BBE Winter Games

Täytän pyöreitä hamassa lähitulevaisuudessa. Uutena vuotena tuli ystäväni kanssa puheeksi, että pitäähän sitä nyt jotain kekkeriä keksiä, kun on kerrankin hyvä syy. Koska nuorena jaksaa juhlia paremmin, järjestin etukäteiskemut talvikisoina. Etuliite BBE siis viittaa sanoihin best before end, eikä esimerkiksi Wikipedian ehdottamaan Bible in basic English. Tapahtuma toteutui 80-lukuhengessä. Alkumaljoina nautitun Helmeilevän omenaviinin jälkeen oli spektaakkelimaiset avajaiset. Soitin kazoolla Commadore 64 Winter Gamesin alkutunnarin samalla, kun kisatuli sytytettiin. Avajaisten jälkeen oli varsinaisen urhoilun vuoro.

Ensimmäisenä lajina kisoissa oli mäkihyppy. Koska kisajärjestäjä ei ollut huolehtinut vakuutuksista, turvallisuuden takaamiseksi osallistujia edellytettiin käyttämään kypärää. Laji toteutui käytännössä niin, että muovisia sammakoita hyppyytettiin loivaan ylämäkeen, ja loikkien yhteispituus kirjattiin käsiexceliin.

Toisena lajina oli jääpallo, jossa nesteestä tyhjennettyjä muovisia petankkipalloja lauottiin noin 10 m päässä sijaitsevaan ämpäriin. Lajin pisteytettiin luonnollisesti osumien mukaan. Kilpailijoilla oli muuten hiihtokisoista tutut osallistujanumerot, pankkien logoilla, tottakai.

Kolmantena lajina viisiottelussa oli pujottelu. Jotta vakavilta fyysisiltä vammoilta säästyttäisiin, suoritettiin pujottelu minareilla ja tasamaalla. Jotta lajissa olisi kuitenkin hieman haastetta välineistöstä uupui sauvat. Tässä lajissa ei oo häpee olla nopee.

Seuraavaksi kamppailtiin lumipallontyönnössä. Olin valmistanut työnnettävät jo etukäteisesti suojasäällä. Koska pallot työnnettiin umpihankeen, ei työntöjä mitattu, vaan laskupaikat piirrettiin tarkasti kaavioon, josta sijoittuminen suhteessa kilpakumppaneihin oli helppo märittää.

Viimeisenä lajina oli vielä viimeistään 2006 olympialaisista tutuksi tullut curling. Tai no ei nyt ihan sama... Curling-ratana leivinpaperilla päällystetty pahvi, jolle maali on piirretty. Kivinä raakasuklaamuotteissa valmistetut jääpalat. Tällä kertaa curlingin suoritettiin yksilölajina, tarkoituksena osua kivillä hahdollisimman lähelle nänniä. Täysosumasta sai neljä pistettä ja osumasta uloimpaan rinkulaan yhden pisteen. Yrityksiä oli kolme ja kierroksen pisteet laskettiin yhteen.

Ulkoilun jälkeen oli hiukopalana lämpimiä voileipiä, jotka tosin unohtui kuvata. Kuvaankin leivät nyt verbaalisesti ja referoituina tuhannesta sanasta. Paahtoleipien päälle levitin ketsuppia, jonka päälle kisaajan mieltymyksen mukaan joko kinkkua ja ananasrengas tai tonnikalaa ja paprikaa. Hatuksi vielä höylättyä edamia, jonka jälkeen leivät uuniin ruskettumaan. Hyviä oli, ihan tuli lapsuus mieleen. Pitäisikin tehdä useammin. Välipalan jälkeen vuorossa oli verenmaku suussa suoritetun leikkimielisen kilpailun pintaan tuoman hien pois peseminen saunassa, kylpemisen jälkeen vuorossa olikin hiusten kreppaaminen kisaillallista varten.

Ensimmäisenä ruokalajina oli hienoin alkupala, mitä 80-luvulla kuvitella saattoi, katkarapucocktail. Kattauksesta kannattaa huomioida aito 80-luvun pöytäliina. Pääruokana oli toinen kasariklassikko, hawaijinleike kermaperunoilla ja kasviksilla, mutta siitä unohtui ottaa kuva. Possun ulkofilettä ei ollut lähikaupassa enää kuin yksi iso kimpale, josta valita. Annoskoko leikkeillä oli näinollen vähintäänkin reilu, taisi olla jotain 250 g luokkaa. Meidät on veljeni kanssa kotona aivopesty olemaan heittämättä ruokaa hukkaan. Jostain syystä muissa vieraissa herätti hilpeyttä, kun viimeistelimme tiimityönä pieniruokaisen käly/vaimon leikkeen (Syö ny! No syyäänkö puokkiin?).

Katkarapucocktail (2:lle)

150 g kuorittuja katkaravunpyrstöjä

½ sitruunan mehu

kevätsipuli

lehtisalaattia suikaleina

pätkä kurkkua pieninä kuutioina

kastike:

3 rkl majoneesia

3 rkl kermaviiliä

1-2 rkl chili- tai mexican-ketsuppia

1 tl sinappijauhetta tai muutama tippa tabascoa

1 rkl piparjuuritahnaa

Pilko kevätsipuli pieneksi, ja sekoita katkarapujen ja sitruunamehun joukkoon. Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Anna rapujen ja kastikkeen maustua ainakin muutama tunti tai vaikka yön yli.

Jaa salaatti maljoihin juuri ennen tarjoilua, pohjalle suikaloitua lehtisalaattia, päälle  katkaravut ja kastike ja koristeeksi kurkkukuutioita.

Hawaijinleike (4:lle)

500 g porsaan ulkofileetä
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
4 ananasrengasta
suolaa
pippuria

Leikkaa filee tasakokoisiksi annospaloiksi ja nuiji ne ohuiksi leikkeiksi kahden muovin välissä. Jauhota leike ensin vehnäjauhoilla, upota se sitten kananmunan ja veden seokseen ja pyöritä lopuksi korppujauhoissa.

Kuumenna öljyä isolla pannulla ja paista leikkeet kauniin värisiksi ja rapeiksi. Kun ne on paistettu, paista ananasrenkaat kuumiksi ja nosta lihojen päälle.

Kermaperunat 6:lle

2 pss viipaleperunoita (raakapakaste)
1 pss pakastesipulia
1 tl suolaa
0,5 tl jauhettua mustapippuria
pari valkosipulin kynttä
4 dl ruokakermaa
0,5 dl maitoa

Kaada perunaviipaleet laakeahkoon uunivuokaan. Lisää sipulit, suola, pippuri ja hienonnetut valkosipulin kynnet. Sekoita huolella. Lisää lopuksi kerma ja maito. Paista 200 asteessa tunti tai kunnes lisäke on kypsää.

Tosi reilu emäntä tarjosi toki myös suunkostukkeet. 80-lukutyyliin olut oli nelosta (tosin tölkistä, mutta tähänkin pätee kirjanpidon periaate, sisältö ennen muotoa) ja vaihtoehtoisena mietona limsalla jatkettua valkkaria. Hiukan väkevämmiksi vaihtoehdoiksi sekoitin valmiiksi sinistä enkeliä ja ampiaista. Toki tarjolla oli myös alkoholiton versio, joka oli vihreää limpparia. Olikin hauskaa kikkailla pitkästä aikaa kuvankäsittelyohjelmalla etikettejä.

Sininen enkeli

1 osa vodkaa

1 osa Parfait Amour likööriä 

6 osaa sitruunalimsaa

(sinistä karamelliväriä)

Ampiainen

1 osa vodkaa

1 osa banaanilikööriä

5 osaa ginger alea

Pääruuan jälkeen vuorossa oli palkintojenjako. Valmistin naisten- ja miestensarjalaisille mitalit spraymaalaamalla cd-levyjä, tässä tyylinäyte pronssisesta riipuksesta. Palkintojenjaon jälkeen kuuluu tietysti juoda mitalikakkukahvit. Pohjana kakussa jo perinteinen kananmunaton kääretorttupohja ja välissä isän tekemällä PuOmilla (puolukka-omenasoseella) maustettua rakha-vaniljavaahtoa. Kakusta ei ehkä tullut ihan perinteisesti 80-lukuinen, kun halusin testailla ostamiani lumihiutalemuotteja. Kakkukynttilä markkeeraa kisatulta.

Illan ohjelmistossa oli myös kymppitonni, jonka voittopotti tosin typistyi laskusuhdanteessa yksittäiseen Tuhannen markan seteliin. Muuten mentiin suurinpiirtein TV:stä tutulla konseptilla, mutta en ollut rakentanut häkkyrää, jossa istutaan päällekkäin kuulokkeet päässä. Ja etukäteen kisailijoille lähettämieni löyhästi 80-lukuun liittyvien selitettävien sanojen joukossa oli myös yhdyssanoja ja erisnimiä. Tarkoituksena oli siis keksiä selitykset sanoille, joista joku, mutta mahdollisimman harva keksii sanan. Arvaajat kirjoittivat vastauksensa paperille, ja kun kaikilla oli valmista, tarkistettiin miten meni, selitysten kanssa, tietysti... Pisteytystäkin yksinkertaistin hieman, etten "Riittana" sekoaisi niin helposti laskuista. Aivan mahtavia selityksiä oli kaikilla! Yksikään selityksistä ei ollut niin ilmiselvä, että kaikki olisivat arvanneet oikean vastauksen. Taidan ottaa tämän leikin vakiovarustukseksi illanistujaisiin, illan hauskin laji mielestäni.

Muutama urheilija myös yöpyi kisakylässä, joten seuraavana aamuna oli brunssi pannukahvilla ja vartailla. Laite on kuulemma jostain 70-80 -lukujen taitteesta, ja miltei kaikki osatkin olivat vielä tallella! Veli sanoi usein kaiholla muistelleensa näitä (härvelin keskellä on siis vastus, joka lämmittää ympärillä oman akselinsa ympäri pyöriviä vartaita), eikä aika ollut tässä tapauksessa kullannut muistoja. Yhtä hyviä olivat, kuin lapsuudessa.

Loppuun vielä kuva lahjapöydästä. Ystäväni selvästi tuntevat minut, sillä sain joukon erilaisia nautittavia. Joko suun tai korvien kautta. Kaikki lahjat olivat kovasti mieluisia, kyllä ihania ootte! Ruoka-aineet taitavat olla melko selkeitä, joten en erittele niitä enempää. Stereoista voi kuunnella ruuanlaittomusiikkia, jota sain kaksi muistitikullista. Toinen tikuista oli kätketty c-kasettiin, ja molemmat kasettikoteloon. Ylhäällä keskellä on lisäksi tilaustyön teetetty pannumyssy.

Tuparikakku

Pikku Myy-kakusta jäi kuorrutetta yli, joten tein ja vein vähän makeaa ystäväpariskunnan tupareihin. Kakku on taas toteutettu hyvinkin pitkälti samaan tapaan, kuin aikaisemmatkin kakut. Makuaineena täytteessä tässä ruusunmarjasosetta, eli saivat vähän niinkun kukatkin samalla. Uutena kikkana kakussa ikkunat, jotka maalasin (tai oikeastaan laveerasin) suoraan kakun kylkeen vedellä laimennetulla karamellivärillä. Ovat ehkä vähän enemmän heijastavan ikkunan näköisiä näin. Varsinaiseksi lahjaksi tein lampunvarjostimen paperinarusta, mutta koska unohdin ottaa siitä kuvan, teen valaisimesta päivityksen vasta tuonnempana.

µ kakku

Ystäväni tyttö täytti jo vuoden ja sain kunnian tehdä kakut synttäreille. Tytöltä kuulemma temperamenttia vähintään samalla mitalla, kuin Pikku Myyltä, ja siitähän se ajatus sitten lähti. Synttäreille on tulossa vieraita kahdessa aallossa, joten tein myös kaksi kakkua. Päät on kasattu kahteen vähän erimalliseen kulhoon, joten kasvot ovat näin hieman erinäköiset. Nutturoiden ja nenienkin sisällä on kakkua, kasasin niitä varten kakkumassaa pienempään pyöreään kulhoon, josta sitten veistelin sopivat palat. Pohjana on taas kananmunaton kääretorttupohja, täytteenä mustaherukoilla maustettua rahka-vaniljavaahto-hässäkkää. Jotenkin ajattelin, että mustaherukassa on riittävästi luonnetta Pikku Myylle. Kuorrute puolestaan on vaahtokarkkimassaa.

Barbaveikko

Sovittiin kaveripariskunnan kanssa jo kesällä, että teen kakun heidän poikansa 1 vee synttäreille. Veikko on kuulemma tykästynyt kovasti Barbapapa-hahmoon (joka on väristään huolimatta perheen isä, ihailtavaa sukupuolineutraaliutta jo 70-luvulla), joten kakun hahmo oli kuulemma helppo keksiä.

Kasasin hahmoa varten kaksi kulhollista kakkua hyytymän edellisiltana. Kakkupohjana jälleen kananmunaton kääretorttupohja ja täytteenä rahkasta, vaahtoutuvasta vaniljakastikkeesta, mustikoista, sokerista ja liivatteesta tehty mössö. Hahmoa kasatessa veistin toisesta kulhollisesta osan pois, jotta sain pään istumaan hartioille luontevammin. Sommiteltujen kakkujen päälle levitin jälleen voista ja tomusokerista vaahdotetun kreemin, jotta kuorrute pysyy varmemmin hyvänä.

Uutena juttuna tässä kakussa onkin kuorrute, joka on vaahtokarkkimassaa. Jotta juttu pysyy itselläni paremmin muistissa, kopioin vielä oikaistun version alle.

Vaahtokarkkimassa

n. 500 g tomusokeria

300 g vaahtokarkkeja

2 rkl vettä

Sihtaa kulhoon puolet tomusokerista. Öljyä toinen kulho, joka kestää mikrotusta ja lisää perään vaahtokarkit ja vesi. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 30 sekunnin pätkissä aina välillä sekoittaen, kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet tasaiseksi. Lisää halutessasi elintarvikeväriä. Vaivaa vaahtokarkkimassa tomusokerin joukkoon, mutta älä polta sormia. Siivilöi mukaan lisää tomusokeria, kunnes massa irtoaa kulhon reunoilta. Anna massan vetäytyä kelmuun käärittynä huoneenlämmössä yön yli ja sitten voitkin käyttää massaa marsipaanin tapaan.

Kakkua ja kuorrutetta jäi yli ensimmäisestä kakusta, joten tein vielä pikkukakun kaupan päälle. Isommassakin kakussa kuitenkin riitti hyvin syömistä juhlaväelle, joten tämä pienempi kakku päätyi kaiketi pakastimeen. Onneksi nämä kakut kestävät pakastustakin yllättävän hyvin.

Rippikakku

Ystäväni, jonka tytön ristiäisiin tein kakun, kysyi, josko tekisin kakun myös hänen siskonsa rippijuhliin. Siskollaan on muutama ruoka-aineallergia, jotka tuli huomioida valmistuksessa. Alunperin suunnittelin tekeväni omenatäytteisen kakun, jossa olisi vaahtokarkkikuorrute. Vähän meni kuitenkin suunnitelmat uusiksi. Ensinnäkin, palasin moottoripyöränhakureissulta sen verran myöhään, että piti käydä hakemassa aineet ABClta. Siellä ei kuulunut valikoimiin vaahtokarkit eikä sokerimassakuorrute, joten vaihdoinkin päällysen kermavaahtoon. Toisaalta tuli mieleen illalla, että lisäsinköhän omenasoseen sekaan sitruunamehua. Varmuuden vuoksi vaihdoin vielä omenahillonkin mustikoihin. Vaan eipä nuo muutokset haitanneet - ainakaan tekijää - pääsin nimittäin testaamaan uutta pursotinta ja korinpohjakuosia. Hauskaa oli! Jottei kakku olisi vain tylsän valkoinen, lisäsin vielä päälle luomuorvokin.

Kukkakakku

Isä oli inventoinut pakastintaan ja löytänyt sieltä vielä purkillisen Q-hilloa. Ehdotteli ensin, että paistettaisiin muurikkalättyjä, kun on klaania koolla, mutta sain jotenkin vaihdettua jälkkärin kakuksi. Yllättävän nopeasti valmistuvat jo. Etenkin, kun en tehnyt voi-tomusokerikreemiä kuorrutuksen alle, kun kakku syötiin samantien. Kreemin tarkoituksena on siis estää marsipaania vettymästä, mikäli kakkua ei syödä heti. Pysyy leivonnainen näin paremmin muodossaankin. Kakun pohjana kananmunaton kääretorttupohja, jonka välissä maitorahkasta, vaahdotetusta vaniljakastikkeesta, siivilöidystä Q-hillosta ja liivatteesta tehty täyte. Koko komeus on siis kasattu aamupäivästä tuorekelmutettuun Tupperware-kippoon, jossa on annettu hyytyä. Iltapäivästä kumosin kakun tarjoilualustalle ja päällystin kaulitulla marsipaanilla. Ylijääneistä paloista tein vielä ruusut koristeeksi. Isältäni lipsahti kehu kahvipöydässä: "Tämänhän olisi pitänyt olla silkkoa sisältä!".

Vauvakakku

Sain jo toisen kakkutilauksen, jälleen ristiäiskakusta. Baby shower -kakkujen tekeminen on mitä ilmeisimmin loistavaa mainosta, sillä molemmat ovat poikineet tilaustyöt. Tinjan äiti innostui muotoillusta kakusta ja toivoikin masukakulle luontevana jatkumona vauvakakkua. Itseäni hiukan epäilytti, tuleeko syöjille kannibaaliolo, varsinkin, kun mustikkatäytteestäkin tuli vähän sisäelinten väristä. Kaikki olivat kuitenkin kuulemma pitäneet kakkua hienona, isomummoja ja pappia myöten. Kääretorttupohjien välissä siis mustikka-valkosuklaamoussea, kasatun kakun päällä voi-mansikkatomusokerikreemi ja päällä marsipaani. Kasvojen yksityiskohdat sai hyvin muotoiltua kreemillä, joka kovettuu jääkaapissa. Hauskana yksityiskohtana myös marsipaanista muotoiltu hakaneula, jonka pintaan sipaisin helmiäisjauhetta metallihohdoksi. Hiukset, ripset ja nimi on piirretty elintarvikevärihuopakynällä.

Mustikka-valkosuklaatäyte

130 g valkosuklaata
4 liivatelehteä
250g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 prk Flora Vispiä
2 rkl kiehuvaa vettä
½ l mustikoita

Liota liivatteita kylmässä vedessä ainakin viisi minuuttia. Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Soseuta mustikat, sekoita joukkoon tuorejuusto, sokerit ja sula suklaa. Kaada seos vaahdon joukkoon koko ajan sekoittaen. Purista kylmä vesi liivatteista ja sulata ne kiehuvaan veteen. Kaada liivate ohuena nauhana moussen joukkoon koko ajan vatkaten.

Fennopitsa ja safarikakku

Pidettiin kotopuolessa kuudestaan noin 188-vuotissynttärit. Lupauduin (vai vaadin päästä) hoitamaan tarjoilut. Tein lapsuudenkodissa asuessani monesti pizzaa, joten ajattelin ruuan sopivan nytkin juhlasyömiseksi. Vielä, kun miehen piirakkavuokina testaamat valurauta-aluset sopivat hienosti pannupizzan pohjalle. Esilämmitin raudat ensin uunissa sen lämmetessä. Sitten oikean kokoisiksi taputellut pohjat pannuille, päälle tomaattikastiketta ja sen päälle juustoraastetta. Kahdelle pizzalle vielä täytteeksi savuporoa ja kanttarelleja, toiselle parille kylmäsavulohta. Pizzat uuniin 250 asteeseen noin vartiksi ja lohisten kappaleden päälle vielä tuoretta rukolaa paistamisen jälkeen.

Jämäkämpi pannupizzapohja (4 pohjaa)

4 ½ dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
½ rkl kuivahiivaa
3/4 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
3/4 tl sokeria
2,5 dl 42 asteista vettä
1,5 rkl (oliivi)öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja öljy, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Taputtele jauhotetulla pöydällä pannun kokoisiksi pohjiksi.

Tomaattikastike (4 pienehkölle pizzalle)

chilimausteista tomaattimurskaa
mustapippuria
soijakastiketta
suolaa
oreganoa
oliiviöljyä
punaviinietikkaa
ruskeaa suurustetta

Sekoitetaan aineet keskenään ja levitetään reilu kerros pizzapohjille.

Jälkiruokana oli tietysti synttärikakkua. Tarjouskaupasta löytyi joskus juku-upeita norsujen ja virtahepojen mallisia kakkukynttilöitä, joista lähti ajatus safarikakkuun. Tein kakun maustumaan ja mehustumaan tuorekelmulla vuorattuun jäätelörasiaan jo edellisenä päivänä. Kananmunattoman kääretorttupohjan väliin vaahtoutuvasta vaniljakastikkeesta, raparperisoseesta ja liivatteesta sekoitettua täytettä. Ennen juhlallisuuksia vielä kuorrutin kakun, ensin mansikkatomusokerista ja voista vatkatulla kreemillä, sitten päälle vielä marsipaani.

Iän karttumista juhlittaessa tuli myös muisteltua menneitä. Isä kertoili, että olen jo kolmen vanhasta käyttänyt lauseen alussa fraasia "Sillon pienenä minä luulin, että...". Tietysti hienoa, että olen jo varhaisessa vaiheessa ymmärtänyt kysenalaistaa omiakin näkemyksiäni, mutta silti käy vanhempiani sääliksi.

Uudenvuoden paukut

Pidettiin pienimuotoiset uudevuodenpippalot, joissa oli hiukan ruokaakin tarjolla. Suolaisesta puolesta unohdin ottaa kuvan (omatekoisia tortilloja, jauheliha-papukastiketta, salaattia, juustoraastetta ja omatekoista salsaa). Käytin myös hyväksi tilaisuuden leipoa kakkua. Ajatus lähti ensiksi siitä, miten saa tähtisädetikun luontevasti kakkuun. Toisaalta pohdin, mikä käy täytteeksi meksikolaisruuan jälkkäriin, no margarita tietenkin, tavallista ja mansikka. Kakuissa pohjana on taannoin löytämäni munaton kääretorttupohja, kostukkeena Triple Secillä terästettyä sitruunamehua, ja välissä toisessa omatekoista sitruunatahnaa (resepti Maku lehden verkkoversiosta) ja toisessa sitruunatahnaa ja kuukausimansikka-vadelmahyytelöä. Marjatäytteessä kotimaisia pakastevadelmia, jotka sulatettu ja siivilöity siemenet pois, sekaan sokeria, liivatetta ja jäisiä kuukausimansikoita sekä tilkka tequilaa. Kakkujen päällä on vielä voi-tomusokeritahnaa, jonka päällä marsipaania. Kakkupohjaa meni 1,5 kertainen annos, sitruunatahnaa tupla. Niin, ja jos näette kuvassa jotain muuta, kuin raketit, vika on teissä.

Lemon curd

2 sitruunaa
4 keltuaista
2 dl sokeria
50 g voita
1 tl vanilliinisokeria
(2,5 cl tequilaa)

Raasta huolellisesti pestyjen sitruunoiden kuoreet ja purista mehu talteen. Vatkaa vesihauteessa keltuaisia ja sokeria kunnes vaahto muuttuu vaaleaksi ja kuohkeaksi.

Lisää joukkoon sitruunankuoriraaste ja mehu vähitellen, koko ajan vatkaten. Nosta kulho vesihauteesta ja vatkaa vähän jäähtyneen seoksen joukkoon voi. Mausta vanilliinisokerilla.

Nimiäiskakku

Sain puhuttua itselleni kakkumaakarin pestin ystäväni vauvan ristiäisiin. Kyselin, onko vierailla mitään laktoosi-intorelanssia kummempaa ruokavammaa, johon vastaus alkoi "eeeii oikeestaan". Hiukan härnättyäni kävi ilmi, että ystäväni sisko on allerginen ainakin kananmunille, pähkinöille, sitrushedelmille ja mausteille. Vastustelusta huolimatta päätin ottaa rajoitteet haasteena, ja pyrkiä tekemään kaikkien syötävän kakun.

Täytekakkupohjien koko ilmoitetaan yleensä kanamunissa, joten ensimmäinen etappi oli löytää resepti kananmunattomaan pohjaan. Siltä varalta, että pohjan kanssa tulisi jotain yllätyksiä, paistoin koe-erän isäinpäivänä vieraillessani kotopuolessa. Ihan suunnitelmien mukaista ei pohjasta siellä tullut, joten päädyin menemään täysin reseptin mukaan. Kokeilukappaleessa nimittäin korvasin vehnäjauhot perunaisilla (olisi käynyt silloin vielä keliakikoillekin), ei toiminut. Reseptin mukaan tehtynä puolestaan toimi niinkin hyvin, että taidan jatkossa käyttää useammin tätä munatonta versiota leivonnassa.

Pohjan väliin tuli samaa hyväksi havaittua täytettä, kuin edellisessäkin kakussa. Siis rahkaa, vaahdotettua vaniljakastiketta, siivilöityä Q-hilloa ja liivatetta. Päälliseen ajattelin ensin tekeväni itse vaahtokarkkimassaa, mutta sitten iskikin laiskuus, ja päädyin kokeilemaan kaupan valmista sokerimassaa. Marsipaani kun on mantelimassaa, joten ei käyne pähkinättömään ruokavalioon. Sokerimassa oli muuten melko mukavasti käsiteltävää, mutta kuivui nopeasti, joten nimilaatan kanssa meinasi tulla isompiakin ongelmia. Kakun pintaan sipaisin vielä kimalletta tuomaan glamouria.

Munaton kääretorttupohja

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
2 dl soijajuomaa
2 rkl rypsiöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää märät aineet ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja levitä tasaiseksi. Paista 225 asteisessa uunissa noin 8-10 min.

Masukakku korilla

Kuten aikaisemminkin olen maininnut, kaveripiirini on ruvennut lisääntymään oikein urakalla tänä vuonna. Pääsin jo toistamiseen mukaan vauvakutsuille, joihin sain kunnian tehdä kakun. Kuten mainoksessakin todetaan, kokemus tuo varmuutta, joten osasin ottaa haasteen vastaan edelliskertaa rennommin. Pohjana jälleen neljän kananmunan kääretorttupohja, välissä rahkasta, vaahdotetusta vaniljakastikkeesta, siivilöidystä isän tekemästä Q-hillosta (eli kuningatar) ja liivatteesta sekoitettu mousse, päällä voista ja tavallisesta ja mansikkatomusokerista vaahdotettu kreemi, jonka päällä marsipaani, jonka päällä vielä uusi lelu, helmiäisjauhe. Hiukkasen viimekertaista sivellisemmällä kaula-aukolla, mutta muuten oikein onnistunut.

Nyyttäriruokien lisäksi sovimme pienestä lahjasta. Ajattelin jälleen, hyväksi havaittuun tapaan, muistaa äitiäkin. Poppanakuteesta virkkaamassani korissa luumuja laitokselle ja vielä sukupuolineutraalille tulokkaalle pesuainetta ja öljyä. Ei ole ainakaan väärän väristä tai turhaa rompetta, vaikka ehkä tylsän käytännöllistä.

Babyshower

Ystävälläni alkaa laskettu aika lähenemään, joten pidimme hänelle tyttöporukalla yllätysillanistujaiset. Yritimme vielä olla hössöttämättä vauvasta, tarkoituksena ennemminkin hemmotella tulevaa äitiä. Juonena oli, että houkuttelimme hänet shoppailemaan päivällä, mutta ostosreissun jälkeen ilta jatkuukin vielä isommalla porukalla nyyttikestihengellä. Pääsin varaamaan viemisistä kakun, ja pienen googlaamisen jälkeen päädyin masukakkumalliseen. Pohjana neljän kananmunan kääretorttupohja, välissä rahkasta, vaahdotetusta vaniljakastikkeesta, raparperi-mansikkasoseesta, sokerista ja liivatteesta sekoitettu täyte. Vatsan ja rinnat sai koottua näppärästi leivontakulhoon ja pyöreäpohjaisiin kippoihin. Osat saivat tasoittua, maustua ja jähmettyä jääkaapissa yön yli, kumosin ne aamulla kakkualustalle. Päällystin kakut ensin huoneenlämpöisestä voista ja mansikkatomusokerista vatkatulla kreemillä. Lopuksi päällystin kakun marsipaanilla. Marsipaani oli aluksi mekon nauhan väristä, värjäsin siitä osan ihonväriseksi (ihan inanen punaista ja hiukkasen enemmän keltaista) ja reilumman määrän mekon pinkiksi (punaista ja hiukan sinistä). Mekon kuviointi on toteutettu pyörittämällä vaaleasta marsipaanista ohutta narua, joka kaulittiin kiinni pinkistä marsipaanista kaulittuun levyyn.

Syömisen ja seurustelun lisäksi ohjelmassa oli jalkahoito tulevalle äidille, sekä pieni muistaminen tuleviin koitoksiin. Porukkamme jo äitiytyneet naiset muistuttivat laksatiivisten elintarvikkeiden eduista synnytyksen jälkeen. Toisaalta pieni hemmotteluhetki tuoksukynttilöineen ja hyväntuoksuisine pesuaineineen on kuulemma laitoksella paikallaan. Virkkaamassani korissa on lisäksi rulla kipsinauhaa, mikäli mamma haluaa muistoksi valuksen mahastaan.

Vapunaluskakut

Olen joskus hamstrannut eri värisiä marsipaanipötköjä kakunkuorrukkeeksi. Ruokakaappeja inventoitaessa huomasin, että punainen ja keltainen massa ovat saavuttamassa parasta ennen -päiväyksen jo heinäkuussa. Kysyinkin varovasti vapunvastaanottajaiset järjestävältä kaveripariskunnalta, josko saisimme tuoda täytekakun mukanamme, kun on enemmän syöjiä. Lupa myönnettiin, ja rupesin alitajuntaisesti hautomaan ajatusta sopivasta vappukakusta.

Olen tehnyt täytekakut jo useamman vuoden käänteisesti kelmutettuun astiaan rakentamalla, jolloin täytteen ja reunat saa tasaisiksi, ja kakusta on helppoa tehdä halutun mallinen. Rakentamisen jälkeen kulhollinen kakkua pannaan jääkaappiin vetäytymään, ja kuorrutusta varten asettunut kakku kumotaan lautaselle. Tällä kertaa halusin vapputeeman mukaan puolipallon mallisen ilmapallokakun. Pohjana on puolitoista levyä (6 kananmunaa) kääretorttupohjaa, josta on helppoa leikata sopivan mallisia paloja, ja kakkupohjakerrokset pysyvät lisäksi mukavan ohuina. Olen usein käyttänyt kääretorttupohjaan pelkkää perunajauhoa, jolloin pohjasta tulee entistä pehmeämpi ja se sopii keliakikoillekin. Nyt perunajauhot olivat päässeet loppumaan, mutta saman samettisen lopputuloksen pohjaan sai Ohrakkaasta.

Täytteeseen käytin purkillisen vaahdotettua vaniljakastiketta, pienen purkin maitorahkaa, pari soseutettua banaania ja rasiallisen isän tekemää Q-hilloa, josta vielä siivilöin siemenet pois. Jotta täyte pysyy paremmin muodossa, sekoitin joukkoon vielä neljä liivatelehteä. Pohjan ja täytteen määrät olivat rankasti ylimitoitetut kahden litran kulhoon nähden, joten ilmapallokakun lisäksi valmistui kaksi pienenpää kakkua pakasterasiamuoteissa. Päällisenä kakuissa on tuorekelmun alla kaulittu marsipaani, joka on helppo levittää ja muotoilla kakun päälle. Keksin vielä lisäkoristeeksi serpentiinit, jotka visioni mukaan kaulitsin uunissa lämmitetyistä Snöreneistä ja kiharsin kauhanvarren ympärille kieputtaen. Toimi myös käytännössä! Ilmapallokakku muistutti ehkä enemmän Mars-planeettaa, mutta mikäpä siinä, kun maku oli varsin onnistunut.

Merirosvosynttärit

Täytettiin mieheni kanssa yhteensä 60 vuotta. Mikä erinomainen syy juhlia! Jotteivat kuusikymppiset lipsahtaisi suotta jäykistelyn puolelle, ne toteutettiin merirosvoteemalla. Erityiskiitos vielä juhlakansalle, joka oli panostanut hienosti teeman mukaiseen pukeutumiseen!

Grogimalja on lapsuudenkodistani sosialisoitu aarre, jonka kylkeen mies keksi printata netistä löytyneen kuvan ja asettaa taakse led-valon. Grogi sisälsi tällä kertaa viinaa, rommia, sitruunamehua ja kivennäisvettä. Yllättävän toimiva yhdistelmä! Teeman mukaan kakkukin oli merirosvolaivan mallinen, sisällä Malibulla kostutettujen kakkupohjien välissä appelsiinituorejuustoa ja mango-ananasrahkaa. Päällä marsipaanikuorrute ja koristeet.