Raparperi-Dallas

Ostettiin viimein lentoliput syyslomalle mm. Dallasiin, tästä ja villiintyneestä raparperipöheiköstä innostuneena tein raparperidallaspullia. Harmittavan pieni määrä kului raparperia pullaan, mutta hyviä olivat silti. Toisaalta täytettä voisi toki laittaa reilumminkin, jolloin raparperiakin kuluisi enemmän. Makeita, mutta samalla raikkaita, joten sopivat hyvin lihotuskuurille. Helposti saa syötyä useammankin samalla istumalla, joten pakastimen ollessa turhan täynnä tyrkytin pullia lähipiirille, jotta ihan koko kahta pellillistä ei tulisi syötyä itse. Resepti on internetin ihmeellisestä maailmasta hieman muunnellen.

Raparperidallaspullat (32 kpl)

Valmista ensin hilloke.

Raparperihilloke
2,5 dl raparperia paloina
ripaus kanelia
2 rkl vettä
1 dl hillosokeria (tai 1 dl sokeria ja 1 tl maizenaa)

Kuumenna raparperinpalat, kaneli ja vesi kiehuvaksi, lisää vielä sokeri. Keitä miedolla lämmöllä n. 10 min, välillä sekoittaen. Anna jäähtyä.

Tee sitten pullataikina

pullataikina
75 g voita
3 dl maitoa
50 g hiivaa
½ tl suolaa
1 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 muna
noin 650 g vehnäjauhoja

Sulata voi, lisää maito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva taikinakulhoon ja vispaa voi-maitoseos joukkoon. Sekoita joukkoon myös suola, sokeri, kardemumma, muna ja lopuksi jauhot vähän kerrallaan, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Peitä kulho ja anna kohota lämpimässä paikassa vähintään puoli tuntia, kunnes taikina on kaksinkertaistanut tilavuutensa.

Tee välissä täyte.

täyte
1 tlk (250g) maitorahkaa
1 pkt vaniljakastikejauhetta
raparperihilloke (noin 2 dl)
1 rkl vaniljasokeria

Sekoita täyteaineet keskenään tasaiseksi massaksi.

Sitten varsinaiseen leivontaan. Vaivaa taikinaa pöydällä vielä hetki, käytä tarvittaessa jauhoja apuna. Puolita taikina, ja kauli kummastakin puolikkaasta noin 30 x 35 cm kokoiset suorakaiteen malliset levyt. Levitä täytettä levylle pituussuunnassa 3/4 levyn korkeudesta. Kääri levy rullalle niin, että täytteetön pätkä jää päälle. Leikkaa rullat 16 osaan kumpikin, ja nostele pullat pellille. Ulkosauman voi vielä taitta pullan alle, että ei leviä uunissa. Anna pullien kohota taas puolisen tuntia. Voitele pullat kananmunalla ja paista 225 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia.

Babyshower

Ystävälläni alkaa laskettu aika lähenemään, joten pidimme hänelle tyttöporukalla yllätysillanistujaiset. Yritimme vielä olla hössöttämättä vauvasta, tarkoituksena ennemminkin hemmotella tulevaa äitiä. Juonena oli, että houkuttelimme hänet shoppailemaan päivällä, mutta ostosreissun jälkeen ilta jatkuukin vielä isommalla porukalla nyyttikestihengellä. Pääsin varaamaan viemisistä kakun, ja pienen googlaamisen jälkeen päädyin masukakkumalliseen. Pohjana neljän kananmunan kääretorttupohja, välissä rahkasta, vaahdotetusta vaniljakastikkeesta, raparperi-mansikkasoseesta, sokerista ja liivatteesta sekoitettu täyte. Vatsan ja rinnat sai koottua näppärästi leivontakulhoon ja pyöreäpohjaisiin kippoihin. Osat saivat tasoittua, maustua ja jähmettyä jääkaapissa yön yli, kumosin ne aamulla kakkualustalle. Päällystin kakut ensin huoneenlämpöisestä voista ja mansikkatomusokerista vatkatulla kreemillä. Lopuksi päällystin kakun marsipaanilla. Marsipaani oli aluksi mekon nauhan väristä, värjäsin siitä osan ihonväriseksi (ihan inanen punaista ja hiukkasen enemmän keltaista) ja reilumman määrän mekon pinkiksi (punaista ja hiukan sinistä). Mekon kuviointi on toteutettu pyörittämällä vaaleasta marsipaanista ohutta narua, joka kaulittiin kiinni pinkistä marsipaanista kaulittuun levyyn.

Syömisen ja seurustelun lisäksi ohjelmassa oli jalkahoito tulevalle äidille, sekä pieni muistaminen tuleviin koitoksiin. Porukkamme jo äitiytyneet naiset muistuttivat laksatiivisten elintarvikkeiden eduista synnytyksen jälkeen. Toisaalta pieni hemmotteluhetki tuoksukynttilöineen ja hyväntuoksuisine pesuaineineen on kuulemma laitoksella paikallaan. Virkkaamassani korissa on lisäksi rulla kipsinauhaa, mikäli mamma haluaa muistoksi valuksen mahastaan.

Oon mä syönyt kukkoo viinissä...

Ja taas valehtelin, broileria se oikeasti oli. Coq au vin on jo jonkun aikaa ollut ruokia, joita pitää joskus koittaa (laittaa) -listalla. Tänään oli se päivä. Resepti on olettamaani yksinkertaisempi, mutta maku juuri niin hyvä ja täyteläinen, kuin ajattelinkin. Ruoka sopisi hienosti myös vieraille tarjottavaksi, legendaarinen resepti, jonka valmistusajasta valtaosa on muhimista.

Coq au vin (kukkoa viinissä)

4 sipulia neljään osaan lohkottuina
4 valkosipulinkynttä murskattuna
3-4 broilerin koipea nivelen kohdalta katkottuna
3 rkl vehnäjauhoja, jossa suolaa ja mustapippuria
4 rkl rypsiöljyä
4 rkl voita
4 dl punaviiniä
2 porkkanaa viipaleina
170 g pekonia paloiteltuna
250 g herkkusieniä neljään osaan lohkottuna
2 dl lihalientä
1 laakerinlehti
pieni nippu tuoretta timjamia
hienonnettua persiljaa

Lataa padan pohjalle ensin paloitellut sipulit (myös valko-). Pyörittele broilerin koivet ja reidet suolalla ja pippurilla maustetussa vehnäjauhossa. Kuumenna öljy ja voi paistinpannussa ja paista pienissä erissä broilerinpaloihin kaunis ruskea väri. Siirrä lihapalat pataan sipulien seuraksi.

Kaada paistinpannulle punaviini ja anna kiehahtaa. Näin saat pannulta maut talteen. Kaada viini pataan lihojen päälle. Ruskista seuraavaksi porkkanaviipaleet, pekoninpalat ja sienet pannulla ja lisää pataan. Huuhtele pannu lihaliemellä ja kaada myös liemi pataan.

Lisää laakerinlehti ja timjamin oksat. Hauduta hellalla miedolla lämmöllä vähintään 45 minuuttia. Tarkista maku. Viimeistele pata hienonnetulla persiljalla ja tarjoile keitetyn riisin tai ohran, sekä patongin kanssa.

Ruispatongit (3 kpl)

14 g kuivahiivaa
3/4 tl suolaa
3/4 dl ruisleseitä
3 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
3 dl kättä lämpimämpää vettä, johon liotettuna
3/4 rkl hunajaa
2 ½ rkl öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Lisää öljy ja vaivaa vielä hetki. Anna taikinan kohota tunteroinen. Jaa taikina kolmeen osaan, ja kauli osat levyiksi, jotka rullataan kääretortun tapaan patongiksi (voi halutessaan lisätä vaikkapa yrttejä tai juustoa väliin). Anna kohota pellillä. Voitele patongit vedellä (tekee rapean pinnan) ja tee pintaan viillot terävällä veitsellä. Paista 225 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Alku- ja jälkiruuat ovat molemmat hiukkasen huijattuja. Alkuruuan valkosipulietanat ovat uunitusta vaille valmiita ja jälkiruuan Crème brûlée puolestaan "lisää vain kerma ja maito"-tyyppistä, joten ei niistä sen enempää. Paitsi, että ihan hyviä olivat kuitenkin.

Mannapuuroa ja mansikkaa

Pitkästä aikaa on päivä, jolloin ei ole mitään sovittua tai muuten pakollista tekemistä. Niinpä aamun saattoi aloittaa verkalleen puuron keitolla oikein hellalla. Jottei kuitenkaan sorruta liian terveelliseen elämään, fiilistelin lapsuutta laittamalla mannapuuroa. Ohje on tosin hieman lapsuudesta poikkeava.

Maukas mannapuuro

1 l makeuttamatonta mansikka-raparperimehua
2 dl maitojauhetta
1 dl sokeria
1 ½ dl mannasuurimoita

Keitetään koko ajan sekoittaen kymmenisen minuuttia.

Päivän pikalounas puolestaan oli terveellisempi. Latasin blenderiin kolme appelsiinia, kaksi pakasterasiallista vadelmia ja muutaman ruokalusikallisen tyrnijauhetta. Pitäisi olla muodin mukaista superfoodia.

Loppuun vielä pari otosta luonnonoikusta. Anoppi toi muistaakseni noin vuosi sitten orkidean, jolla en ajatellut olevan kovinkaan suurta elinajanodotetta epäsäännöllisen kukkienhoitotaipumuksemme huomioiden. Toisin kuitenkin kävi. Ensimmäiset kukkavanat lakastuivat, mutta muuten kasvi on pysynyt hengissä. Keväällä lehtien välistä alkoi puskea uutta kukkavanaa, jonka tuin neulepuikolla alkuperäisten tukien ollessa jossain varmassa tallessa. Muodostunut nuppu puhkesi kukkaan tänään, ihmeellistä!

Kolmen suklaan browniet

Lupasin auttaa veljentytön tulevissa ristiäisissä vaikkapa muonituspuolella, ja sainkin toimeksiannon sekä suolaiseen että makeaan lajiin. Toiveena makeille leivonnaisille oli jotain suklaista, joten muutamasta löytämästäni mielenkiintoisesta reseptistä päädyin kaikkein suklaisimpaan. Tottahan resepti täytyy tarkistaa, joten leivoin kokeiluerän työpaikalle raadin arvosteltavaksi. Lisäksi tein kaksi varianttia, toinen kutakuinkin ohjeen mukaan, ja toiseen lisäsin tuoreita vadelmia. Vadelmaiset olivat enemmän ainakin minun makuuni, joten koska pääsen päättämään, teen vain niitä varsinaisiin juhliin.

Vadelmaiset kolmen suklaan browniet

200 g voita
200 g 70% kaakaota sisältävää leivontasuklaata
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
50 g valkoista leivontasuklaata
50 g taloussuklaata
3 kananmunaa
3 dl sokeria
2 dl tuoreita tai jäisiä vadelmia

Sulata paloiteltu 70% suklaa ja voi vesihauteessa. Sekoita kunnes seos on tasaista. Vuoraa kaksi kulmikasta kantiltaan 20 cm:n vuokaa leivinpaperilla. Paloittele valkoinen ja taloussuklaa. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kaada hieman jäähtynyt suklaaseos munavaahdon sekaan. Kääntele sekaisin varovaisesti. Sekoita keskenään jauhot ja kaakaojauhe, siivilöi suklaaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mahdollisimman vähän. Kääntele sekaan lopuksi vadelmat ja paloitellut suklaat. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa puoli tuntia.

Anna kakun jäähtyä vuoassa kokonaan ja kumoa pöydälle. Leikkaa kakku annospaloiksi. Brownie-leivokset säilyvät ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa jopa viikon.

Äippälomamuffinit

Työkaveri oli tänään viimeistä päivää töissä ennen kesä- ja äitiyslomaansa. Viralliset läksiäiskahvit juotiin jo viime viikolla, mutta koska en silloin päässyt paikalle, tein muffineja nyt uudelle pienemmän porukan kahvittelulle, jotten tunne oloani aivan ulkopuoliseksi. Alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä joku vauva-aiheinen kakku, mutta katseltuani maanantain työmaan ruokalassa myytäviä muffineja, päätin koittaa itsekin amerikkalaistyyppisiä kuorrutettuja cupcakeja. Hieman surffailtuani löysynkin hyvännäköisen ohjeen, jota menin taas muuttelemaan hieman.

Mansikkaiset muffinit 12 kpl

34 g oman maan "metsä"mansikoita paloina
166 g jäisiä mansikoita paloina
1,5 dl ruokosokeria (toffeisemman maun toivossa)
100 dl sokeria
100 g margariinia
3/4 dl soijajuomaa
5 dl vehnäjauhoa
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
Kuorrutus:
150 g voita
250 g tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl kuumaa vettä
Päälle:
sydänströsseleitä

Mittaa kulhoon sokeri, pehmennyt rasva, munat ja maito, sekoita hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan, sekoita uudelleen hyvin. Kääntele jäiset mansikanpalat joukkoon (eivät liiskaannu jäisinä). Lusikoi taikina muffinivuokiin (muffinipelti on loisto-ostos, jos leipoo vähänkään useammin muffineja, normaalit paperiset vuoat tahtovat levitä ilman peltiä) ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes tuoksu ja väri ovat oikeita. Anna muffinien jäähtyä.

Sekoita kuorrutteen pehmeä voi, tomu- ja vaniljasokeri sähkövatkaimella. Lisää kuuma vesi ja jatka vatkaamista, kunnes kuorrute on kermavaahtomaisen vaaleaa, pehmeää ja kuohkeaa. Levitä kuorrute muffinien päälle pursottamalla tai lastan avulla, ripottele koristeet päälle. Säilytä muffinit jääkaapissa. Kuorrute on levitettäessä hyvinkin pehmeää, mutta jähmettyy kylmässä. Olisi siis kannattanut jäähdyttää muffinit ensin väljästi, ja pakata vasta jäähtyneinä kuljetusastiaan, jolloin eivät olisi tarttuneet toisiinsa kiinni.

Kesäkisat

Mies lähti peliporukan kanssa mökkeilemään, joten järjestin meillä kesäkisat. Suunnittelin ensin viisilajisen kolmiottelun, mutta yhdessä lajeista (lasin täyttäminen muutaman metrin päässä sijaitsevasta astiasta suullinen kerrallaan) piili selvä hukkumisvaara, joten se jättiin suosiolla pois lajiluettelosta. Suoritettuina lajeina vesi-ilmapallon pituusheitto, tarkkuusammunta imukuppijalkajousella, cocktailtikun heitto cosmolasiin ja pyöränrenkaan vieritys. Urheilussa tärkeää on kunnon tankkaus, joten ensin syötiin hyvin.

Alkumaljoina iltamilla oli laivalta löydettyä laatikkocosmopolitania ja alkoholitonta sangriaa, jonka valmistamisen aloitin jo edellisenä päivänä. Liotin muutaman hyvin pestyn appelsiinin kuorisiivuja litrassa rypälemehua yön yli. Siivilöin rypälemehun, lisäsin puolisen litraa appelsiinimehua ja vielä litran sitruunalimsaa juuri ennen tarjoilua. Vieraiden saavuttua laitoin lohen savustumaan ja valmistin lisäkesalaatin, jossa salaatin, pinaatin, avomaakurkun, tomaatin ja ruohosipulin lisäksi jujuna hunajameloonia ja vieraiden tuomia mansikoita. Jälkiruuaksi vielä edellispäivänä valmistettua limehyytelöä (K-kaupan Amerikkahyllystä) jonka seassa tuoreita appelsiininpaloja.

Ruokailun jälkeen siis kisailtiin, ja illemmalla tarjolla oli vielä ruokaisaa riisisalaattia, jota tein tupla-annoksen, eli melkoisen megamäärän (ohje muistaakseni muunneltu alunperin Myllyn Paras -sivuilta).

Pienenä takaiskuna juhlissa oli, että unohdin pyytää vieraita ottamaan kameran mukaan, ja oma kamera on miehen mukana mökillä. Kuvat jäivät siis valitettavan vähiin, jotenkin en ole vielä oppinut kunnolla kännykkäkuvaajaksi, kuten tuosta ainoasta kuvasta näkyy.

Ruokaisa riisisalaatti

2 dl tummaa riisiä
200 g kinkkua suikaleina
200 g (avomaa)kurkkua pieninä paloina
200 g pakastemaissia
100 g kevätsipulia tai purjoa renkaina
100 g juustoa kuutioina tai raejuustoa
100 g omenaa kuutioina
1 punainen paprika pieninä paloina

Kastike:
1 dl (kylmäpuristettua)rypsiöljyä
½ dl (omena)viinietikkaa
2 rkl sokeria
1 tl jauhettua viherpippuria
½ tl yrttisuolaa

Keitä riisi, ja huuhdo se kylmällä vedellä ja valuta siivilässä. Sekoita pienityt aineet riisin kanssa ja lisää hyvin sekoitettu kastike joukkoon. Anna salaatin marinoitua jääkaapissa vähintään tunti, mielellään yön yli.

Rappiotädin raparperipiirakka ja välimerelliset muffinit

Työkaveri toi maanantaina aivan mahdottoman makoisaa raparperipiirakkaa aamukahville. Raparperipenkin taas rehottaessa päätin leipoa sitä itsekin juhannusviemisiksi. Hyvän maun lisäksi leivoksella on myös hieno nimi! Ohje on kopioitu pienin muutoksin Pastanjauhantaa -blogista. Sellainen muunnos tässä erässä vielä on, että mantelilastuja ei ollut jemmassa kuin 25 g, joten jauhoin 75 g kokonaisia manteleita tosca-seokseen ja ripottelin lastut vasta kuorrutteen päälle.

Rappiotädin raparperipiirakka

4 munaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl sulatettua margariinia
1 dl soijajuomaa

raparperia

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, hieman jäähtynyt rasva ja soijajuoma vuorotellen taikinaan. Levitä taikina paperoidulle pellille ja ripottele päälle pienehköjä raparperinpaloja niin paljon, että taikina peittyy (n. 12 vartta). Paista piirakkaa 225 asteessa 10 minuuttia.

Tee paiston aikana toskakuorrutus:

100 g margariinia
1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl soijajuomaa

100 g mantelilastua

Anna ainesten kiehahtaa, sekoita koko ajan. Lisää lopuksi mantelilastut. Levitä toska piirakan päälle ja paista vielä 10-12 minuuttia.

Samalla uuninlämmityksellä paistoin myös välimerellisiä muffineja, jotta sain vanhentumisvaarassa olevan maustamattoman jogurtin käytettyä. Vinkkinä vielä, kivelliset oliivit saa näppärästi kivettömiksi painamalla oliivin lyttyyn veitsen lappeella, jonka jälkeen kiveen pääsee hyvin käsiksi.

Välimerelliset muffinit
24 muffinia tai 18 leipästä

7 dl vehnäjauhoja
3 dl neljän viljan hiutaleita
2 rkl leivinjauhetta
½ dl kuivattua basilikaa
1 tl suolaa
5 dl maustamatonta jogurttia
2 kananmunaa
2 dl rouhittua juustoa (feta passaisi hienosti, sen puutteessa nyt Polaria)
1 prk (285 g) hienonnettuja aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen
1 prk (360 g) kivellisiä kalamata-oliiveja kivet poistettuna ja hienonnettuna

Sekoita jauhot, hiutaleet, leivinjauhe, basilika ja suola. Sekoita toisessa astiassa jogurtti, kananmunat, juusto, tomaattipurkin öljy ja hienonnetut tomaatit sekä oliivit. Lisää kuivat ainekset jogurttiseokseen ja sekoita tasaiseksi. Lisää tarvittaessa hieman maitoa, jos taikina vaikuttaa liian kuivalta. Lusikoi taikina muffinivuokiin tai keoiksi leivinpaperille. Paista 190 asteisessa uunissa keskitasolla 20-25 minuuttia.

Parempi raparperipirtelö

Raparperin kanssa kuuluu kuulemma nauttia maitotaloustuotteita, jotta välttyy oksaalihapon aiheuttamalta luukadolta. Siitä se ajatus sitten lähti tarkkaan mitattuun pirtelöreseptiin.

Raparperipirtelö
muutama iso lusikallinen vaniljajäätelöä
reilu loraus makeuttamatonta raparperimehua
sopiva töräys kinuskikastiketta
noin kolmasosa kourallinen mantelilastuja

Sekoitetaan blenderissä, kunnes juoma on tasalaatuista.

Loimuhärkä ja muurikkaletut

Loimutukseen makuun päässeinä piti testata sitä myös lihan valmistukseen. Proteiinina valmiiksi marinoitua naudan entrecoteta ja lisukkeena eiliseltä ylijääneistä uusista perunoista tehty salaatti korealaisella käänteellä (mukailtu Maku-lehden ohjeesta numerossa 5/06). Hyvin toimivat kummatkin. Salaattia jäi sen verran yli, että tein annokset evääksi, kippoihinn seuraksi valmiiksi savustettua siikaa.

Perunasalaatti korealaisella käänteellä

3 pientä säilöttyä chiliä pieneksi pilkottuna
1 pieni varhaiskaali suikaleina
1 sipuli siivuina
2 rkl suolaa
kymmenkunta keitettyä ja jäähdytettyä uutta perunaa paloiteltuina
3 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl öljyä
1 rkl seesamöljyä
4 tl sokeria
1 suuri valkosipulinkynsi
ruokalusikallinen säilöttyä inkivääriä pieneksi pilkottuna
mustapippuria

Sekoita silputut chili, kaali ja sipuli kulhossa suolan kanssa ja kaada päälle kylmää vettä, kunnes silppu juuri ja juuri peittyy. Anna muhia huoneenlämmössä tovi. Sekoita loput aineet keskenään kastikkeeksi. Valuta siivilässä ja painele lusikalla ylimääräinen vesi kaaliseoksesta. Sekoita perunat ja kastike kaaliseokseen. Peitä astia ja nosta jääkaappiin maustumaan mielellään seuraavaan päivään, jos kiire tulee, niin voi syödä jo ennemmin.

Jälkiruuaksi paistettiin vielä muurinpohjalettuja. Vehnäjauhoja ei ole vieläkään muistanut ostaa, mutta spelttijauhot sopivat lettuihinkin paremmin kuin hyvin. Seuralaisena vielä appiukon tuomia tuoreita kotimaisia mansikoita, niin johan maistuu!

Muurikkaletut

½ l maitoa
2 munaa
1 1/4 dl spelttijauhoja
1 1/4 dl ohrajauhoja
1 tl suolaa
1/4 dl öljyä

Sekoita aineet keskenään ja anna taikinan tuvota jääkaapissa puolisen tuntia. Kauho taikinaa muurikkapannun reunoille, joista valuu keskustaa kohti muodostaen tasaisia lettuja.

Raparperisavotta

Ensimmäinen palkallinen kesätyöni oli kuoria raparperinvarsia. En tainnut olla vielä kouluikäinenkään ja palkka oli ehkä pennin luokkaa varrelta. Kovin suureellisesti en tietysi tuota työtä tehnyt, sen verran vaan, että äiti leipoi raparperipiirakkaa muutaman kerran kesässä. Nykyisin ei ole enää karkkirahaa raparperinkuorimista motivoimassa, ja villiintyneen raparperipenkin myötä urakkaa on enemmän, kuin lapsuudessa. Siispä päätin koittaa, josko varret voisi keittää kuorineen ja vähemmällä pilkkomisella, ja syöttää keittämisen jälkeen sosemyllyn läpi. Homma ei toiminut aivan kuin unelma, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Kuoret jäivät valtaosin sosemyllyn ritilään, kuten olin toivonutkin. Sylillisestä raparperinvarsia ja vajaasta tuopillisesta vettä tuli kaksi litraa raparperimehua ja 750 g siivilöityä raparperisosetta. Mehusta ajattelin keittää joskus mehukeittoa murojen kanssa syötäväksi, mutta aluksi pullot päätyvät pakkaseen. Soseesta tein työpaikallanikin jo käsitteeksi muodostunutta piirakkaa, jonka resepti on mukailtu anopiltani saadusta ohjeesta. Yleensä piirakkaa tulee lasagnevuoallinen, mutta tein nyt kolme matkakokoista piirakkaa, joten pohjan määrä on puolitoistakertaistettu.

Anopin resepti: . . . . . . . . . . . . . . . . Tämänkertainen muunnos:

Pohja:

2 ½ dl vehnäjauhoja . . . . . . . . . . . . . . 1,5 dl ruisjauhoja
1 rkl sokeria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 dl spelttijauhoja
150 g voita tai margariinia . . . . . . . . . yhteensä 150 g voita ja margariinia
3 rkl kylmää vettä . . . . . . . . . . . . . . . . 2/3 dl kylmää vettä

Täyte:
2 dl vettä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . purkillinen chili-whisky-omenasosetta
2 dl sokeria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 dl sokeria

1 l raparperinpaloja . . . . . . . . . . . . . . . 750 g siivilöityä raparperisosetta
4 rkl maissijauhoja . . . . . . . . . . . . . . . 4 rkl ohrakasta
3 keltuaista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 keltuaista

Päälle:
3 valkuaista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 valkuaista
6 rkl sokeria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1,2 dl (eli 8 rkl) sokeria

Keitä raparperit veden kanssa pehmeiksi, lisää sokeri ja suurusta. Lisää lopuksi keltuaiset rivakasti sekoittaen.

Ota pohjan rasva huoneenlämpöön pehmenemään. Käännä uuni päälle 200 asteeseen. Nypi pohjan kuivat aineet ja rasva tasaiseksi massaksi, lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Vuoraa vuoka taikinalla reunoja myöten, pistele haarukalla reikiä kohokuorisuuden estämiseksi ja esipaista kymmenisen minuuttia.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi.

Kun pohja on esipaistettu, laske uunin lämpöä 150 asteeseen. Kaada täyte vuokaan ja päällimmäiseksi valkuaisvaahto. Paista täytteiden kanssa vielä parikymmentä minuuttia, kunnes pinta on haalean ruskea.

Piiras on parhaimmillaan jäähdytettynä, mutta äärimmäisen hyvää myös suoraan uunista.

Amerikkalaiset pannukakut

Illalla alkoi tehdä mieli jotain makeaa, joten mies ehdotti, että voisi paistaa panukakkuja. On hauskaa vaan istua ruokapöydän ääressä, kun vastapaistettuja pannukakkuja ilmestyy eteen jatkuvalla syötöllä (tai siis jaksoin syödä kaksi). Vehnäjauhot loppuivat kesken, joten mies korvasi osan spelttijauhoilla. Tuli paljon parempia, kuin pelkillä nisujauhoilla. Tämä muunneltu resepti alla.

Amerikkalaiset pannukakut 10 kpl

- 1 dl spelttijauhoja
- 1 ½ dl vehnäjauhoja
- 1 rkl sokeria
- 2 tl leivinjauhetta
- 1/4 tl suolaa

- 1 kananmuna
- 2 ½ dl maitoa
- 2 rkl mautonta öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Riko kananmunan rakenne toisessa kulhossa ja lisää muut nesteet. Sekoita kuivat ja nestemäiset aineet yhteen varovasti. Lämmitä paistinpannu keskikuumaksi. Kauho taikinaa pannuun puolisen desiä. Kun kuplinta on asettunut ja reunat hieman kuivuneet, käännä. Pannukakut voi täyttää paiston aikana lisäämällä lusikallisen täytettä (esim. mustikoita tai banaanisiivuja) pannukakun päälle ja kaatamalla täytettä päälle. Tarjoillaan vastapaistettuina vaahterasiirapin ja kermavaahdon kanssa.

Vapunaluskakut

Olen joskus hamstrannut eri värisiä marsipaanipötköjä kakunkuorrukkeeksi. Ruokakaappeja inventoitaessa huomasin, että punainen ja keltainen massa ovat saavuttamassa parasta ennen -päiväyksen jo heinäkuussa. Kysyinkin varovasti vapunvastaanottajaiset järjestävältä kaveripariskunnalta, josko saisimme tuoda täytekakun mukanamme, kun on enemmän syöjiä. Lupa myönnettiin, ja rupesin alitajuntaisesti hautomaan ajatusta sopivasta vappukakusta.

Olen tehnyt täytekakut jo useamman vuoden käänteisesti kelmutettuun astiaan rakentamalla, jolloin täytteen ja reunat saa tasaisiksi, ja kakusta on helppoa tehdä halutun mallinen. Rakentamisen jälkeen kulhollinen kakkua pannaan jääkaappiin vetäytymään, ja kuorrutusta varten asettunut kakku kumotaan lautaselle. Tällä kertaa halusin vapputeeman mukaan puolipallon mallisen ilmapallokakun. Pohjana on puolitoista levyä (6 kananmunaa) kääretorttupohjaa, josta on helppoa leikata sopivan mallisia paloja, ja kakkupohjakerrokset pysyvät lisäksi mukavan ohuina. Olen usein käyttänyt kääretorttupohjaan pelkkää perunajauhoa, jolloin pohjasta tulee entistä pehmeämpi ja se sopii keliakikoillekin. Nyt perunajauhot olivat päässeet loppumaan, mutta saman samettisen lopputuloksen pohjaan sai Ohrakkaasta.

Täytteeseen käytin purkillisen vaahdotettua vaniljakastiketta, pienen purkin maitorahkaa, pari soseutettua banaania ja rasiallisen isän tekemää Q-hilloa, josta vielä siivilöin siemenet pois. Jotta täyte pysyy paremmin muodossa, sekoitin joukkoon vielä neljä liivatelehteä. Pohjan ja täytteen määrät olivat rankasti ylimitoitetut kahden litran kulhoon nähden, joten ilmapallokakun lisäksi valmistui kaksi pienenpää kakkua pakasterasiamuoteissa. Päällisenä kakuissa on tuorekelmun alla kaulittu marsipaani, joka on helppo levittää ja muotoilla kakun päälle. Keksin vielä lisäkoristeeksi serpentiinit, jotka visioni mukaan kaulitsin uunissa lämmitetyistä Snöreneistä ja kiharsin kauhanvarren ympärille kieputtaen. Toimi myös käytännössä! Ilmapallokakku muistutti ehkä enemmän Mars-planeettaa, mutta mikäpä siinä, kun maku oli varsin onnistunut.

Jaakon vohvelit

Noin kolmen vanhana kävin hoidossa talonmiespariskunnan luona, ja hoitotäti paistoi usein vohveleita. Ne olivat ehkä parasta herkkua mitä kuvitella saattaa, mutta meille ei kuitenkaan hankittu vohvelirautaa lukuisista aneluista huolimatta, paitsi heti, kun muutin pois kotoa. Muutettuamme mieheni kanssa yhteiseen kotiin ostin viimein raudan itsellenikin. Nykyään mies on mestari vohvelinpaistossa, eikä minulla olekaan enää asiaa syömistä edeltäviin työvaiheisiin. Herkkuhyviä tuli taas, päälle vielä omatekoista inkiväärillä ja limellä maustettua omenahilloa, kermavaahtoa ja juomaksi isän tekemää kuningatar (eli Q) -mehua.

Jaakon vohvelit

2 dl maitoa
2 dl (vehnä)jauhoja
1/4 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl kivennäisvettä
25 g (= 1/4 dl) öljyä

Sotke aineet yhteen ja paista vohveliraudalla noin puolen desin erissä.

Merirosvosynttärit

Täytettiin mieheni kanssa yhteensä 60 vuotta. Mikä erinomainen syy juhlia! Jotteivat kuusikymppiset lipsahtaisi suotta jäykistelyn puolelle, ne toteutettiin merirosvoteemalla. Erityiskiitos vielä juhlakansalle, joka oli panostanut hienosti teeman mukaiseen pukeutumiseen!

Grogimalja on lapsuudenkodistani sosialisoitu aarre, jonka kylkeen mies keksi printata netistä löytyneen kuvan ja asettaa taakse led-valon. Grogi sisälsi tällä kertaa viinaa, rommia, sitruunamehua ja kivennäisvettä. Yllättävän toimiva yhdistelmä! Teeman mukaan kakkukin oli merirosvolaivan mallinen, sisällä Malibulla kostutettujen kakkupohjien välissä appelsiinituorejuustoa ja mango-ananasrahkaa. Päällä marsipaanikuorrute ja koristeet.