Lisää inventaarioruokaa

Ruokakaappeja siivotessa löytyi lisää vanhentumisvaarassa olevia aineita. Yleisenä kikkanahan on tehdä jauhelihapihvit lisäämällä jauhelihan joukkoon kermaviiliin sekoitettua sipulikeittojauhetta. Kaapissa sattui kuitenkin olemaan tomaattikeittojauhetta, joten päätin testata, toimisiko sekin. Hyvää tuli, jotenkin muistutti unkarilaista ruokaa. Pihvien lisukkeeksi tein täytettyjä paprikoita. Täytteeseen silppusin paprikaa ja sipulia, lisäksi vielä raejuustoa ja vihreää currytahnaa. Hiukkasen sattui tulemaan taas reilulti täytettä, joten lappasin osan mössöstä leivän päälle ennen uunitusta. Ei kovinkaan nätti annos, mutta ulkonäköään paremman makuinen.

Mainonnan uhri

Televisiossa on pyörinyt mainos, jossa vanhempi mieskokki kehuu maustaneensa pihvit jo ammoisista ajoista öljystä ja lihaliemikuutiosta sekoitetulla tahnalla. Pakkohan sitä oli koittaa ja toimihan tuo. Samalla grillillä paistui näiden lehtipihvien lisäksi myös Mustapekalla täytettyjä herkkusieniä. Taitaa olla melko vähähiilihydraattista, siis selkeästi laihisruokaa...

Brunssi ja hot pot

Loman kunniaksi tuli panostettua aamiaiseenkin tavallista enemmän. Yksi hienoimmista paketointikeksinnöistä on mielestäni vähän vessapaperirullahylsyn näköiseen pahvitötteröön sullottu croisanttitaikina. Hienoa huomata, miten edelleen pienistä asioista voi tulla isompikin ihminen iloiseksi. Yksi näistä on kierittää sarvipaketti auki, kun taikina alkaa tursuta päästyään vapauteen. Koska pidän voisarvia ylellisyyshyödykkeenä, täytyy niiden täytekin olla arvolleen sopiva. Niinpä täytteenä on kuttu-cheddaria, jota pidän parhaimpana kotimaisena juustona. Samalla uunituksella testasin myös kananmunanpaistoa leivän päälle muotissa. Toimi jotenkin, mutta tuskin tulee päätymän bravuurikseni.

Illemmalla Aasian matkoja muistellessa tehtiin hot pottia. Itämaisen ruuan kaupasta löytyi valmis maustekastike, johon lisättiin vain vesi ja saatu liemi pantiin fonduepataan porisemaan. Liemessä kypsyi ruokailun aikana naudan sisäpaistia suikaleina, katkarapuja, kiinankaalta, paprikaa, tuoreita herkkusieniä, kananmunia ja nuudeleita. Mielestäni yksi hienoimmista illanistujaisruuista. Nopea valmistella ja ruokailijatkin pääsevät mukaan laittoon. Lisäksi jutustelu onnistuu hienosti askartelun lomassa. Eikä siinä vielä kaikki, ruoka on myös terveellistä ja kevyttä!

Kaljap***ekana

Kaupasta sattui löytymään kokonaisia pakastebroilereita hyvinkin huokealla, joten mieleen tuli koittaa savustimen grillausominaisuuksia. Vinkki mehevään broileriin löytyi muutama vuosi sitten. Otetaan oluttölkki, leikataan sen kansi pois purkinavaajalla ja istutetaan sulatettu broileri tölkin päälle. Olutta höyrystyy näin broilerin sisään, jolloin mehukkuus on taattu. Tipu on tosin hyvä maustaa ennen tuolitusta. Saatiin Ameriikantuliaisena marinadia, joka ruiskutetaan lihan sisään mukana tulleella injektioruiskun tapaisella välineellä. Hienosti toimi pikamarinadi, mausteet lihaan ja liha grilliin!

Broilerin lisukkeeksi grillattiin vielä mausteperunoita, maissia ja makkaraa. Tuoretuotteena oman maan parsasalaattia, joka muistuttaa läheisesti roimaine-salaattia, joten sopii hienosti tarjottavaksi caesar-kastikkeen ja parmesaanin kanssa.

Toisenlaiset uudet perunat

Uusista perunoista tulee hyviä myös gillissä. Voideltuun folioon raakoja perunoita kokonaisina tai pilkottuina, perään maustetta ja hiillokselle kypsymään. Uteliaisuuttani testailin erilaisten pilkkomistyylien ja maustekastikkeiden soveltuvuutta. Kokonaisten perunoiden mausteena portugalilaista valkosipulimausteista chilikastiketta, perunaveneiden pinnassa Sauhu-nimistä savuchilikastiketta ja perunapalojen joukossa vihreää currytahnaa. Maullisesti currytahna oli minulle mieluisin, vaikka perunat olivatkin osin kypsyneet vähän liikaakin, mustahan on kypsän merkki. Samaan tapaan foliokääreessä valmistui myös kokonaisena paahdettu valkosipuli. Samoilla hiilillä paistui luonnollisesti myös lisukemakkara tälle peruna-aterialle.

Inventaarioruokaa

Ruokakaappien inventaariotyhjennys jatkuu! Säilykekaapista löytyi pari purkkia vanhentuḿisvaarassa olevia tonnikaloja, ja pakastimessa oli useampi paketti mereneläviä. Pikaisen googlailun jälkeen muokkasin omiin ruoka-ainevarantoihin sopivan version tästä reseptistä.

Tonnikala-äyriäisvuoka

500 g kuivaa pastaa

300 g pakastettuja vihreitä papuja
1 prk oliiveja
1 prk kapriksia
2 prk tonnikalaa

2 pkt äyriäissekoitusta

kastike:

4 rkl öljyä
2 sipulia pilkottuna
4 valkosipulin kynttä hienonnettuna

raastettu limen kuori
4 rkl vehnäjauhoja
½ l kalalientä

4 dl kermaa
½ dl sitruunamehua

mustapippuria ja suolaa

200 g juustoraastetta

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan, mutta hieman lyhyemmän aikaa. Valmista kastike. Kuullota sipulit öljyssä. Lisää limen kuori ja vehnäjauhot. Lisää kalaliemi hiljalleen ja hyvin sekoittaen. Anna poreilla hetki, kunnes kastike saostuu. Lisää kerma ja anna kiehahtaa. Lisää vielä sitruunamehu ja anna taas kiehua. Mausta.

Lado keitetty, valutettu pasta ja muut täytteet suureen uunivuokaan ja sekoita hyvin. Kaada kastike päälle ja ripottele juustoraastetta pinnalle. Gratinoi 200 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia.

Jääkaapin puolelta löytyi puolestaan purkillinen suklaa-chilikastiketta, jota lisäsin muffininien täytteeksi. Muuten ohje on hyvinkin sama, kuin usein ennenkin, mutta jätin paloitellun suklaan pois, sen sijaan muffinitaikinan välissä on lusikallinen suklaa-chilikastiketta. Aika vekkuleita tuli.

Kesäkurpitsaveneet

Sain isältä edellisellä vierailullani mukaan kesäkurpitsoja, joista tein täytettyjä uunissa paistettuja veneitä. Kesäkurpitsan sisustan kovertamiseen on muuten oiva apuväline, pallorauta. Pitäisi kuulua jokaisen itseään kunnioittavan kotikokin välineistöön. Itse olen moisen lähtenyt oikein tarkoituksella ostamaan opiskeluaikaisten itsenäisyyspäiväjuhlien valmistelua varten. Muistelisin saaneeni hankinnasta hiukan ihmetystä osakseni. Koverretut kesäkurpitsanpuolikkaat voi täyttää miltei millä vaan. Nyt pienin täytteeseen koverretun vihanneslihan (voikohan tuota hedelmälihan termiä soveltaa näin?), sipulin, halloumi-juustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja, mausteeksi lisäksi pippuria ja basilikaa. 

Koska kerrankin isältä saadut kesäkurpitsat olivat kohtuullisen kokoisia, eikä lähitaisteluaseen luokkaa, kuten normaalisti, sisuskin oli vielä syömäkelpoista ja niinpä täytettä jäi melkoisesti yli. Vaan eipä hätää, ladoin samalle pellille muutaman kaurareissarin, päälle vähän oliiviöljyä, jonka päälle täytettä. Täytteen päälle näihin ja veneisiin vielä juustoraastetta ja uuniin 175 asteeseen, kunnes vaikuttavat kypsiltä. Tein veneitä reilusti, että riittäisi syötäväksi myöhemminkin, vaan ei riittänyt. Tuli liian hyvää.

Iltapalaa

Ruokakomeron inventaario toimi taas inspiraationa iltapalalle. Käytettävissä olevalla säilytystilalla kun tuntuu olevan sellainen yleispätevä ominaisuus, ettei sitä ole koskaan riittävästi. Ruokakaappeihin on ahdettuna tavaraa jo kolmeen kerrokseen hyllyä kohden, joten ajoittainen inventaario tuo usein mukanaan iloisia jälleennäkemisiä ja yllätyksiä. Nyt sattui löytymään purkillinen etanoita. Etanat eivät pelkiltään maistu juuri miltään, vaan juttuna on hyvä kuorrutus. Jääkaapin puolelta sattui löytymään paketti vuohenjuustoa, oli siis pakko koittaa, josko tässä kahden hyvän yhdistelmä tuottaisi entistä paremman lopputuloksen, ja tuottihan se. (Isälläni näin ei kuulemma käynyt nuoruudessaan, jolloin mielestään kaksi maailman parasta elintarviketta oli uutuutena Suomeen tullut mansikkajogurtti ja vaalea Bacardi.)  Hiukkasen hain vinkkiä netistä, ja lopullinen kokeilu on käsillä olevien aineiden mukainen muunnelma tästä reseptistä. Etanapannujen lisäksi tarjoiluastioina pieniä IKEAn teräskippoja, jotka onneksi taitavat olla uunin kestäviä. Tai en ainakaan huomannut näössä, hajussa tai maussa mitään erikoista.

Vuohenjuustoetanat

säilyketölkillinen etanoita huuhdeltuina
100g voita
3-4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
reilulti tuoretta rakuunaa hienonnettuna

kuivattua persiljaa
pötköllinen pehmeää vuohenjuustoa

Tarjoiluun imukykyistä leipää.

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Valmista valkosipulivoi sekoittamalla pehmeään voihin hienonnetut valkosipulinkynnet ja raakuuna sekä persilja.

Huuhtele etanat kylmällä vedellä ja kuivaa ne. Jaa ne etanapannun koloihin. Jaa valkosipulivoi tasan koloihin. Lado vuohenjuustopalat päälle.

Paista uunissa 10 minuuttia ja tarjoile heti leivän kanssa.

Toisena iltapalana vietnamilaishenkiset kevätkääryleet, kun riisipaperia löytyi kaapin kätköistä reilulti. Näiden kanssa meni toteutus astetta haastavammaksi. Halusin sekoittaa täytteeseen sweet chili saucea, mutta koska sitä ei löytynytkään jääkaapista eineksenä, päädyin keittelemään soosin itse. Toisaalta hyvä, että näin kävi, teen kastiketta kyllä jatkossakin itse, oli sen verran hyvää! Liotettujen riisipapereiden täytteenä siis mössöä, jossa ohueksi suikaloitua kaalia, porkkanaa ja herkkusieniä, sekä omatekoista chilikastiketta. Yleensä vietnamilaiset kääryleet syödään kypsentämättöminä, mutta tällä kertaa päätin paistaa parin pellillisen koe-erän paremman säilyvyyden vuoksi. Ennen paistoa sipaisin kääryleiden pintaan hiukan maapähkinäöljyä.

Sweet Chili Sauce

1,2 dl riisietikkaa

1,5 dl sokeria

0,6 dl vettä

3 rkl kalakastiketta

2 rkl sherryä

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

½ - 1 rkl kuivattua murskattua chiliä

1½ rkl maissisuurustetta sekotettuna 3-4 rkl kylmää vettä

Sekoita aineet maissisuurustetta lukuun ottamatta kattilassa ja kiehauta. Vähennä lämpö puolelle teholle ja anna kiehua 10 min tai kunnes seoksesta on haihtunut puolet. Käännä miedolle lämmölle ja sekoita maissisuurus joukkoon. Sekoittele toisinaan, jahka soosi on suurustunut (menee pari minuuttia). Maista, ja lisää sokeria ja chiliä, mikäli tarvis.

Tuliaisia kauaksi pohjoiseen

Lapsena vietin usein osan kesälomaa mummolassa, toisinaan kolmistaan mummon ja vaarin kanssa. Tultuani sitten kesätyöikään ja muutettuani opiskelemaan etelämmäksi kesäiset sukuloinnit jäivät harmittavan harvoiksi. Toissa kesänä lähdimme kuitenkin taas isäni kanssa ajamaan koti pohjoista, ja nyt uusimme reissun. Jo lapsuuden ajomatkoilla mummolaan oli matkakarkkeina pussi Panttereita, niin silloin ja nytkin. Lapsena matkakarkit olivat isän ovela keksintö hämätä minut kyselemästä "joko ollaan perillä". Sain silloin erikoistehtävän annostella yhden pantterin aina tietyn kilometrimäärän (olisiko ollut 15 tai 20 km) välein. Tälle matkalle olin tosin varannut muutakin ajanvietettä, neuloin vielä muutaman tuliaisrätin lisää. 

Innostuin alkukesästä kokeilemaan saippuanvalamista, kun löysin sopivan helpon ohjeenkin. Nuo punaiset saippuat ovat ensimmäisestä erästä, niissä on mukana rosmariiniuutetta ja saippuaväriä. Muotteina käytin kelmutettuja muffinivuokia. Koska kelmutus oli hiukan hankalaa, ostin seuraavaa erää varten silikonisia muffinivuokia, jotka toimivatkin tähän käyttöön oikein mainiosti. Kelttikuvioidut saippuat valoin varta vasten saippuantekoon valmistettuun muottiin.

Tässä vielä ohje kopiona siltä varalta, että linkki ei joskus toimisikaan:

Oliiviöljysaippua

500g huoneenlämpöistä oliiviöljyä
125g vettä
64g lipeää (NaOH, natriumhydroksidi)

Ole varovainen lipeän kanssa! Lipeäliuos on erittäin syövyttävää, käytä aina suojakäsineitä ja -laseja ja muista kunnollinen ilmanvaihto. Älä päästä lemmikkejä tai lapsia valmistustilaan.

Sekoita lipeä kylmään veteen, liuos kuumenee voimakkaasti. Sekoita kuuma lipeäliuos oliiviöljyyn. Sekoita sauvasekoittimella, kunnes seos paksuuntuu ja vaalenee. Kaada saippuamassa muottiin tai muotteihin (ei alumiiniseen, sillä se syöpyy emäksisestä lipeästä). Kääri muotti pyyhkeeseen. Poista saippua muotista 12 - 24 tunnin kuluttua ja leikkaa paloiksi, jos tarvis. Laita palat kuivumaan ilmavaan paikkaan noin kuukaudeksi.

Kypsymisen aikana saippuan emäksisyys vähenee. Kuukauden kypsyttyään saippua on valmista ja turvallista käytettäväksi. Oliiviöljysaippua on parhaimmillaan ½-1 vuoden kuluttua valmistamisesta. Säilytä käytössä olevaa saippuaa ritilällä ja anna sen kuivahtaa käyttöjen välillä.

Saippuoiden lisäksi tuliaispusseissa oli myös omatekoiset tiskirätit, muutama rätti valmistui vielä matkallakin. Siltä varalta, että sattuisi tulemaan liian priimaa jälkeä varsinaisiin tuliaisiin, etikettiin lipsahti pieni kirjoitusvirhe. Pitäähän sen käsityöläisyyden jossain näkyä...

La-la-la-la-lasagne

Olen jo aikaisemminkin paljastanut kaamean seikan lapsuudestani, olin pienenä kasvissyöjä. Toisaalta tuosta synkästä ajanjaksosta on poikinut jotain hyvääkin. En ihan tarkkaan muista, miten sopimus meni äidin kanssa, mutta tein kuitenkin usein itse omat ruokani, liekö tästä syttynyt innostus ruuanlaittoon ja kokeilevaan keittiöön. Lasagnen sovelsin lihattomaan ruokavaliooni sopivaksi lasagnelevypaketin kyljen ohjeesta. Nykyisin ohje, jota sovellan on kouluaikoja helpompi, toisaalta sovellukset eivät enää koske lihaa, vaan kaikkea muuta tilhööperiä. Nyt sekaan upposi herkkusieniä ja tummempia papuja, raejuustoakin sattui mukaan ohjetta enemmän. Hyvää on kuitenkin tullut poikkeuksetta, tällä kertaa vielä lisukesalaatinkin osalta.

Tuliaisrättejä

Mopoilu on mukavaa, mutten silti osaa oikein lähteä ihan vaan huviajelulle itsekseni. Onneksi nykyään alkaa olla ystäviä ja sukulaisia ympäri maata, joten maisemareittejä pääsee ajamaan myös päämääräisesti. Toisaalta hyvä sikälikin, että on levähdys ja yöpymispaikkoja, sillä customilla pitkän matkan ajaminen käy käsi- ja istumalihasten päälle. Kohteliaana tyttönä tykkään viedä jotain pientä tuliaista, etenkin näin mopoillessa tuliaisen on hyvä olla pientä... Nyt siis äitikin sai viimein omat bamburätit (nuo vihreät, joihin inspiraatio täältä), opiskeluystävälle puolestaan toinen beige. Heillä on pieni Helmi-tyttö, joten tein rätin tietysti helmineuleesta.