Moponhakumatka

Meillä on isäni ja veljeni kanssa moottoripyörä yhteiskäytössä. Useamastakin syystä en ole tullut ajaneeksi sillä hyvinkin pitkään aikaan, mutta keväällä päätin kysäistä, josko mopo (kaikki alle tuhatkuutioiset kaksipyöräiset ovat kuulemma mopoja...) liikenisi minulle ajoon täksi kesäksi. Pajareissun jälkeen liikeni, joten lähdin kotopuoleen moponhakumatkalle. Samalla reissulla tulin laittaneeksi ruokaa. Isälläni kun on iso keittiö, niin tuppaa ruokaakin tulemaan reilulti. Ensimmäisenä lajina oli lapsuudessani useimmiten valmistamaani ruokaa, pizzaa. Toisessa pizzasoosin (yrttimausteista tomaattimurskaa, chili-valkosipulikastiketta, suolaa, sokeria, oreganoa, worchesterkastiketta sauvasekoitettuna) ja juuston lisäksi täytteenä pepperonimakkaraa, ja toisessa kinkkua ja metsäsieniä. Alla vielä tämänkertaisen pohjan ohje.

Pizzapohja (2 isoa)

5 dl sämpyläjauhoja
2 ½ dl ruisjauhoja
16 g kuivahiivaa
2/3 tl suolaa
3 dl lämmintä vettä
vajaa dl öljyä

Lisukkeena oli salaattia. Kuva lähinnä vinkkinä siitä, että salaattijuustoja saa nykyään monenlaissa marinadeissa. Marinadi käy hyvin salaatinkastikkeeksi, joten rasiallisen voi hyvin kumota salaatin päälle sen kummemmin valuttelematta.

Pizzan jälkeen uuniin pääsi kinkku-ruohosipuli-kanttarellipiirakka. En löytänyt äkkiseltään tavallisen mallista piirakkavuokaa, mutta hyvin onnistui lasagnevuoassakin. Täytettä tuli vaan paksummalti, mutta se ei toki haittaa. Alla siis piirakkapohja, päällä täytteet ja sitomaan tuplaten kermaa, kananmunia ja jauhoja ( 4dl, 4 kpl ja 2 rkl).

Toki makeaakin leipoutui samalla. Raparperipenkki on isäni pihassa vieläkin villiintyneempi, kuin meillä. Koitin hiukan harventaa, vaan eipä muutosta juurikaan erota penkissä. Lautasella eron toki huomaa. Hyvä on resepti, kumma, kun en näy tehneen tätä vielä monestikaan. Päällä muuten vaahdotettua vaniljakastiketta, sopii mainiosti seuraksi.

Pizzan lisäksi kotona tehtiin usein tortilloja, joten löytyi listalta nekin. Lätyistä tuli jostain syystä kovin rapeita. En keksinyt oikein muuta selitystä, kuin että aikaisemmin olen käyttänyt voita ja nyt margariinia. En sorru margariiniin enää. Tortillan väliin (tai oikeastaan sekaan, pirstaloituivat lätyt) oli salaattia, juustoraastetta ja fetajuustoa, avokadolla ja limemehulla maustettua kermaviiliä, fajitas-maustettua broileria, salsaa ja papupataa. Salsan pohjana on valutettu chilimausteinen tomaattimurska, johon lisäsin ainakin murskattuja korianterinsiemeniä, oliiviöljyä, chili-valkosipulikastiketta, ruohosipulia ja sokeria. Haudutettuun papupataan puolestaan päätyi ainakin kidneypapuja chilikastikkeessa, tomaattimurskan liemi, hot & sour kastiketta, sokeria ja suurustetta. Ihan tarkkaan en sineita muista, kun maustoin soosit taas periaatteella "mitä kaapista sattuu löytymään". Jännästi sitä pelisilmä (vai -suu?) on kehittynyt, kun useinmiten osuvat maut kohdilleen. Niin tälläkin kertaa, ainakin minusta.

Ihan pelkästään ajokin hakemiseksi en kuitenkaan kotopuolessa käynyt. Veljentytöllä on synttärit, joten tein ja vein lahjukseksi neuletakin. Kerrankin näytti osuneen oikea koko. Toisaalta, prosentuaalinen kasvu taitaa vuoden jälkeen hidastua melkoisesti, joten arvioinnin pitäisi olla kaiketi helpompaa jatkossa. Yksivuotiaille tyypillisesti hienointa lahjassa oli käärepaperi, vaikka saattaisi se myöhemminkin olla paperinen lahja pehmeää pakettia mieluisampi.

Kaikenlaista on tyttö vuodessa oppinut. Kävely sujuu jo hienosti tuen kanssa, portaiden kiipeäminen luonnistuu molempiin suuntiin ja on oppinut örisemäänkin vaarinsa tavoin. Eniten kuitenkin hämmästyttää, miten voi olla lapsi niin hyväntuulinen, ja miten hyvä mieli tarttuu pienestä.

Syöttötuolin pehmuste

Ystäväni oli kunnostanut miehensä kanssa käytetyn syöttötuolin tyttärelleen. Puinen tuoli maalattiin valkoisella ja vaalealla lilalla. Tuolin alkuperäinen pehmuste ei näin sopinut enää oikein värinsä puolesta tuoliin ja oli muutenkin vähän epämääräisessä kunnossa. Lupasin jo joulun alla tehdä tuoliin uuden pehmusteen. Onneksi tilaus tuli jo hyvissä ajoin ennen tytön istumaan oppimista, joten pitkähköksi venynyt toimitusaika ei suuremmin haitannut. Pehmusteen valmistumista hidasti materiaalin haun muistaminen. Sattumalta ja muistinvaraisesti löysin hyvinkin lähelle uusien maalien väristä kangasta. Seuraavaksi työtä hidasti hermostuminen huojuvaan ompelupöytään, jonka kansi resonoi useamman sentin ommellessa. Pomppivalla koneella ompeleminen ei ole järin näppärää. Pöydänvaihdoksen jälkeen valmistumista viivytti huomio, että vahakankaan ja superlonin yhdistelmän ompeleminen onkin vähän erilaista. Vaikka lopulta kyse taisi olla kuitenkin siitä, että pakko on paras motivaattori.

TilausMinnit

Kollega - jonka kanssa olen käynyt "leikkimielistä" kisailua kakkujenvalmistuksesta - kysäisi, josko valmistaisin Minnipipoja myös tilaustyönä. Heidän 1- ja 4-vuotiaat tyttönsä ovat kuulemma kovin tykästyneitä tähän piirroshahmoon. Luonnollisesti otin taas haasteen vastaan. Työtoveri mittasi lapsukaistensa päiden ympärykset, jotta osaisin paremmin tehdä oikean kokoiset päähineet. Jostain tuli mieleeni, että ilmapallon saa kätevästi puhallettua oikean kokoiseksi, jolloin tuotoksen koon voi vielä helposti tarkastaa. Muina oivalluksina kevätkäyttöön sopivampi puuvillalanka ja nepparikiinnityksellinen rusetti. Lanka näytti päästävän väriä neulottaessa, joten rusetin on hyvä olla irroitettava pesua varten. Isomman piposta jätin lisäksi kiinnitysnauhat pois. Ihan vauvojen juttuja semmoiset...

Kolmas minni

Käytiin eilen ulkopaikkakunnalla shoppailemassa, teatterissa ja syömässä. Heittäydyimme jopa niin hurjiksi, että olimme reissussa yön yli. Paluumatkalla poikkesimme ystäväpariskunnan luona, joilla on uusi talo ja vauva. Nättejä olivat molemmat! Uudelle tulokkaalle tein jo perinteikkään pipon, vanhemmilleen puolestaan veimme minttusuklaan makuista kahvia. Edellisisistä pipoista saamani palautteen perusteella tein tästä kompaktimman kokoisen, näkyi olevan nyt juuri oikean kokoinen, kovin pitkään ei siis päätä lämmitä. Jospa se kevät tulisi pian.

Pipon lisäksi sain loppuviikon aikana askarreltua itselleni kunnon niskajumituksen. Jälkiviisaana veikkaan, että reseptinä oli katolta tippuneiden lumien lapiointi terassien kaiteitten yli, hotellin huono tyyny ja etenkin perjantaina kotimatkalla soinut Haddaway. Samanlaisen päänliikkeen rajoittimen san nimittäin edelliselläkin kerralla, kun esitin Bileet Roxburyssa toisintoa joulun alla. "Huumori" on selvästikin vaarallinen taiteenlaji.

Nimiäiskakku

Sain puhuttua itselleni kakkumaakarin pestin ystäväni vauvan ristiäisiin. Kyselin, onko vierailla mitään laktoosi-intorelanssia kummempaa ruokavammaa, johon vastaus alkoi "eeeii oikeestaan". Hiukan härnättyäni kävi ilmi, että ystäväni sisko on allerginen ainakin kananmunille, pähkinöille, sitrushedelmille ja mausteille. Vastustelusta huolimatta päätin ottaa rajoitteet haasteena, ja pyrkiä tekemään kaikkien syötävän kakun.

Täytekakkupohjien koko ilmoitetaan yleensä kanamunissa, joten ensimmäinen etappi oli löytää resepti kananmunattomaan pohjaan. Siltä varalta, että pohjan kanssa tulisi jotain yllätyksiä, paistoin koe-erän isäinpäivänä vieraillessani kotopuolessa. Ihan suunnitelmien mukaista ei pohjasta siellä tullut, joten päädyin menemään täysin reseptin mukaan. Kokeilukappaleessa nimittäin korvasin vehnäjauhot perunaisilla (olisi käynyt silloin vielä keliakikoillekin), ei toiminut. Reseptin mukaan tehtynä puolestaan toimi niinkin hyvin, että taidan jatkossa käyttää useammin tätä munatonta versiota leivonnassa.

Pohjan väliin tuli samaa hyväksi havaittua täytettä, kuin edellisessäkin kakussa. Siis rahkaa, vaahdotettua vaniljakastiketta, siivilöityä Q-hilloa ja liivatetta. Päälliseen ajattelin ensin tekeväni itse vaahtokarkkimassaa, mutta sitten iskikin laiskuus, ja päädyin kokeilemaan kaupan valmista sokerimassaa. Marsipaani kun on mantelimassaa, joten ei käyne pähkinättömään ruokavalioon. Sokerimassa oli muuten melko mukavasti käsiteltävää, mutta kuivui nopeasti, joten nimilaatan kanssa meinasi tulla isompiakin ongelmia. Kakun pintaan sipaisin vielä kimalletta tuomaan glamouria.

Munaton kääretorttupohja

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
2 dl soijajuomaa
2 rkl rypsiöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää märät aineet ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja levitä tasaiseksi. Paista 225 asteisessa uunissa noin 8-10 min.

Masukakku korilla

Kuten aikaisemminkin olen maininnut, kaveripiirini on ruvennut lisääntymään oikein urakalla tänä vuonna. Pääsin jo toistamiseen mukaan vauvakutsuille, joihin sain kunnian tehdä kakun. Kuten mainoksessakin todetaan, kokemus tuo varmuutta, joten osasin ottaa haasteen vastaan edelliskertaa rennommin. Pohjana jälleen neljän kananmunan kääretorttupohja, välissä rahkasta, vaahdotetusta vaniljakastikkeesta, siivilöidystä isän tekemästä Q-hillosta (eli kuningatar) ja liivatteesta sekoitettu mousse, päällä voista ja tavallisesta ja mansikkatomusokerista vaahdotettu kreemi, jonka päällä marsipaani, jonka päällä vielä uusi lelu, helmiäisjauhe. Hiukkasen viimekertaista sivellisemmällä kaula-aukolla, mutta muuten oikein onnistunut.

Nyyttäriruokien lisäksi sovimme pienestä lahjasta. Ajattelin jälleen, hyväksi havaittuun tapaan, muistaa äitiäkin. Poppanakuteesta virkkaamassani korissa luumuja laitokselle ja vielä sukupuolineutraalille tulokkaalle pesuainetta ja öljyä. Ei ole ainakaan väärän väristä tai turhaa rompetta, vaikka ehkä tylsän käytännöllistä.

Beibipeitto

Ystäväni, jonka vauvakutsuille tein masukakun, sai tytön juuri ennen reissua. Niinpä pääsin katsomaan uutta tulokasta ensimmäisen kerran vasta isona, melkein kuukauden kokoisena. Tuomisina vein peiton, joka on sen verran tukevampi, että käy vaikka köllöttelyalustana lattialla. Ostin kesällä pään kokoisen kerän pehmoista pätkävärjättyä lankaa, josta olen televisiota katsellessa virkkannut niin ison palan, kuin tulee. Sopivasti sainkin valmiiksi reilusti etuajasssa, toki auttoi, kun tyttö ei meinannut millään tahtoa lähteä yksiöstään.

Pipopienet lapaset

Lähipiirissäni on menossa vauvabuumi. Sain nyt alkuviikolle audienssin mennä katsomaan parin viikon ikäistä tulokasta. Pitäähän pienelle jotain viedä, että tuntee olonsa tervetulleeksi. Koska kyläilykutsu tuli melko nopealla aikataululla, en ollut älynnyt valmistautua vierailuun etukäteen. Onneksi vauvat ovat pieniä, joten asusteetkin ovat nopeatekoisia. Käly oli aikaisemmin vinkannut, että peukalottomat lapaset ovat pienen vauvan kanssa käteviä, joten neuloin sellaiset iltapuhteena tälle kaverin pojalle. Ihan suoraan en löytänyt ohjetta, joten kirjaan ohjeen ylös siltä varalta, että ovat käyttökelpoista kokoa.

Vauvan peukalottomat lapaset

Lankana Novitan Wool, työvälineinä numeron 3 sukkapuikot (kolmella puikolla)

Luo 24 s, neulo 12 krs 1 oikein 1 nurin joustinneuletta. Jatka neulomalla 18 krs sileää neuletta. Aloita kaventaminen neulomalla kerroksen verran 2 oikein 2 oikein yhteen. Neulo 2 krs oikein. Kavenna taas neulomalla kerroksen verran 1 oikein, 2 oikein yhteen. Neulo vielä 1 krs oikein ja kavenna viimeisellä kerroksella aina 2 oikein yhteen. Pujota lanka silmukoiden läpi ja päättele langanpäät.

Ristiäisretkievästä

Kuten muutamaan kertaan mainittua, pääsin osallistumaan muonitukseen veljentytön ristiäisissä. Toiveena oli suolaisen osalta jotain kypsennetystä lohesta. Minipiiraspeltini pääsee valitettavan harvoin käyttöön, joten tarjoutuviin tilaisuuksiin sen hyödyntämiseksi on tartuttava. Illan ja valmistuksen mittaan alkoi hiukkasen jännittämään, mitä saan aikaiseksi, kun piiraita en ollut ehtinyt kokeilla etukäteen. Hyviä tuli, pienestä säätämisestä huolimatta. Täytettä jäi hieman yli, mutta paistoin sen pannulla raastettujen isältä takaisinpäinviemisiksi saatujen lanttujen kanssa ristiäisistä palattuamme (oikea kuva). Hyvää oli sekin.

Tein myös kolmen suklaan brownieita juhliin, mutta unohdin yön pimeinä tunteina kuvata ne. Kovasti saman näköisiä tuli, kuin koe-erästäkin. Vadelmia ei tosin löytynyt enää kuin muutama, mutta lisäsin taikinaan myös oman maan mansikoita pienittyinä. Marjojen kokonaismäärä tuplaantui edelliseen reseptiini verrattuna, ollen nyt nelisen desiä. Sikäli hyvät tarjottavat sattui tulemaan, että sekä piiraat että browniet voi huoletta pakastaa jos (kun) ruokaa jää yli.

Ylimmässä kuvassa vielä takautuva lahjakortti, jonka askartelin matkalla ristiäisiin. Hankimme yhdessä vanhempieni kanssa lahjan jo reilusti etukäteen ja luovutimmekin sen jo ennen tytön syntymää. Näin 3/4 pakanoina on tietysti luontevaa, ettemme mene kirkollisen kaavan mukaan.

Pienet lohipiiraat 60 kpl

Pohja:
450 g voita ja/tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
5 dl ruisjauhoja
9 rkl kylmää vettä

Täyte:
300 g sulatettua pakastepinaattia
8 kananmunaa
4 dl kermaa
1 dl hienoksi raastettua mustaleima emmentalia tai muuta maukasta juustoa
reilulti suolaa
valkopippuria
½ tl liquid smokea
400 g tuoretta lohta ohuina siivuina

Nypi rasva jauhoihin ja lisää vesi, sekoita taikinaksi. Kääri taikina muoviin ja anna vetäytyä jääkaapissa ainakin tunti. Kauli taikina ohueksi levyksi, ota muotilla piiraspellille sopivia paloja ja painele taikina pellille reunoja myöden. pistele pohja haarukalla ja paista pelkkiä pohjia 200 asteessa viitisen minuuttia.

Sekoita täytteen aineet lohta lukuunottamatta. Lusikoi täytettä esipaistetuille piiraspohjille ja lado lohisiivut päälle. Paista piirakat 200 asteessa reilu vartti.

Voit tehdä myös yhden ison piirakan, pienennä silloin pohjan aineet kolmannekseen ja täytteen puoleen sekä madalla varsinaista paistolämpötilaa 180 asteeseen mutta pidennä paistoaikaa kolmeen varttiin.

Babyshower

Ystävälläni alkaa laskettu aika lähenemään, joten pidimme hänelle tyttöporukalla yllätysillanistujaiset. Yritimme vielä olla hössöttämättä vauvasta, tarkoituksena ennemminkin hemmotella tulevaa äitiä. Juonena oli, että houkuttelimme hänet shoppailemaan päivällä, mutta ostosreissun jälkeen ilta jatkuukin vielä isommalla porukalla nyyttikestihengellä. Pääsin varaamaan viemisistä kakun, ja pienen googlaamisen jälkeen päädyin masukakkumalliseen. Pohjana neljän kananmunan kääretorttupohja, välissä rahkasta, vaahdotetusta vaniljakastikkeesta, raparperi-mansikkasoseesta, sokerista ja liivatteesta sekoitettu täyte. Vatsan ja rinnat sai koottua näppärästi leivontakulhoon ja pyöreäpohjaisiin kippoihin. Osat saivat tasoittua, maustua ja jähmettyä jääkaapissa yön yli, kumosin ne aamulla kakkualustalle. Päällystin kakut ensin huoneenlämpöisestä voista ja mansikkatomusokerista vatkatulla kreemillä. Lopuksi päällystin kakun marsipaanilla. Marsipaani oli aluksi mekon nauhan väristä, värjäsin siitä osan ihonväriseksi (ihan inanen punaista ja hiukkasen enemmän keltaista) ja reilumman määrän mekon pinkiksi (punaista ja hiukan sinistä). Mekon kuviointi on toteutettu pyörittämällä vaaleasta marsipaanista ohutta narua, joka kaulittiin kiinni pinkistä marsipaanista kaulittuun levyyn.

Syömisen ja seurustelun lisäksi ohjelmassa oli jalkahoito tulevalle äidille, sekä pieni muistaminen tuleviin koitoksiin. Porukkamme jo äitiytyneet naiset muistuttivat laksatiivisten elintarvikkeiden eduista synnytyksen jälkeen. Toisaalta pieni hemmotteluhetki tuoksukynttilöineen ja hyväntuoksuisine pesuaineineen on kuulemma laitoksella paikallaan. Virkkaamassani korissa on lisäksi rulla kipsinauhaa, mikäli mamma haluaa muistoksi valuksen mahastaan.

Minitossut

Tiistai-ilta kului rattoisasti puhdistaen laastia kodinhoitohuoneen lattiasta irroitettujen laattojen pohjasta ensin lihasvoimin puukolla ja isolla tasapäisellä ruuvimeisselillä, sitten voimien loputtua (ja älyn kasvettua) Dremelillä. Puhtaita tuli laatoista, puhdistajista puolestaan hyvinkin likaisia. Harvoin on suihkussa käynti yhtä mukavaa, liian siistiä on siis nykyihmisen elämä.

Raavaan remontoinnin jälkeen on mukava pipertää jotain pientä. Kävin viimein katsomassa opiskelukaverin tyttöä, joten tein hänelle tossut tuliaiseksi. Tuli vähän liiankin pienet, mutta onneksi materiaalina on villa, jota saa märkänä venytettyä (ja toisaalta kutistettua, jos olisi tullut liian isot tossut).

Toinen Minni

Käytiin viimein tänään katsomassa uutta sukulaista. Halusin viedä jotain pientä, mutta alkuperäinen ajatus jäi puolittain ajatuksen tasolle (valmistuu vielä joskus, jolloin paljastan lisää). Niinpä neuloin ja virkkasin automatkoilla pipon. Hiukkasen saattaa olla lämmin näillä keleillä, joten valmistin reilulla kasvunvaralla.

Pipon lisäksi viemisinä oli ruokaa ja vaari. Kurvasimme siis isäni kautta, joka oli leiponut muunnelman rappiotädin raparperipiirakasta (turmiotaatan raparperitorttu tai vahinkovaarin raparperiyllätys?) ja lisäksi tyhjentänyt pakastinta sekä kasvimaata päivällisaineiksi. Uuden perheen luo saavuttuamme rinsessa oli tiukasti unten mailla, joten laitoimme ensin yhdessä ruokaa, niin sai pieni nukkua rauhassa. Viiden kokin voimin syntyi muunnelma pähkinäpadasta, johon ruskistettiin ensin iso paketillinen naudan jauhelihaa ja paahdettiin samalla tulella kolmisensataa grammaa maapähkinöitä. Toisena paistoeränä sulatettuja esikypsennettyjä viimesyksyisiä juureksia pakastimesta. Mukana ainakin porkkanaa, punajuurta, lanttua, naurista sekä kyssä- ja parsakaalta. Lihat ja pähkinät sekaan ja vielä mausteet perään. Mausteina reilulti soijakastiketta, mustapippuria sekä tuoreita yrttejä (ainakin lipstikkaa, oreganoa, timjamia, rakuunaa, salviaa ja ruohosipulia). Syönnin ja kahvittelun jälkeen tyttökin heräsi, joten kävin vielä tutustumassa häneen lähemmin. Huolimatta peloittelustani, etten ole koskaan pitänyt näin pientä vauvaa sylissä, uskalsivat vanhempansa antaa tytön käsivarsilleni. Ei tuo toivottavasti mennyt rikki, eikä varmaan pahasti traumatisoitunutkaan. Enkä traumatisoitunut minäkään, päinvastoin.

Iso isoäidinneliö

Työkaveri naureskeli perjantaiselle jännittämiselleni, että taitaa olla nyt vähän sama olo, kuin tavallisesti joulun alla. Lausahdus piti sikälikin paikkansa, että käsityövimma on kutakuinkin samalla tasolla. Halusin muistaa uutta perhettä tuoreeltaan, joten virkkasin viikonlopun aikana peiton pikkuiselle. Peitto on noin 75 x 75 cm kokoinen isoäidinneliö, jonka reunassa on vielä pari kerrosta kiinteitä silmukoita ja nirkkoreuna. Koska älysin aloittaa virkkaamisen vasta myöhään (henkinen pakko on paras motivaattori, etenkin lahjojen valmistuksessa), kortti on malliltaan yksinkertaisempi. Kanteen on liimattu kangastilkku silittämällä. Sisällä vielä tekstattuna Lämpöiset onnittelut tyttövauvan johdosta! Postipoikakin oli nopea, paketti oli perillä jo tänään.

Prinsessamargarita

Veli lähetti viestin, jonka johdosta olen ihan tätinöissä. "No nyt syntyi tyttö! Rauhallinen, tummatukkainen ja kaikin puolin täydellinen." Uuden sukulaisen kunniaksi täytyy vähän kilistellä, joten tein prinsessamargaritat. Blenderiin iso pakasterasiallinen jäisiä mustikoita, tequilaa, Triple seciä, limemehua ja metsämansikkalikööriä. Soseutuksen jälkeen sokerireunuksella varustettuun margaritalasiin ja pilli pystyyn. Oikeaoppisesti valmistetun marjamargaritan kuuluu olla sen verran tuhtia, ettei pilli kellahda.

Juoman nimestä vielä. Kuningatar- etuliitteen saa tuotteet, joissa on mustikkaa ja vadelmaa, nyt vadelman sijaan on sievää metsämansikkaa. Juoman värikään ei ole perinteisen pastellinen, vaan tummatukkaiselle prinsessalle paremmin sopiva.

Tervehdys uudelle tulokkaalle!

Opiskelukaveri lisääntyi, joten halusin lähettää uudelle tulokkaalle pienen tervehdyksen. Pipon idea lähti perusmallisesta vauvan myssystä, johon tulee luonnostaan Mikki Hiirimäinen kolmio otsalle. Laajalla valikoimalla varustetussa lankakaupassa oli onneksi myös mustaa vauvalankaa, joten sain visioni toteutettua. Kortti puolestaan on puhdas kokeilu, maalausta kun en ole harjoittanut ollenkaan noin kymmeneen vuoteen...

Tädintekiö

Minusta on tulossa täti kesällä, otin jo varaslöhdön vyötiöitättämiseen. Hiljalleen on siis neuleista koottu panssari pikkuisella. Sukupuoli ei ole ainakaan minulla vielä tiedossa, mutta ajattelin lankakaupassa, että sininen passaa kumminkin paremmin kummalle vaan. Osatekijänä tietysti sekin, että sattui olemaan tuo sininen lanka tarjouksessa... Jotenkin on tarttunut vauvalankoja reilulti kaupasta mukaan viime aikoina, mutta onneksi tässä on vielä hyvin aikaa muuttaa ne neuleiksi.

Sukkien ohje ja mallin tarina löytyi Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuus ry:n sivuilta, lappuhaalari on neulottu Novitan mallia mukaellen. Valokuvat puolestaan ovat veljeni ottamia, itse kun en muistanut valokuvata tuotoksia ennen lahjontaa.