Blinejä ja ankkaa

Aamupäivän kakunkoristelun jälkeen rupesin touhuamaan vieraita varten. Velipoika tuli perheineen kyläilemään, uskalsivat tuoda tytönkin meille ensimmäiselle yön yli reissulleen. Veljenytön vierailun kunniaksi päätin koittaa tehdä hyvän ensivaikutelman laittamalla vähän speciaalimpaa ruokaa. Alkupalana paistoimme kälyni kanssa blinejä, joiden lisukkeena oli smetanaa, siian mätiä, silputtua shalottisipulia, valkosipulikurkkuveneitä ja hunajaa.

Blinit

4 dl kermaviiliä
20 g hiivaa
2 ½ dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1 ½ dl kuumaa maitoa
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa
1 keltuainen
1 valkuainen

Lämmitä kermaviili kädenlämpöiseksi, sekoita joukkoon hiiva, tattarijauhot ja sokeri. Anna kohota pari tuntia huoneenlämmössä tai jopa muutaman päivän jääkaapissa. Sekoita ennen paistamista taikinaan kuuma maito, suola, voisula, keltuainen ja viimeiseksi kovaksi vaahdoksi vatkattu valkuainen. Paista paksuja blinejä blini- tai pikkulättypannulla miedolla lämmöllä mutta runsaalla voilla.

Toisena erikoisempana aineena oli ankka. Lisukkeet eivät menneet asettelun puolesta ihan nappiin. Olin jotenkin ajatellut, että kaapissa on vihreitä linssejä, mutta ei ollutkaan. Muokkasin ohjetta käsillä olevien aineiden mukaiseksi, joten väritys oli hiukan yksipuoleinen ja punaiset linssit tykkäävät muussaantua, joten rakennekin kärsi. Ankka oli toki hyvää, eikä muutenkaan annoksessa ollut maullisesti mitään vikaa, mutta porkkanapyre vei kielen mennessään. Paahdettu valkosipuli vaan on niin hyvää, ihan pelkiltään tai antamassa syvyyttä ruuan osana.

Ankanrintaa linssihöystön ja porkkanapyreen kanssa

700 g ankanrintaa

Marinointiin:
2 dl balsamiviinietikkaa
1/2 dl juoksevaa hunajaa
1 rkl silputtua tuoretta rakuunaa

Linssihöystöön:
4 dl yön yli liotettuja vihreitä linssejä keitettynä (jotka korvasin punaisilla)
1 salottisipuli hienonnettuna
1 rkl silputtua persiljaa
1 rkl silputtua ruohosipulia
100 g keitettyjä vihreitä papuja hienonnettuna (löysin vain sellaisia kesäkeitto-mallisia)
1 dl kermaa
1/2 dl parmesaaniraastetta
suolaa, pippuria

Porkkanapyree:
6 porkkanaa paloiteltuna
1 kokonainen valkosipuli
2 dl appelsiinimehua
50 g voita
suolaa, pippuria

Aprikoosikastike:
12 kuivattua aprikoosia
1/2 dl juoksevaa hunajaa
2 rkl balsamiviinietikkaa

Porkkanapyreetä varten paahda valkosipulia uunissa 200 °C:ssa noin 30 min. Anna jäähtyä.

Valmista samalla ankan marinadi. Keitä balsamiviinietikka kokoon siirappimaiseksi, lisää hunaja ja rakuuna. Leikkaa sitten useita pitkittäisiä viiltoja huoneenlämpöisen ankanrinnan rasvapintaan. Suolaa ja pippuroi ankanrinnat, paista keskilämmöllä ensin rasvapuolet rapean ruskeiksi, sitten toinen puoli nopeasti. Sivele marinadia ankanrintojen pintaan. Paista ankanrinnat uunissa 100 °C:ssa, kunnes mittari näyttää 60-65 °C (noin 35 min.). Anna ankanrintojen vetäytyä folioon käärittyinä noin 30 min. Kuumenna ne rasvapuoli alaspäin pannulla ennen tarjoilua ja viipaloi annospaloiksi.

Keitä porkkanapalat kypsiksi vedessä, johon on sekoitettu appelsiinimehu. Kaada pois neste, pane porkkanat tehosekoittimeen. Purista sekoittimeen myös pehmeät valkosipulinkynnet ja lisää joukkoon voi. Aja sileäksi massaksi. Mausta pyree suolalla ja pippurilla.

Sekoita linssihöystön ainekset, mausta suolalla ja pippurilla.

Lämmitä aprikoosit hunaja-balsamiviinietikkaseoksessa.

Asettele ruoat tarjoiluvadille tai lautasille ja kumoa päälle aprikoosikastike.

Fuusiopulu

Jälleen myönnän otsikoinnin olevan vähintäänkin harhaanjohtava. Mutta otetaanpa tarina aivan alusta. Ensin oli Big Bang, sitten jo muinaiset roomalaiset, kunnes tänään opiskelukaveri houkutteli golfaamaan huomenna. Tai ainakin kävelemään muutamaksi tunniksi hyttysten syöttinä mailoja perässä raahaten. Piti siis keksiä ruokaa pariksi päiväksi, jollei huomenna ehdi kokkailla. Kauppareissulla proteiinin lähteeksi valikoitui maustamaton broileri, jonka pintaan mies ehdotti kotona jo aikaisemmin hankittua Kentucky wiskey bbq-kastiketta. Näin olemme valloittaneet Amerikan mantereen kulinaristisella ristiretkellämme. Halusin kasviksia kanan kaveriksi, pakastimesta löytyikin italialaistyyppinen kiloinen vihannessekoitus. Pussin kyljessä oli brittiläisittäin esitettynä, että 165 g sekoitusta vastaa kahta annosta päivittäisestä viiden kasvisannoksen tavoitteesta. Pääsin samalla muistelemaan matematiikkaa, kun laskeskelin, että koko pussi vastaa siis noin 12:ta kasvisannosta, eli yhdestä eväskipollisesta saa jo 60 % päivän vihannestavoitteesta. 250 g kasviksia ja noin 100 grammaa broileria alkoi kuitenkin vaikuttaa melko pieneltä määrätä, etenkin haihtuminen ja tuleva urheilu huomioonottaen. Niinpä tutkin kaappeja vähän lisää. Lähi-idästä kotoisin olevat punaiset linssit kypsyvätkin kivasti kasvisten kanssa, ja keräävät vielä samalla ylimääräistä nestettä. Mutta mitä jos pelkkä kasvisten neste ei sittenkään riitä? Vesi voi latistaa maun ikävästi, mutta meksikolaisittain maustettu tomaattimurska tuo nesteytyksen lisäksi potkua lisukkeesen. Näillä fuusiokkeittiöeväin rengaspolttimon ääreen ja paistohommiin.

Juustobroitsu ja linssilisäke

Juustolautaselle tuli ostettua lievän liioiteltu määrä laatuja. Koska juustolautasten yliannostuskin alkaa tuntua mahdolliselta, tuli mieleen käyttää osa juustoista ruuanlaittoon. Tein siis maustamattomien broilerinfilepihvien sivuihin viillot, täytin ne Red Pesto Goudalla, suljin cocktailtikuilla, sipaisin pintaan yrteillä, suolalla sekä pippurilla terästettyä oliiviöljyä ja annoin miehen grillata. Mies epäili, että yksi juustotäytteinen tasku kasvisten kanssa ei täytä tarpeeksi, joten keitin rehujen seuraksi myös punaisia linssejä. Jotta lisäke ei jäisi liian kuivaksi, lisäsin mukaan vielä puolisen rasiallista chilimausteista tuorejuustoa.

Samaan aikaan broitsujen kanssa muurikalla paistui myös paketillinen grillivalmista lohta iltapalaksi. Annos on vähän karun näköinen, ja olisi maullisestikin kaivannut salaattia kylkeen, mutta jääkaapin sisällöttömyydestä johtuen näin tällä kerralla.