Borssin kaltainen keitto

Isä toi tuomisina pari muovikassillista juureksia. Jotteivat vaan jää käyttämättä, käytin ensimmäisen erän jo näin välipäivinä. Pilkoin punajuuria, porkkanoita, kyssäkaaleja, lanttuja sekä purjoa, keitin ne lihaliemikuutioilla terästetyssä vedessä kypsiksi yhdessä suolalihan kanssa ja lisäsin lautaselle vielä nokareen smetanaa.

Jouluaatto keskiaikaisittain

Tänä vuonna kutsuimme isät syömään jouluruokaa keskikaisittain. Koitin jälleen muutamaa uutta reseptiä kirjasta Keskiajan keittiön salaisuudet vanhojen tuttujen lisäksi. Oikeastaan onnistunein ruoka oli kuitenkin lammasmakkara, jota teimme veljeltä ja vaimoltaan viime vuonna saadun joulukortin ohjetta mukaellen.

Pöydästä löytyi keskiaikaista marjahilloketta, fasaanihyytelöä, uunissa haudutettuja juureksia, graavattua lohta, herkkukurkkuja, saksalaista ilmakuivattua kinkkua ja rieslingsinappia (molemmat joulutorilta), mustapippurissa pyöritettyä salamia, lammasmakkaraa, oluella maustettua kotijuustoa, juuri savustimesta nostettua lämminsavukuhaa ja -lohta, valkoviinissä kauhutettuja papuja, neljän lihan pataa ja mallasleipäsiä (resepti Laihian maltaan sivuilta), jotka littanana myös lautasina (ja toimivat muuten parhaiten tähänastisista, vielä jos leivän olisi halkaissut, olisi imenyt maut vieläkin paremmin). Jälkiruokana vielä maailmanäären piirakka, joka on mausteinen viikuna-rusinapiiras ja isän tekemiä omenalastuja.

Juomina vettä, Hypocratia, kotikaljaa heraa ja oluita. Vielä erityismaininnat rekvisiitasta. Saimme äidiltäni viikinkiveneen mallinen kynttilänjalka, joka kruunasi pöydän! Toisaalta oluet pysyivät kylminä paremmin ajan hengen mukaan jäillä täytetyssä löylykiulussa.

Lammasmakkara

1 kg lampaan paistia jauhettuna
200 g keitettyä ja jäähtyneenä jauhettua perunaa
2-3 dl vettä
vajaa rkl suolaa
teilu tl sokeria
½ tl jauhettua valkopippuria
½ tl jauhettua maustepippuria
maustemitallinen jauhettua neilikkaa
maustemitallinen jauhettua inkivääriä
2 m suolta (esim. kahden siskonmakkarapaketillisen suolet pestyinä)

Suolta lukuunottamatta kaikki aineet sekoitetaan löysähköksi taikinaksi. Pursotetaan taikina suoleen, ei liian täyteen, ettei makkara halkea. Solmitaan molemmat päät ja huuhdellaan päältä. Makkarat voi joko pakastaa tuoreena, paistaa tai keittää. Itse paistoin uunissa uunivuoassa 200 asteisessa uunissa tunnin verran niin, että makkaraan oli pistelty reikiä halkeamisen ehkäisemiseksi ja vuokaan kaadettu sentin verran vettä, jotten makkara kuivu.

Kotikalja

5 l vettä
3 dl kaljamaltaita
2 dl sokeria
½-1 tl hiivaa tai ¼tl kuivahiivaa
(kourallinen kuivattua humalaa harsoon pakattuna)

Kiehauta vesi ja kaada se maltaiden, humalan ja sokerin päälle. Anna maustua ja jäähtyä haaleaksi. Murenna hiiva ja lisää se haaleaan (37 asteiseen) nesteeseen. Anna kaljan käydä lämpimässä, vedottomassa paikassa 12-24 tuntia. Siivilöi kalja, pullota ja vie viileään. Kalja on valmista nautittavaksi pullotusta seuraavana päivänä.

Mallasleipäset

2½-3 dl keihuvaa vettä
2 dl kaljamaltaita
3 dl piimää
30 g hiivaa
1 rkl suolaa
1 dl siirappia
½ dl rypsiöljyä
4 dl ruisjauhoja
4-5 dl vehnäjauhoja

Kaada kiehuva vesi kaljamaltaiden päälle ja anna seistä astiassa noin puoli tuntia. Jos olet tehnyt kotikaljaa, voit korvata tämän vaiheen lisämäällä taikinaan 4 dl mallasmäskiä (koko määrä 5 l kotikaljasta).

Lämmitä piimä haaleaksi ja murenna hiiva siihen. Sekoita joukkoon valutettu mallasmäski (kotikaljasta) TAI liotetut kaljamaltaat, suola, siirappi, öljy ja ruisjauhot. Lisää vehnäjauhoja niin paljon, että saat mukavan notkean taikinan. Alusta taikina tasaiseksi. Jauhojen määrään vaikuttaa mäskin kosteus. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa.

Nosta kohonneesta taikinasta nokareita pellille, leivinpaperin päälle. Taputtele palat jauhotetuin käsin ohuiksi, pyöreiksi leipäsiksi. Anna leipien kohota ja paista niitä 225 asteen lämmössä noin 15 minuuttia.

Jo tylsä malli, mutta tein taas rätin, nyt isän lahjan osaksi. Joitain herkkuja oli mukana kanssa.

Joululahjoja veljentytölle

Tein viime vuonna veljelle ja kälylle huopatossut joululahjaksi. Jotta voisi olla koko perheen yhteinen juttu, tein nyt minitossut myös uusimmalle jäsenelle. Pienelle voi olla vaikea saada tossuja jalkaan, joten tein hiukan avoimemman mallin. Jotta tossut eivät kuitenkaan tippuisi tassuista, virkkasin niihin nauhat. Vanhempiensa tossuissa oli nahkaiset paikat pohjissa, mutta koska tyttö ei vielä kävele, eikä näin tarvitse kulutus- ja liukuestettä, menin nyt hiukan helpomman kautta ja neulahuovutin kuvion pohjaan.

Neuloin vielä lapaset settiin mukaan joutessani. Joustinneuleisen varren jälkeen loppu helmineuleena. En ole ihan varma, ärsyttääkö röpelöinen sisäpinta pientä, vai onko se hauska.

Unisukat

Lähetin äidille joululahjan postissa. Oli ryökäle avannut paketin jo ennen joulua, vaikken toki tästä yhtään yllättynyt olekaan. Lahjana oli äidin lempparivärisestä Nalle aloeverasta neulotut unisukat. Malli on suoraan Novitan Sukkalehdestä. Nämäkin sukat aloitettiin kärjestä, mutta pääsin koittamaan uudenlaista pitsineulosta ja tiimalasikantapäätä. Toivottavasti tulevat käyttöön.

Suklaayllätykset

Oli töissä kahvitauolla puhetta itsemaustetusta suklaasta. Tästä innostuneena hain kaupasta kuviollisia jääpalamuotteja, ja ryhdyin suklaatehtailijaksi kuin Willy Wonka konsanaan. Sulatin vesihauteessa tummaa suklaata, maun pyöristämiseksi sekaan hiukan valkosuklaata ja jujuksi vielä kuivalla pannulla paahdettua rouhittua cashew-pähkinää gourmetsuolalla terästettynä. Sitten lusikoin seoksen maapähkinäöljyllä sipaistuihin jääpalamuotteihin ja annoin jähmettyä. Lahjapakkaukset ovat rutistettua leivinpaperia, tytöille punaisella ja pojille sinisellä paperinarulla.

Tunnelmallista joulua

Viime vuoden turhan työläästä joulukorttiurakoinnista viisastuneena kehittelin tälle joululle hieman yksinkertaisemman mallin. Lankalaatikosta löytyi vihreää samettilankaa (siis semmoista pörröistä), jota virkkasin riviksi ruskealla villalangalla. Sitten saksiminen kuusen malliseksi, spraylakkaa tukevoittamiseksi ja korttiin kiinni. Alkuperäinen idea oli, että näistäkin olisi saanut hauskoja kuusenkoristeita, mutta olivat sen verran lötköjä, että luovuin ajatuksesta. Hyvin ehtivät postiin, eilen urakoin.

Tuliaisrätti

Oleme opiskeluystävieni kanssa kerääntyneet juhlimaan itsenäisyyttä muutamaa välivuotta lukuunottamatta miltei opiskelujen alusta saakka. Yleensä juhlinta on ajoitettu niin, että linnanjuhlia voi seurata joko ruokailun lomassa tai sitten seuraavana päivänä porukalla pyjamissa. Neljän naisen poppoomme levittäydyttyä hieman ympäri Suomea, joten virallisen juhlapäivän osuessa viikolle teimme tänä vuonna poikkeuksen ja juhlimme itse vasta itsenäisyyspäivää seuraavana viikonloppuna. Kiertävä emännöintivastuu ei osunut kohdalleni, joten tein vain tuliaisen. Hamstraamaani bambulankaa löytyy vielä, joten virkkasin siitä tummansinisen rätin. Kaverina rätillä valkoisessa neopreenipaidassa (tai joku sen tyyppinen aine) oleva kuohuviini, josta tosin en muistanut kuvaa ottaa.

Sinivalkoinen päivällinen

Vaikkei itsenäisyyspäivää muuten sen kummemmin juhlittukaan, päätin kuitenkin tehdä hiukan parempaa ruokaa jääkaappiin unohtuneista aineksista. Alkupalaksi laitoin maa-artisokkakeittoa, jota olen muistaakseni tehnyt viimeksi peruskoulussa. Pitkää väliä en tosin voi selittää muulla, kuin raaka-aineen unohtamisella, kuitenkin yksi parhaan makuisista sosekeitoista. Reseptin löysin Hesarin verkkosivuilta, ja se menee näin:

Maa-artisokkakeitto

600 g maa-artisokkia (noin 10 kpl)
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
300 g jauhoista perunaa (puikula, rosamunda)
1–2 rkl rypsiöljyä tai voita
7 dl kana- tai kasvislientä
2 dl kuohu- tai ruokakermaa
suolaa ja valkopippuria
ripaus muskottipähkinää

Kuori maa-artisokat ja perunat, pilko niitä vähän pienemmiksi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli.

Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli. Lisää maa-artisokat ja pyörittele hetki. Lisää liemi, perunat ja mausteet. Kypsennä, kunnes vihannekset ovat pehmenneet, eli noin 15 minuuttia.

Lisää vielä kerma ja kiehauta. Soseuta keitto ja tarkista maku. Koristele yrteillä, krutongeilla tai siemenillä.

Pääruuaksi löytyi pakastettua vasikanmaksaa, jonka annoin ensin sulaa yön yli jääkaapissa. Ennen paistamista annetaan vielä lämmetä tunteroinen huoneenlämmössä. Maksan lämmetessä kannattaa tehdä lisuke. Kuoritaan perunoita, porkkanoita, lanttua ja kyssäkaalta ja paloitellaan pienemmäksi. Keitetään, kunnes ovat kypsyneet kunnolla pehmeiksi. Juuresten keittyessä ruskistetaan maksaviipaleet paistinpannulla voissa ja lisätään perään kanttarelli- ja sipulisilppu. Paistetaan kolmikkoa vielä hetki, sitten kermaa, suolaa ja pippuria perään ja annetaan koko komeuden hautua miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes maksa on hautunut kypsäksi ja mureaksi. Hautumisen aikana juurekset ovat toivottavasti kypsyneet, joten ne voi veivata sosemyllyllä muusiksi. Muusiin kermaa ja yrttisuolaa mauksi, sitten annokset lautaselle ja Marskin ryyppy kyytipojaksi. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Winter is coming

Sain jo viime talvena ahaa-elämyksen, että lapsuuden kodissa saattaisi olla vielä jemmassa vanha metsurihenkinen säkkimallinen villakangastakki. Muistelin kankaan olevan hyväkuntoinen ja kuosinen, joten kävin löytöretkeilemässä lapsuudenkodin kömmänässä (siis se lämmittämätön säilytystila 1 ½ kerroksisen talon sivussa, jonka katto on vinossa), ja siellähän se oli. Ajattelin, että pienellä muokkauksella takista saisi taas käyttökelpoisen. No ei saanut, vaati isomman muokkauksen. Purin siis takin paloiksi, ja leikkasin sen Modassa olleiden kaavojen mukaan. Hiukan joutui käyttämään ostokangastakin sivuihin, onneksi löytyi sopivan värinen kangas, vaikkei ollut mallitilkkuakaan mukana. Alkuperäinen ideani oli käyttää vuorikankaana metsuritakin tikkikankaista vuorta. Ensin käytinkin, mutta takista tuli tönkkö ja epämukava. Niinpä kävin hakemassa kangaskaupasta hiukan joustavaa vuorisilkkiä, ja hautasin projeksin motivaation puutteessa. Yksi takin purkaminen vuotta kohti on varsin riittävä urakka. Nyt kelien kylmentyessä kaivoin projektin taas esiin ja purin vanhan vuoren, leikkasin uudet vuorikappaleet ja surautin takin kasaan. Nyt tuli hyvä takki ja mieli, kun sai hyötykäytettyä vanhaa, vaikka mukana vähän uuttakin.

Toisena vanhan muokkaamisena purin ja neuloin uudelleen pipon. Ostin langat joskus opiskeluaikoina joulun alla, että on kotopuolessa lomaillessa tekemistä. Neuloin niistä kaulahuivin ja pipon. Piposta vain tuli sen verran suuri, että valui silmille, kutistamisyrityksistä huolimatta. Onneksi on paksua lankaa, joten valmistui uusinta kapeampana leffankatsomisen lomassa.

GT ja pizzaa

Kävimme viime viikonloppuna laivalla ystäväpariskunnan kanssa. Toki Tax Freessäkin piti käydä pyörähtämässä. Gorillahuulirasvan (ei tiettävästi ole kuitenkaan tehty gorillanrasvasta, purkin kyljessä väitettiin, että päinvastoin pelastin gorillan) ja uudelle vuodelle varatun shamppanjan lisäksi hauska löytö oli Hendrick's Gin, jonka mukana sai teekupin.

Vaikka mieltymys gin and toniciin kulkeekin suvussa (liekö kuningatas Elisabethkin jotain sukua mutkan kautta, hän nimittäin kertoo tämän jalon juoman olevan pitkän ikänsä salaisuus), en ole törmännyt tähän brändiin aikaisemmin. Toisaalta, vaikka merkki onkin vanha, on nykyinen resepti, imago ja kulttimainekin varsin tuore. Juomassa on lisätty 11 aromaattista ainesosaa mm. kurkkua ja ruusun terälehtiä. Hieman Monty Pythonin grafiikkaa muistuttavassa pakkauksessa kehotetaankin nauttimaan elämästä myös kokeilemalla jotain aivan muuta, vaikkapa GT:tä teeaikaan kurkulla koristeltuna.

Huikopalaksi illemmalla teimme vielä pizzaa. Pohjana normaalimpi pizzapohja, jonka päällä pakastettu omatekoinen pizzasoosi, jonka päällä juustoraaste, jonka päällä suolalihaa, tuoretta paprikaa, tölkkiparsaa ja kapriksia sekä uunituksen jälkeen oreganoa. Pitkästä aikaa tuli taas käytettyä isältä joululahjaksi saatuja vuolukivistä pizzakiveä ja omatekemäänsä pizzalapiota. Pitää muistaa käyttää taas jatkossa ahkerammin, sen verran hyvää tuli.

Savusiikahässäkkä ja suklaamuffinit

Mies vaihtaa osastoa töissä, ja huomenna on viimeinen päivä vanhalla porukalla. Niinpä toteutin piileviä äidillisiä kykyjäni leipomalla suklaamuffineja vietäväksi miehen hoitopaikkaan läksijäisiksi. Samalla pyöräytin eväät töihin jääkaappissa lymyilevistä herkuista. Ulkonäöllisesti ei ehkä kovin onnistunut annos (paitsi muffinit), mutta ihan ihmisravinnoksi kelpaavaa biomassaa kuitenkin.

Suklaamuffinit

1 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
50 g tumma suklaata pieneksi paloiteltuna (tai karheaksi rouhittuna)
1 rkl kaakaojauhetta
½ dl soijajuomaa
1 kananmuna
3/4 dl rypsiöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää nesteet ja sekoita varovasti, jotta taikina ei sitkisty.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa 12–15 minuuttia.

Savusiikahässäkkä

1 savusiika perattuna
purjo silputtuna
rasiallinen tuoreita herkkusieniä paloiteltuina
kesäkurpitsapaloja pakkasesta
soijamaitoa
vaaleaa suurustetta
suolaa
pippuria
persiljaa

Wokataan aineet keskenään, kunnes kastike on paksuuntunut sopivasti.

Lohisalaatti

Eilisen mässäilyn jälkeen on taas hyvä syödä hiukan kevyemmin. Niinpä tein hyvin yksinkertaisen salaatin jämistä. Pohjalla jääsalaatti silputtuna, päällä graavilohen ja parmesaanin jäänteet. Lautaselle kastikkeeksi vielä Pirkan sitruuna-vinaigrette-salaatinkastiketta ja lisukkeeksi omatekoista leipää, niin johan maistuu!

Keskiaikakemut

Vironvierailulla tuli keskiaikaravintolassa puheeksi ystäväpariskunnan kanssa, että voisi jonain viikonloppuna herkutella samantyyppisellä murkinalla meilläkin. Tuo viikonloppu on nyt. Testailin vielä koittamattomia reseptejä kirjasta Keskiajan keittiön salaisuudet. Niin hyvä kirja, että kannattaa ostaa! En siis edes lainaa reseptejä tänne. Mainostan kuitenkin vielä, että hyviä oli kaikki nämä uudetkin kokeilut!

Ruokalistalta löytyi:
Loimurieskat (kirjasta), jotka toimittivat lautasen virkaa
Puolukkaleipäset (ohje alla, lainattu muunnellen kirjasta Hyvä kokki)
Unelmajuusto (kirjasta), joka ei tahtonut juoksettua pelkän oluen voimin, joten lisäsin reseptin ulkopuolelta mukaan piimää
Lihahyytelö, joka tosin tölkkikamaa
Potsin potka, myös lämmitystä vaille valmista
Laukkakurkut, joita säilöin syksyllä
Suolakala, siis lohi, jonka graavasin eilen
Paahdetut kynsilaukat, siis kokonaiset valkosipulit, joita paahdettu uunissa
Mausteinen marjahilloke (kirjasta)
Linssimuhennos (kirjasta)
Olutkana yrttikastikkeella (kirjasta)

Ruokajuomina juustonteosta jäänyttä heraa, isän keittämää marjamehua, keskiaikatyyppistä mausteviiniä eli Hypocrasia (kirjasta Keskiajan keittiö, josta ohje muunneltuna alla), sekä vieraiden tuomia keskiajalle saakka ulottuvan historian oluita.

Puolukaleipäset

7 dl vettä
50 g hiivaa
1 ½ dl maitojauhetta
3 dl puolukkasurvosta
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
5 dl talkkunajauhoja
n. 13 dl ruisjauhoja

Voiteluun:
2 rkl siirappia
2 rkl vettä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää loput aineet. Alusta taikina kimmoisaksi. Anna kohota liinalla peitettynä.

Pyörittele taikinasta leipäsiä pellille ja anna taas kohota. Pistele leipäset haarukalla ja paista 200 asteisessa uunissa vajaa tunti, siis kunnes näyttävät ja kuulostavat kypsiltä (kumea ääni pohjaa kopautettaessa). Voitele kuumat leipäset siirappivedellä.

Hypocras

pullo punaviiniä (esim. Hardys BIN 343)
1 ¼ dl sokeria
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä

Kuumenna tilkka viiniä kattilassa sokerin kanssa, kunnes sokeri on liennut, sekoita mausteet mukaan. Kaada viinipullosta lasillinen, jonka voit nauttia vaikka television ääressä, ja kaada sokeri-viini-mausteseos tilalle pulloon. Sekoita ja anna maustua muutama päivä ennen nauttimista.

Saksalainen siskonmakkaraminestrone

Viimeisen vuoden aikana olen syönyt huomattavasti enemmän siskonmakkarasoppaa, kuin sitä edeltävänä elinaikanani. Kahta samanlaista kattilallista en tosin ole tehnyt, muuntelu kun on niin mukavaa. Tälläkertaa sopassa on siskonmakkaran (joka ei muuten nimenä tule ainakaan Wikipedian mukaan sukulaisesta, vaan ranskasta saksan ja ruotsin kautta Saucisse - Sausischen - siskonkorv) ja veden lisäksi tölkillinen tomaattimurskaa, kilo italialaistyyppistä keittovihannessekoitusta, chilikastiketta, pari lihaliemikuutiota ja lopuksi vielä saksalaista pastaa eli späzsleä.

Savukalajämäpasta

Eilisestä ruuasta jäi yrttejä yli, eikä hukkaanheitto käy päinsä. Niinpä tyhjentelin jääkaappia muutenkin pannulle ja sain hyvän jämäruuan, josta riitti vielä evääksikin. Kaapeista löytyi: savulohta, tomaatteja, purjoa, rakuunaa, ruohosipulia, persiljaa, herkkusieniä, kermaa, suolaa, pippuria, perhospastaa ja parmesaaniraastetta. Pastat keitinveden kautta pannulle, jossa muut aineet muhentelivatkin jo pilkottuina, niiltä osin, kun hienonnus oli tarpeen. Paitsi parmesaanin ja yrtit lisäsin ihan lopuksi.

Blinejä ja ankkaa

Aamupäivän kakunkoristelun jälkeen rupesin touhuamaan vieraita varten. Velipoika tuli perheineen kyläilemään, uskalsivat tuoda tytönkin meille ensimmäiselle yön yli reissulleen. Veljenytön vierailun kunniaksi päätin koittaa tehdä hyvän ensivaikutelman laittamalla vähän speciaalimpaa ruokaa. Alkupalana paistoimme kälyni kanssa blinejä, joiden lisukkeena oli smetanaa, siian mätiä, silputtua shalottisipulia, valkosipulikurkkuveneitä ja hunajaa.

Blinit

4 dl kermaviiliä
20 g hiivaa
2 ½ dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1 ½ dl kuumaa maitoa
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa
1 keltuainen
1 valkuainen

Lämmitä kermaviili kädenlämpöiseksi, sekoita joukkoon hiiva, tattarijauhot ja sokeri. Anna kohota pari tuntia huoneenlämmössä tai jopa muutaman päivän jääkaapissa. Sekoita ennen paistamista taikinaan kuuma maito, suola, voisula, keltuainen ja viimeiseksi kovaksi vaahdoksi vatkattu valkuainen. Paista paksuja blinejä blini- tai pikkulättypannulla miedolla lämmöllä mutta runsaalla voilla.

Toisena erikoisempana aineena oli ankka. Lisukkeet eivät menneet asettelun puolesta ihan nappiin. Olin jotenkin ajatellut, että kaapissa on vihreitä linssejä, mutta ei ollutkaan. Muokkasin ohjetta käsillä olevien aineiden mukaiseksi, joten väritys oli hiukan yksipuoleinen ja punaiset linssit tykkäävät muussaantua, joten rakennekin kärsi. Ankka oli toki hyvää, eikä muutenkaan annoksessa ollut maullisesti mitään vikaa, mutta porkkanapyre vei kielen mennessään. Paahdettu valkosipuli vaan on niin hyvää, ihan pelkiltään tai antamassa syvyyttä ruuan osana.

Ankanrintaa linssihöystön ja porkkanapyreen kanssa

700 g ankanrintaa

Marinointiin:
2 dl balsamiviinietikkaa
1/2 dl juoksevaa hunajaa
1 rkl silputtua tuoretta rakuunaa

Linssihöystöön:
4 dl yön yli liotettuja vihreitä linssejä keitettynä (jotka korvasin punaisilla)
1 salottisipuli hienonnettuna
1 rkl silputtua persiljaa
1 rkl silputtua ruohosipulia
100 g keitettyjä vihreitä papuja hienonnettuna (löysin vain sellaisia kesäkeitto-mallisia)
1 dl kermaa
1/2 dl parmesaaniraastetta
suolaa, pippuria

Porkkanapyree:
6 porkkanaa paloiteltuna
1 kokonainen valkosipuli
2 dl appelsiinimehua
50 g voita
suolaa, pippuria

Aprikoosikastike:
12 kuivattua aprikoosia
1/2 dl juoksevaa hunajaa
2 rkl balsamiviinietikkaa

Porkkanapyreetä varten paahda valkosipulia uunissa 200 °C:ssa noin 30 min. Anna jäähtyä.

Valmista samalla ankan marinadi. Keitä balsamiviinietikka kokoon siirappimaiseksi, lisää hunaja ja rakuuna. Leikkaa sitten useita pitkittäisiä viiltoja huoneenlämpöisen ankanrinnan rasvapintaan. Suolaa ja pippuroi ankanrinnat, paista keskilämmöllä ensin rasvapuolet rapean ruskeiksi, sitten toinen puoli nopeasti. Sivele marinadia ankanrintojen pintaan. Paista ankanrinnat uunissa 100 °C:ssa, kunnes mittari näyttää 60-65 °C (noin 35 min.). Anna ankanrintojen vetäytyä folioon käärittyinä noin 30 min. Kuumenna ne rasvapuoli alaspäin pannulla ennen tarjoilua ja viipaloi annospaloiksi.

Keitä porkkanapalat kypsiksi vedessä, johon on sekoitettu appelsiinimehu. Kaada pois neste, pane porkkanat tehosekoittimeen. Purista sekoittimeen myös pehmeät valkosipulinkynnet ja lisää joukkoon voi. Aja sileäksi massaksi. Mausta pyree suolalla ja pippurilla.

Sekoita linssihöystön ainekset, mausta suolalla ja pippurilla.

Lämmitä aprikoosit hunaja-balsamiviinietikkaseoksessa.

Asettele ruoat tarjoiluvadille tai lautasille ja kumoa päälle aprikoosikastike.

Nimiäiskakku

Sain puhuttua itselleni kakkumaakarin pestin ystäväni vauvan ristiäisiin. Kyselin, onko vierailla mitään laktoosi-intorelanssia kummempaa ruokavammaa, johon vastaus alkoi "eeeii oikeestaan". Hiukan härnättyäni kävi ilmi, että ystäväni sisko on allerginen ainakin kananmunille, pähkinöille, sitrushedelmille ja mausteille. Vastustelusta huolimatta päätin ottaa rajoitteet haasteena, ja pyrkiä tekemään kaikkien syötävän kakun.

Täytekakkupohjien koko ilmoitetaan yleensä kanamunissa, joten ensimmäinen etappi oli löytää resepti kananmunattomaan pohjaan. Siltä varalta, että pohjan kanssa tulisi jotain yllätyksiä, paistoin koe-erän isäinpäivänä vieraillessani kotopuolessa. Ihan suunnitelmien mukaista ei pohjasta siellä tullut, joten päädyin menemään täysin reseptin mukaan. Kokeilukappaleessa nimittäin korvasin vehnäjauhot perunaisilla (olisi käynyt silloin vielä keliakikoillekin), ei toiminut. Reseptin mukaan tehtynä puolestaan toimi niinkin hyvin, että taidan jatkossa käyttää useammin tätä munatonta versiota leivonnassa.

Pohjan väliin tuli samaa hyväksi havaittua täytettä, kuin edellisessäkin kakussa. Siis rahkaa, vaahdotettua vaniljakastiketta, siivilöityä Q-hilloa ja liivatetta. Päälliseen ajattelin ensin tekeväni itse vaahtokarkkimassaa, mutta sitten iskikin laiskuus, ja päädyin kokeilemaan kaupan valmista sokerimassaa. Marsipaani kun on mantelimassaa, joten ei käyne pähkinättömään ruokavalioon. Sokerimassa oli muuten melko mukavasti käsiteltävää, mutta kuivui nopeasti, joten nimilaatan kanssa meinasi tulla isompiakin ongelmia. Kakun pintaan sipaisin vielä kimalletta tuomaan glamouria.

Munaton kääretorttupohja

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
2 dl soijajuomaa
2 rkl rypsiöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää märät aineet ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja levitä tasaiseksi. Paista 225 asteisessa uunissa noin 8-10 min.

Hemmottelua

Välillä pitää muistaa hemmotella itseään. Tehdä hyvää, mutta helppoa naposteltavaa, ottaa lasillinen täyteläistä punaviiniä, ja löhötä sohvalla kevyen elokuvan pyöriessä. Etenkin, jos on jo ahkeroinut vaikkapa leipoen.

Porkkanat olivat edullisimpia tukkupakkauksessa, joten tulin ostaneeksi niitä kolme kiloa. Ihan pelkiltään ei niin paljon jaksa syödä, ainakaan kerralla, joten leivoin pitkästä aikaa porkkanasämpylöitä. Jostain syystä porkkanasämpylöistä tulee lapsuus mieleen, vaikkei niitä usein ollutkaan. Vai lieneekö syy juuri siinä, harvinainen herkku on monesti elämyksellisempää. Ohje on äidiltä ensimmäiseksi tuparilahjaksi saamastani kirjasta Hyvä kokki.

Porkkanasämpylät

5 dl vettä (tuorehiivalle 37 asteista, kuivahiivalle 42)
1 dl maitojauhetta
50 g hiivaa tai 18 g kuivahiivaa
1 ½ tl suolaa
2 rkl siirappia
3 dl porkkanaraastetta
75 g margariinia tai öljyä
3 dl grahamjauhoja
~9 dl vehnäjauhoja

Liuota veteen maitojauhe, siirappi ja suola, sekä hiiva, jos käytät tuoretta. Lisää porkkanaraaste, rasva ja jauhot, joihin olet sekoittanut hiivan, jos käytät kuivaa. Alusta taikina tasaiseksi, ja anna kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä.

Vaivaa kohonnut taikina pöydällä ja leivo sämpylöiksi. Anna kohota pellillä. Voitele ennen paistamista vedellä tai maidolla ja koristele halutessasi vaikka auringonkukansiemenillä. Paista 225 asteisen uunin keskitasolla noin 12-15 minuuttia.

Salmón Mexicano

Viimeaikaisten päivitysten perusteella alkaa tuntua, ettei meillä muuta syödäkään, kuin lohta. Vaikka mikäpä siinä. Riittävän D-vitamiiniannoksen saamiseksi pitäisi viimeisimpien väitteiden mukaan syödä kalaa noin 30 kertaa viikossa. Jotta tylsiintyminen ei kuitenkaan iske, tekotapa oli taas poikkeava.

Uunilohta meksikolaisittain

D-leikkuinen lohifile
2 pss pakastekasviksia
2 tlk huuhdeltuja kidney-papuja
1 prk kokonaisia herkkusieniä
2 sipulia pilkottuina
devils jamia
rouhittua kuivattua valkosipulia
säilöttyä korianteria
piri piri maustekastiketta

Sekoitellaan rehut ja mausteet vuokaan, peitetään ne nahka taivasta kohti olevalla lohifileellä. Uunitetaan parissa sadassa asteessa tunteroinen.

Kaappeja siivotessa eteen tuli kammottava löytö. Sushiin käytettävä avaamaton merileväpaketti oli ohittanut parastuspäivänsä! Jotta herkku tulee syödyksi pikimmiten, tein niistä Aasianreissujen naposteltavien inspiroimana levänaksuja. Sipaisin levien pintaan soijaa, josta osan maustoin chilillä. Tämän jälkeen levyt vielä uunin jälkilämpöön kuivumaan mahdollisimman ilmavasti. Ei ihan yhtä hyvää, kuin valmiit naksut, mutta hyvä korvike kumminkin.

Nizzalainen savukalasalaatti

Pirkan ruokalehdessä oli hyvännäköinen salaatti. Poikkeuksellisesti seurasin ohjetta miltei orjallisesti, joten tämänkertainen päivitys onkin lyhyt. Resepti nimittäin löytyy täältä.

Punakaalilaatikko

Tuplayhdyssanat ovat hauskoja, niinkuin vaikka pupujussipaita tai älykääpiövaltio. Tämänkertainen tuplayhdyssana ei tosin ole niinkään hauska, kuin hyvä. Resepti on oikeastaan suoraan Glorian uudesta ruokakirjasta. Koska julkaisu on tullut Gloria-lehden tilaajalahjana 90-luvun lopulla, lainaan reseptiä alle.

Kaalilaatikko

1 keskikokoinen keräkaali (tai punakaali, josta saa häijymmän värin)
1-2 sipulia
400 g raakaa jauhelihaa (liotettu ja maustettu tumma soijarouhekin käy)
4 dl keitettyä riisiä (ohralla tuli kanssa hyvää, tässä versiossa punaisia linssejä)
1 iso tai 2 pientä kananmunaa
½ - 1 tl suolaa
muutama kierros mustapippuria myllystä
loraus (soija)maitoa, jos ruoka tehdään talvikaalista
Pinnalle voinokareita ja siirappia

Poista kaalista kanta, Silppua kaali terävällä veitsellä pieniksi paloiksi tai suikaleiksi. Silppua sipulit. Ota iso kulho, kumoa siihen riisi, jauheliha, munat, sipuli ja mausteet. Ota kaalisilppua kourallinen kerrallaan ja vaivaa sitä vähitellen muiden ainesten joukkoon, ikään kuin sekoittaisit pullataikinaa. Kaali mehevöityy ja rakenne pehmenee hyvin vaivatessa. Lisää tilkka maitoa, jos käytät talvikaalta.

Voitele uunivuoka ja täytä se tiukkaan seoksella. Nosta pinnalle voinokareita ja lorauta siirappia, kypsennä laatikkoa 175 asteisessa uunista 1 - 1 ½ tuntia. Varhaiskaalilaatikko kypsyy myöhäiskaalilaatikkoa pikaisemmin.

Fishy fish

Jälleen kerran ostin sen lohen puolikkaan. Ensin tehtiin eilen illalla sushia, jota riitti vielä aamupalaksikin. Ginger ale sopii muuten mainiosti palanpainikkeeksi!

Tänään puolestaan paistoin lounaaksi lohimedaljongit. Sipaisin kalan pintaan hunajaan sekoitettua Stockyardsilta ostettua teryaki-inkivääri-mausteseosta, sitten hetken maustumisen jälkeen pannulle. Lisukkeen osalta menin helpomman kautta. Pakastealtaasta löytyi pussillinen uunijuureksia, jotka olivatkin varsin kelvollisia ilman erillistä maustamistakaan.

Masukakku korilla

Kuten aikaisemminkin olen maininnut, kaveripiirini on ruvennut lisääntymään oikein urakalla tänä vuonna. Pääsin jo toistamiseen mukaan vauvakutsuille, joihin sain kunnian tehdä kakun. Kuten mainoksessakin todetaan, kokemus tuo varmuutta, joten osasin ottaa haasteen vastaan edelliskertaa rennommin. Pohjana jälleen neljän kananmunan kääretorttupohja, välissä rahkasta, vaahdotetusta vaniljakastikkeesta, siivilöidystä isän tekemästä Q-hillosta (eli kuningatar) ja liivatteesta sekoitettu mousse, päällä voista ja tavallisesta ja mansikkatomusokerista vaahdotettu kreemi, jonka päällä marsipaani, jonka päällä vielä uusi lelu, helmiäisjauhe. Hiukkasen viimekertaista sivellisemmällä kaula-aukolla, mutta muuten oikein onnistunut.

Nyyttäriruokien lisäksi sovimme pienestä lahjasta. Ajattelin jälleen, hyväksi havaittuun tapaan, muistaa äitiäkin. Poppanakuteesta virkkaamassani korissa luumuja laitokselle ja vielä sukupuolineutraalille tulokkaalle pesuainetta ja öljyä. Ei ole ainakaan väärän väristä tai turhaa rompetta, vaikka ehkä tylsän käytännöllistä.

Tomaattinen kalakeitto

Taas tuli ostettua lohta tarjouksesta. Koska kelit alkavat jo kylmetä, on ihan hyväksyttävää lämmittää taloa hellalla. Ja toisaalta, vaikka savukala hyvää onkin, on sitä tullut syötyä reilulti kesän mittaan. Näistä lähtökohdista hieman vaihtelua lautaselle sopan muodossa. Perinteinen lohikeitto ei sekään tosin oikein innostanut, joten muuntelin lähestymistapaa hieman. Kattilaan kilo italialaistyyppistä keittovihannessekoitusta, lohifile kuutioituna, vettä, paseerattua tomaattia, hiukka chilikastiketta ja pari kalaliemikuutiota. Keitellään, kunnes rehut ja kalat ovat kypsiä ja lisätään vielä purkillinen kermaa pyöristämään makua, sekä tilliä päälle.

Halloween, halloween, this is halloween!

Ameriikasta mallia hakeneina pidimme jo perinteiset (toiset) kekrikekkerit. Koska juhlijoita oli tulossa epätasaparit, kutsuimme mukaan myös Kalmon. Tyttöjen lämmitysyrityksistä huolimatta kaveri kuitenkin esitti vaikeasti tavoiteltavaa koko illan, ei reagoinut tyttöihin mitenkään.

Huusholli oli koristeltu muutoinkin teeman mukaan. Osa koristeista on toki samoja, kuin edeltävänä vuonna, mutta jotain uuttakin löytyy seasta.

Peilin kulmaan liimattua Frankia en raaskinut irroittaa juhlien jälkeenkään. Mielestäni melko hyvä mittari. Jos oma peilikuva näyttää pahemmalta, kannattaa joko tehdä jotain tai vaihtoehtoisesti olla loppupäivä tekemättä mitään.

Haamupalloissa jujuna on sisällä loistava ledi. Tuo hienosti aavemaista valaistusta ja tunnelmaa...

Ajattelin kasvattaa Jack O' Latern-kurpitsat viime kesänä itse. Sälekaihtimien asennuksesta johtunut suoran valon väheneminen kuitenkin hidasti esikasvatusta siinä määrin, että siirtyi ajatus seuraavaan vuoteen. No, aina ei voi voittaa, mutta sai sitä onneksi kohtuullisen kaverin kaiverrettua ostokasviksestakin. Sisällä paloturvallinen hohtotikku.

Sitten olennaisempaan osion. Illan ruokalista poikkesi hieman edellisvuotisesta, toki muutama suosikki jatkoi tänäkin vuonna. Mukissa puolestaan on omenamartini, lasin koristelin Jenkeistä juomaosastolta löytyneellä omenamartinireunussokerilla. "Tuotetta, jota et ainakin kerran elämässäsi tarvitse, ei ole - ainakaan ei meilläpäin..."

Hiukkasen tarkemmin vielä pöydän antimiin. Kallokannussa on lemonadea, johon tuli 1 osa sokeria, joka liuotettiin 1 osaan vettä ja 1 osaan tuorepuristettua sitruunamehua. Sokerin liuettua lisättiin vielä 4 osaa vettä.

Lierosalaatista löytyy puoli kiloa paistettua naudan jauhelihaa, joka on maustettu tacomausteella. Lisäksi pari paprikaa, kurkku, pari pussia sulatettua pakastemaissia, jäävuorisalaatti ja halloweenaiheista pastaa. Pinnalla vielä juustoraastetta ja vieressä kastiketta, jossa purkillinen kermaviiliä, loraus limemehua ja ripaus suolaa.

Kurpitsakorput on paineltu keksimuotilla taikinasta, johon tuli 4 dl ruisjauhoja, 3 dl hiivaleipäjauhoja, 1 tl suolaa, 2,5 dl vettä ja 100 g sulatettua voita. Korppuja paistettiin 225 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia.

Nakkimuumioiden ympärille kieputin ohuemmaksi kaulittua voitaikinalevysuikaletta, tein viillon suuksi ja pistin silmät karamellivärillä. Muumiot paistuivat noin 225 asteisessa uunissa, kunnes pintaan tuli hieman väriä. Lisukkeena mexicanketsuppia, jota on värjätty punaisella ja sinisellä karamellivärillä paremmin teemaan sopivaksi.

Aivohyytelö on muottiin tehty liivatteella jähmetetty vanukas, jossa banaanivanukasjauheen lisäksi on kermaa, maitoa ja suklaalikööriä.

Jack O' Muffinit puolestaan lähtivät ajatuksesta hyötykäyttää lyhtyjen koverruksesta jäänyt kurpitsamassa. Lisäksi muffinivuoissa hymyilee kurpitsalyhty.

Jack O' Muffins (16 kpl)

225 g karkeasti pilkottuja, kuorettomia kurpitsan paloja
175 g pehmeää voita
2 dl sokeria
3 munaa
3 tl leivinjauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl jauhettua kardemummaa
2 tl vaniljasokeria
1 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
3/4 dl soijamaitoa

Kuorrutus:
150 g voita
250 g ruokotomusokeria
2 tl kuumaa vettä

Päälle:
kallo- ja luukarkkeja

Keitä kurpitsanpaloja vedessä kunnes ne pehmenevät, noin 5 min. Annan valua sihdin läpi. Survo palat ja anna jäähtyä. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi, lisää munat yksitellen. Sekoita mausteet ja jauhot keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen soijamaidon kanssa. Viimeiseksi lisätään kurpitsasurvos ja rusinat. Jaa vuokiin ja paista 200-asteessa uunin alatasolla noin 30-35 min.

Sekoita kuorrutteen pehmeä voi ja tomusokeri sähkövatkaimella. Lisää kuuma vesi ja jatka vatkaamista, kunnes kuorrute on kermavaahtomaisen vaaleaa, pehmeää ja kuohkeaa. Levitä kuorrute muffinien päälle pursottamalla tai lastan avulla, ripottele koristeet päälle. Säilytä muffinit jääkaapissa. Kuorrute on levitettäessä hyvinkin pehmeää, mutta jähmettyy kylmässä.