna kiehua, lisää murskatut pavut ja sekoita tasaiseksi. Lisää vielä kokonaiset pavut, makkaranpalaset ja riisi. Hauduta kannen alla miedohkolla lämmöllä, kunnes riisit ovat kypsiä. Lisää lopuksi maissit ja lämmitä. Tarjoile juustomausteisten nachojen kera.

Kinua strutsia

Sunnuntain herkuksi päätyi hieman erikoisempia raaka-aineita. Pakastimen tyhjennystalkoissa eteen sattui paketti strutsinlihaa, ja eilisellä kauppareissulla jyväosastolta kvinoaa, jota luotettavan tietolähteen - Wikipedian - mukaan myös kinuaksi kutsutaan. Strutsia on maisteltu jo joskus ennenkin, kovasti naudan näköistä lihaa, joka kuitenkin on pehmeämmän, jopa pyöreämmän makuista. Paistoin sen jääkaapissa sulattamisen jälkeen muuten samoin, kuin naudanlihankin, mutta hieman pidenpään - kypsäksi saakka. Kvinoa puolestaan on uusi tuttavuus. Näyttää ja maistuukin kuskusilta (joka puolestaan on berberikansojen keittiön erikoisuus), mutta onkin kokonaisia siemeniä, eikä ryynejä, ja lisäksi ravinteikkaampaakin.

Näitä erikoisuuksia ympäröi jäävuori- ja friséesalaatti, tomaatti, kolmenlainen basilika sekä creme cheese. Kastikkeina salaatilla vaalea balsamico ja lihalla valkosipulivoi. Kaikkiaan toimiva kokonaisuus, suosittelen yhdessä ja erikseen!

Kanttispäivä

Olessani reilun puolen vuorokauden mittaisella työmatkalla, miehellä oli aikaa lähteä metsästämään isänsä kanssa. Metsästyksen kohteena kuitenkin epäeläimellisiä olentoja. Pojat olivat kuulemma arvuutelleet, josko kannattaa ollenkaan ottaa ämpäriä mukaan, noinkohan sieltä löytyy enää mustikoita, tai vielä sieniä. Hyvin löytyi, koko ämpärillinen kanttarelleja. Olivat kuulemma käyneet samoissa paikoissa, kuin toissavuonnakin, vaikka mies vähän epäili, josko sinne enää löytää. Tuttu ja satoisaksi todistettu paikka siis, nyt myös GPS koordinaateilla. Täytyy käydä vielä toistamiseen katsastamassa, josko kanttiksia olisi työntynyt maasta vielä lisääkin. Nälkä kasvaa syödessä, tai ahneus ainakin, ei kai tuommoinen kymmenen litraa riitä mihinkään makuun päässeelle.

Syöminen oli jäänyt vähän huonoksi molemmilla päivän aikana, joten laitoin todella pikaisen ruuan kotiin päästyäni. Paistoin paketillisen habanero-mausteisia grillimakkaroita ja sekoitin niille nopean, mutta tuunatun pussimuusin lisukkeeksi. Kaapista löytyi sipulikeittoainetta, jota lisäsin muusijauheen sekaan myöskin pussillisen. Lopuksi vielä puoli purkillista mustaleimaemmentalraastetta perään. Näin sai hieman makua ja näköä ammattikokkien televisiossa parjaamaan Mummon muusi -kopioon.

Ripurapuja

Loman lopulle järjestettiin vielä perinteiset (eli jo toiset) vuotuiset rapujuhlat. Sen verran raukka olen, etten pidä ajatuksesta joutua tiputtamaan eläviä rapuja kiehuvaan liemeen, joten ravustan syömiset pakastealtaasta. Ravut ovat hyviä ja niiden syöminen pienissä määrin ihan mukavaa hommaa, mutta veikkaisin rapudietin olevan melkoisen tehokas laihdutusmuoto. Yhdestä saksiniekasta ei kovin valtavaa määrää syömistä saa, mutta syötävän etsimiseen kuorista menee melkoinen määrä aikaa ja energiaa. Niinpä tälläkin kertaa alkupala oli sen verran isompi, ettei rapuja tarvitse availla nälkäisenä. Hyödynsin alkupalaan toissapäivänä pakastamieni kesäkurpitsojen hötöt sisukset, sekä viime hallowiinina pakastetun kurpitsanlihan. Kurpitoja tuli yhteensä kaksi kiloa. Keitin kurpitsapalat ja pari silputtua sipulia pehmeiksi puolessa litrassa kasvislientä. Seuraavaksi soseutin keiton sauvasekoittimella, maustoin suolalla, mustapippurilla ja timjamilla ja lisäsin perään vielä pari desiä ruokakermaa. Keiton koristeena ja sattumina kurpitsansiemeniä sekä ruislimpusta pilkottuja ja uunin jälkilämmössä kuivattuja krutonkeja.

Illan pääasiana olivat kuitenkin ne ravut. Pakasterapujen valmistuksessa suurin haaste on muistaa ottaa ne sulamaan jääkaappiin riittävän aikaisin. Rapujen kanssa on tapana nauttia snapsia, joita tässä kattauksessa on kahta laatua. Perinteisempänä versiona tillivodkaa, johon murskasin samana päivänä kourallisen tilliä (myös moni muu tuore yrtti kävisi) ja sekoitin tillimurskan ja puoli ruokalusikallista sokeria tilkkaan vettä. Juuri ennen tarjoilua lisäsin seokseen reilun pari desiä pakastinkylmää vodkaa. Toisena snapsina lähinnä porukan raskautettua ajatellen alkoholiton sitruunasnapsi, johon raastoin yhden sitruunan kuoren ja puristin sen mehun, lisäsin ruokalusikallisen sokeria ja täytin kahden desin pullon loppuun vedellä. Tämäkin snapsi tarjoillaan mahdollisimman kylmänä. Lisäksi tarjolla paahtoleipää, johon voi malttaessaan kasata ravunpaloja tai pyyhkiä tillivoita, tai jos käy niin hyvä tuuri, kuin miehelläni, sipaista ravun mätiä. Kuvan kulhoissa ei muuten ole lisukekeittoa, vaan sitruunalla ja mustaherukanlehdillä koristellussa vedessä voi huuhdella sormia sotkuisen syömisen lomassa.

Aterian päätteeksi oli vielä kakkukahvit. Rapujen jälkeen ainakin minun tekee mieli jotain raikasta, joten leivoin marenkikuorrutteisen sitruunatortun. Resepti on kirjasta Leivo herkkuja helposti, mutta kopioin sen tuohon allekin hieman muunneltuna.

Sitruuna-marenkipiirakka

Pohja:
250 g vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
125 g voita pieninä paloina
3 rkl kylmää vettä
2 munankeltuaista

Täyte:
30 g vehnäjauhoja
30 g maissitärkkelystä (maizenaa)
250 g sokeria
2 dl sitruunamehua
½ sitruunan kuori raastettuna
3 dl kylmää vettä
50 g voita pieninä paloina
6 munankeltuaista

Marenki:
8 munanvalkuaista
400 g sokeria

Mittaa jauhot ja sokeri monitoimikoneen kulhoon. Käynnistä kone, lisää voipalat vähitellen ja anna sekoittua tasaiseksi taikinaksi. Lisää vesi vähän kerrallaan ja lopuksi keltuaiset. Vaivaa taikinaa vielä käsin pöydällä. Kääri taikina muoviin ja jätä jääkaappiin vetäytymään vähintään tunniksi.

Painele taikina suureen piirakkavuokaan, pistele pohja haarukalla ja esipaista pohjaa 180 asteessa 15 minuuttia.

Tee paiston aikana täyte. Mittaa jauhot, maissitärkkelys, sokeri, sitruunamehu ja raastettu sitruunankuori kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä kokoajan sekoittaen. Lisää vesi vähän kerrallaan, koko ajan hyvin sekoittaen. Sekoita, kunnes kiisseli sakenee. Siirrä karrila levyltä ja vatkaa kiisseliin voi ja keltuaiset vähän kerrallaan. Nosta kattila takaisin levylle ja vatkaa pari minuuttia, kunnes kiisseli sakenee. Kaada kiisseli esipaistetulle piirakkapohjalle.

Vatkaa myös valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Levitä tai pursota marenki täytteen päälle.

Paista piirakkaa 180 asteessa viitisen minuuttia, tai kunnes karenki on saanut vähän väriä.

Loppuun vielä bonuksena kevyt ja nopea lounas, joka syötiin ennen rapujuhlia. Maustoin lohen merisuola-lime-rosmariini -sekoitukella, ja paistoin ensin nahatonta puolta. Sitten kääntö ja lisää paistamista nahallisella puolella, kunnes pala on kypsä. Mukavan rapea tuli, ja nahallisella puolella voi huoletta vaikka vähän polttaakin kalaa. Lisukkeena wok-vihanneksia viimeisillä oman maan sokeriherneillä jatkettuna. Ruoka ei olisi välttämättä tarvinnut kastiketta, mutta sitä oli kuitenkin tarjolla purkista. Mallina Aasia-kaupasta löydettyä "thaimaalaista ketsuppia", eli tulista mango-lime -kastiketta.

Tapas

Otsikko ei siis ole kehoitus, vaan iltapalan nimi. Hämärtyvässä ja syksynevässä illassa on mukavaa kaivaa lautapelit komerosta ja napostella pelaamisen ohessa jotain pientä. Etenkin, kun komerosta ja keittiöstä taas löytääkin jotain, kun ne on lomaurakkana järjestelty. Jos pääsisin tai joutuisin suunnittelemaan keittiön alusta alkaen ja ilman tiukkaa budjettia, siellä ei olisi lainkaan kaappeja. Pelkkiä isoja ja pienempiä vetolaatikoita, jolloin ei olisi vaaraa, että kaapin perukoille katoaa tavaraa.

Mutta herkuttelusta, vasemmalla alhaalla espanjalaista cream cheeseä (melkolailla kaupan kotijuuston tyyppistä) keskellä Manchegoa (espanjalainen lampaanmaitojuusto) ja ylimpänä suomalaista Waldemar-kuttucheddaria. Keskellä yllä chilimausteisia cocktailkurkkuja ja alla mantelitäytteisiä oliiveja. Oikeistossa Serranon kinkkuun käärittyjä grissinejä ja vieressä Chorizo Ibéricoa. Muuten oli hyvää, mutta loppui kesken.

Isän maan herkkuja

Ristiäisretkellä poikkesimme myös isäni luona, joka pakkasi kotiin viemisiksi muutaman muovikasillisen itse kasvattamiaan kasviksia. Osa näistä päätyi nyt wokkiin. Paistoin ensin pari paketillista sitruunamarinoituja lohisuikaleita ja lisäsin perään ensin pilkotut porkkanat ja lopuksi kesäkurpitsat ja omenat. Koristeeksi kruunutilliä omalta pihalta ja päivän (jos seuraavankin) pikaruoka on valmis. Keksin samalla syyn siihen, miksi isän kokkaukset tuppaavat laajenemaan megakokoisiksi. Kun ainekset ovat päässeet kasvamaan ylisuuriksi (esimerkiksi kesäkurpitsa olisi käynyt vähintäänkin lähitaisteluaseesta), ja kasvimaalla vieraillessa tarttuu mukaan kasvis jos toinenkin kiellon päälle, ei ole ihmekään, että keitokset ovat tämän tästä kymmenen litran koe-eriä.

Kypsää kalaa japanilaisittain

Kävimme lomamatkalla ostarissa sushilla, jossa muistuin taas mieleeni, kuinka hyvää avokado onkaan. Isommalla ruokavarantojen täydennysreissulla täytyi siis ostaa myös pari pehmeäksi kypsynyttä avokadoa. Toisaalta alennuksesta löytyi lohimedaljonkeja, joten lyhyen mentaalimakustelun jälkeen päätin yhdistää nämä japanilaistyyppiseksi ateriaksi. Marinoin medaljongit valmiilla teriyakikastikkeella ennen paistoa ja tein viereen salaatin, jossa pohjalla makeaa friséesalaattia ja päällä kurkkua, avokadoa ja tomaattia. Lohen makua täydensi hienosti gari, eli säilötty inkivääri, joka toimitti samalla koristeen virkaa yhdessä thaibasilikan kanssa.

Apinoiden kuningatar

Vauvajuhlaillessa meni oikeastaan koko päivä, joten illalla olikin hiukkasen hiukova olo. Kuten ehkä on ollut huomattavissa, olen löytänyt smoothiet uudelleen. Blenderin pesu ei olekaan niin kovin hankalaa pesukoneessa, joten hyvää ja terveellisä välipalaa saa vaivatta.

Oikeastaan tässä reseptissä ei olisi ainesta omalle päivitykselle, mutta kun nimi on niin kiva! Sekoittimessa siis soseeksi muutama desi vadelmia, saman verran mustikoita ja pari banaania.

Pitää syödä hyvin, että jaksaa!

Ensimmäinen kesälomapäivä alkoi hyvällä kahvilla ja eilen paistetuilla, aamulla täytetyillä patongeilla. Välissä kävimme rautakaupassa ostoksilla, ja sitten pääsi taas syömään. Kevyenä lounaana katkaravuilla ruokaistettua caesar-salaattia.

Päivälliseksi keitin metsäkauriin paistia punaviinissä. Keitinliemestä sai jatkettua maukkaan kastikkeen kermalla, soijakastikkeella, timjamilla, pippurila ja suuruksella. Iltapalaksi testasimme vielä uusia valurautalautasia pannupizza-alusina. Pannulle rukiinen pannupizzapohja, annetaan kohota tovi. Päälle ensin pizzasoosia, sitten juustoraastetta ja lopuksi metwurstia, paprikaa ja tomaattia. Uunin ja rapeutusvarmistuksena hellan kautta pöytään. Vielä hieman oreganoa päälle, ja johan oli hyvää! Äitille vielä vinkkinä, tämä lautanen on varmasti lämmin pöytään tuodessa!

Pizzasoosi

1 prk tomaattimurskaa
muutama valkosipulinkynsi
muutama chilipalko
kourallinen tuoretta basilikaa
maizenaa
pieni tujaus liquid smokea
muutama roiskaus worchester-kastiketta
tilkka oliiviöljyä
ripaus sokeria
sopivasti mustapippuria

Soseutetaan tasaiseksi massaksi.

Tulisempi makkarapannu

Toisena grillimakkarauutuutena ostettiin taannoin Poppanero chilimakkaraa, kun oli maistatuksessa. Massassa on 2 % habaneroa, joten ei ihmekään, että potkua on. Vaikka mausteisen ruuan ystävä olenkin, ihan pelkiltään en uskalla tätä syödä, mutta ruokasekoituksiin tuntuu passaavan mainiosti. Tällä kertaa paellapannulla valmistui meksikolaishenkistä mättöä. Mausteita ei tarvinnutkaan nyt lisätä, kun makkarasta tuli riittävästi makua.

Tulinen makkarapannu

1 pkt Poppaneroja viipaleina
muutama sipuli ohuina veneinä
muutama valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 pkt tuoreita herkkusieniä neljään osaan lohkottuina
1 prk kidney-papuja
1 prk tomaattimurskaa
2 pss pakastevihanneksia eväskipon pohjalle ruokaa viilentämään
persiljaa koristeeksi

Pikkumusta

Viime kauppareissulta koriin hypähti uutuusmakkaroita, joista yksi oli Tapolan Pikkumusta. Mörkömakkaran, etenkin grillatun, ystävänä tätä pikkusisarusta oli pakko testata. Puomihilloa (isän tekemä puolukka-omena -sekoitus) ei löytynyt jääkaapista sulana, joten sävelsin pikkumöröille puolukkasinappisorbetin sivuun. Vähän on ehkä epäortodoksinen lisuke, mutta ei pääruokakaan ole aivan perinteisessä muodossa. Sorbettiin tuli reilu desi jäisiä puolukoita, loraus olutta, vajaa ruokalusikallinen hunajaa ja pari ruokalusikallista sinappia. Aineet soseutetaan tehosekoittimessa. Näin jälkiviisaana täytyy todeta, että sorbetti olisi kannattanut tehdä vasta juuri ennen tarjoilua, nyt tein senkin virheen, että lusikoin seoksen jo valmiiksi lautasille odottamaan, niin suli ja levisihän se. No ensi kerralla sitten. Makuun tuo ei onneksi vaikuttanut, ulkonäöllinen seikka lähinnä.

Jälkiruuaksi vielä miehen eilen leipomaa proteiinirieskaa, niin loppuiltana ei taas tarvitse muuta syödä (kuva on kuitenkin edellisillalta). Rieska on muuten mukavan nopea ruoka, etenkin minulle. Syömiseen meni vajaa vartti. Miehelläkään ei leipomiseen mennyt kaikkiaan kuin reilu puoli tuntia.

Panang curry ja lehtipihvit

Viimeisenä mielenpäälle ja jääkaappiin on jäänyt miltei kilo lehtipihviä. Hiukkasen epäilin, että eivät oikein toimi perinteisessä muodossa eväänä (jollei satu tykkäämään lihasta kuivana ja sitkeänä), joten siivutin valtaosan pihveistä, paistoin paellapannulla ja lisäsin perään paloiteltuja tuorevihanneksia - pari paprikaa, puolikkaan kiinankaalin sekä nipun Aasiakaupasta ostettua aamunsineä (morning glory, eli vesipinaatti). Paistoin hiukksen lisää ja kaadoin perään vielä tölkillisen kookosmaitoa sekä myöskin Aasiakapasta hankitun Panang curry -tahnan. Sekoittelin tasaiseksi, ja hauduttelin vielä hetkisen. Kastikkeen seuraksi oli tarkoitus keittää riisiä, mutta se olikin päässyt käymään vähiin, eikä riittänyt kaikkiin kippoihin. Oikeastaan hyväkin juttu, sillä annoksia tuli monta ja nyt osassa on vaihteluksi lisukkeena nuudeleita. Melkolailla aidon aasialaisen näköistä ja makusta tuli.

Ihan kaikkia pihvejä en kuitenkaan käyttänyt eväsruokiin, vaan hiukkasen herkuteltiin jo iltapalana. Nuijin pihvejä vielä hieman ohuemmiksi muovipussin välissä ja paistoin muurikkapannulla nopeasti molemmilta puolilta. Ensimmäiselle paistopinnalle vielä suolaa ja pippuria toisen puolen paistuessa, sitten siirto lautaselle, jossa oli jo sivusalaatti odottamassa. Päälle vielä siivu valkosipulivoita, niin johan kelpaa!

Parempaa pikaruokaa

Pari päivää on taas ollut keli, kuin Aasiassa. Lämmintä on kolmisenkymmentä astetta ja kosteusprosentti korkea. Luonnollisesti laitoimme ja söimme lounaan ulkona. Jääkaapista löytyy vieläkin vanhentumisvaarassa olevaa lihaa ja pakastimen ovi ei meinaa mahtua kiinni, joten piti perjantaina paluumatkalla töistä käydä kaupassa vaan hakemassa maitoa ja leipää. Jotenkin riistäytyi kuitenkin taas shoppailu käsistä, piti kesken kierroksen käydä hakemassa toinenkin ostoskori. HeVi-osasto on nyt parhaimmillaan - niin valinnanvaran kuin hintojenkin puolesta. Toisaalta lankaosastollakin on ale mallistojen vaihtumisen myötä. Ja uutuusleipiä ja grillimakkaroita on vaikka millä mitalla. Vaasan ruispalauutuudet ovat ainakin toimivia!

Mutta takaisin ruokaan. Illalle on ohjelmaa, joten kovinkaan monimutkaista lounasta ei jaksanut miettiä. Niinpä listalla tänään hiukkasen parempi pikaruoka, muurikalla paistettua naudan ulkofilettä, joka on jo tovin odottanut hyvää hetkeä tulla paistetuksi ja sivuun salaattia. Pihvien pinnassa pippuria, suolaa ja kuivayrttejä, paistorasvana voita. Hiukan jäi turhan matalaksi lämpö, pintaan ei tullut kunnolla väriä, eikä rapsakkaa pintaa. No huomenna sitten toisten pihvien kanssa oikeanmilla asetuksilla. Lisäkesalaatissa jäävuorisalaattia, tomaattia, avomaakurkkua, oman maan sokerihernettä ja erilaisia basilikoja, mausteena vielä viikunabalsamicoa, mustapippuria ja parmesaania. Helppoa, nopeaa ja hyvää!

Taas bratwurstia

Hiukkasen hämmentävää huomata, kuinka samoja ruokia tulee laitettua ja syötyä. Tänäänkin ruuan pääraaka-aineena on bratwurstia, jota paistettiin ensin pannulla viipaleina. Seuraksi paloiteltuja tuoreita herkkusieniä ja sipulia ja viimeiseksi pilkottuja tuoreita tomaatteja ja paprikaa, sekä keitettyjä ja pilkottuja uusia perunoita. Lopuksi yrttimaustetta ja chilisekoitusta sekaan, niin taas on eväät pariksi päivää.

Eväspihvi

Viikonlopun yllättävienkien rientojen johdosta jääkaapista löytyi vanhentumisvaarassa olevia naudan kokolihagrillipihvejä. Raaka-aine on evääksi melkoisen porvarillinen, mutta pakkohan siitä on evästä laittaa, ettei joudu tunkiolle. Pihvit pöydälle lämpiämään reilua puolta tuntia ennen paistamista, lämmittyään paistetaan voissa kuumalla pannulla jokunen minuutti kummaltakin puolelta. Jotta liha lämpenee mikrossa edes jokseenkin tasaisesti, leikkasin sen siivuiksi suolalla, pippurilla ja yrteillä maustamisen jälkeen. Kuivumisen estämiseksi paistoin pihvit alle mediumiksi, kypsyvät vielä mikrossa lämmittäen medium plussaksi. Alle päätyi pussillinen pakastevihanneksia, jolloin pihvit jäähtyivät nopeasti jääkaappikuntoon.