Marttakerho kokoontuu

Olemme suunnitelleet ystäväni kanssa jo varmaan ainakin vuoden omaa käsityökerhoa. Viimein koitti perustavan kokouksen aika. Otin esille säkillisen villaa ja pullon valkkaria. Muutaman tunnin huovutuksen, juoruilun ja punastuneiden kämmenten jälkeen olikin valmiina tarpeeksi palloja pienehköön pannunaluseen. Yllättävän aikaavievää on huovutuskin, ei ihme, että suomalainen käsityö maksaa. Pallojen kuivuttua yön yli ommeltiin ne vielä yhteen. Joku kumma viehätys tällaisessa huovutetussa pannunalusessa on, ihastelimme sitä kilpaa työn valmistuttua.

Ennen ompelua kuitenkin söimme aamiaisen. Lautasella paahtoleipää superhelppoa espanjalaista tortillaa, omatekoista maustemakkaraa, kokolihaleikkelettä siivutettuna ja paistettuna, tomaatti ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa herkkusienien kanssa. Ihan joka aamu ei kyllä pystyisi näin tuhtia aamiaista syömään, vaikkei se oikeastaan ole edes kovin epäterveellinen.

Raitapaita

Otin varulta reilulti lankoja mukaan kotopuoleen, jos vaikka sattuisi olemaan luppoaikaa jossain kohtaa. Sainkin tämän paidan jo miltei valmiiksi jouluna. Kieroutuneena ihmisenä minulla on sellainen piirre, että kun saan jotain päähäni, se on tehtävä. Nyt sain päähäni, että haluan paidan päälle uudenvuodenjuhliin. Meinasi tulla vähän kiire, kun huomasin, että helma ei ollut ensimmäisellä mitalla mieleiseni, vaan vaati 10 cm lisää pituutta. Ensin tosin täytyi purkaa joustin, neuloa se ylimääräinen 10 cm ja neuloa resori uudelleen. Mutta sitten tuli hyvä! Päättelyt tosin jäävät vielä etkopaikalla suoritettavaksi, mutta oletan ystäväni jo tottuneen, ehkä jopa hyväksyneenkin piirteeni. Malli on muuten sama, kuin harmaassa puserossa, lankana nyt Novitan Noki.

Joululahjoja

Kuten ystäväni ilmaisi asian, onneksi en ole syntynyt tontuksi, muuten olisi lahjojen valmistusta ympäri vuoden monta sataa vuotta. Nyt pääsi vähällä, rajoittui urakointi pariin viikkoon... Meillä oli violetista pitävän ystäväni kanssa joskus puhetta teen hauduttamisesta. Kehuin kovasti pressopannua, ja uhkasin ostaa moisen joululahjaksi. Miten sattuikaan, löysin violetin pannun. Koska minulla on luonnevika, en oikein osaa antaa ostolahjoja, niinpä neuloin pannulle lämmittimen. Pannun sisällä on lisäksi pussillinen glögimaustetta ja pullossa maustettavaksi omatekoista mustaherukka-mustikkamehua. Glögiin kun kuuluu myös mantelit, löytyy niitäkin pussista, tosin mausteisina naposteluversioina.

Mielikuvituksen puutteessa annoin lämmittimellisen pressopannun myös kälylleni. Äiti oli syksyllä Kiinassa käymässä ja toi sieltä tuliaisina irtoteetä, joten ajattelin, että pannulla voisi olla käyttöä myös heidän perheessään.

Toiselle ystävälleni puolestaan virkkasin heijastimen. Meillä on ollut joskus puhetta heijastavasta langasta, joten nyt, kun löysin hyvää 3M-hohdinlankaa käsityömessuilta ajattelin tehdä ystävälleni henkivakuutuksen. Sopii hienosti myös juhlavampien vaatteiden kanssa.

Jotta pysyin tavoilleni uskollisena viimeinen lahja valmistui muutamaa tuntia ennen luovutusta. Neuloin sukat äidilleni viime jouluksi. Hänellä oli ne joskus jalassaan käydessään hoitamassa lapsenlastaan, ja tyttö oli kuulemma tykästynyt jalakkaiden pintaan. Niinpä tein sukat samalla kuviolla myös toiseen suuntaan sukupuuta.

Paljettipipo

Neulottuani kääntöpipan aloin himota uutta päähinettä myös itselleni. Tarkistettuani lankavalikoiman Excelistä, päädyin lankaan, jossa on "bling blingiä", synkän talven keskelle on hyvä saada vähän säihkettä... Novitan sivuilta löytyi lisäksi naurettavan helppo ohje, jolla sainkin pipon käyttöön jo seuraavaksi päiväksi.

Kääntöpipa

Klaanihuivin lisäksi Debbie Stollerin kirjassa Son of Stitch 'n Bitch on onteloneuleena toteutettava ohje kelttivaikutteiseen pipoon. Kätevä idea, kuvioneule ei kiristä tällä tekniikalla, kaksinkertaisena neuleena pipo on paremmin tuulenpitävä ja lisäksi kännettävänä sopii yhteen useamman takin kanssa. Pitihän malli testata, joten neuloin pipon lahjaksi parissa illassa.

Tilaustuotteita

Ystäväni on kuulemma ihastunut rättiinsä niin kovasti, että haluaa muistaa lähipiiriään käytännöllisellä joululahjalla. Niinpä rohkeni kysymään taannoin illanistujaisissa, josko tekisin rättejä tilauksesta. Luonnollisesti otin tilauksen ilomielin vastaan, joten viime aikoina onkin ollut pieni tehdas pystyssä. Lankoja riitti kaikkiaan 13 rättiin, mutta luovutustilaisuudessa annoin ystävälleni erikoistehtävän. Hänen tuli valita räteistä yksi itselleen ja yksi miesystävälleen joululahjaksi. Rätin lisäksi ala-asteelta tutuksi käyneessä joulupussissa on myös omatekoisia maustemanteleita ja terva-pellava-saippuat.

Maustemantelit

200 g kokonaisia manteleita, joista vain se kova kuori on poistettu

3/4 dl maustesokeria

Paahda mantelit kuivalla pinnoitetulla paistinpannulla. Lisää sokeri, ja hämmennä manteleita, kunnes sokeri on sulanut tasaisesti manteleille. Sokeri tulee kuitenkin lisätä manteleille, eikä toisinpäin, muuten mantelit eivät pysy irtonaisina.

Maustesokeri

1 dl taloussokeria

1 dl tummaa muscovado-sokeria

½ dl fariinisokeria

2 rkl jauhettua kanelia

½ tl jauhettua neilikkaa

1 tl jauhettua inkivääriä

½ tl jauhettua maustepippuria

Sekoita kaikkia aineet huolellisesti keskenään, pakkaa ilmatiiviiseen pussiin tai rasiaan.

Joulukortti

Jotenkin kummasti sattui taas käymään niin, että joulukorttien valmistus ajoittui viimeistä postituspäivää edeltävälle illalle. Idea kortteihin oli jo selvillä hyvissä ajoin, mutta eihän sitä nyt kannata toteuttaa liian aikaisin. Maalasin ensin kortteihin kynttilät akryylimaalilla. Maalin kuivuttua liimasin päälle huurteisen ikkunan silkkipaperista, jonka pokina kopiopaperista leikattu passepartout. Onneksi oli näinkin helppo malli tälle vuodelle, niin ei mennyt kovin pahasti yötöiksi.

Essu pienimmälle leipurille

Kälyni oli tutkinut Ikean valikoimaa, ja tietäen, että olin menossa sinne pyhiinvaellusretkelle, tilasi kauttani essun tyttärelleen. Essut vaan olivat loppu. Pitäähän tytön nyt essu saada, joten kysyin, kelpaisiko omatekoinen ja saisiko olla vähän jotain twistiä. Kuulemma kelpaa ja saa.

Vähän nostalgiakin nosti päätään, sillä ensimmäinen koneompelukseni oli myös punavalkoinen essu. Olin lapsena usein kesätyttönä mummolassa, ja olisinkohan ollut vielä kouluikäinenkään, kun mummo keksi viihdykkeeksi ompelemisen. Polku-Singerillä. Hiukan harmittaa, kun en enää tiedä, missä essu on nykyisin.

Mutta takaisin tähän päivään. Olen vähän huono mitoittamaan vaatteita, joten etsin suuntaa-antavan kaavan lehdestä. Toki muutoksiakin tuli. Ikean essusta sain idean, että kiinnitykset kannattaa toteuttaa tarranauhalla. On näin turvallisempi. Takaosan rusettia muistuttava yksityiskohta tuli puolestaan vahingossa. Joku pieni laskuvirhe ympärysmittaa laskiessa, joten nauhojen lyhennykseen piti keksiä mahdollisimman helppo tapa. Taas huomattiin, että virheet voivat olla myös hyväksi.

Klaanihuivi

 

Debbie Stollerin kirjassa Son of Stitch 'n Bitch oli hauskan näköinen huivi ja tekniikka. Aloitin jo kertaalleen tekemään ohjeella huivia 7 veljestä langasta, mutta koska halusin tehdä huivin itselleni, siitä olisi tullut mielestäni naiskäyttäjälle liian kankea. Niinpä vaihdoin langan Rose Mohairiksi, ja johan toimi! Kaksipuoleinen kuvioneule on siis toteutettu onteloneuleena, jota pidän vähintäänkin nerokkaana keksintönä. Kauniin kuvioinnin lisäksi neuleesta tulee tekniikalla paksu ja lämmin, eli täydellinen lämpöiseksi huiviksi. Neuloin huivista vahingossa reilusti ohjetta pidemmän (venähti parimetriseksi), mutta ei haittaa yhtään, sillä nyt huivin saa kiedottua monta kertaa kaulan ympäri viimoja vastaan.

Pitsitunika

Venetsialaispaita on ollut hirmuisen mukava. Lämmittää hyvin pitkähihaisen t-paidan päällä, ja tekee muutenkin vähän puetumman näköiseksi. Niinpä innostuin, kun uusimmassa Moda-lehdessä oli ohje pyöröpuikoilla neulottavaan tunikaan. Joku juju pitää neuleessa olla, tässä jujuna on hihoissa ja kyljissä kulkeva pitsineule. Ohjeessa oli lankana joku pellavasekoite, mutta koska halusin nimenomaan lämmikettä, vaihdoin langaksi villasekoitteisen 7-veljekseen.

Lanka löytyikin näppärästi jo ostettuna. Laadin syksyllä Excel-taulukon hamstraamistani langoista, jotta inspiraation iskiessä löydän helpommin, mitä vaihtoehtoja olisi materiaaliksi. Taulukossa on merkittynä langan valmistaja, nimi, määrä, väri, materiaali, suositeltu puikkojen tai koukun koko,  onko lanka konepestävä, montako metriä lankaa on sadassa grammassa, tiheys, eli montako silmukkaa tulee ohjeellisesti 10 x 10 cm tilkulle, värin koodi, värjäyserä ja viimeisenä sijainti. Otsikkorivillä on tietysti suodatin, joten taulukosta löytyy helposti vaikka tietyn tiheyden langat. Tuo sijainti saattaa muuten kuulostaa hiukan hassulta muuttujalta, mutta on tuiki tarpeellinen. Lankoja tilastoidessa kävi nimittäin ilmi, että olen haalinut jo 25 kiloa lankoja, joten säilytyspaikkojakin on useampi. Tilastoa tehdessä tein myös päätöksen, lankojenostolakko alkaa nyt!

Tuparilahjuksia

Olin taannoin ystäväni muuttoapuna. Sikäli harvinaisen helppo homma, että varsinaisen kantamisen hoitivat maksetut miehet, mutta pääsin kuitenkin kantamaan korteni kekoon laatikkojen purkamisessa. Koska sopimukseemme kuului, että avustan järjestelyssä vastineeksi sohvapaikasta ja tarjoiluista, otin varmuuden vuoksi virkkuukoukun ja bambulankaa oheistoiminnaksi illalle, mikäli tavarat saadaan jo ajoissa riittävän hyvin paikoilleen. Hiukkasen sainkin aloitettua keltaista tiskirättiä, jonka luovutan tänään varsinaisella ensivisiitilläni. Tuiki tarpeellinen uuden tuvan varuste on toki myös kotitekoinen palasaippua keittiöön, sekä sille alunen. Aluseksi virkkasin isoäidinneliön kotinarusta. 

Venetsialaispaita

Paidalla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä Venetsian kanssa, sain sen vaan pääteltyä ja näin valmiiksi sopivasti venetsialaisiin. Sorruin nimittäin taas loppukesästä ostamaan lankaa alekorista. Novitan Polku on nättiä lankaa, mutta jotenkin en nyt jaksa pipertää ohuella langalla. Niinpä suoritin hieman salapoliisintyötä ja selvitin, että yhdessä Nalle-langan kanssa seulottuna tiheys on sama, kuin Puro-langassa. Sitten vaan etsimään mukavaa mallia, joka löytyikin Novitan sivuilta. Hiukkasen kuitenkin muokkasin mallia, joten tämäkin neule toteutui mukavasti pyöröpuikolla. Näin ylipitkään paitaan ei tullut tympeitä saumoja sivuun. Tästä kuvasta ei näy kunnolla, mutta yläosa on pitsineuletta, joka näyttää aika hauskalta, kun alta pilkottaa vaikka pitkähihaista t-paitaa.

Kolmen päivän villapaita

Uusinta (syksy 2012) Novitan lehteä tutkiessa iski taas innostus useampaankin neuleesen. Jotta olisi edes teoreettiset mahdollisuudet saada innostus puikoille ja valmiiksi asti täytyy ensin olla materiaalia, josta ryhtyä työstämään neuletta. Niinpä sorruin taas ostamaan lankoja, tarjouksilla itselleni perustellen useampaakin villapaitaa varten. Yllättävää kyllä innostus jatkui haaveilusta ja lankojen ostamisesta tekemiseen saakka, ja sainkin ensimmäisen neuleen valmiiksi kolmessa päivässä. Malli oli kyllä minulle mieluisa. Pusero neulotaan kokonaan pyöröpuikoilla ensin kaulasta helmaan ja sitten vielä hihat. Sileän neuleen saa siis neulottua aina oikeilla silmukoilla ja mikä parasta, lopussa välttyy saumojen ompelemiselta. Mallin lanka on lisäksi paksua ja helposti neulottavaa, joten valmista tulee pikavauhtia! Eikä tässä vielä kaikki, paita on myös käytössä mukava ja lämmin, joten moottoripyöräilykausikin jatkunee vielä hetken ilman paleltumia.

Tuliaisia kauaksi pohjoiseen

Lapsena vietin usein osan kesälomaa mummolassa, toisinaan kolmistaan mummon ja vaarin kanssa. Tultuani sitten kesätyöikään ja muutettuani opiskelemaan etelämmäksi kesäiset sukuloinnit jäivät harmittavan harvoiksi. Toissa kesänä lähdimme kuitenkin taas isäni kanssa ajamaan koti pohjoista, ja nyt uusimme reissun. Jo lapsuuden ajomatkoilla mummolaan oli matkakarkkeina pussi Panttereita, niin silloin ja nytkin. Lapsena matkakarkit olivat isän ovela keksintö hämätä minut kyselemästä "joko ollaan perillä". Sain silloin erikoistehtävän annostella yhden pantterin aina tietyn kilometrimäärän (olisiko ollut 15 tai 20 km) välein. Tälle matkalle olin tosin varannut muutakin ajanvietettä, neuloin vielä muutaman tuliaisrätin lisää. 

Innostuin alkukesästä kokeilemaan saippuanvalamista, kun löysin sopivan helpon ohjeenkin. Nuo punaiset saippuat ovat ensimmäisestä erästä, niissä on mukana rosmariiniuutetta ja saippuaväriä. Muotteina käytin kelmutettuja muffinivuokia. Koska kelmutus oli hiukan hankalaa, ostin seuraavaa erää varten silikonisia muffinivuokia, jotka toimivatkin tähän käyttöön oikein mainiosti. Kelttikuvioidut saippuat valoin varta vasten saippuantekoon valmistettuun muottiin.

Tässä vielä ohje kopiona siltä varalta, että linkki ei joskus toimisikaan:

Oliiviöljysaippua

500g huoneenlämpöistä oliiviöljyä
125g vettä
64g lipeää (NaOH, natriumhydroksidi)

Ole varovainen lipeän kanssa! Lipeäliuos on erittäin syövyttävää, käytä aina suojakäsineitä ja -laseja ja muista kunnollinen ilmanvaihto. Älä päästä lemmikkejä tai lapsia valmistustilaan.

Sekoita lipeä kylmään veteen, liuos kuumenee voimakkaasti. Sekoita kuuma lipeäliuos oliiviöljyyn. Sekoita sauvasekoittimella, kunnes seos paksuuntuu ja vaalenee. Kaada saippuamassa muottiin tai muotteihin (ei alumiiniseen, sillä se syöpyy emäksisestä lipeästä). Kääri muotti pyyhkeeseen. Poista saippua muotista 12 - 24 tunnin kuluttua ja leikkaa paloiksi, jos tarvis. Laita palat kuivumaan ilmavaan paikkaan noin kuukaudeksi.

Kypsymisen aikana saippuan emäksisyys vähenee. Kuukauden kypsyttyään saippua on valmista ja turvallista käytettäväksi. Oliiviöljysaippua on parhaimmillaan ½-1 vuoden kuluttua valmistamisesta. Säilytä käytössä olevaa saippuaa ritilällä ja anna sen kuivahtaa käyttöjen välillä.

Saippuoiden lisäksi tuliaispusseissa oli myös omatekoiset tiskirätit, muutama rätti valmistui vielä matkallakin. Siltä varalta, että sattuisi tulemaan liian priimaa jälkeä varsinaisiin tuliaisiin, etikettiin lipsahti pieni kirjoitusvirhe. Pitäähän sen käsityöläisyyden jossain näkyä...

Tuliaisrättejä

Mopoilu on mukavaa, mutten silti osaa oikein lähteä ihan vaan huviajelulle itsekseni. Onneksi nykyään alkaa olla ystäviä ja sukulaisia ympäri maata, joten maisemareittejä pääsee ajamaan myös päämääräisesti. Toisaalta hyvä sikälikin, että on levähdys ja yöpymispaikkoja, sillä customilla pitkän matkan ajaminen käy käsi- ja istumalihasten päälle. Kohteliaana tyttönä tykkään viedä jotain pientä tuliaista, etenkin näin mopoillessa tuliaisen on hyvä olla pientä... Nyt siis äitikin sai viimein omat bamburätit (nuo vihreät, joihin inspiraatio täältä), opiskeluystävälle puolestaan toinen beige. Heillä on pieni Helmi-tyttö, joten tein rätin tietysti helmineuleesta.

Välimaankisat

Pyydettiin muutama kaveri juhannukseksi pelaamaan ja grillaamaan. Muutoin pelaaminen oli varsin letkeää, mutta täysin totisena rupeamana oli välimaankisat. Keksin aatonaattona, että täytyyhän sitä järjestävällä seuralla olla virallinen kisa-asu, joten modasin polttareissani olleesta vekkihameesta kiltin ja olkavaatteen miehelle. Taas tuli todistettua, ettei mitään kannata heittää pois, tarvitsee kumminkin vielä joskus.

Kisoissa lajien suoritusjärjestys määräytyi edellisessä lajissa pärjäämisen mukaan, parhaiten suoriutunut sai vähiten pisteitä ja avasi seuraavan lajin. Kisojen ensimmäisenä lajina oli Tucinheitto, eli suolakeksiä viskottiin mahdollisimman pitkälle. Toisena lajina kolopallo, jossa skottihenkisesti putattiin noin kymmenen jaardin etäisyydeltä. Kolmantena lajina oli tikan huonousheitto, tikkataulun ulkopuolelle lentäneestä tikasta sai 10 pistettä ja muuten taulun osoittaman arvon mukaan, tässäkin lajissa oli tarkoitus kerätä mahdollisimman vähän pisteitä. Kisojen neljäs ja keskimmäinen laji oli veivinheitto (nk. välikuolema), jossa sanomalehdellä ja roudarinteipillä päällystettyä raastimen veiviä heitettiin taaksepäin jalkojen välistä mahdollisimman pitkälle. Viidentenä lajina oli Karhunkaato, jossa tölkillinen taskulämintä Karhua kaadettiin suuhun mahdollisimman nopeasti. Seuraavassa lajissa (Karhunkaato II) tyhjennettyjä Karhutölkkejä kaadettiin pölkyn päältä imukuppijalkajousella. Kisojen viimeisenä lajina oli vielä syrjähyppy, jossa loikattiin sivuttain tasajalkaa mahdollisimman pitkälle. Tulokset julistettiin juhlallisesti kuohujuoman kera. Juoma piti sisällään 3 cl miehen tekemää raparperimehua, 2 cl vodkaa, 1 cl Gallianoa ja kuohuviinilasin täydennykseksi kivennäisvettä.

Urheillessa tulee nälkä, joten välipalana oli perinteistä juhannusruokaa. Myöhemmin oli tarjolla vielä kisaillallinen, joka tosin jäi kuvaamatta. Tarjolla oli kuitenkin lohta omasta savustimesta, uusia perunoita, silliä ja salaattia. 

Moponhakumatka

Meillä on isäni ja veljeni kanssa moottoripyörä yhteiskäytössä. Useamastakin syystä en ole tullut ajaneeksi sillä hyvinkin pitkään aikaan, mutta keväällä päätin kysäistä, josko mopo (kaikki alle tuhatkuutioiset kaksipyöräiset ovat kuulemma mopoja...) liikenisi minulle ajoon täksi kesäksi. Pajareissun jälkeen liikeni, joten lähdin kotopuoleen moponhakumatkalle. Samalla reissulla tulin laittaneeksi ruokaa. Isälläni kun on iso keittiö, niin tuppaa ruokaakin tulemaan reilulti. Ensimmäisenä lajina oli lapsuudessani useimmiten valmistamaani ruokaa, pizzaa. Toisessa pizzasoosin (yrttimausteista tomaattimurskaa, chili-valkosipulikastiketta, suolaa, sokeria, oreganoa, worchesterkastiketta sauvasekoitettuna) ja juuston lisäksi täytteenä pepperonimakkaraa, ja toisessa kinkkua ja metsäsieniä. Alla vielä tämänkertaisen pohjan ohje.

Pizzapohja (2 isoa)

5 dl sämpyläjauhoja
2 ½ dl ruisjauhoja
16 g kuivahiivaa
2/3 tl suolaa
3 dl lämmintä vettä
vajaa dl öljyä

Lisukkeena oli salaattia. Kuva lähinnä vinkkinä siitä, että salaattijuustoja saa nykyään monenlaissa marinadeissa. Marinadi käy hyvin salaatinkastikkeeksi, joten rasiallisen voi hyvin kumota salaatin päälle sen kummemmin valuttelematta.

Pizzan jälkeen uuniin pääsi kinkku-ruohosipuli-kanttarellipiirakka. En löytänyt äkkiseltään tavallisen mallista piirakkavuokaa, mutta hyvin onnistui lasagnevuoassakin. Täytettä tuli vaan paksummalti, mutta se ei toki haittaa. Alla siis piirakkapohja, päällä täytteet ja sitomaan tuplaten kermaa, kananmunia ja jauhoja ( 4dl, 4 kpl ja 2 rkl).

Toki makeaakin leipoutui samalla. Raparperipenkki on isäni pihassa vieläkin villiintyneempi, kuin meillä. Koitin hiukan harventaa, vaan eipä muutosta juurikaan erota penkissä. Lautasella eron toki huomaa. Hyvä on resepti, kumma, kun en näy tehneen tätä vielä monestikaan. Päällä muuten vaahdotettua vaniljakastiketta, sopii mainiosti seuraksi.

Pizzan lisäksi kotona tehtiin usein tortilloja, joten löytyi listalta nekin. Lätyistä tuli jostain syystä kovin rapeita. En keksinyt oikein muuta selitystä, kuin että aikaisemmin olen käyttänyt voita ja nyt margariinia. En sorru margariiniin enää. Tortillan väliin (tai oikeastaan sekaan, pirstaloituivat lätyt) oli salaattia, juustoraastetta ja fetajuustoa, avokadolla ja limemehulla maustettua kermaviiliä, fajitas-maustettua broileria, salsaa ja papupataa. Salsan pohjana on valutettu chilimausteinen tomaattimurska, johon lisäsin ainakin murskattuja korianterinsiemeniä, oliiviöljyä, chili-valkosipulikastiketta, ruohosipulia ja sokeria. Haudutettuun papupataan puolestaan päätyi ainakin kidneypapuja chilikastikkeessa, tomaattimurskan liemi, hot & sour kastiketta, sokeria ja suurustetta. Ihan tarkkaan en sineita muista, kun maustoin soosit taas periaatteella "mitä kaapista sattuu löytymään". Jännästi sitä pelisilmä (vai -suu?) on kehittynyt, kun useinmiten osuvat maut kohdilleen. Niin tälläkin kertaa, ainakin minusta.

Ihan pelkästään ajokin hakemiseksi en kuitenkaan kotopuolessa käynyt. Veljentytöllä on synttärit, joten tein ja vein lahjukseksi neuletakin. Kerrankin näytti osuneen oikea koko. Toisaalta, prosentuaalinen kasvu taitaa vuoden jälkeen hidastua melkoisesti, joten arvioinnin pitäisi olla kaiketi helpompaa jatkossa. Yksivuotiaille tyypillisesti hienointa lahjassa oli käärepaperi, vaikka saattaisi se myöhemminkin olla paperinen lahja pehmeää pakettia mieluisampi.

Kaikenlaista on tyttö vuodessa oppinut. Kävely sujuu jo hienosti tuen kanssa, portaiden kiipeäminen luonnistuu molempiin suuntiin ja on oppinut örisemäänkin vaarinsa tavoin. Eniten kuitenkin hämmästyttää, miten voi olla lapsi niin hyväntuulinen, ja miten hyvä mieli tarttuu pienestä.

Kransseja

 

Ystäväni vinkkasi löytäneensä kaupan, jossa myydään paperinarua edullisesti, olin kuulemma tullut jotenkin heti mieleen. Kävinkin hamstrausmatkalla, jonka jälkeen aloin miettiä, mihin narua voisi tarvita. Meiltä puuttuu ovikoristeet, ja joku kranssihan voisi olla kiva. Hetken pohdiskeltuani muotoutui ensimmäinen malli.

Toki toisellekin ovelle tarvitsee koristeen, joten lähdin jatkokehittelemään mallia. Olisiko sittenkin hauska, jos haituvia olisi tasaisemmin ympäri kranssia? Lopputulos oli ihan nätti, mutta hiukan harvan näköinen. Miltähän tuuheampi näyttäisi?

 

Kolmas versio päätyi vinkkipalkkiona ystäväni oveen. Tuuheamman höytyvän lisäksi tässä versiossa on rautalankaa tukena. Paperinarupalmikko väsyy kosteassa ulkoilmassa, joten toivon tämän säilyvän paremmin pyöreänä. Narua on muuten vielä reilulti jemmassa ja kranssja mukava tehdä. Jos joku malleista näyttää omaan oveen sopivalta, niin vinkata voi. Saatanpa tuoda joskus tuliaisena.

Pihawokki

Jääkaappiin oli jälleen vaeltanut lohen puolikas. Kala kun ei pitkään viihdy säilytyksessä, luvassa on taas omegaista ruokaa. Lisäksi mies oli nikkaroinut muurikkapolttimolle jalustan, jossa on myös aputaso, joten täytyihän tämäkin testata. Näiden yhdistelmänä syntyi lohiwokki, joka piti sisällään inkivääriöljyä, pakastettua thaiwok -sekoitusta, suikaloidun lohifileen, sitruunasuolaa sekä korianteria.

Paellaa uunissa

Pakastimeen suuntautuneelta löytöretkeltä kävi ilmi, että on tullut hamstrattua äyriäisiä. Viimeaikaisena viillityksenä on ollut syödä tilaa pakkaseen, joten osa äyriäisistä pääsi uunissa kypsennetyn paellamukaelman osaksi. Mies ei ole aikaisemmin juuri äyriäisistä välittänyt, mutta kertoi minun pilanneen tämänkin hyvän ruokavamman. Siedätyshoito näemmä tehoaa.

"Paella"

vihreitä papuja pakasteesta
2 sipulia paloina
tummaa riisiä
äyriäisiä
soijakastiketta
kalakastiketta
sitruunamehua
vettä
2 prk tomaattimurskaa
jalopenojauhetta
mustapippuria
korianteria
tilliä
kurkumaa

Sekoitetaan aineet uunivuokaan ja kypsennetään parisataa asteisessa uunissa tunnin verran.

"Paellan" perään uuniin päätyi puolukkalimppua, jonka resepti on miltei suoraan Hyvä kokki -kirjasta.

Puolukkalimppu 2 vuoallista

6 dl vettä
50 g hiivaa
1 ½ dl maitojauhetta
4 ½ dl sokeroitua puolukkasurvosta
2 tl suolaa
1 kg ruisjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut aineet ja alusta taikina kimmoisaksi. Anna kohota liinalla peitettynä. Jaa taikina kahteen osaan, leivo vuokiin sopiviksi ja anna kohota uudelleen vuoissa. Pistele leivät ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa noin tunti.

 

Ja limppujen perään vielä mustikkapiirakka. Resepti on muuten sama, kuin viimeksi, mutta tein nyt täytettä tuplaten.

Eikä siinä vielä kaikki. Rätti ei käynyt uunin kautta, mutta valmistui muuten samalla. Koska menee lahjaksi, paketoin vielä brändättyyn pussiin.