Melkein kasvispata

Parista edellisestä kokkauskerrasta sekä pakastimen sulatuksesta intoontuneena olen ottanut ensimmäisen vuosipuoliskon tavoitteekseni tyhjentää ruokavarastoja. Ja sitä varastohan riittää! Ei oikein meinaa muistaakaan, mitä kaikkea on tullut hamstrattua. Huonona puolena on kuitenkin se, että lihaa löytyy kaapeista harmittavan niukalti. Jotenkin jännää, miten kasvissyönnistä pois opetelleena lihaton ruoka kuulostaa jotenkin huijaukselta. Onneksi talvikisojen jäljiltä oli jäänyt paketillinen pekonia käyttämättä, joten ei puuttunut tyystin eläinperäinen proteiini (vai rasva...) tästä ruokalajista. Ape kypsyi luonnollisesti takassa, kuinkas muutenkaan. Ihan tarkkaa reseptiä ei tullut kirjattua, mutta pataan päätyi ainakin pilkottua pekonia, sipulia, tummaa soijarouhetta, kauraa, kanttarelleja, persiljaa, purjoa, kasvislientä, juustoa ja pippuria. Enemmänkin olisi saanut olla makua ja vähän kuivaksi jäi, mutta kyllähän tuolla nälkä lähtee, jos koittaa aktiivisesti unohtaa, kuinka vähän siinä on lihaa.

Tuliaisia pakkasesta

Lähdin viikonvaihteeksi hyvittelemään äitiä syntymäni aiheuttamista traumoista (en ole oikein koskaan ollut pieni, syntyessänikin jo 55 cm ja 4720 g). Lupasin tuoda ruuat mukana, kun talvikisoistakin oli jäänyt rääppeitä, jotka toki pakastin välissä. Pääruualla tosin vain kermaperunat olivat kisaevästä, mutta karitsan file ja porkkanat lymyilivät myös pakkasessa. Paistoin fileet pannulla kokonaisina ja pilkoin kypsinä, niin sisälle jää vieno rusotus. Porkkanat maustoin hunajalla, kuivatulla mintulla ja ripauksella suolaa.

Olin myös paistanut kisoja varten kaksi pellillistä pitsaa, mutta varsinainen syöminen meni niin myöhäiseksi, ettei yöpalalle ollutkaan tarvetta. Kyselin etukäteen äidiltä, josko lapsuuden pitsapohjataikinan resepti olisi vielä tallessa, mutta ei kuulemma ollut. Jouduin kääntymään taas kuukelin puoleen, vaikkei resepti järin vaikea olekaan. Tribuuttina lapsuuden pitsoille kastikkeena on tavallista ketsuppia, ja täytteenä toisessa pitsasuikaletta ja ananasta ja toisesta paistettua, lihaliemikuutiolla maustettua jauhelihaa sekä paprikaa. Kruununa vielä päälle ripoteltu edamraaste.

Peltipitsapohja

2 dl vettä
25 g hiivaa
4 - 5 dl venhäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää loput aineet. Alusta taikina ja anna kohota noin 15 minuuttia. Kauli taikinasta uunipellin kokoinen levy.

Synttäribrownies

Ystäväni tuli käymään kahvilla, joten leivoin hieman kahvileipää. Meillä taitaa asua hamsteri, sillä taas onnistui leipominen ilman erillistä käyntiä kaupassa. Kaapeista siis löytyi tykötarpeet ihanan suklaisiin browniesiin. Ihan hiukkasen tuunasin reseptiä. Varsinkin cashew-pähkinän kanssa sopii mielestäni ripaus suolaa, etenkin, jos nämä yhdistetään vielä suklaaseen. Leivonnaiset maistuivat erinomaiselle pannukahvin kanssa, ja jos mahdollista vielä paremmalle brittisiiderin kera.

Brownies

100  g taloussuklaata
100  g voita
2 1/4  dl sokeria
2 munaa
2  dl vehnäjauhoja
1  tl leivinjauhetta
1  tl vaniljasokeria
2  dl cashew-pähkinöitä paloiteltuina
ripaus courmet-suolaa

Sulata suklaa ja voi mikrossa. Käytä niin tilavaa kulhoa, että voit sekoittaa siinä taikinan kaikki ainekset. Käytä alhaista tehoa, sekoita välillä. Lisää sokeri. Sekoita tasaiseksi. Lisää munat vatkaten voi-suklaaseokseen. Yhdistä loput aineet ja lisää taikinaan. Sekoita taikinaa vain sen verran, että se on tasaista. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun, neliskulmaiseen uunivuokaan (20 x 30 cm) tai pyöreään, tasapohjaiseen kakkuvuokaan (halkaisija n. 26 cm). Voit myös voidella ja jauhottaa vuoan. Paista 175 asteessa 20 - 30 min.

BBE Winter Games

Täytän pyöreitä hamassa lähitulevaisuudessa. Uutena vuotena tuli ystäväni kanssa puheeksi, että pitäähän sitä nyt jotain kekkeriä keksiä, kun on kerrankin hyvä syy. Koska nuorena jaksaa juhlia paremmin, järjestin etukäteiskemut talvikisoina. Etuliite BBE siis viittaa sanoihin best before end, eikä esimerkiksi Wikipedian ehdottamaan Bible in basic English. Tapahtuma toteutui 80-lukuhengessä. Alkumaljoina nautitun Helmeilevän omenaviinin jälkeen oli spektaakkelimaiset avajaiset. Soitin kazoolla Commadore 64 Winter Gamesin alkutunnarin samalla, kun kisatuli sytytettiin. Avajaisten jälkeen oli varsinaisen urhoilun vuoro.

Ensimmäisenä lajina kisoissa oli mäkihyppy. Koska kisajärjestäjä ei ollut huolehtinut vakuutuksista, turvallisuuden takaamiseksi osallistujia edellytettiin käyttämään kypärää. Laji toteutui käytännössä niin, että muovisia sammakoita hyppyytettiin loivaan ylämäkeen, ja loikkien yhteispituus kirjattiin käsiexceliin.

Toisena lajina oli jääpallo, jossa nesteestä tyhjennettyjä muovisia petankkipalloja lauottiin noin 10 m päässä sijaitsevaan ämpäriin. Lajin pisteytettiin luonnollisesti osumien mukaan. Kilpailijoilla oli muuten hiihtokisoista tutut osallistujanumerot, pankkien logoilla, tottakai.

Kolmantena lajina viisiottelussa oli pujottelu. Jotta vakavilta fyysisiltä vammoilta säästyttäisiin, suoritettiin pujottelu minareilla ja tasamaalla. Jotta lajissa olisi kuitenkin hieman haastetta välineistöstä uupui sauvat. Tässä lajissa ei oo häpee olla nopee.

Seuraavaksi kamppailtiin lumipallontyönnössä. Olin valmistanut työnnettävät jo etukäteisesti suojasäällä. Koska pallot työnnettiin umpihankeen, ei työntöjä mitattu, vaan laskupaikat piirrettiin tarkasti kaavioon, josta sijoittuminen suhteessa kilpakumppaneihin oli helppo märittää.

Viimeisenä lajina oli vielä viimeistään 2006 olympialaisista tutuksi tullut curling. Tai no ei nyt ihan sama... Curling-ratana leivinpaperilla päällystetty pahvi, jolle maali on piirretty. Kivinä raakasuklaamuotteissa valmistetut jääpalat. Tällä kertaa curlingin suoritettiin yksilölajina, tarkoituksena osua kivillä hahdollisimman lähelle nänniä. Täysosumasta sai neljä pistettä ja osumasta uloimpaan rinkulaan yhden pisteen. Yrityksiä oli kolme ja kierroksen pisteet laskettiin yhteen.

Ulkoilun jälkeen oli hiukopalana lämpimiä voileipiä, jotka tosin unohtui kuvata. Kuvaankin leivät nyt verbaalisesti ja referoituina tuhannesta sanasta. Paahtoleipien päälle levitin ketsuppia, jonka päälle kisaajan mieltymyksen mukaan joko kinkkua ja ananasrengas tai tonnikalaa ja paprikaa. Hatuksi vielä höylättyä edamia, jonka jälkeen leivät uuniin ruskettumaan. Hyviä oli, ihan tuli lapsuus mieleen. Pitäisikin tehdä useammin. Välipalan jälkeen vuorossa oli verenmaku suussa suoritetun leikkimielisen kilpailun pintaan tuoman hien pois peseminen saunassa, kylpemisen jälkeen vuorossa olikin hiusten kreppaaminen kisaillallista varten.

Ensimmäisenä ruokalajina oli hienoin alkupala, mitä 80-luvulla kuvitella saattoi, katkarapucocktail. Kattauksesta kannattaa huomioida aito 80-luvun pöytäliina. Pääruokana oli toinen kasariklassikko, hawaijinleike kermaperunoilla ja kasviksilla, mutta siitä unohtui ottaa kuva. Possun ulkofilettä ei ollut lähikaupassa enää kuin yksi iso kimpale, josta valita. Annoskoko leikkeillä oli näinollen vähintäänkin reilu, taisi olla jotain 250 g luokkaa. Meidät on veljeni kanssa kotona aivopesty olemaan heittämättä ruokaa hukkaan. Jostain syystä muissa vieraissa herätti hilpeyttä, kun viimeistelimme tiimityönä pieniruokaisen käly/vaimon leikkeen (Syö ny! No syyäänkö puokkiin?).

Katkarapucocktail (2:lle)

150 g kuorittuja katkaravunpyrstöjä

½ sitruunan mehu

kevätsipuli

lehtisalaattia suikaleina

pätkä kurkkua pieninä kuutioina

kastike:

3 rkl majoneesia

3 rkl kermaviiliä

1-2 rkl chili- tai mexican-ketsuppia

1 tl sinappijauhetta tai muutama tippa tabascoa

1 rkl piparjuuritahnaa

Pilko kevätsipuli pieneksi, ja sekoita katkarapujen ja sitruunamehun joukkoon. Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Anna rapujen ja kastikkeen maustua ainakin muutama tunti tai vaikka yön yli.

Jaa salaatti maljoihin juuri ennen tarjoilua, pohjalle suikaloitua lehtisalaattia, päälle  katkaravut ja kastike ja koristeeksi kurkkukuutioita.

Hawaijinleike (4:lle)

500 g porsaan ulkofileetä
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
4 ananasrengasta
suolaa
pippuria

Leikkaa filee tasakokoisiksi annospaloiksi ja nuiji ne ohuiksi leikkeiksi kahden muovin välissä. Jauhota leike ensin vehnäjauhoilla, upota se sitten kananmunan ja veden seokseen ja pyöritä lopuksi korppujauhoissa.

Kuumenna öljyä isolla pannulla ja paista leikkeet kauniin värisiksi ja rapeiksi. Kun ne on paistettu, paista ananasrenkaat kuumiksi ja nosta lihojen päälle.

Kermaperunat 6:lle

2 pss viipaleperunoita (raakapakaste)
1 pss pakastesipulia
1 tl suolaa
0,5 tl jauhettua mustapippuria
pari valkosipulin kynttä
4 dl ruokakermaa
0,5 dl maitoa

Kaada perunaviipaleet laakeahkoon uunivuokaan. Lisää sipulit, suola, pippuri ja hienonnetut valkosipulin kynnet. Sekoita huolella. Lisää lopuksi kerma ja maito. Paista 200 asteessa tunti tai kunnes lisäke on kypsää.

Tosi reilu emäntä tarjosi toki myös suunkostukkeet. 80-lukutyyliin olut oli nelosta (tosin tölkistä, mutta tähänkin pätee kirjanpidon periaate, sisältö ennen muotoa) ja vaihtoehtoisena mietona limsalla jatkettua valkkaria. Hiukan väkevämmiksi vaihtoehdoiksi sekoitin valmiiksi sinistä enkeliä ja ampiaista. Toki tarjolla oli myös alkoholiton versio, joka oli vihreää limpparia. Olikin hauskaa kikkailla pitkästä aikaa kuvankäsittelyohjelmalla etikettejä.

Sininen enkeli

1 osa vodkaa

1 osa Parfait Amour likööriä 

6 osaa sitruunalimsaa

(sinistä karamelliväriä)

Ampiainen

1 osa vodkaa

1 osa banaanilikööriä

5 osaa ginger alea

Pääruuan jälkeen vuorossa oli palkintojenjako. Valmistin naisten- ja miestensarjalaisille mitalit spraymaalaamalla cd-levyjä, tässä tyylinäyte pronssisesta riipuksesta. Palkintojenjaon jälkeen kuuluu tietysti juoda mitalikakkukahvit. Pohjana kakussa jo perinteinen kananmunaton kääretorttupohja ja välissä isän tekemällä PuOmilla (puolukka-omenasoseella) maustettua rakha-vaniljavaahtoa. Kakusta ei ehkä tullut ihan perinteisesti 80-lukuinen, kun halusin testailla ostamiani lumihiutalemuotteja. Kakkukynttilä markkeeraa kisatulta.

Illan ohjelmistossa oli myös kymppitonni, jonka voittopotti tosin typistyi laskusuhdanteessa yksittäiseen Tuhannen markan seteliin. Muuten mentiin suurinpiirtein TV:stä tutulla konseptilla, mutta en ollut rakentanut häkkyrää, jossa istutaan päällekkäin kuulokkeet päässä. Ja etukäteen kisailijoille lähettämieni löyhästi 80-lukuun liittyvien selitettävien sanojen joukossa oli myös yhdyssanoja ja erisnimiä. Tarkoituksena oli siis keksiä selitykset sanoille, joista joku, mutta mahdollisimman harva keksii sanan. Arvaajat kirjoittivat vastauksensa paperille, ja kun kaikilla oli valmista, tarkistettiin miten meni, selitysten kanssa, tietysti... Pisteytystäkin yksinkertaistin hieman, etten "Riittana" sekoaisi niin helposti laskuista. Aivan mahtavia selityksiä oli kaikilla! Yksikään selityksistä ei ollut niin ilmiselvä, että kaikki olisivat arvanneet oikean vastauksen. Taidan ottaa tämän leikin vakiovarustukseksi illanistujaisiin, illan hauskin laji mielestäni.

Muutama urheilija myös yöpyi kisakylässä, joten seuraavana aamuna oli brunssi pannukahvilla ja vartailla. Laite on kuulemma jostain 70-80 -lukujen taitteesta, ja miltei kaikki osatkin olivat vielä tallella! Veli sanoi usein kaiholla muistelleensa näitä (härvelin keskellä on siis vastus, joka lämmittää ympärillä oman akselinsa ympäri pyöriviä vartaita), eikä aika ollut tässä tapauksessa kullannut muistoja. Yhtä hyviä olivat, kuin lapsuudessa.

Loppuun vielä kuva lahjapöydästä. Ystäväni selvästi tuntevat minut, sillä sain joukon erilaisia nautittavia. Joko suun tai korvien kautta. Kaikki lahjat olivat kovasti mieluisia, kyllä ihania ootte! Ruoka-aineet taitavat olla melko selkeitä, joten en erittele niitä enempää. Stereoista voi kuunnella ruuanlaittomusiikkia, jota sain kaksi muistitikullista. Toinen tikuista oli kätketty c-kasettiin, ja molemmat kasettikoteloon. Ylhäällä keskellä on lisäksi tilaustyön teetetty pannumyssy.

Heppapata

Tänä talvena on tullut laitettua harmittavan harvoin ruokaa takassa. Suurena syynä on se, että lämpötila on ollut pääosin mukavasti vain muutaman asteen pakkasella, joten ilmalämpöpumppu on pöhissyt ongelmitta. Vaikka tänäänkin pakkasta oli vain vähän, lämmitin silti takan. En oikeastaan ollenkaan siksi, että saisin torppaan lämpöä, vaan siksi, että saisin pitkästä aikaa oikein pitkään haudutettua pataa.

Cittari mainosti viikonvaihteessa, että heiltä löytyy hevosen sisäpaistia huokealla. Vaikka kävinkin verestämässä heppatyttöyttäni viime kesänä, pidän silti edelleen hevosista myös lautasella. Maku on jotain naudan ja riistan välimaastosta. Mainoslauseessa väitetään, että poro on parasta, mutta kyllä hevonenkin on hyvää! Koska takkapataa on tullut tehtyä valitettavan harvoin, paikatakseni puutetta tein sitä nyt reilun kuuden kilon (engl. stone) annoksen. Pataan tuli taas paloitellun paistin (n. 750 g möhkäle) lisäksi kaikenlaista kaapeista hamstrattua. Pohjana on pari litraa joulun makkarankeitosta sivutuotteena valmistunutta lihalientä ja muutama desi kotikaljaa väriksi. Lihaliemi oli melko suolatonta, joten lisäsin liemen joukkoon pullollisen vasikkafondia. Muina mausteina reilut ruokalusikalliset timjamia ja rosmariinia sekä murskattua rosepippuria. Kasviksista paloittelin pataan kilon perunoita, toisen kilon eri värisiä porkkanoita ja vielä muutaman sipulin ja valkosipulin. Kuivahyllystä mukaan päätyi vielä litran verran pinto-papuja (sopii hienosti tähän ruokaan, sillä pinto on myös lehmänkirjavista hevosista käytetty nimitys), jotka laitoin likoamaan jo eilen, sekä muutama desi punaisia linssejä, jottei padasta tulisi liian vetelää. Pata sai hautua takassa nelisen tuntia, ja jo vain oli hyvää!

Pähkinäinen mysli

Tänä vuonna saamani joululahjat olivat parhaita, sain lähinnä omatekoisia herkkuja. Yhtenä lahjuksista oli itse paahdettu mysli. Olen käytännössä kaikkiruokainen, mutta en erityisemmin pidä kaupan mysleistä (enkä mansikkajäätelöstä, sour cream & onion sipseistä enkä vohvelikekseistä). Tähän omatekoiseen versioon kuitenkin tuli himo, joten pyysin reseptin, ja valmistin heti tupla-annoksen. Suora lainaus ohjeesta vielä alla.

Uunissa paahdettu mysli (n. litra)

5 dl kaurahiutaleita
1 dl pekaanipähkinöitä
1 dl kuorellisia manteleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 ½ tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
½ dl hunajaa
2 rkl rypsiöljyä (tai muuta miedonmakuista öljyä)

Halutessasi voit rouhia pähkinöitä ja manteleita hieman pienemmiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Levitä seos tasaisesti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 150 asteessa n. 20-30 minuuttia. Möyhi seosta muutaman kerran paistamisen aikana. Mysli on valmista, kun kaurahiutaleet ja pähkinät ovat kauniisti ruskettuneet (myös alati vahvistuva jumalaisen paahteinen tuoksu keittiössäsi on hyvä merkki). Ole paistamisen loppuvaiheessa tarkkana, mysli voi muuttua hetkessä sopivasta kärähtäneeksi!

Älä kummastele, jos mysli tuntuu vielä hieman kostealta, kun otat sen uunista – se kuivuu kyllä. Anna myslin jäähtyä kokonaan ennen kuin pakkaat sen ilmatiiviiseen purkkiin.

Aplarimuffinit

Jääkaapista löytyi vanhentumisvaarassa olevaa appelsiinituorejuustoa. Sehän ei käy, että ruoka menisi piloille, joten sekoitin juuston muffinitaikinaan. Sattumina vielä tummaa suklaata, niin maku on mitä mainioin. Opiskeluaikainen ystävänikin saapui sopivasti maistelemaan vasta uunista nostettuja muffineja. Ilmeisesti olivat myös hänen makunsa mukaisia.

Appelsiini-suklaamuffinit

100 g margariinia
100 g appelsiinituorejuustoa
2 dl hienoa sokeria
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
100 g tummaa suklaata

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vaahdot voi, sokeri, munat ja tuorejuusto kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe taikinaan. Sekoita vain sen verran että taikina on tasaista. Lisää murskattu suklaa. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista uunissa n. 25 minuuttia.

Marttakerho kokoontuu

Olemme suunnitelleet ystäväni kanssa jo varmaan ainakin vuoden omaa käsityökerhoa. Viimein koitti perustavan kokouksen aika. Otin esille säkillisen villaa ja pullon valkkaria. Muutaman tunnin huovutuksen, juoruilun ja punastuneiden kämmenten jälkeen olikin valmiina tarpeeksi palloja pienehköön pannunaluseen. Yllättävän aikaavievää on huovutuskin, ei ihme, että suomalainen käsityö maksaa. Pallojen kuivuttua yön yli ommeltiin ne vielä yhteen. Joku kumma viehätys tällaisessa huovutetussa pannunalusessa on, ihastelimme sitä kilpaa työn valmistuttua.

Ennen ompelua kuitenkin söimme aamiaisen. Lautasella paahtoleipää superhelppoa espanjalaista tortillaa, omatekoista maustemakkaraa, kokolihaleikkelettä siivutettuna ja paistettuna, tomaatti ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa herkkusienien kanssa. Ihan joka aamu ei kyllä pystyisi näin tuhtia aamiaista syömään, vaikkei se oikeastaan ole edes kovin epäterveellinen.

Superhelppo espanjalainen tortilla

Olen lukenut liiankin paljon hömppää viime aikoina. Ja vieläpä huonoa sellaista. Onneksi joskus käy siten, että ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin. Kate Jacobsin kirjassa Lohturuokaa kohokohtana oli vinkki espanjalaiseen tortillaan. Murskataan perunalastuja, rikotaan joukkoon kananmunia ja lorautetaan perään vähän maitoa. Sitten annetaan lastujen turvota tovi ja paistetaan pannulla. Hirmuisen kätevä tapa saada ylijääneet perunalastut tuhottua, ja makukin on yllättävän lähellä "oikein" tehtyä tortillaa.

Perinteinen joulupöytä

Joulupäivänä syöjiä oli enemmänkin, joten tarjottavatkin moninkertaistuivat. Nyt jo viidettä vuotta syön jouluna keskiaikaisittain. Tuotekehittely on toki vuotuisella aterialla hieman hidasta, mutta jotain uutta nytkin. Lautasena tänä vuonna halkaistu mallasleipä, joka toimikin varsin mainiosti. Halkaistuna imee ylimääräiset mehut itseensä, joten on herkullinen jälkiruoka. Lihoina pöydässä on maksapateeta, possun potka, joka lämmitettiin pystyuunissa, hirvimakkara ja omatekoista maustemakkaraa, johon käytettiin ankanrasva. Lisukkeena valkoviinissä haudutettuja valkopapuja, takassa yön yli hautuneita juureksia ja linssihöystöä. Näihin reseptit kirjasta Keskiajan keittiön salaisuudet. Lisää proteiinia vasta savustetusta lohesta ja siiasta, graavatusta lohesta sekä kotijuustosta. Lisukkeena vielä mustaherukkahyytelöä ja saksalaista sinappia. Juomina tyrkyllä kotikaljaa, mausteviiniä, vettä ja hunaja- sekä yrttisnapsia.

Lähetin isälle ostoslistan etukäteen sähköpostilla. Jauhelihan määrä herätti ensin ihmetystä, mutta käyttökohteen selvittyä meni läpi. Makkaran pursottaminen on aika mukavaa puuhaa kaksin ja kun puuhaan ryhtyy, kannattaa kerralla suolistaa vähän enemmänkin. Varsinkin keitettyn makkarat säilyvt hyvin pakastimessa. Makkaraa keitettäessä keitinvedestä tuli rasvaista lihalientä, joka piti tietysti ottaa talteen, toimii hienosti vaikkapa takkapadassa. Onneksi saunasiipi on kylmänä, joten näillä pakkasilla kylmiössä (+ 8 astetta) on reilulti tilaa.

Boerewors - mausteiset makkarat

3 kg naudan jauhelihaa
500 g ankanrasvaa
2 rkl suolaa
1 tl pippuria
4 rkl korianteria
0,5 tl muskottipähkinää
0,25 tl jauhettua neilikkaa
0,5 tl kuivattua timjamia
0,5 tl maustepippuria
1,25 dl viinietikkaa
1 valkosipulin kynsi
0,5 dl Worcester kastiketta
suolta (ainakin 5 m)

Sekoita aineet hyvin keskenään, lisää tarvittaessa vettä, että massasta tulee sopivan notkeaa. Täytä suoli, täytä se vain puolitäyteen, sillä täyte paisuu keitettäessä. Pistele makkarat halkeamisen välttämiseksi ja keitä niitä noin 20 min. Paista ne vielä pannulla ennen syömistä, jolloin makkarat saavat hyvän värin ja kuoresta tulee rapea.

Vatsan laskettua keitettiin vielä hehkuviiniä, johon mausteeksi appelsiininsiivut. Pullien ja torttujen lisäksi makeana palana maustemanteleita.

Kotoisa jouluaatto

Sovittiin isän kanssa jo kesällä, että vietämme taas joulun yhdessä. Tänä vuonna oli vuoroni mennä kotopuoleen. Isä on tehnyt takkaruuista taiteenlajin, joten joulupuurokin valmistui luonnollisesti takassa. Isä tosin vähän epäili ensin, noinkohan mahtaa onnistua, kun puuro tehdään maitoon, mutta riisipaketin kyljessäkin oli uunipuuron ohje, niin uskallauduimme koittamaan. Puuroon tuli 7 dl täysmaitoa, 1,5 dl puuroriisiä ja relu ripaus suolaa. Sitten vaan yöksi takkaan, niin välttyy puuron keitolta aamulla.

Ihan keitoksitta ei kuitenkaan selvitty, isä intoutui keittämään sekametelisoppaa aamulla. Seuraavalla kerralla voisi laittaa kuivahedelmät likoamaan jo ennalta, niin pehmenisivät vielä paremmin. Perinteisestä kattauksesta huolimatta yksi perinne uupui, puurossa ei ollut mantelia. Saattoi olla kyllä tarkoituksellakin, lapsuudessa ainakin mantelia löytämättömille jäi paha mieli.

 

Ennen saunomista keitettiin vielä kahvit. Kastettavaakin oli useampaa sorttia, viikonloppuna oli hyvin aikaa leipoa. Ruispiparit tosin oli jo leivottu alkutalvesta, isä oli onneksi säilönyt ne yläkerran pakastimeen, niin olivat säästyneet syömiseltä. Pullat ovat isän bravuureita kun itse pääsin taittelemaan torttuja. Yllättävänkin paljon parempia tulee voi- kuin torttutaikinasta.

Ja sitten tunnelmakuvia joulusaunasta. Kun olin pieni, pihasauna lämmitettiin kaksi kertaa viikossa. Jossain kohtaa isä rakensi saunasiiven talon yhteyteen, jolloin pihasauna muuttui varastoksi. Muutama vuosi sitten isä kuitenkin kunnosti saunan taas käytettäväksi, sopivasti juhannukseksi. Jo viime kesänä haaveilin, kuinka hienoa olisi kylpeä jouluna puulämmitteisesti.

Jouluna pimeä tulee jo varhain, joten kylpemään pääsi kynttilöiden, roihujen ja lyhtyjen valossa. Vaikka sähkövalo on toki monesti kätevä, saa elävällä tulella kuitenkin ihan oman tunnelmansa.

Saunavasta sidottiin jouluna kuusesta. Oli kuitenkin vaan koristeena ja tuomassa jouluista tuoksua saunaan. Tuoksu tosin oli varsin mieto, mutta koristeena sitäkin toimivampi. Lyhdyn alla lämpiää kylpyvesi, joka on juoksutettu pihakaivosta ämpärillä.

Ja vielä kuva lauteilta. Opiskeluaikoina olin pitkään ilman saunaa, joten totuin pois löylyttelystä. Jotenkin nyt kuitenkin saunassa viihtyi hyvin. Löylyt olivat pehmeät ja muutenkin ympärillä vallitsi rauha. Jotenkin tänä vuonna on tullut hiljennyttyä harvemmin, oltua tekemättä yhtään mitään. Joulusauna toimikin lyhyenä retriittinä, ruumiin ohella puhdistui sielu.

Saunomisen jälkeen vielä syötiin. Isä oli tehnyt jo valmiiksi isommat satsit porkkana-, lanttu-, peruna- ja punajuurilaatikoita, joista yhdistetyt vuoat puisessa vadissa. Proteiineina liquid smokella, suolalla, sokerilla ja viherpippurilla graavattua kalaa, kinkkua, savukassleria ja kaupan maksalaatikkoa. Lisukkeena hunajalla ja pippurilla maustettua sinappia, mustaherukkahyytelöä sekä mallasleipää voilla. Koitettiin mitoittaa esille otetut pöydän antimet niin, että ei jää nälkä, muttei myöskään halkea vatsa. Mielestäni myös onnistuttiin tavoitteessa.

Joululahjoja

Kuten ystäväni ilmaisi asian, onneksi en ole syntynyt tontuksi, muuten olisi lahjojen valmistusta ympäri vuoden monta sataa vuotta. Nyt pääsi vähällä, rajoittui urakointi pariin viikkoon... Meillä oli violetista pitävän ystäväni kanssa joskus puhetta teen hauduttamisesta. Kehuin kovasti pressopannua, ja uhkasin ostaa moisen joululahjaksi. Miten sattuikaan, löysin violetin pannun. Koska minulla on luonnevika, en oikein osaa antaa ostolahjoja, niinpä neuloin pannulle lämmittimen. Pannun sisällä on lisäksi pussillinen glögimaustetta ja pullossa maustettavaksi omatekoista mustaherukka-mustikkamehua. Glögiin kun kuuluu myös mantelit, löytyy niitäkin pussista, tosin mausteisina naposteluversioina.

Mielikuvituksen puutteessa annoin lämmittimellisen pressopannun myös kälylleni. Äiti oli syksyllä Kiinassa käymässä ja toi sieltä tuliaisina irtoteetä, joten ajattelin, että pannulla voisi olla käyttöä myös heidän perheessään.

Toiselle ystävälleni puolestaan virkkasin heijastimen. Meillä on ollut joskus puhetta heijastavasta langasta, joten nyt, kun löysin hyvää 3M-hohdinlankaa käsityömessuilta ajattelin tehdä ystävälleni henkivakuutuksen. Sopii hienosti myös juhlavampien vaatteiden kanssa.

Jotta pysyin tavoilleni uskollisena viimeinen lahja valmistui muutamaa tuntia ennen luovutusta. Neuloin sukat äidilleni viime jouluksi. Hänellä oli ne joskus jalassaan käydessään hoitamassa lapsenlastaan, ja tyttö oli kuulemma tykästynyt jalakkaiden pintaan. Niinpä tein sukat samalla kuviolla myös toiseen suuntaan sukupuuta.

Prejoulu

Äiti käy vuorotöissä, mutta joulun työvuoroja kompensoimaan edellinen viikonloppu on vapaana. Vietettiin siis joulua jo etukäteisesti äiti-tytär -viikonloppuna. Me molemmat pidämme kovasti kalasta. Ruotsinlaivan buffetissakin muilla osastoilla on turha täyttää vatsaansa.  Niinpä prejoulun tarjoilut painottuivat kalaan. Lauantaina oli tarjolla paahdettua saaristolaisleipää, itse graavattua lohta (päällä liquid smokea, suolaa, sokeria ja viherpippuria), ravunpyrstöjä, siian ja kirjolohen mätiä, suolakurkkuja ja smetanaa, majoneesia, voita, keitettyjä kananmunia sekä sitruunaa. Palanpainikkeena kuohuvaa. Seuraavana päivänä tarjoilut olivat muuten pitkälti samat, mutta saaristolaisleivän sijaan oli blinejä.

Ohjelmallisesti noudatimme lapsuuden jouluja. Saunoimme, pelasimme lautapelejä, katsoimme pari leffaa ja höpöttelimme. Toisen päivän pyjamissa. Ihan hyvin voisi alkaa viettämään joulua ympäri vuoden, varsinkin, jos se onnistuisi aina näin ilman suurempaa hössötystä.

Vaihdoimme myös joululahjat. Koska tiedän, ettei äiti kuitenkaan malttaisi olla avaamatta lahjaa ennen aattoa, sovimme, että lahjat saa avata heti. Tein äidille tossut myös pari vuotta sitten joululahjaksi. Ovat olleet kuulemma käytössä päivittäin, joten nahkapaikoista huolimatta ovat alkaneet kulua puhki. Halusin koittaa välillä vähän erilaista lankaa, joten neuloin tossut liukuvärjätystä Puro-langasta. Hauskat tuli näistäkin, olivat jo jalassa koko viikonlopun.

Tilaustuotteita

Ystäväni on kuulemma ihastunut rättiinsä niin kovasti, että haluaa muistaa lähipiiriään käytännöllisellä joululahjalla. Niinpä rohkeni kysymään taannoin illanistujaisissa, josko tekisin rättejä tilauksesta. Luonnollisesti otin tilauksen ilomielin vastaan, joten viime aikoina onkin ollut pieni tehdas pystyssä. Lankoja riitti kaikkiaan 13 rättiin, mutta luovutustilaisuudessa annoin ystävälleni erikoistehtävän. Hänen tuli valita räteistä yksi itselleen ja yksi miesystävälleen joululahjaksi. Rätin lisäksi ala-asteelta tutuksi käyneessä joulupussissa on myös omatekoisia maustemanteleita ja terva-pellava-saippuat.

Maustemantelit

200 g kokonaisia manteleita, joista vain se kova kuori on poistettu

3/4 dl maustesokeria

Paahda mantelit kuivalla pinnoitetulla paistinpannulla. Lisää sokeri, ja hämmennä manteleita, kunnes sokeri on sulanut tasaisesti manteleille. Sokeri tulee kuitenkin lisätä manteleille, eikä toisinpäin, muuten mantelit eivät pysy irtonaisina.

Maustesokeri

1 dl taloussokeria

1 dl tummaa muscovado-sokeria

½ dl fariinisokeria

2 rkl jauhettua kanelia

½ tl jauhettua neilikkaa

1 tl jauhettua inkivääriä

½ tl jauhettua maustepippuria

Sekoita kaikkia aineet huolellisesti keskenään, pakkaa ilmatiiviiseen pussiin tai rasiaan.

Lämmitetty chili con carne

Kuten kuvasta huomaa, annokset kannattaisi ikuistaa ennemmin vastatehtyinä, kuin mikrotettuina... Mutta jospa toteutamme laskentatoimen perusperiaatetta, sisältö ennen muotoa.

Kävin taas kotopuolessa, jossa ruuanlaitto on nykyisin yhteinen harrastus isäni kanssa. Traditiomme mukaan mietimme puhelimessa jo muutamaa päivää ennen ilmoittamaani saapumista, että mitä laitetaan. Isälle jää näin aikaa tarkistaa, mitä aineita löytyisi jo valmiiksi omista tarpeista (isä on kääntänyt reilun 10 a tonttinsa isolta osalta kasvimaaksi, jonka antimet täyttävät -yhdessä metsistä kerättyjen herkkujen kanssa- pari pakastinta). Tällä kertaa teimme kuitenkin poikkeuksen, ruokaa ei oltu suunniteltu edeltä. Tiluksia mittaillessani huomasin kuitenkin, että isän chilit olivat viimein alkaneet punastella, siitähän se ajatus sitten lähti. Kaupan kautta vähän tykötarpeita ja kattila hellalle. Ruokalajin valinnan jälkeen sattui mieleen, että myös veljeni perheineen lupasi tulla syömään. 1,5 vuotias sukulaisenikin taitaa jo syödä oikeaa ruokaa, mutta ilman vahvoja mausteita. Vaan eipä hätää, otin hänelle pienempään kattilaan hieman kastiketta hautumaan ennen tulisten aineiden lisäämistä.

Chili con Carne

1 kg jauhelihaa (välttämätön ainesosa, muuten nimi olisi Chili sin carne)
muutama sipuli pienittynä
1 tlk tomaattimurskaa
1 tlk chilillä maustettua tomaattimurskaa
1 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 tlk kidneypapuja chilikastikkeessa
chili-valkosipulikastiketta
mustapippuria
murskattuja korianterin siemeniä
ruokosokeria
soijakastiketta

Ruskistetaan jauhelihat ja kuullotetaan sipulit. Lisätään loput aineet ja annetaan hautua. Lisukkeeksi käy esim. tumma riisi - punainen linssi -yhdistelmä ja salaatti.

Donald?

Muutama vuosi sitten ystäväni tarjosi perinteisellä itsenäisyyspäivän vastaanotollamme ankankoipia. Ruoka oli yllättävä. Koivet olivat nimittäin jo valmiiksi kypsennettyjä ja pakattu suureen säilyketölkkiin ankanrasvalla ympäröityinä. Pakkohan niitä oli itsekin ostaa! Säilyketölkkiin pakattuina luonnollisesti säilyvät hyvin, joten purkki on unohtunut kaapin perälle. Nyt en laiskuuttani jaksanut lähteä kauppaan, vaan mylläsin ruokavarastot läpi. Aika mukavan aterian saa aikaiseksi, vaikkei taas mitään ollut erikseen varannut.
Paistoin ankan koivet pannulla vajaa 10 minuuttia molemmilta puolilta. Ystäväni kypsensi ankat uunissa, joka olisikin ollut parempi tapa. Rasvaa irtosi pannulle melko reilulti, joten paistoin siinä samalla porkkanasiivuja. Toiseksi lisukkeeksi valmistui duchesseperunat muusijauheesta. Tuli ihmisravinnoksi kelpaavaa biomassaa, joka ei kuitenkaan ihan toiminut. Kannattaa siis tehdä muusi ihan perunoista, jos niitä vaan on. Luettuna huomaan, että edellisen lauseen informaatioarvo on olematon...

Vielä siitä rasvasta, johon ankankoivet oli säilötty. Hyvää ravintoa, sitähän ei sovi heittää pois! Neljän koiven ympärillä oli litran verran rasvaa, jonka ajattelin pakastaa ja käyttää myöhemmin makkaranvalmistuksessa.

Pizzaa ja suklaafondueta

Pizzoissa nyt ei ollut muuten mitään uutta ja ihmeellistä, mutta löysin hyvän kastikkeen texmex hyllystä. Savuinen ja tulinen chipotle salsa sopii hienosti lihaisiin pizzoihin. Lihan lisäksi päällysteenä sipulia, kananmunia ja kapriksia.

Opiskeluystäväni tarjosi kesällä suklaafondueta jälkkäriksi. Jännä kyllä, miten suklaasta ja hedelmistä saa paljon fiinimmän syötävän, kun hedelmät paloittelee ja suklaan sulattaa. Suklaa voinee olla mitä sorttia vaan, mutta tulin nyt sulattaneeksi tummaa versiota. Oikeastaanhan nyt tuli sitten syötyä superfoodia. Jännä kyllä sekin, miten fonduena suklaata riittää pienempikin määrä makeanhimon tyydyttämiseksi. Vähän tuli sulatettua nyt turhankin suuri määrä.