Ja taas suolaista piirakkaa

Juttuni tuntuvat ajoittain toistavan itseään. Mikä lie kierouma minulla, että jos muistan ottaa ruuasta tai käsityöstä kuvan, pitää se dokumentoida myös tänne blogiin. Hetikään aina en onneksi muista ottaa uusinnoista kuvia. Hyviä ohjeita kuitenkin tekee mielellään toistekin (ja kolmannen ja neljännen ja... kerran), kuten vaikka tätä piirakka. Mielenkiinnon säilyttämiseksi joitain pieniä muutoksia on kuitenkin toisinaan hyvä tehdä. Nyt pohjassa on ruisjauhoja speltin sijaan ja täytteeksi sattui pakastimesta löytymään suolalihaa ja herkkusieniä sekä kuivakaapista mausteeksi sipulirouhetta, persiljaa ja pippuria.

Moponhakumatka

Meillä on isäni ja veljeni kanssa moottoripyörä yhteiskäytössä. Useamastakin syystä en ole tullut ajaneeksi sillä hyvinkin pitkään aikaan, mutta keväällä päätin kysäistä, josko mopo (kaikki alle tuhatkuutioiset kaksipyöräiset ovat kuulemma mopoja...) liikenisi minulle ajoon täksi kesäksi. Pajareissun jälkeen liikeni, joten lähdin kotopuoleen moponhakumatkalle. Samalla reissulla tulin laittaneeksi ruokaa. Isälläni kun on iso keittiö, niin tuppaa ruokaakin tulemaan reilulti. Ensimmäisenä lajina oli lapsuudessani useimmiten valmistamaani ruokaa, pizzaa. Toisessa pizzasoosin (yrttimausteista tomaattimurskaa, chili-valkosipulikastiketta, suolaa, sokeria, oreganoa, worchesterkastiketta sauvasekoitettuna) ja juuston lisäksi täytteenä pepperonimakkaraa, ja toisessa kinkkua ja metsäsieniä. Alla vielä tämänkertaisen pohjan ohje.

Pizzapohja (2 isoa)

5 dl sämpyläjauhoja
2 ½ dl ruisjauhoja
16 g kuivahiivaa
2/3 tl suolaa
3 dl lämmintä vettä
vajaa dl öljyä

Lisukkeena oli salaattia. Kuva lähinnä vinkkinä siitä, että salaattijuustoja saa nykyään monenlaissa marinadeissa. Marinadi käy hyvin salaatinkastikkeeksi, joten rasiallisen voi hyvin kumota salaatin päälle sen kummemmin valuttelematta.

Pizzan jälkeen uuniin pääsi kinkku-ruohosipuli-kanttarellipiirakka. En löytänyt äkkiseltään tavallisen mallista piirakkavuokaa, mutta hyvin onnistui lasagnevuoassakin. Täytettä tuli vaan paksummalti, mutta se ei toki haittaa. Alla siis piirakkapohja, päällä täytteet ja sitomaan tuplaten kermaa, kananmunia ja jauhoja ( 4dl, 4 kpl ja 2 rkl).

Toki makeaakin leipoutui samalla. Raparperipenkki on isäni pihassa vieläkin villiintyneempi, kuin meillä. Koitin hiukan harventaa, vaan eipä muutosta juurikaan erota penkissä. Lautasella eron toki huomaa. Hyvä on resepti, kumma, kun en näy tehneen tätä vielä monestikaan. Päällä muuten vaahdotettua vaniljakastiketta, sopii mainiosti seuraksi.

Pizzan lisäksi kotona tehtiin usein tortilloja, joten löytyi listalta nekin. Lätyistä tuli jostain syystä kovin rapeita. En keksinyt oikein muuta selitystä, kuin että aikaisemmin olen käyttänyt voita ja nyt margariinia. En sorru margariiniin enää. Tortillan väliin (tai oikeastaan sekaan, pirstaloituivat lätyt) oli salaattia, juustoraastetta ja fetajuustoa, avokadolla ja limemehulla maustettua kermaviiliä, fajitas-maustettua broileria, salsaa ja papupataa. Salsan pohjana on valutettu chilimausteinen tomaattimurska, johon lisäsin ainakin murskattuja korianterinsiemeniä, oliiviöljyä, chili-valkosipulikastiketta, ruohosipulia ja sokeria. Haudutettuun papupataan puolestaan päätyi ainakin kidneypapuja chilikastikkeessa, tomaattimurskan liemi, hot & sour kastiketta, sokeria ja suurustetta. Ihan tarkkaan en sineita muista, kun maustoin soosit taas periaatteella "mitä kaapista sattuu löytymään". Jännästi sitä pelisilmä (vai -suu?) on kehittynyt, kun useinmiten osuvat maut kohdilleen. Niin tälläkin kertaa, ainakin minusta.

Ihan pelkästään ajokin hakemiseksi en kuitenkaan kotopuolessa käynyt. Veljentytöllä on synttärit, joten tein ja vein lahjukseksi neuletakin. Kerrankin näytti osuneen oikea koko. Toisaalta, prosentuaalinen kasvu taitaa vuoden jälkeen hidastua melkoisesti, joten arvioinnin pitäisi olla kaiketi helpompaa jatkossa. Yksivuotiaille tyypillisesti hienointa lahjassa oli käärepaperi, vaikka saattaisi se myöhemminkin olla paperinen lahja pehmeää pakettia mieluisampi.

Kaikenlaista on tyttö vuodessa oppinut. Kävely sujuu jo hienosti tuen kanssa, portaiden kiipeäminen luonnistuu molempiin suuntiin ja on oppinut örisemäänkin vaarinsa tavoin. Eniten kuitenkin hämmästyttää, miten voi olla lapsi niin hyväntuulinen, ja miten hyvä mieli tarttuu pienestä.

Paistoksia

Olen tainnut jo muutamaan otteeseen kertoa valuviastani, ekologisuuden ja taloudellisuuden kieroutuneesta liitoksesta. Tämä ilmenee paitsi siinä, että lautanen syödään tyhjäksi, eikä ruokaa muutenkaan heitetä hukkaan, mutta myös siinä, että uunia ei lämmitetä vain yhden ruuan paistamiseksi. Niinpä tänäänkin aamupalacroissantien perään uuniin piti keksiä muutakin täytettä. Croissantit olivat oikeastaan valmisruokaa. Semmoisesta pahvitölkistä rullattava taikinalevy, joka täytettiin nyt vuohenjuustolla, muotoiltiin sarviksi ja uunitettiin.

Aamiaissarvien perään uuniin pääsi kanttarellipiirakka. Pakastimessa on vielä laatikko täynnä sieniä, vaikka kanttarellikauteenkaan ei ole montaakaan kuukautta. Hyväksi havaitun piirakkapohjan päällä pari pussillista hienonnettuja kanttarelleja, pari silvottua sipulia ja täytteet yhdistämään seos, jossa pari desiä kermaa, pari kananmunaa, ruokalusikallinen jauhoja, suolaa, pippuria ja yrttejä. Kyllä tästä olisiva hobbititkin kateellisisa!

Jotta homma lipsuisi varmasti överin puolelle, uunitin vielä viimeisenä broileripihvejä. Massana puolikas annos samalla reseptillä, kuin ennenkin. Nyt kuitenkin muistin ripotella päälle seesaminsiemeniä. Näistä saa hyvät eväät, kun lisää lisukkeeksi kasviksia ja kylkeen trooppistyyppistä kastiketta.

Jaakon sipulipiiraat

Mies intoutui leipomaan pariinkin otteeseen tällä viikolla. Toisaalta olen kovin otettu ja ylpeäkin, kun yllätti minut vastapaistetulla sipulipiiraalla viulutunnilta tullessani. Kertoi vielä pohtineensa, että mistä löytäisi hyvän ja hiukan terveellisemmän piirakkapohjan ohjeen, kunnes keksi katsoa täältä. Joku pieni piru kuitenkin myös huuteli, piirakan ollessa niin hyvää, että menee pian perheen ruokamestarin paikka minulta. Hassu on ihmismieli. Äidillä on kuulemma ollut samoja tuntemuksia kanssani. Sen vielä hyväksyy helposti, että neulominen sujuu, mutta pitääkö osata ommellakin! Kunnes taas hetken päästä huomaa ajatuksen järjettömyyden ja on vain ylpeä.

Ensimmäisen satsin kanssa osallistuin vain syömiseen, mutta sen osalta otan puolet kunniasta itselleni. Piirakkapohjan täytteenä kuulemma 1 puna- ja 4 keltasipulia sekä 2 valkosipulinkynttä freesattuina. Purkki creme fraichea, kaksi kananmunaa, 3/4 dl maitoa, reilusti Emmental raastetta, 1 tl suolaa ja muutama kierros mustapippuria keskenään sekoitettuna. Päälle vielä mustapekka-juustoa siivuina ja tuoreita timjaminoksia. Toiseen pari päivää myöhemmin tehtyyn satsiin pääsin konsultointiavuksikin. Samanlaisten piirakkapohjien päällä nyt sipulia, kanttarelleja ja mozzarellaa, aineet yhdistämään vielä mustapippurilla, yrttisuolalla sekä timjamisilpulla maustettu munamaito, jossa 2 kananmunaa ja 2 dl maitoa. Pakko myöntää, että kahdesta hyvästä piiraasta tuo ensimmäinen oli parempi.

Äijäpiirakka

Velipoika tuli pitkästä aikaa kyläilemään. Vierailu oli tosin pikainen, mutta ehdimme kuitenkin vaihtaa hyödykkeitä (veli toi kasvattamiaan chilejä ja vei mukanaan isälle mehupulloja ja säilykepurkkien kansia) sekä juomaan kahvit. Matka jatkui meiltä vielä kaveriporukkansa urheilutapahtumaan. Nälkäisenä on ikävä urheilla, joten tein vähän suolapalaa kahvin seuraksi.

Yksi veljeltäni oppimistani sanonnoista on "kasvikset on sitä, mitä ruoka syö", joten tähän piirakkaan tuli lihaa suurinpiirtein reilulti. Ihan tiukimmille carnivoreille piirakka ei kelpaisi, lisäsin joukkoon kuitenkin hiukkasen paprikoita väriksi ja raikastukseksi, eikä pohjakaan ole lihaisa. Tuhtia täytettä tasapainottamaan pohja ei ole myöskään ihan perinteinen, oikeastaan kaikkea muuta, kuin reilulti voita ja valkoisia jauhoja. Itseään voi helposti huijata uskomaan, että oikeastaan tästä tuli ihan super-terveellistä taas.

Äijäpiirakka

pohja:
2 dl neljän viljan hiutaleita
1 dl spettijauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 dl öljyä
½ dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vesi ja öljy. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja esipaista pohjaa 225 asteisen uunin alaosassa noin 10 minuuttia.

päälle:
paprikoita suikaleina
kinkkua ja metwurstia suikaleina
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
1 rkl ruisjauhoja
mustapippuria
oreganoa
pinnalle:
juustoraastetta

Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada esipaistetun pohjan päälle. Ripottele viimeiseksi pinnalle juustoraastetta. Paista piirasta uunin keskitasolla vielä vartin verran.