Amerikkalaiset pannukakut

Illalla alkoi tehdä mieli jotain makeaa, joten mies ehdotti, että voisi paistaa panukakkuja. On hauskaa vaan istua ruokapöydän ääressä, kun vastapaistettuja pannukakkuja ilmestyy eteen jatkuvalla syötöllä (tai siis jaksoin syödä kaksi). Vehnäjauhot loppuivat kesken, joten mies korvasi osan spelttijauhoilla. Tuli paljon parempia, kuin pelkillä nisujauhoilla. Tämä muunneltu resepti alla.

Amerikkalaiset pannukakut 10 kpl

- 1 dl spelttijauhoja
- 1 ½ dl vehnäjauhoja
- 1 rkl sokeria
- 2 tl leivinjauhetta
- 1/4 tl suolaa

- 1 kananmuna
- 2 ½ dl maitoa
- 2 rkl mautonta öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Riko kananmunan rakenne toisessa kulhossa ja lisää muut nesteet. Sekoita kuivat ja nestemäiset aineet yhteen varovasti. Lämmitä paistinpannu keskikuumaksi. Kauho taikinaa pannuun puolisen desiä. Kun kuplinta on asettunut ja reunat hieman kuivuneet, käännä. Pannukakut voi täyttää paiston aikana lisäämällä lusikallisen täytettä (esim. mustikoita tai banaanisiivuja) pannukakun päälle ja kaatamalla täytettä päälle. Tarjoillaan vastapaistettuina vaahterasiirapin ja kermavaahdon kanssa.

Länsinaapurin uudet perunat

Tänään oli sen verran taukoa vesisateessa, että ehdimme leikata nurmikon ensimmäisen kerran tänä kesänä. Leikkurin lykkimisen ja haravoinnin lomassa tuli saatua sen verran reilu annos ulkoilmaa, että tuli ihan nälkä. Onneksi ruoka valmistui taas alle tunnissa.

Ruotsalaisten uusien perunoiden hinta oli laskenut jo siedettävälle tasolle, joten nyt raaski ostaa vuoden ensimmäiset maistiaiset. Perunoiden seuraksi savustimme (taas) lohta. Sitä hyvää Hackmanin kalamaustetta ei muuten tehdä enää, kävin kysymässä Iittalakaupasta. Jos joku näkee maustetta jossain, niin kertokaa ihmeessä! Toisaalta voi olla hyväkin juttu, tulee enemmän vaihtelua kalan maustamiseen. Tällä kertaa toisella puolikkaalla tavallista kalamaustetta ja toisella chilisekoitusta. Chili toimi hyvin sekin, tosin polte peitti ehkä hitusen liikaa lohen ja savun makua. Täytyy siis viilata maustesekoitusta hieman seuraavalla kerralla. Perunoiden ja kalan lisäksi pöydässä vielä salaattia, jossa jäävuorisalaatin ja tomaatin lisäksi tuoretta herkkusientä ja oman maan ruohosipulia sekä kastikkeena kylmäpuristettua rypsiöljyä ja vaaleaa balsamicoa. Jämät yhdistin perunasalaatiksi lohella. Hyvää evästä alkuviikolle.

Loppuun vielä kuva sadepäivien Photoshop-askarteluista. Lempo on raparperilla maustettua snapsia, josta taitaa olla maininta jo aikaisemmassakin jutussa. Isälle piti lähettää juoman keksimisen johdosta kuva etiketistä jo ennakkonäytöksenä. Isä kommentoi "Hieno hahmokuva on se himokkaasta herrasmiehestä. Syntisen hyvä on kyllä tuotekin. Sikäli sopiva mannekiini on tuo juomalle, kun sattuu olemaan itsekin juoman nimen omaava olio." Itse vielä lisäisin, että näyttää nimihahmonkin kieli viedyltä. Vieressä nätimpi etiketti juoma-annoselijaan ylösalaisin päätyvälle ginille ja äärioikeistossa Long Island Ice Tea -sekoitus, jolle nörttiäkin nörtimpi eliittietiketti.

Hei me grillataan!

Lyhyttä taukoa lukuunottamatta koko päivän on satanut, vaikka piti tulla helle. Tunnen itseni petetyksi! Onneksi grillaus onnistuttiin ajoittamaan lyhyeen vähävetiseen hetkeen. Muurikalle päätyi tänään paketillinen punaviinimarinoituja naudanpihvejä ja tomaatti-paprika-herkkusienivartaita. Toimii! Taas.

Lisäksi tänään tehtiin vähän viimeistellympi aamiainen, pöydässä myös gerbera, joka saatiin eilen Food is Art -ruokarastien viimeiseltä etapilta. Eikä siinä vielä kaikki, välipalana kirsikkatomaatti-minimozzarellasalaatti oliiviöljyllä, balsamicolla, mustapippurilla sekä basilikalla ryhdistettynä ja iltapäiväkahvin joukossa karamellisiirappia ja vaahdotettua maitoa. Vähän lipsahti herkuttelun puolelle sadepäivä.

Sikaa vartaassa

Eiliset vartaat olivat niin hyviä, että piti tehdä heti lisää, vielä kun kaupan päiväysalennuksessa sattui olemaan saslik-tyyppisesti marinoituja possunpalojakin. Väliin paprikaa, herkkusieniä, pekoniin käärittyjä sipulikiekkoja (sai vartaaseen näppärästi, kun ei leikannutkaan perinteisesti lohkoiksi, vaan kuten sipulirenkaita, mutta ei irrottanut kerroksia toisistaan) ja halloumi-juustoa. Koska lihat oli marinoitu, ja välissä on pekonia, en maustanut vartaita sen kummemmin. Osan ajasta muurikan päällä oli paellapannu kantena, pysyivät lihatkin mehukkaampina. Kaikki nesteet tosin höyrystyivät kannen kanssa pannulle, joten välissä näytti, että on tulossa varraskeittoa. Siksi kansi välillä pois, että ylimääräinen neste pannulta haihtuu, ja taas pannu takaisin päälle. Jos mahdollista, niin tuli vielä parempaa, kuin eilen!

Varrastus

Kävin vielä nyt sunnuntainakin golffaamassa, kun mies oli kaverinsa luona kylässä. Kummallakin oli ruokahalu kohdallaan iltasella, joten rengaspoltin kuumaksi ja varrasta paistumaan. Pitääpä taas kehua ja mainostaa, Lidlin halloumi-juusto pysyy hyvin kasassa grillattunakin, ja sopii näin vartaisiin esimerkiksi herkkusienten, kesäkurpitsan, paprikan ja maissiviipaleiden kanssa. Pintaan makuja korostamaan aasialaisesta ruokakaupasta ostettua grillikastiketta, jolla siveltiin myös maustamattomat broilerinfileet, jotka paistuivat samalla muurikalla. Hyvää tuli, nam!

On tulppaaneita tulvillaan

Kivikehän tulppaanit näyttivät viimein värinsä. Etupihan syksyllä istutetuista sipuleista puskeneet kukat ovat oikeastaan ainoita vain koristeena olevia kasveja, joista tykkään. Niitä ei tarvitse muistaa kastella, kaikkea muutakin muistettavaa kun on vähintään riittävästi. Lisäksi estetiikankäsitykseni mukaan kasveissa hyödyllinen on kaunista. Kuitenkin sipulikasvien kanssa teen myönnytyksen, sillä niihin sisältyy yllätysmomentti. Keväällä on jännä odottaa, minkälaisia kukkia maasta nousee.

Istutin pihalle kuitenkin vähän lisää kukkasia suklaakirsikan oksilla. Paikalla oli ennen viime vuonna istutettu marja-aronia, jonka sato ei ollutkaan kovin kummoisen makuista, lisäksi lumikuorma oli katkonut pensaan oksat. Siirsin sen alta pois sivummalle, jos vielä virkoaa. Jäänyt turhan vahvana oppi kotoa, että mitään vielä jotenkin ehjää ei saa tuhlata ja heittää pois.

Kirsikan istutus viime vuonna tehdylle paikalle olikin nyt helppoa, kun ei tarvinnut kaivaa kiviä. Vielä pitäisi pystyttää rusakkoaita ympärille. Viime talvena jäneet olivat käyneet leikkaamassa luumu- ja kirsikkapuiden oksia niiltä osin, kun pilkottivat verkon takaa. Onneksi oli edes vähän estettä ympärillä, eivät varmaan muuten olisi enää hengissä.

Loppuun vielä kuva uudesta tarjoiluvaunusta, joka on tarkoitettu meillä lähinnä apupöydäksi grillatessa. Tarve pöydälle on ollut jo jonkun aikaa. Kärry löytyi huokeaan hintaan sattumalta Cittarista. Taas huomattiin, että hankintojen kanssa ei kannata hätiköidä.

Pimp my Uncle Ben's ja yrttipenkki

Mies on ollut alkuviikon reissussa, joten olen käyttänyt oman ajan tehokkaasti hyödyksi "pelaamalla" golfia ja "soittamalla" viulua. Aloitin molemmat harrastukset vasta viime vuonna. Pelikaverini, joka on soittanut lapsuudessaan viulua naureskeli, että golfko ei ollut riittävän haasteellista. Itse koitin huijata itseäni, että jos irlantilaisetkin kerran osaavat soittaa viskipäissään, ei se niin vaikeaa voi olla. Erehdyin.

Miehen palattua työmatkalta arki on taas asettunut tuttuihin uomiinsa. Eväiden laittaminen tosin meinasi unohtua, ja iltamyöhällä sorruin ajan ja mielikuvituksen säästämiseksi puolivalmisteeseen. Tälläkään kertaa en tosin malttanut mennä ihan purkin ohjeen mukaan. Ruuan pohjana on Uncle Ben'sin Sweet and sour extra spicy, johon ruskistin ensin paketillisen marinoimattomia broilerin suikaleita. Kastike perään ja purkin kyljistä viimeisetkin maut mukaan vedellä huljutellen. Lisäksi joukkoon vihreä paprika paloiteltuna antamaan mukavaa suutuntumaa, vaaleaa suurustetta lisäveden vastapainoksi ja hieman lisää chiliä, että ruoka varmasti pysyy mausteisena. Sivuun vielä basmatiriisiä, ja hyvää tuli vähän huijaten.

Alla vielä kuva putkesta, jonka pystytimme yrttien suojaksi. Runkona kupoliteltta-tyyppiset tikut, joiden päälle levitettiin reiitetty muovi. Toivottavasti yrtit tykkäävät uudesta teltastaan.

Pizzasunnuntai

Huhkinnan jälkeen illalla maistui pizza! Koitimme siis uudelleen rengaspoltinta pizzauunina, tällä kertaa hieman normaalimmalla pizzapohjalla, jonka ohje alla. Pakkasesta löytyi kebab-elainta ja aikaisemmin valmistettua pizzakastiketta, lisäksi päälle runsaasti juustoraastetta sekä siivutettua tomaattia, mozzarellaa ja sipulia. Tuli kyllä hyvää! Pohja paistui täydellisen rapeaksi, mutta täytteet jäivät meheviksi. Tattarijauho teki lisäksi pohjasta ruokaisamman. Jos jotain parannettavaa on pakko keksiä, niin pizza ei mahtunut leipälapiolle ja oli näin hankala saada paistumaan.

Normaalimpi pizzapohja
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 1/4 dl tattarijauhoja
8 g kuivahiivaa
1/3 tl suolaa
1,5 dl lämmintä vettä
3 rkl oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet, lisää vesi ja vaivaa. Lisää öljy ja vaivaa lisää, kunnes taikina on notkeaa ja pysyy pallona. Vaivaaminen kannattaa suorittaa mekaanisesti, huonot jutut eivät pelkällään riitä. Kohota liinalla peitettynä tovi jos toinenkin ja leivo lätyksi. Jauhoina voi käyttää pelkkiä vehnäjauhojakin, määrä tällöin vajaa 4 dl.

Ryytimaan rakennus

Purettiin viime kesänä pressutalli talon kulmalta, jonka jälkenä jäi hassu kulma nurmikon reunaan. Saimme viimein aikaiseksi käydä ulkoiluttamassa peräkärryä multakaupassa, sitten urakoimme kulmasta sorat pois ja multaa, tuhkaa sekä kompostia tilalle. Pääsin toteuttamaan piileviä puutarhuritaipumuksia perustamalla mansikka- ja yrttipenkit uudelle mullalle, sekä kylvämällä uutta nurmea reunaan. Epäkronologisesti kuva valmiista penkistä yllä ja alla kuvat rakennusvaiheesta.

Kasvatin mansikat viime vuonna siemenistä saakka, ja istutin esikasvatetut taimet mansikkapenkin lopullisen paikan miettimisen ajaksi auki leikattuihin multasäkkeihin. Mansikat talvehtivat säkeissä yllättävän hyvin, toivottavasti pitävät myös uudesta paikasta. Mansikoiden seuraksi kylvin nyt rukolaa, pinaattia, sokerihernettä, kähäräminttua, basilikaa, timjamia, persiljaa ja tilliä. Esikasvatuksessa on lisäksi rosmariinia, joka pääsee penkkiin voimistuttuaan ensin tarpeeksi. Lajit on merkattu pienillä kivillä, joissa kasvien nimet tussilla. Jossain kohtaa voisi kirjoitta kivet uudelleen pienoismallimaalilla, näkyisi ja luultavasti myös kestäisi paremmin.

Mies kaivoi samalla miltei umpeutuneen rajaojan auki. Ojasta löytyi melkoinen määrä kiviäkin, pitää mietiskellä uutta tarvetta niille, kukka- ja raparperipenkit kun alkavat olla jo hyvässä kivessä.

Pikapannu

Omakotitaloasujalla ei ole vapaa-ajanvietto-ongelmia. Pitkästä aikaa on vapaa viikonloppu, joka näyttää menevän työleirin merkeissä. Pihalla on kaikenlaista puuhailua, joten ruuanlaittoon ei malta käyttää paljon aikaa. Lisäksi illaksi on pöytävaraus kaveripariskunnan kanssa, joten lounaaksi piti keksiä jotain kevyttä. Kaapista löytyi valmiita kalapyöryköitä, tuoreita herkkusieniä ja sipulia, jotka paistettiin nopeasti paellapannulla. Lisäksi vielä salaattia, tomaattia sekä kurkkua ja kastikkeeksi balsamicosiirappia, niin taas jaksaa!

Lisäksi vielä kuva valkovuokoista, joita viereisestä metsästä löytyy vielä ojaakin enemmän. Toisena otos vähän turhankin kesystä oravasta, joka toimi työnjohtajana pihahommissa.

Savukala hyvä kala

Eilen savustettiin taas, kun säähenkilö lupaili keskiviikon olevan viimeinen nätti päivä tähän putkeen. Onneksi uskottiin, sillä nyt tulee vettä, kuin Esterin saavista kaataen, ja ukkonen jyräjää. Touch of Sea -mauste on päässyt loppumaan meiltä, eikä kauppareissuilla sitä ole löytynyt lisää. Niinpä kokeilimme nyt vaihtoehtoisia kalamaustesekoituksia. Toisen filepalan päällä on wasabi & sesame -seosta ja toisen Golden star -merkin kalamaustetta. Hyviä tuli näilläkin, mutta ei parasta. Savustusaika tosin osui tällä kertaa aivan nappiin, lohi pysyi erinomaisen mehevänä, oikein tirisi hyvää rasvaa. Keveämmän viikon kunniaksi kalan seuraksi pääsi salaatti, on sitä tuolla palojen alla.

Aikaisemmin valmistuneita

Löysin arkiston kätköistä kuvia käsitöistä, joitka muistin kuvata viime vuonna, lisäksi anoppi lähetti pyynnöstäni kuvia hänelle tekemistäni huiveista. Ensimmäisenä eteen sattuivat tossut, jotka tein kaveripariskunnalle häälahjaksi. Nuoripari on asunut jo jonkin tovin vanhassa omakotitalossa, lapsuuden kokemuksieni perusteella niissä on kylmät lattiat. Toisaalta häissä ei ollut lahjalistaa, joten ajattelimme, että tällaisia ei ainakaan tule useampia. Ja kolmaalta, kun molemmilla on omat tohvelit, niin voivat kumpainenkin olla tossun päällä. Kortissa on tekstattuna Lämpimät onnittelut hääparille!

Taustoitetaan vielä vähän. Innostuin muutama vuosi sitten huopuvasta langasta neulotuista ja pesukoneessa huovutetuista asusteista. Ihan ensimmäisenä tein miehelleni lapaset, jotka tiukan paikan tullen soveltuvat ruuanlaittorukkasiksikin (termi, jonka kaiketi veli keksi grillatessa käytettäville hitsaushanskoille, jollaiset muuten löytyvät klaanimme joka savulta). Ohjeen mukaan tehtyjä hanskoja seurasi soveltaen ohjeesta tehty pipo/saunahattu. Noin vuosi sitten luonnollisena jatkumona innostuin tekemään huopatossut ihan oman ohjeen mukaan. Halusin niihin laattalattian vuoksi turvallisuussyistä nahkapaikat pohjiin. Koska nahkaa oli jemmassa rajoitettu määrä, keksin, ettei koko pohjaa tarvitse peittää. Näin syntyivät tassutossut. Prototyypeistä tuli tosin turhan leveät, mutta nämä toiset ovat jo jalanmukaisemmat. Etenkin, kun mies sai vastuullisen tehtävän vakoilla sulhon kengänkoon polttareissa.

Samalla reissulla, kun kävimme juhlimassa häitä, poikkesimme myös tupatarkastuksella lukiokaverini luona. Eri paikkakunnilla asuvia kavereita tulee nähtyä hävettävän harvoin, tämäkin on ehtinyt saattaa maailmaan jo kaksi poikaa näkemisten välissä. Niinpä mielikuvituksen puutteesta ja jotta ukkovalta ei jyrää heillä täysin, veimme tuliaisina Queen-skumppaa. Ihan pelkkä kuohujuoma olisi kuitenkin ollut tylsä, joten tein pullolle pohojalaasille sopivan suojan. Malli on sovellettu verkkoneulelehti Ullan ohjeesta. Pullo-jussi toimii coolerina ulkonäön lisäksi myös fyysisesti kasteltuna haihdutuksen viilentävää vaikutusta hyödyntäen.

Samalla kesälomalla tein äidille huivin. Olin löytänyt jo reilusti aikaisemmin alennusmyynnistä omenanvihreää mohairlankaa (väri hukkuu harmittavasti taustaan, on oikeasti kirkkaampi), joka osottautui äidin uudeksi lempiväriksi. Olin myös ostanut Virkattua -nimisen kirjan, jossa oli mielenkiintoinen huivin ohje. Niinpä pääsin yhdistämään nämä kaksi hankintaa, kun löysin hyvän kodin tuotokselle.

Ja vielä lisää huiveja. Löysin toissa joulun alla itselleni uuden virkkaustekniikan salomoninsolmun, josta virkkasin ensin itselleni kolmiohuivin. Tekniikasta innostuttuani tein samalla tekniikalla huivit joululahjoiksi äidille ja anopille. Anoppi kyseli lahjan saatuaan, minkä vaatteiden kanssa olen huivia pitänyt, ja melkein kauhistui, kun vastasin, että ihan normaalisti kaulahuivina. Muutaman kuukauden päästä kävimme anopin kanssa lankakaupassa, josta löytyi pörröistä ja kimaltavaa lankaa, josta pyysin ja sain toimeksiannon tehdä samalla tekniikalla suorakaiteen mallisen huivin juhlamekon kaveriksi. Langasta lopusta, josta ei saanut enää kokonaista kerrosta, virkkasin vielä pienen kukan rintaneulaksi. Kaikkiaan mukava tekniikka, etenee nopeasti, ja on riittävän yksinkertainen, jotta voi virkata vaikka televisiota katsellessa.

Vanhojen muistelun loppuun vielä mainos, lisäsin takautuvasti helmikuulle jutun Synttäritossut ja joulukuulle Keskiaikainen joulu.

Grillattu mörkö

Johtuuko sitten alhaisesta hemoglobiinista vai yleisesti outoina pidetyistä ruokailutottumuksistani, mutta mustamakkara eli mörkö on hyvää (onneksi myös miehen mielestä)! Varsinkin rapeaksi paistettuna tai näin lämpimämmillä keleillä grillattuna. Viikonlopun mässäilyn jälkeen tahtoo syödä hieman kevyemmin, joten tuhdin makkaran lisukkeeksi teki mieli jotain muuta, kuin perinteistä perunamuusia. Kaupasta tarttui mukaan porkkanaa ja bataattia, jotka raastettiin karkealla terällä. Mauksi ohueksi viipaloitua sipulia ja väriksi pakastepinaattia. Pehmeäksi wokkaamisen jälkeen vielä Herbamarea ja pippuria joukkoon. Pienessä purkissa mukaan makeaa sinappia ja isän tekemää puomia, eli puolukka-omenahilloa, niin johan maistuu.

Loppuun vielä bonuksena kuvia eilen uudelleen reunoittamastani raparperi-ruohosipulipenkistä, jota vartioi Walesista löydetty Gromit, sekä druidikehästä, jossa skilla on jo kukassa.

Miniloma etelässä

Kaveripariskunta ehdotti parisen kuukautta sitten, että lähdettäisiin yhdessä pitkäksi viikonlopuksi Tallinnaan. Niinpä matka varattiin, ja viimein koitti reissun aika. Perjantain herätys oli vapaapäiväksi hävyttömän aikaisin, mutta onneksi bussimatkalla ehti vielä nukkua. Laivamatkan, ensimmäisen ruokailun, hotellin minikylpylässä lilluttelun sekä kiekkopelikatsomon jälkeen koitti matkan odotetuin osuus, illallinen valkosipuliravintola Balthasarissa. Valkosipulifanaatikkona olen halunnut testata kohteen jo aikaisemmillakin vierailuilla, mutta Tallinnan lukuisten mielenkiintoisten ravintoloiden johdosta käynti on viivästynyt. Paikka on tunnelmallinen fine dining ravintola raatitorin laidalla vanhan kivitalon toisessa kerroksessa. Kaikki jakkarat oli illalla varattuja, mutta onneksi meilläkin oli pöytävaraus. Listalta löytyi myös kampasimpukoita, joita jäi maistamatta Skotlannissa. Hyviä olivat, mukavan mureita äyriäisiä. Täytyy tilata toistekin, joten uusintamatka Skotlantiin ei tullut vielä kuitatuksi. Mies puolestaan söi alkuun mahdottoman maukkaita etanoita. Pääruuaksi vielä erinomaisesti valmistettua lihaa (naudan tournedosta ja peuraa) ja jälkiruuaksi mansikka-raparperisorbettia, niin saattoikin olla tyytyväinen, että portaitaat sai laskeutua alas, ja loppumatkakin vietti hotellille päin. Uni tulikin nopeasti onnellisten vatsojen omistajille ensimmäisenä iltana.

Toisena päivänä kävimme ostoksilla (raahasin joukkion ihan vaan pariin lankakauppaankin), ihmettelemässä keskustan hyväntekeväisyysfestivaalia ja illalla syömässä Olde Hansassa, josta ruokakuvatkin ovat. Keskiaikaiseen ruokaan hurahtaneena paikan ruoka on omaa luokkaansa yhdessä sisustuksen ja tunnelman kanssa. Toki pessimisti ei pety -tyyppisesti olen löytänyt ravintolasta yhden huononkin puolen; ruokia ei jaksa syödä niin paljon, kuin haluaisi. Alkuun maistelimme miehen kanssa kala- ja lihalautasia, pääruuaksi villisikaa ja jänistä ja loppuun mies jaksoi vielä nauttia Talon cahvijuoman vispatun kerman kera ja Pyhän Johanneksen caccaran. Itse aloin olla Monty Pythonin Elämän tarkoituksessa olevan sketsin mukaisesti räjähtämispisteessä. Kuitenkin tarjoilijan eläytymisen, ainutlaatuisten puitteiden ja tietenkin makoisan ruuan ansiosta ähkyyn asti syöminen ei haitannut ollenkaan.

Paluupäivänä ei mitään ihmeellisyyksiä enää ehtinytkään. Pitkän hotelliaamiaisen jälkeen suuntasimme vielä ostamaan viimeiset tuliaiset itselle: paikallista naposteltavaa, keskiaikaisvaikutteisia astioita, pellavaisia lautasliinoja ja suun kostuketta. Paluumatkalla tuli kyllä mieleen, että samalla matka-ajalla ja -budjetilla voisi lähteä taas seuraavalla kerralla vähän kauemmaksikin. Vaikka Viron ajattelee olevan ihan naapurissa, kestää sinne kuitenkin mennä bussilla ja laivalla puoli päivää. Onko sitä sitten tulossa vanhaksi, kun ajatus "matka on määränpäätä tärkeämpi" ei enää sananmukaisesti tunnu pitävän paikkaansa.

Juustobroitsu ja linssilisäke

Juustolautaselle tuli ostettua lievän liioiteltu määrä laatuja. Koska juustolautasten yliannostuskin alkaa tuntua mahdolliselta, tuli mieleen käyttää osa juustoista ruuanlaittoon. Tein siis maustamattomien broilerinfilepihvien sivuihin viillot, täytin ne Red Pesto Goudalla, suljin cocktailtikuilla, sipaisin pintaan yrteillä, suolalla sekä pippurilla terästettyä oliiviöljyä ja annoin miehen grillata. Mies epäili, että yksi juustotäytteinen tasku kasvisten kanssa ei täytä tarpeeksi, joten keitin rehujen seuraksi myös punaisia linssejä. Jotta lisäke ei jäisi liian kuivaksi, lisäsin mukaan vielä puolisen rasiallista chilimausteista tuorejuustoa.

Samaan aikaan broitsujen kanssa muurikalla paistui myös paketillinen grillivalmista lohta iltapalaksi. Annos on vähän karun näköinen, ja olisi maullisestikin kaivannut salaattia kylkeen, mutta jääkaapin sisällöttömyydestä johtuen näin tällä kerralla.

Vappulounas saksalaisittain

Eilen oli kasvisnyyttien ja grillivalmiin lohen lisäksi varulta paketillinen bratwursteja mukana vapunvastaanottajaisissa. Ruokaa oli kuitenkin sen verran reilulti, että makkarat jäivät paistamatta, joten laitoimme ne tänään. Samaan aikaan muurikalla valmistui tuoreita herkkusienenpuolikkaita ja siivutettua sipulia. Lisäksi annoksessa mukana saksalaisia pinaatilla ja sianlihalla täytettyjä pastatyynyjä. Vähän meni siis valmisruuan puolelle, mutta sallittakoon tämän kerran. Tosin toisena virheenä lounaalla oli, että ruokajuomana oli vettä saksalaisen oluen sijaan. Ja juomista puheenollen, simasta tuli oikein onnistunutta!

Makkaran laskeuduttua herkuttelimme vielä juustolaudoilla. Kaupasta löytyi kattavan juustohyllyn likeltä myös juustoille valikoitu suolakeksilajitelma. Uskomatonta, miten kauppojen valikoima on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisten vuosikymmenten aikana! Näiltä osin en haikaile ollenkaan vanhoja hyviä aikoja.