Prejoulu

Äiti käy vuorotöissä, mutta joulun työvuoroja kompensoimaan edellinen viikonloppu on vapaana. Vietettiin siis joulua jo etukäteisesti äiti-tytär -viikonloppuna. Me molemmat pidämme kovasti kalasta. Ruotsinlaivan buffetissakin muilla osastoilla on turha täyttää vatsaansa.  Niinpä prejoulun tarjoilut painottuivat kalaan. Lauantaina oli tarjolla paahdettua saaristolaisleipää, itse graavattua lohta (päällä liquid smokea, suolaa, sokeria ja viherpippuria), ravunpyrstöjä, siian ja kirjolohen mätiä, suolakurkkuja ja smetanaa, majoneesia, voita, keitettyjä kananmunia sekä sitruunaa. Palanpainikkeena kuohuvaa. Seuraavana päivänä tarjoilut olivat muuten pitkälti samat, mutta saaristolaisleivän sijaan oli blinejä.

Ohjelmallisesti noudatimme lapsuuden jouluja. Saunoimme, pelasimme lautapelejä, katsoimme pari leffaa ja höpöttelimme. Toisen päivän pyjamissa. Ihan hyvin voisi alkaa viettämään joulua ympäri vuoden, varsinkin, jos se onnistuisi aina näin ilman suurempaa hössötystä.

Vaihdoimme myös joululahjat. Koska tiedän, ettei äiti kuitenkaan malttaisi olla avaamatta lahjaa ennen aattoa, sovimme, että lahjat saa avata heti. Tein äidille tossut myös pari vuotta sitten joululahjaksi. Ovat olleet kuulemma käytössä päivittäin, joten nahkapaikoista huolimatta ovat alkaneet kulua puhki. Halusin koittaa välillä vähän erilaista lankaa, joten neuloin tossut liukuvärjätystä Puro-langasta. Hauskat tuli näistäkin, olivat jo jalassa koko viikonlopun.

Tilaustossut

Ensimmäiset tilaustyönä toteutetut tossut valmistuivat. Homma oli sikäli haastava, että koko piti määrittää laskemalla ja toisaalta lanka, jota käytin näihin oli eri merkkistä ja näin eri tavalla huopuvaa, kuin aikaisemmin. Valmista kuitenkin tuli, ja vieläpä reilusti (pari päivää) etuajassa. Unohdin taas ottaa kuvan valmiista tuotoksesta, mutta jospa saisin jälkitoimituksena. Sitävastoin muutama kuva löytyy valmistusvaiheista.

Minitossut

Tiistai-ilta kului rattoisasti puhdistaen laastia kodinhoitohuoneen lattiasta irroitettujen laattojen pohjasta ensin lihasvoimin puukolla ja isolla tasapäisellä ruuvimeisselillä, sitten voimien loputtua (ja älyn kasvettua) Dremelillä. Puhtaita tuli laatoista, puhdistajista puolestaan hyvinkin likaisia. Harvoin on suihkussa käynti yhtä mukavaa, liian siistiä on siis nykyihmisen elämä.

Raavaan remontoinnin jälkeen on mukava pipertää jotain pientä. Kävin viimein katsomassa opiskelukaverin tyttöä, joten tein hänelle tossut tuliaiseksi. Tuli vähän liiankin pienet, mutta onneksi materiaalina on villa, jota saa märkänä venytettyä (ja toisaalta kutistettua, jos olisi tullut liian isot tossut).

Aikaisemmin valmistuneita

Löysin arkiston kätköistä kuvia käsitöistä, joitka muistin kuvata viime vuonna, lisäksi anoppi lähetti pyynnöstäni kuvia hänelle tekemistäni huiveista. Ensimmäisenä eteen sattuivat tossut, jotka tein kaveripariskunnalle häälahjaksi. Nuoripari on asunut jo jonkin tovin vanhassa omakotitalossa, lapsuuden kokemuksieni perusteella niissä on kylmät lattiat. Toisaalta häissä ei ollut lahjalistaa, joten ajattelimme, että tällaisia ei ainakaan tule useampia. Ja kolmaalta, kun molemmilla on omat tohvelit, niin voivat kumpainenkin olla tossun päällä. Kortissa on tekstattuna Lämpimät onnittelut hääparille!

Taustoitetaan vielä vähän. Innostuin muutama vuosi sitten huopuvasta langasta neulotuista ja pesukoneessa huovutetuista asusteista. Ihan ensimmäisenä tein miehelleni lapaset, jotka tiukan paikan tullen soveltuvat ruuanlaittorukkasiksikin (termi, jonka kaiketi veli keksi grillatessa käytettäville hitsaushanskoille, jollaiset muuten löytyvät klaanimme joka savulta). Ohjeen mukaan tehtyjä hanskoja seurasi soveltaen ohjeesta tehty pipo/saunahattu. Noin vuosi sitten luonnollisena jatkumona innostuin tekemään huopatossut ihan oman ohjeen mukaan. Halusin niihin laattalattian vuoksi turvallisuussyistä nahkapaikat pohjiin. Koska nahkaa oli jemmassa rajoitettu määrä, keksin, ettei koko pohjaa tarvitse peittää. Näin syntyivät tassutossut. Prototyypeistä tuli tosin turhan leveät, mutta nämä toiset ovat jo jalanmukaisemmat. Etenkin, kun mies sai vastuullisen tehtävän vakoilla sulhon kengänkoon polttareissa.

Samalla reissulla, kun kävimme juhlimassa häitä, poikkesimme myös tupatarkastuksella lukiokaverini luona. Eri paikkakunnilla asuvia kavereita tulee nähtyä hävettävän harvoin, tämäkin on ehtinyt saattaa maailmaan jo kaksi poikaa näkemisten välissä. Niinpä mielikuvituksen puutteesta ja jotta ukkovalta ei jyrää heillä täysin, veimme tuliaisina Queen-skumppaa. Ihan pelkkä kuohujuoma olisi kuitenkin ollut tylsä, joten tein pullolle pohojalaasille sopivan suojan. Malli on sovellettu verkkoneulelehti Ullan ohjeesta. Pullo-jussi toimii coolerina ulkonäön lisäksi myös fyysisesti kasteltuna haihdutuksen viilentävää vaikutusta hyödyntäen.

Samalla kesälomalla tein äidille huivin. Olin löytänyt jo reilusti aikaisemmin alennusmyynnistä omenanvihreää mohairlankaa (väri hukkuu harmittavasti taustaan, on oikeasti kirkkaampi), joka osottautui äidin uudeksi lempiväriksi. Olin myös ostanut Virkattua -nimisen kirjan, jossa oli mielenkiintoinen huivin ohje. Niinpä pääsin yhdistämään nämä kaksi hankintaa, kun löysin hyvän kodin tuotokselle.

Ja vielä lisää huiveja. Löysin toissa joulun alla itselleni uuden virkkaustekniikan salomoninsolmun, josta virkkasin ensin itselleni kolmiohuivin. Tekniikasta innostuttuani tein samalla tekniikalla huivit joululahjoiksi äidille ja anopille. Anoppi kyseli lahjan saatuaan, minkä vaatteiden kanssa olen huivia pitänyt, ja melkein kauhistui, kun vastasin, että ihan normaalisti kaulahuivina. Muutaman kuukauden päästä kävimme anopin kanssa lankakaupassa, josta löytyi pörröistä ja kimaltavaa lankaa, josta pyysin ja sain toimeksiannon tehdä samalla tekniikalla suorakaiteen mallisen huivin juhlamekon kaveriksi. Langasta lopusta, josta ei saanut enää kokonaista kerrosta, virkkasin vielä pienen kukan rintaneulaksi. Kaikkiaan mukava tekniikka, etenee nopeasti, ja on riittävän yksinkertainen, jotta voi virkata vaikka televisiota katsellessa.

Vanhojen muistelun loppuun vielä mainos, lisäsin takautuvasti helmikuulle jutun Synttäritossut ja joulukuulle Keskiaikainen joulu.

Synttäritossut

Isällä on ihan oikeat kuusikymppiset. Vaatimattomana miehenä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä synttäreistä numeroa, joten juonimme veljen ja puolisoidemme kanssa pienimuotoiset yllätysjuhlat. Minulla on vahva tunne, että isä tykkää käydä syömässä ulkona, mutta ei tule itse ehdottaneeksi ravintolailtaa. Jottei jännitystä tulisi ennakkoon liikaa, valehtelimme vanhalle isälle, että menemme porukalla veljen ja vaimonsa luo syömään, mutta kurvasimmekin matkalla kaupunkiin ja viikinkiravintola Haraldiin. Alkujärkytyksen (ryökäleet minkä teitte!) jälkeen isä vaikutti nauttivansa ruuasta, juomasta, seurasta ja olostaan. Kertoi myös miettineensä, että paikka pitäisi käydä testaamassa joskus, muttei ollut saanut aikaiseksi lähteä.

Syömisen lomassa jatkoimme isän hämilleen saattamista suorittamalla lahjonnan. Tossut olin tehnyt jo jouluksi, mutta kieltojen johdosta en uskaltanut luovuttaa niitä vielä silloin. Ajattelin kyllä ohjeen kuuluessa "ei lahjoja eikä kortteja", että olisin voinut kaksoiskiellon perusteella antaa lahjakortin. Teoriani jäi kuitenkin testaamatta, mutta onneksi syntymäpäiväkseen isä oli ajatellut käytännön olevan jo niin itsestäänselvä ja vakiintunut, ettei ohjetta tarvitse toistaa. Selkeä porsaanreikä jälleen, johon nyt tartuin!

Keskiaikainen joulupäivä

Joulupäivänä saimme illallisvieraiksi anopit. Heille päätimme tarjota jo kolmatta vuotta perinteenä olevan keskiaikaisen joulupöydän. Keskiaikana lautasen virkaa toimitti leipä, joka tästäkin kattauksesta löytyy. Lautasena meillä lituskaksi leivottu imelletty omenalimppu. Lisukeleipinä lisäksi mallasleipäsiä sekä hapatettua sipulileipää. Lautasleivän päällisiksi oli uunissa haudutettuja juureksia, linssimuhennosta, lämmintä papusalaattia, mausteliemessä keitettyä naudanpaistia sahramisella piparjuurikastikkeella, graavattua sekä loimutettua lohta, tervamuikkuja, lohi- ja lihahyytelöä, saksalaista Montenauer kinkkua ja Monschaun sinappia, kotijuustoa sekä hunajaista mustaherukkahilloa. Palan painikkeeksi oli tarjolla kotikaljaa, heraa, panimosimaa ja Vana Tallinnkia.

Joulupukki oli tuonut meille lahjaksi Xbox Kinectin, joten saadakseni laittaa pöydän valmiiksi rauhassa, patistin anopit testaamaan keilausta ja muita lajeja. Samalla tuli hyvää kuntoilua ja ruokahalun kohotusta, niin jaksoivat maistella kaikkia laatuja. Vieraat vaikuttivat oikein tyytyväisiltä tarjoiluihin sekä ohjelmaan ja tietysti myös lahjoihinsa, joista kuvat alla.

Joululahjoja

Innostuin tossujen teosta, tai oikeastaan niiden antamisen ilosta, enemmänkin, joten tänä vuonna tassutossuja löytyi useammastakin paketista. Tässä veljen kuvaamina heidän perheensä saamat jalkineet.