Misut ja misut

Pari misua tuli viettämään kanssani tyttöjeniltaa. Neljän tähden illallisen tapaan (vaikka meitä olikin vain kolme, eikä kukaan ole julkkis) ensin syötiin hyvin ja ruuan jälkeen viihdytin vieraita soittamalla viulua. Yhden kappaleen kestävästä viulukonsertista huolimatta sain tunnelmasta miltei täydet 11 pistettä, kuten ruuastakin.

Alkupalana illallisella oli mozzarellasalaattia, jonka rakensin keihästämällä cocktailtikkuun halkaistun luumutomaatin väliin basilikanlehteen käärityn mozzarellapalan. Vartaiden päälle on pirskoteltu balsamicoa ja oliiviöljyä, sekä jauhettu mustapippuria. Pääruuaksi tarjoilin Valkokankaan herkkuja -kirjasta napatun ohjeen mukaan tehtyä Clemenzan pastaa.

Clemenzan pasta 4 nälkäiselle

2 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulin kynttä siivuina
500 g paseerattua tomaattia
tilkka punaviiniä
2 tl ruokosokeria
4oo g jauhettua naudanlihaa
parmesaania
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
täysjyväspagettia

Kuullota valkosipulisiivuja oliiviöljyssä paistokasarissa. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti ja sekoita kirhuvaa kastiketta niin, ettei se tartu pohjaan. Lisää punaviini, suola, mustapippuri ja sokeri. Hauduta kastiketta miedolla lämmöllä.

Tee lihapullataikina. Riko kananmuna kulhon pohjalle. Raasta päälle parmesaania niin, että se peittää kananmunan. Lisää suolaa ja mustapippuria ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Lisää jauheliha ja vaivaa taikinaa, kunnes massa on tasalaatuista.

Pyöritä taikinasta pieniä lihapullia ja nosta ne kiehumaan tomaattikastikkeeseen. Keitä lihapullia kannen alla vähintään vartti, kunnes ne ovat kypsiä. Ruokaa voi huoletta hauduttaa pidempäänkin.

Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan ja sekoita kypsä pasta kastikkeen joukkoon.

Illallisen päätteeksi tarjoilin mukaeltua tiramisua. Lähikaupan valikoimiin ei jostain syystä kuulu savoiardi-keksit, joten keksikerroksena on Monty Pythonia mukaellen jotain aivan muuta. Hyvää tuli kuitenkin, muunnoksista huolimatta.

"Tiramisu" neljä isoa jälkiruokakulhollista

keksikerros:
1 pkt (195 g) jauhettuja muro-keksejä
6 cl suklaalikööriä
3 dl vahvaa jäähtynyttä kahvia
1 liivatelehti kahvin joukkoon sulatettuna

vaahtokerros:
2 kananmunaa
½ dl sokeria
250 g mascarponejuustoa
1 pienen sirtuunan raastettu kuori

pinnalle:
tummaa kaakaojauhetta siivilöitynä
mansikoita/sitruunamelissaa/jotn koristeeksi

Sekoita murennetut keksit, kahvi, likööri ja kahviin liotettu liivatelehti tasaiseksi mössöksi.

Erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa toisessa astiassa keltuaiset sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi. Lisää mascarponejuusto ja sitruunankuoriraaste keltuaisvaahdon joukkoon, ja vatkaa vaahto uudelleen sileäksi. Kääntele valkuaisvaahto joukkoon.

Lusikoi jälkiruokakulhoihin kerros keksimössöä, päälle kerros juustovaahtoa, sitten taas keksimössöä ja vielä kerros juustovaahtoa. Sirottele pinnalle tummaa kaakaojauhetta, koristele ja anna annosten vetäytyä jääkaapissa ainakin pari tuntia.

Ilta jatkui viulukonsertin jälkeen pyjamabileinä. Totesimme tulleemme vanhoiksi, kun unten maat kutsuivat jo puoliltaöin. Toisaalta, aamulla jaksoi paremmin laittaa brunssin. Kahvin lisäksi kattaukseen kuului amerikkalaisia pannukakkuja ja päärynä-kiivi-mansikkasmoothieta. Kuulemma pääsisin työhaastattelutta au pairiksi kumman vaan ystäväni luo.

Poro on parasta

Äiti ja anoppi kävivät keväällä yhdessä hiihtolomalla Lapissa. Äiti toi sieltä tuliaisiksi kylmäsavustettua poroa ja anoppi hillakastiketta. Olemme säästelleet tuliaisia jo hyvän aikaa, että sitten joskus herkutellaan oikein kunnolla. Se joskus oli nyt, juhlistaaksemme hyvää kanttarellisaalista. Lautasella on siis romaine- ja friséesalaattia, kylmäsavustettua poroa, jonka päällä hillakastiketta, duchesseperunoita ja kanttarellihuhennosta. Isoin valmistusurakka oli perunoilla. Idea näille on viime itsenäisyyspäivän hippaloista, joissa opiskeluystäväni tarjosi mm. poron sisäfilettä näillä pursotinperunoilla, olipahan mahottoman hyvvee!

Keitin siis ensin puolisen kiloa kuorittuja ja paloiteltuja perunoita, kaadoin keitinveden pois ja survoin perunat muusiksi. Lisäsin sekaan pari ruokalusikallista ruokakermaa, 75 g voita, ripauksen suolaa, valkopippuria ja muskottipähkinää ja sekoitin sähkövatkaimella. Seuraavaksi lisäsin vielä kaksi kananmunan keltuaista samalla vatkaten. Tahna pursotinpussiin ja ruusukkeita leivinpaperille. Sitten kikkarat noin 200 asteiseen uuniin vajaaksi vartiksi, eli kunnes ovat saaneet nättiä väriä.

Kanttarellimuhenokseen puolestaan tuli noin litra kanttiksia, jotka paistelin rasvattomalla pannulla ensin nestettäpäästämättömiksi. Lisäsin sitten reilun nokareen voita, yhden pilkotun salaattisipulin, vähän suolaa ja mustapippuria sekä lopun kermapurkillisen. Keittelin vielä seosta kasaan hetkisen. Jälkiviisaana voisi lisätä vielä hienonnettua persiljaa väriksi, mutta eipähän tullut tehdessä mieleen.

Ruokajuomana aterialla oli tervaolutta. Jotenkin tuntui, että se sopii viiniä paremmin palanpainikkeeksi tälle stereotyyppisen suomalaiselle illalliselle.

Bonuskuvana otos aamiaiselta. Bagelit ovat kaupasta ostettuja, toki itse täytettyjä. Joskus olen leiponut itsekin, mutta aina ei jaksa, kun on sikäli haasteellinen resepti, että leivonta pitää aloittaa jo edellisiltana. Lisukkeena kahvia ja mustikka-puolukka-omena-banaani-smoothie.

Puskan trimmaus

Naapuri soitti viime viikonloppuna, että eihän meillä ole mitään sitä vastaan, että hän leikkaa raja-aitaa. Ei ollut, mutta tästä innostuneina kävimme ostamassa itsellemmekin pensassakset (ts. jättiläisen kynsisakset) ja heräteostoksena myös voikukkaraudan. Alkuillan ratoksi saunan lämmetessä leikkasimme siis raja-aidan meidänkin puoleisen sivun. Olen kesän aikana tunnistanut terassin vieressä kasvavan valtavan pusikon samaksi aroniaksi, jota aidassakin on, joten päädyin trimmaamaan senkin. Ensimmäinen visio oli elefantti, mutta päädyin kuitenkin hieman yksinkertaisempaan muotoon. Piti tulla pallo, mutta ihan en onnistunut siinäkään, täytyy vielä hienosäätää hieman viikonloppuna. Pitäisi kuitenkin olla yhtä helppoa hommaa, kuin kuvanveistonkin. Pensaasta pitää vaan leikata pois kaikki, mikä ei näytä pallolta.

Lisäksi appoukko kävi alkuillasta kylässä, hän toi tullessaan muutaman litraa mustikoita. Kausimansikkaa on kypsynyt myös taas lisää, joten teimme näistä iltapalasmoothien. Jatkeena banaani, pari omenaa ja soijarouhetta. Hyvää ja ruokaisaa!

Kotimaisempaa smoothieta ja ulkomaisempaa wokkia

Mies haaveili metsäretkestä marjojen ja sienien toivossa, joten pakastimeen pitää syödä tilaa. Niinpä teimme taas smoothieta, nyt hieman kotimaisemmista aineista. Blenderiin päätyi pussillinen jäisiä viherherukoita, pensaallinen tuoreita mustaherukoita (eli noin kourallinen) yksi omena sekä banaani ja loraus appelsiinimehua.

Seuraavalle parille päivälle töihin evääksi valmistui puolestaan aasialaishenkistä wokkia. Proteiinina naudan paistista leikattua suikaletta, jonka ruskistin ensimmäisenä. Seuraavana perään suikaloitu salaattisipuli, halkaistuja ruskeita herkkusieniä, osterivinokassilppua, suikaloituja bambunversoja ja pilkottua vihreää paprikaa. Kasvistenkin paistettua hetken lisäsin perään Aasia-kaupasta ostetun Osteri-valkosipuli & thai basilika kastikeaineen ja sekoittelin sekä annoin hautua vielä hetken kannen alla. Lopuksi vielä perään keitettyjä nuudeleita ja sitten eväskippoihin. Ruoka jäi vähän turhan vähäsuolaiseksi ja toisaalta kaipasi vähän makeuttakin, joten lorautin päälle vielä hieman teriyakikastiketta ja loppusilaukseksi vielä thai basilikaa koristeeksi.

Etelän hetelmät

Koska smoothie-päivityksiä on tullut viimeaikoina sen verran runsaalti, ajattelin tehdä yhden kokoelmapäivityksen viime päivinä valmistuneista erikoisemmista versioista. Ensimmäisenä tavallisimmista raaka-aineista valmistettu juoma, jossa pari banaania, mango, pari omenaa ja tilkka omenamehua. Hyvää perusmakua.

Seuraavana hieman erikoisempi versio, jossa parin banaanin lisäksi yksi pitahaya. Vietnamissa joskus ihmettelimme miehen kanssa, minkälainen hedelmä on pirtelölistan dragonfruit ja viereisessä pöydässä istunut motoristiliivinen Hue Rider toi meille hedelmän näytille samalla ihmetellen, että eikö teillä muka ole kotimaassanne näitä? Prismasta löytyi, nyt myös smoothiesta. Melko meidon, mutta raikkaan makuinen hedelmä, josta pirtelöön tuli hauska täplitys.

Toinen erikoisempi hedelmä oli kiwano, eli sarvimeloni tai kivakurkku. Maku oli tässäkin mieto, ehkä hieman karviaismainen. Kolmannen nimensä mukaisesti on hedelmälihan rakenteen ja osin maunkin osalta lähellä kurkkua.

Viimeisenä kokeiluna oli hieman tutumpi granaattiomena, jota en tosin sitäkään ole tullut aikaisemmin käyttäneeksi. Granaattiomenan kovertaminen käyttöön oli näistä hankalinta ja sotkuisinta. Makukin oli tässäkin yllättävän mieto, hiukan ehkä viherherukkaan vivahtava. Väri kuitenkin oli aivan mainio rubiininpunainen, josta tuli helmiäismäistä hohdetta pirtelöön.

Kaikki hedelmät antoivat eniten uutuudenviehätyksenä, mutta kuitenkin vanhassa vara parempi. Jatkossa, jos teen pirtelöitä vain nälänkarkoitukseen, tulen käyttämään ennemmin kotimaisia marjoja. Ekoteon ja huokeamman hinnan lisäksi ovat todennäköisesti ravinteikkaampia ja ainakin helpommin käytettäviä. Hauskan näköisiähän nämä erikoisemmat hedelmät ovat, joten ulkonäöllisistä syistä saatan joskus vielä ostaa uudelleen.

Apinoiden kuningatar

Vauvajuhlaillessa meni oikeastaan koko päivä, joten illalla olikin hiukkasen hiukova olo. Kuten ehkä on ollut huomattavissa, olen löytänyt smoothiet uudelleen. Blenderin pesu ei olekaan niin kovin hankalaa pesukoneessa, joten hyvää ja terveellisä välipalaa saa vaivatta.

Oikeastaan tässä reseptissä ei olisi ainesta omalle päivitykselle, mutta kun nimi on niin kiva! Sekoittimessa siis soseeksi muutama desi vadelmia, saman verran mustikoita ja pari banaania.

Mannapuuroa ja mansikkaa

Pitkästä aikaa on päivä, jolloin ei ole mitään sovittua tai muuten pakollista tekemistä. Niinpä aamun saattoi aloittaa verkalleen puuron keitolla oikein hellalla. Jottei kuitenkaan sorruta liian terveelliseen elämään, fiilistelin lapsuutta laittamalla mannapuuroa. Ohje on tosin hieman lapsuudesta poikkeava.

Maukas mannapuuro

1 l makeuttamatonta mansikka-raparperimehua
2 dl maitojauhetta
1 dl sokeria
1 ½ dl mannasuurimoita

Keitetään koko ajan sekoittaen kymmenisen minuuttia.

Päivän pikalounas puolestaan oli terveellisempi. Latasin blenderiin kolme appelsiinia, kaksi pakasterasiallista vadelmia ja muutaman ruokalusikallisen tyrnijauhetta. Pitäisi olla muodin mukaista superfoodia.

Loppuun vielä pari otosta luonnonoikusta. Anoppi toi muistaakseni noin vuosi sitten orkidean, jolla en ajatellut olevan kovinkaan suurta elinajanodotetta epäsäännöllisen kukkienhoitotaipumuksemme huomioiden. Toisin kuitenkin kävi. Ensimmäiset kukkavanat lakastuivat, mutta muuten kasvi on pysynyt hengissä. Keväällä lehtien välistä alkoi puskea uutta kukkavanaa, jonka tuin neulepuikolla alkuperäisten tukien ollessa jossain varmassa tallessa. Muodostunut nuppu puhkesi kukkaan tänään, ihmeellistä!

Säilöntää

Sain enolta mansikoita kotiin viemisiksi. Ehtivät sulaa matkalla, joten keitin ne mehuksi ja soseeksi raparperien ja oman maan metsämansikoiden kanssa. Raparperipenkkiä on tullut harvennettua turhan harvoin, joten osa varsista oli jo hieman iäkkäämpiä ja näin rumempivartisia. Koska minulla ei ole lapsityövoimaa käytettävissäni, huijasin miehen avuksi kuorimaan, kun en uskaltanut näitä keittää kuorineen edelliskertaiseen tapaan. Keittämisen jälkeen siivilöin mehun mäskistä ja soseutin siivilään jääneen massan sauvasekoittimella.

Hiukkasen täytyi maistella keitosta heti tuoreeltaan, joten valmistin yläkuvan keskimmäisen pullon pohjista smoothien kolmella banaanilla ja parilla desillä pakastemansikoita jatkettuna. Hyvää tuli, lisäksi sopi ihqusti välipalaksi myös tankkipelissä machoilevalle miehelle.

Hyvät melonit

Muksuna en erityisemmin välittänyt vesimelonista. Jo silloin taisin olin tarkka siitä, että makua pitää olla. Toisaalta vesimelonin siemeniä oli tylsää syljeksiä ja hedelmän mehu valui aina pitkin poskia. Nykyisin olen kuitenkin jo kaikkiruokaisempi, etenkin, jos makuja vähän tuunaa ja valitsee evoluution kannalta kehnon hedelmän, eikä yritäkään syödä sitä lohkoista. Otetaan siis jääkaappikylmä pieni siemenetön vesimeloni (noin 2 kg), paloitellaan ja soseutetaan sauvasekoittimella tai blenderissä. Lisätään pieni pala raastettua inkivääriä (noin 40 g), sekoitetaan vähän lisää ja maistellaan.

Juomaa nauttiessani ajattelin, että tässäpä olisi oiva valmiste raskautetuille. Inkivääristä tuli juomaan terästyksen kaltaista potkua ja juurta pidetään lisäksi pahoinvointia ehkäisevänä. Näemmä lisääntyjiltä kuitenkin kaikki kiva kielletään, joten suurissa määrin ei ainakaan kannata tätä smoothieta vauvabuumilaisten nauttia. Itse voin onneksi santsata hyvillä mielin toisenkin lasillisen.