Comfort food

Melko harvoin käyn enää kaupassa niin, että olisi etukäteen mielessä, mitä aineita pitää ostaa. Tänään tein poikkeuksen. Ruokalistalla oli mittapuuni mukaan klassikkoruokia hiukan uudenlaisella twistillä. Naposteluosastolle menee nacho supreme, jonka osalta valitettavasti oikaisin. En viitsinyt tehdä itse salsaa, vaikka olisi kyllä kannattanut. Kaupan valmissalsa maistuu omatekoisen jälkeen enemmänkin tomaattichutneylta. Toisaalta chorizogrillimakkarakaan ei toiminut yhtä hyvin, kuin jauheliha. Onneksi chilimausteiset nachot ja juustoraaste olivat kuitenkin hyviä. Mystistä sinänsä, että ruuan maku parani jäähtymisen myötä. Viileänä oli jo hyvinkin syötävää.

Pettämättömänä reseptinä kuitenkin herkuttelijankiusaus, josta tein vielä pykälää paremman version. Alla resepti, jossa sulkeissa nyt käyttämäni aineet. Alunperin ohjeen on löytänyt äitini, mahtaako osa ruuan viehätyksestä olla siinä, että ruuasta tulee mieleen huoleton varhaisnuoruus. Tai vaihtoehtoisesti se, että ruokaan on saatu ujutettua miltei kaikki superherkut hyvinkin helppotekoisena.

Herkuttelijankiusaus

1 pss peruna-sipulisekoitusta

1 pss kinkkusuikaleita

1 prk herkkusieniä (tai laatikollinen tuoreita)

1 prk ananasta, paloina tai murskana, mutta kuitenkin valutettuna

1 Aura-juusto murennettuna

pari valkosipulinkynttä hienonnettuna

purkki tai pari ruokakermaa (kolmen juuston)

(muutkin juustojenjämät jääkaapista)

mustapippuria myllystä

Sekoita aineet uunivuokaan ja paista parissa sadassa asteessa kolmisen varttia.

Lihan jauhantaa

Pääsiäisen hiukopalaksi tein jouluna suuren suosion saavuttanutta lammasmakkaraa. Illallispöydän antimet olivat kuitenkin sen verran runsaat, ettei vielä lauantaina hiukonut. Toisaalta uunista nostettu makkara oli sen verran karun näköistä (kuva alla), etten halunnut pelkkää tuota kuvaa tänne laittaa. Paistinpannussa ruskistettu pinta ja vieressä oleva salaatti kotijuustorouheella ja minttuhyytelöllä tuo kuvaan kivasti väriä.

Jotenkin kummasti käyttäytyi makkaran kuori valmistettaessa. Katkeili omia aikojaan makkaraa pursottaessa ja halkesi koko makkaran pituudelta paistettaessa. Halkeaminen voi tosin johtua edelliskertaista vähemmästä pistelystä, mutta kummallisesti silti kuoriutui suoli makkaran ympäriltä uunissa. Näinköhän ne kuorettomat nakitkin tehdään? Seuraavaan erään voisi osta kauppahallista tuoretta suolta. Tosin siihen voi mennä joku tovi. Toisen parin makkaroita nimittäin pakastin raakana. Voisi vaikka vappuna testata, miten toimivat muurikkapannulla kypsennettyinä.

Lihan myllyttämisestä innostuneena tein jauhelihakastikkeen mämmipaistin ylijääneestä kastikkeesta. Jääkaapissa oli naudanpaisti, jonka hienonsin kahteen kertaan lihamyllyllä. Valmistettu jauheliha sipulisilpun kanssa ruskistumaan, ja lopuksi ylijäänyt kastike joukkoon. Laiskuuksissani kaivoin pakastimesta vihanneksia lisukkeeksi, vaikka tähän olisi keitetty peruna saattanut sopia paremmin. Toisaalta pääsiäisen mässäilyn jälkeen voi tehdä ihan hyvää syödä hiukan vähähiilihydraattisempaa ravintoa välillä.

Ihan kaikkea omatekoista jauhelihaa en kuitenkaan käyttänyt eväsruokiin, vaan päätin viedä pyhien mässäilyn ihan loppuun saakka. Paistoin siis iltapalaksi pellillisen nacho supremea, hiukan poikkeavalla koostumuksella tosin. Paistoin jauhelihan, sitten pannulle perään kuivettuneen vuohenjuuston jämät, tulisen ketsupin loppu ja hiukan savuista grillauskastiketta. Jalopenolla maustettuja nachoja pellille, päälle jauhelihamössö, sen päälle viipaloituja kirikkatomaatteja ja pinnalle reilusti meksikolaismausteista cheddarraastetta. Uuniin grillivastuksen alle ottamaan vähän väriä ja sitten syömään!

Nacho super-me

Jääkaapissa oleva meksikolaisittain maustettu cheddar alkoi huudella haluavansa tulla syödyksi, teimme siis iltapalaksi nacho supremea. Arki-iltana ei kuitenkaan uskalla syödä mitään kovasti raskasta, joten liha jäi pois tästä versiosta. Ihan proteiinitta ei kuitenkaan ruoka valmistunut, silppusin omatekoisen salsan sekaan kik-herneitä purkista. Lisäsäväyksenä pohjalla käytetyt nachot olivat burrito-maustettuja ja toisaalta päällä vielä varulta Polariakin, jottei juustoa vaan olisi liian vähän. Muuten tulikin hyvää, mutta tuli myös maha kipeäksi. Lähinnä sen vuoksi, ettei syömistä malttanut lopettaa ennenkuin hiukkasen liian myöhään.

Perjantaikin on pitkä

Veljen kanssa pohdiskeltiin, onko minulla kirkosta eronneena oikeutta nauttia uskontojen tuomista eduista, kuten ylimääräisistä vapaapäivistä. Koitin järkeillä, että kiihkeämielisimmille jumalten kieltäjille vapaat eivät oikeastaan kuulu. Me vapaamielisemmät pakanat, joiden ajatusmaailman mukaan kaikki uskonnot (kuten Lentävän spagettihirviön uskonto) voivat periaatteessa olla mahdollisia, voimme mielestäni ottaa ihan varmuuden vuoksi ilon irti kaikkien uskontojen hyödyistä. Tällä oikeutuksella ehdimmekin laittaa jo perjantaina kunnollisen aamiaisen sekä ruokaa pariin otteeseen haravoinnin lomassa.

Ruuat olivat tosin yksinkertaista ja nopeaa naposteltavaa, mutta kumminkin. Kaupasta löytyi valmiiksi kypsennettyjä lämmittämistä vaille valmiita wingsejä, joille tein coleslaw-muunnelman uuden sadon kiinankaalista. Tavallinen sipuli on korvattu tässä versiossa purjolla ja majoneesikastiketta kevennetty kermaviilillä. Pubi-tyyppiselle ruualle ainoa oikea juoma on tietysti hyvä ale. Illan leffan kanssa teki myös mieli syödä jotain helppoa, eli tällä kertaa Nachos Supremea. Jauhelihan paistamiselta välttyy jauhamalla lihaksi pakastekebabia. Sekaan vielä valutettua tomaattimurskaa, sipulia ja lisää mausteita. Nachot pohjalle, seos väliin ja päälle meksikolaisittain maustettua cheddaria ja varulta vähän tavallistakin juustoraastetta. Vielä uuniin grillivastusten alle vartiksi ja sitten lautasen kautta suuhun.