Raitapaita

Otin varulta reilulti lankoja mukaan kotopuoleen, jos vaikka sattuisi olemaan luppoaikaa jossain kohtaa. Sainkin tämän paidan jo miltei valmiiksi jouluna. Kieroutuneena ihmisenä minulla on sellainen piirre, että kun saan jotain päähäni, se on tehtävä. Nyt sain päähäni, että haluan paidan päälle uudenvuodenjuhliin. Meinasi tulla vähän kiire, kun huomasin, että helma ei ollut ensimmäisellä mitalla mieleiseni, vaan vaati 10 cm lisää pituutta. Ensin tosin täytyi purkaa joustin, neuloa se ylimääräinen 10 cm ja neuloa resori uudelleen. Mutta sitten tuli hyvä! Päättelyt tosin jäävät vielä etkopaikalla suoritettavaksi, mutta oletan ystäväni jo tottuneen, ehkä jopa hyväksyneenkin piirteeni. Malli on muuten sama, kuin harmaassa puserossa, lankana nyt Novitan Noki.

Perinteinen joulupöytä

Joulupäivänä syöjiä oli enemmänkin, joten tarjottavatkin moninkertaistuivat. Nyt jo viidettä vuotta syön jouluna keskiaikaisittain. Tuotekehittely on toki vuotuisella aterialla hieman hidasta, mutta jotain uutta nytkin. Lautasena tänä vuonna halkaistu mallasleipä, joka toimikin varsin mainiosti. Halkaistuna imee ylimääräiset mehut itseensä, joten on herkullinen jälkiruoka. Lihoina pöydässä on maksapateeta, possun potka, joka lämmitettiin pystyuunissa, hirvimakkara ja omatekoista maustemakkaraa, johon käytettiin ankanrasva. Lisukkeena valkoviinissä haudutettuja valkopapuja, takassa yön yli hautuneita juureksia ja linssihöystöä. Näihin reseptit kirjasta Keskiajan keittiön salaisuudet. Lisää proteiinia vasta savustetusta lohesta ja siiasta, graavatusta lohesta sekä kotijuustosta. Lisukkeena vielä mustaherukkahyytelöä ja saksalaista sinappia. Juomina tyrkyllä kotikaljaa, mausteviiniä, vettä ja hunaja- sekä yrttisnapsia.

Lähetin isälle ostoslistan etukäteen sähköpostilla. Jauhelihan määrä herätti ensin ihmetystä, mutta käyttökohteen selvittyä meni läpi. Makkaran pursottaminen on aika mukavaa puuhaa kaksin ja kun puuhaan ryhtyy, kannattaa kerralla suolistaa vähän enemmänkin. Varsinkin keitettyn makkarat säilyvt hyvin pakastimessa. Makkaraa keitettäessä keitinvedestä tuli rasvaista lihalientä, joka piti tietysti ottaa talteen, toimii hienosti vaikkapa takkapadassa. Onneksi saunasiipi on kylmänä, joten näillä pakkasilla kylmiössä (+ 8 astetta) on reilulti tilaa.

Boerewors - mausteiset makkarat

3 kg naudan jauhelihaa
500 g ankanrasvaa
2 rkl suolaa
1 tl pippuria
4 rkl korianteria
0,5 tl muskottipähkinää
0,25 tl jauhettua neilikkaa
0,5 tl kuivattua timjamia
0,5 tl maustepippuria
1,25 dl viinietikkaa
1 valkosipulin kynsi
0,5 dl Worcester kastiketta
suolta (ainakin 5 m)

Sekoita aineet hyvin keskenään, lisää tarvittaessa vettä, että massasta tulee sopivan notkeaa. Täytä suoli, täytä se vain puolitäyteen, sillä täyte paisuu keitettäessä. Pistele makkarat halkeamisen välttämiseksi ja keitä niitä noin 20 min. Paista ne vielä pannulla ennen syömistä, jolloin makkarat saavat hyvän värin ja kuoresta tulee rapea.

Vatsan laskettua keitettiin vielä hehkuviiniä, johon mausteeksi appelsiininsiivut. Pullien ja torttujen lisäksi makeana palana maustemanteleita.

Kotoisa jouluaatto

Sovittiin isän kanssa jo kesällä, että vietämme taas joulun yhdessä. Tänä vuonna oli vuoroni mennä kotopuoleen. Isä on tehnyt takkaruuista taiteenlajin, joten joulupuurokin valmistui luonnollisesti takassa. Isä tosin vähän epäili ensin, noinkohan mahtaa onnistua, kun puuro tehdään maitoon, mutta riisipaketin kyljessäkin oli uunipuuron ohje, niin uskallauduimme koittamaan. Puuroon tuli 7 dl täysmaitoa, 1,5 dl puuroriisiä ja relu ripaus suolaa. Sitten vaan yöksi takkaan, niin välttyy puuron keitolta aamulla.

Ihan keitoksitta ei kuitenkaan selvitty, isä intoutui keittämään sekametelisoppaa aamulla. Seuraavalla kerralla voisi laittaa kuivahedelmät likoamaan jo ennalta, niin pehmenisivät vielä paremmin. Perinteisestä kattauksesta huolimatta yksi perinne uupui, puurossa ei ollut mantelia. Saattoi olla kyllä tarkoituksellakin, lapsuudessa ainakin mantelia löytämättömille jäi paha mieli.

 

Ennen saunomista keitettiin vielä kahvit. Kastettavaakin oli useampaa sorttia, viikonloppuna oli hyvin aikaa leipoa. Ruispiparit tosin oli jo leivottu alkutalvesta, isä oli onneksi säilönyt ne yläkerran pakastimeen, niin olivat säästyneet syömiseltä. Pullat ovat isän bravuureita kun itse pääsin taittelemaan torttuja. Yllättävänkin paljon parempia tulee voi- kuin torttutaikinasta.

Ja sitten tunnelmakuvia joulusaunasta. Kun olin pieni, pihasauna lämmitettiin kaksi kertaa viikossa. Jossain kohtaa isä rakensi saunasiiven talon yhteyteen, jolloin pihasauna muuttui varastoksi. Muutama vuosi sitten isä kuitenkin kunnosti saunan taas käytettäväksi, sopivasti juhannukseksi. Jo viime kesänä haaveilin, kuinka hienoa olisi kylpeä jouluna puulämmitteisesti.

Jouluna pimeä tulee jo varhain, joten kylpemään pääsi kynttilöiden, roihujen ja lyhtyjen valossa. Vaikka sähkövalo on toki monesti kätevä, saa elävällä tulella kuitenkin ihan oman tunnelmansa.

Saunavasta sidottiin jouluna kuusesta. Oli kuitenkin vaan koristeena ja tuomassa jouluista tuoksua saunaan. Tuoksu tosin oli varsin mieto, mutta koristeena sitäkin toimivampi. Lyhdyn alla lämpiää kylpyvesi, joka on juoksutettu pihakaivosta ämpärillä.

Ja vielä kuva lauteilta. Opiskeluaikoina olin pitkään ilman saunaa, joten totuin pois löylyttelystä. Jotenkin nyt kuitenkin saunassa viihtyi hyvin. Löylyt olivat pehmeät ja muutenkin ympärillä vallitsi rauha. Jotenkin tänä vuonna on tullut hiljennyttyä harvemmin, oltua tekemättä yhtään mitään. Joulusauna toimikin lyhyenä retriittinä, ruumiin ohella puhdistui sielu.

Saunomisen jälkeen vielä syötiin. Isä oli tehnyt jo valmiiksi isommat satsit porkkana-, lanttu-, peruna- ja punajuurilaatikoita, joista yhdistetyt vuoat puisessa vadissa. Proteiineina liquid smokella, suolalla, sokerilla ja viherpippurilla graavattua kalaa, kinkkua, savukassleria ja kaupan maksalaatikkoa. Lisukkeena hunajalla ja pippurilla maustettua sinappia, mustaherukkahyytelöä sekä mallasleipää voilla. Koitettiin mitoittaa esille otetut pöydän antimet niin, että ei jää nälkä, muttei myöskään halkea vatsa. Mielestäni myös onnistuttiin tavoitteessa.

Joululahjoja

Kuten ystäväni ilmaisi asian, onneksi en ole syntynyt tontuksi, muuten olisi lahjojen valmistusta ympäri vuoden monta sataa vuotta. Nyt pääsi vähällä, rajoittui urakointi pariin viikkoon... Meillä oli violetista pitävän ystäväni kanssa joskus puhetta teen hauduttamisesta. Kehuin kovasti pressopannua, ja uhkasin ostaa moisen joululahjaksi. Miten sattuikaan, löysin violetin pannun. Koska minulla on luonnevika, en oikein osaa antaa ostolahjoja, niinpä neuloin pannulle lämmittimen. Pannun sisällä on lisäksi pussillinen glögimaustetta ja pullossa maustettavaksi omatekoista mustaherukka-mustikkamehua. Glögiin kun kuuluu myös mantelit, löytyy niitäkin pussista, tosin mausteisina naposteluversioina.

Mielikuvituksen puutteessa annoin lämmittimellisen pressopannun myös kälylleni. Äiti oli syksyllä Kiinassa käymässä ja toi sieltä tuliaisina irtoteetä, joten ajattelin, että pannulla voisi olla käyttöä myös heidän perheessään.

Toiselle ystävälleni puolestaan virkkasin heijastimen. Meillä on ollut joskus puhetta heijastavasta langasta, joten nyt, kun löysin hyvää 3M-hohdinlankaa käsityömessuilta ajattelin tehdä ystävälleni henkivakuutuksen. Sopii hienosti myös juhlavampien vaatteiden kanssa.

Jotta pysyin tavoilleni uskollisena viimeinen lahja valmistui muutamaa tuntia ennen luovutusta. Neuloin sukat äidilleni viime jouluksi. Hänellä oli ne joskus jalassaan käydessään hoitamassa lapsenlastaan, ja tyttö oli kuulemma tykästynyt jalakkaiden pintaan. Niinpä tein sukat samalla kuviolla myös toiseen suuntaan sukupuuta.

Paljettipipo

Neulottuani kääntöpipan aloin himota uutta päähinettä myös itselleni. Tarkistettuani lankavalikoiman Excelistä, päädyin lankaan, jossa on "bling blingiä", synkän talven keskelle on hyvä saada vähän säihkettä... Novitan sivuilta löytyi lisäksi naurettavan helppo ohje, jolla sainkin pipon käyttöön jo seuraavaksi päiväksi.

Kääntöpipa

Klaanihuivin lisäksi Debbie Stollerin kirjassa Son of Stitch 'n Bitch on onteloneuleena toteutettava ohje kelttivaikutteiseen pipoon. Kätevä idea, kuvioneule ei kiristä tällä tekniikalla, kaksinkertaisena neuleena pipo on paremmin tuulenpitävä ja lisäksi kännettävänä sopii yhteen useamman takin kanssa. Pitihän malli testata, joten neuloin pipon lahjaksi parissa illassa.

Prejoulu

Äiti käy vuorotöissä, mutta joulun työvuoroja kompensoimaan edellinen viikonloppu on vapaana. Vietettiin siis joulua jo etukäteisesti äiti-tytär -viikonloppuna. Me molemmat pidämme kovasti kalasta. Ruotsinlaivan buffetissakin muilla osastoilla on turha täyttää vatsaansa.  Niinpä prejoulun tarjoilut painottuivat kalaan. Lauantaina oli tarjolla paahdettua saaristolaisleipää, itse graavattua lohta (päällä liquid smokea, suolaa, sokeria ja viherpippuria), ravunpyrstöjä, siian ja kirjolohen mätiä, suolakurkkuja ja smetanaa, majoneesia, voita, keitettyjä kananmunia sekä sitruunaa. Palanpainikkeena kuohuvaa. Seuraavana päivänä tarjoilut olivat muuten pitkälti samat, mutta saaristolaisleivän sijaan oli blinejä.

Ohjelmallisesti noudatimme lapsuuden jouluja. Saunoimme, pelasimme lautapelejä, katsoimme pari leffaa ja höpöttelimme. Toisen päivän pyjamissa. Ihan hyvin voisi alkaa viettämään joulua ympäri vuoden, varsinkin, jos se onnistuisi aina näin ilman suurempaa hössötystä.

Vaihdoimme myös joululahjat. Koska tiedän, ettei äiti kuitenkaan malttaisi olla avaamatta lahjaa ennen aattoa, sovimme, että lahjat saa avata heti. Tein äidille tossut myös pari vuotta sitten joululahjaksi. Ovat olleet kuulemma käytössä päivittäin, joten nahkapaikoista huolimatta ovat alkaneet kulua puhki. Halusin koittaa välillä vähän erilaista lankaa, joten neuloin tossut liukuvärjätystä Puro-langasta. Hauskat tuli näistäkin, olivat jo jalassa koko viikonlopun.

Tilaustuotteita

Ystäväni on kuulemma ihastunut rättiinsä niin kovasti, että haluaa muistaa lähipiiriään käytännöllisellä joululahjalla. Niinpä rohkeni kysymään taannoin illanistujaisissa, josko tekisin rättejä tilauksesta. Luonnollisesti otin tilauksen ilomielin vastaan, joten viime aikoina onkin ollut pieni tehdas pystyssä. Lankoja riitti kaikkiaan 13 rättiin, mutta luovutustilaisuudessa annoin ystävälleni erikoistehtävän. Hänen tuli valita räteistä yksi itselleen ja yksi miesystävälleen joululahjaksi. Rätin lisäksi ala-asteelta tutuksi käyneessä joulupussissa on myös omatekoisia maustemanteleita ja terva-pellava-saippuat.

Maustemantelit

200 g kokonaisia manteleita, joista vain se kova kuori on poistettu

3/4 dl maustesokeria

Paahda mantelit kuivalla pinnoitetulla paistinpannulla. Lisää sokeri, ja hämmennä manteleita, kunnes sokeri on sulanut tasaisesti manteleille. Sokeri tulee kuitenkin lisätä manteleille, eikä toisinpäin, muuten mantelit eivät pysy irtonaisina.

Maustesokeri

1 dl taloussokeria

1 dl tummaa muscovado-sokeria

½ dl fariinisokeria

2 rkl jauhettua kanelia

½ tl jauhettua neilikkaa

1 tl jauhettua inkivääriä

½ tl jauhettua maustepippuria

Sekoita kaikkia aineet huolellisesti keskenään, pakkaa ilmatiiviiseen pussiin tai rasiaan.

Joulukortti

Jotenkin kummasti sattui taas käymään niin, että joulukorttien valmistus ajoittui viimeistä postituspäivää edeltävälle illalle. Idea kortteihin oli jo selvillä hyvissä ajoin, mutta eihän sitä nyt kannata toteuttaa liian aikaisin. Maalasin ensin kortteihin kynttilät akryylimaalilla. Maalin kuivuttua liimasin päälle huurteisen ikkunan silkkipaperista, jonka pokina kopiopaperista leikattu passepartout. Onneksi oli näinkin helppo malli tälle vuodelle, niin ei mennyt kovin pahasti yötöiksi.

Lämmitetty chili con carne

Kuten kuvasta huomaa, annokset kannattaisi ikuistaa ennemmin vastatehtyinä, kuin mikrotettuina... Mutta jospa toteutamme laskentatoimen perusperiaatetta, sisältö ennen muotoa.

Kävin taas kotopuolessa, jossa ruuanlaitto on nykyisin yhteinen harrastus isäni kanssa. Traditiomme mukaan mietimme puhelimessa jo muutamaa päivää ennen ilmoittamaani saapumista, että mitä laitetaan. Isälle jää näin aikaa tarkistaa, mitä aineita löytyisi jo valmiiksi omista tarpeista (isä on kääntänyt reilun 10 a tonttinsa isolta osalta kasvimaaksi, jonka antimet täyttävät -yhdessä metsistä kerättyjen herkkujen kanssa- pari pakastinta). Tällä kertaa teimme kuitenkin poikkeuksen, ruokaa ei oltu suunniteltu edeltä. Tiluksia mittaillessani huomasin kuitenkin, että isän chilit olivat viimein alkaneet punastella, siitähän se ajatus sitten lähti. Kaupan kautta vähän tykötarpeita ja kattila hellalle. Ruokalajin valinnan jälkeen sattui mieleen, että myös veljeni perheineen lupasi tulla syömään. 1,5 vuotias sukulaisenikin taitaa jo syödä oikeaa ruokaa, mutta ilman vahvoja mausteita. Vaan eipä hätää, otin hänelle pienempään kattilaan hieman kastiketta hautumaan ennen tulisten aineiden lisäämistä.

Chili con Carne

1 kg jauhelihaa (välttämätön ainesosa, muuten nimi olisi Chili sin carne)
muutama sipuli pienittynä
1 tlk tomaattimurskaa
1 tlk chilillä maustettua tomaattimurskaa
1 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 tlk kidneypapuja chilikastikkeessa
chili-valkosipulikastiketta
mustapippuria
murskattuja korianterin siemeniä
ruokosokeria
soijakastiketta

Ruskistetaan jauhelihat ja kuullotetaan sipulit. Lisätään loput aineet ja annetaan hautua. Lisukkeeksi käy esim. tumma riisi - punainen linssi -yhdistelmä ja salaatti.