Borssin kaltainen keitto

Isä toi tuomisina pari muovikassillista juureksia. Jotteivat vaan jää käyttämättä, käytin ensimmäisen erän jo näin välipäivinä. Pilkoin punajuuria, porkkanoita, kyssäkaaleja, lanttuja sekä purjoa, keitin ne lihaliemikuutioilla terästetyssä vedessä kypsiksi yhdessä suolalihan kanssa ja lisäsin lautaselle vielä nokareen smetanaa.

Jouluaatto keskiaikaisittain

Tänä vuonna kutsuimme isät syömään jouluruokaa keskikaisittain. Koitin jälleen muutamaa uutta reseptiä kirjasta Keskiajan keittiön salaisuudet vanhojen tuttujen lisäksi. Oikeastaan onnistunein ruoka oli kuitenkin lammasmakkara, jota teimme veljeltä ja vaimoltaan viime vuonna saadun joulukortin ohjetta mukaellen.

Pöydästä löytyi keskiaikaista marjahilloketta, fasaanihyytelöä, uunissa haudutettuja juureksia, graavattua lohta, herkkukurkkuja, saksalaista ilmakuivattua kinkkua ja rieslingsinappia (molemmat joulutorilta), mustapippurissa pyöritettyä salamia, lammasmakkaraa, oluella maustettua kotijuustoa, juuri savustimesta nostettua lämminsavukuhaa ja -lohta, valkoviinissä kauhutettuja papuja, neljän lihan pataa ja mallasleipäsiä (resepti Laihian maltaan sivuilta), jotka littanana myös lautasina (ja toimivat muuten parhaiten tähänastisista, vielä jos leivän olisi halkaissut, olisi imenyt maut vieläkin paremmin). Jälkiruokana vielä maailmanäären piirakka, joka on mausteinen viikuna-rusinapiiras ja isän tekemiä omenalastuja.

Juomina vettä, Hypocratia, kotikaljaa heraa ja oluita. Vielä erityismaininnat rekvisiitasta. Saimme äidiltäni viikinkiveneen mallinen kynttilänjalka, joka kruunasi pöydän! Toisaalta oluet pysyivät kylminä paremmin ajan hengen mukaan jäillä täytetyssä löylykiulussa.

Lammasmakkara

1 kg lampaan paistia jauhettuna
200 g keitettyä ja jäähtyneenä jauhettua perunaa
2-3 dl vettä
vajaa rkl suolaa
teilu tl sokeria
½ tl jauhettua valkopippuria
½ tl jauhettua maustepippuria
maustemitallinen jauhettua neilikkaa
maustemitallinen jauhettua inkivääriä
2 m suolta (esim. kahden siskonmakkarapaketillisen suolet pestyinä)

Suolta lukuunottamatta kaikki aineet sekoitetaan löysähköksi taikinaksi. Pursotetaan taikina suoleen, ei liian täyteen, ettei makkara halkea. Solmitaan molemmat päät ja huuhdellaan päältä. Makkarat voi joko pakastaa tuoreena, paistaa tai keittää. Itse paistoin uunissa uunivuoassa 200 asteisessa uunissa tunnin verran niin, että makkaraan oli pistelty reikiä halkeamisen ehkäisemiseksi ja vuokaan kaadettu sentin verran vettä, jotten makkara kuivu.

Kotikalja

5 l vettä
3 dl kaljamaltaita
2 dl sokeria
½-1 tl hiivaa tai ¼tl kuivahiivaa
(kourallinen kuivattua humalaa harsoon pakattuna)

Kiehauta vesi ja kaada se maltaiden, humalan ja sokerin päälle. Anna maustua ja jäähtyä haaleaksi. Murenna hiiva ja lisää se haaleaan (37 asteiseen) nesteeseen. Anna kaljan käydä lämpimässä, vedottomassa paikassa 12-24 tuntia. Siivilöi kalja, pullota ja vie viileään. Kalja on valmista nautittavaksi pullotusta seuraavana päivänä.

Mallasleipäset

2½-3 dl keihuvaa vettä
2 dl kaljamaltaita
3 dl piimää
30 g hiivaa
1 rkl suolaa
1 dl siirappia
½ dl rypsiöljyä
4 dl ruisjauhoja
4-5 dl vehnäjauhoja

Kaada kiehuva vesi kaljamaltaiden päälle ja anna seistä astiassa noin puoli tuntia. Jos olet tehnyt kotikaljaa, voit korvata tämän vaiheen lisämäällä taikinaan 4 dl mallasmäskiä (koko määrä 5 l kotikaljasta).

Lämmitä piimä haaleaksi ja murenna hiiva siihen. Sekoita joukkoon valutettu mallasmäski (kotikaljasta) TAI liotetut kaljamaltaat, suola, siirappi, öljy ja ruisjauhot. Lisää vehnäjauhoja niin paljon, että saat mukavan notkean taikinan. Alusta taikina tasaiseksi. Jauhojen määrään vaikuttaa mäskin kosteus. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa.

Nosta kohonneesta taikinasta nokareita pellille, leivinpaperin päälle. Taputtele palat jauhotetuin käsin ohuiksi, pyöreiksi leipäsiksi. Anna leipien kohota ja paista niitä 225 asteen lämmössä noin 15 minuuttia.

Jo tylsä malli, mutta tein taas rätin, nyt isän lahjan osaksi. Joitain herkkuja oli mukana kanssa.

Joululahjoja veljentytölle

Tein viime vuonna veljelle ja kälylle huopatossut joululahjaksi. Jotta voisi olla koko perheen yhteinen juttu, tein nyt minitossut myös uusimmalle jäsenelle. Pienelle voi olla vaikea saada tossuja jalkaan, joten tein hiukan avoimemman mallin. Jotta tossut eivät kuitenkaan tippuisi tassuista, virkkasin niihin nauhat. Vanhempiensa tossuissa oli nahkaiset paikat pohjissa, mutta koska tyttö ei vielä kävele, eikä näin tarvitse kulutus- ja liukuestettä, menin nyt hiukan helpomman kautta ja neulahuovutin kuvion pohjaan.

Neuloin vielä lapaset settiin mukaan joutessani. Joustinneuleisen varren jälkeen loppu helmineuleena. En ole ihan varma, ärsyttääkö röpelöinen sisäpinta pientä, vai onko se hauska.

Unisukat

Lähetin äidille joululahjan postissa. Oli ryökäle avannut paketin jo ennen joulua, vaikken toki tästä yhtään yllättynyt olekaan. Lahjana oli äidin lempparivärisestä Nalle aloeverasta neulotut unisukat. Malli on suoraan Novitan Sukkalehdestä. Nämäkin sukat aloitettiin kärjestä, mutta pääsin koittamaan uudenlaista pitsineulosta ja tiimalasikantapäätä. Toivottavasti tulevat käyttöön.

Suklaayllätykset

Oli töissä kahvitauolla puhetta itsemaustetusta suklaasta. Tästä innostuneena hain kaupasta kuviollisia jääpalamuotteja, ja ryhdyin suklaatehtailijaksi kuin Willy Wonka konsanaan. Sulatin vesihauteessa tummaa suklaata, maun pyöristämiseksi sekaan hiukan valkosuklaata ja jujuksi vielä kuivalla pannulla paahdettua rouhittua cashew-pähkinää gourmetsuolalla terästettynä. Sitten lusikoin seoksen maapähkinäöljyllä sipaistuihin jääpalamuotteihin ja annoin jähmettyä. Lahjapakkaukset ovat rutistettua leivinpaperia, tytöille punaisella ja pojille sinisellä paperinarulla.

Tunnelmallista joulua

Viime vuoden turhan työläästä joulukorttiurakoinnista viisastuneena kehittelin tälle joululle hieman yksinkertaisemman mallin. Lankalaatikosta löytyi vihreää samettilankaa (siis semmoista pörröistä), jota virkkasin riviksi ruskealla villalangalla. Sitten saksiminen kuusen malliseksi, spraylakkaa tukevoittamiseksi ja korttiin kiinni. Alkuperäinen idea oli, että näistäkin olisi saanut hauskoja kuusenkoristeita, mutta olivat sen verran lötköjä, että luovuin ajatuksesta. Hyvin ehtivät postiin, eilen urakoin.

Tuliaisrätti

Oleme opiskeluystävieni kanssa kerääntyneet juhlimaan itsenäisyyttä muutamaa välivuotta lukuunottamatta miltei opiskelujen alusta saakka. Yleensä juhlinta on ajoitettu niin, että linnanjuhlia voi seurata joko ruokailun lomassa tai sitten seuraavana päivänä porukalla pyjamissa. Neljän naisen poppoomme levittäydyttyä hieman ympäri Suomea, joten virallisen juhlapäivän osuessa viikolle teimme tänä vuonna poikkeuksen ja juhlimme itse vasta itsenäisyyspäivää seuraavana viikonloppuna. Kiertävä emännöintivastuu ei osunut kohdalleni, joten tein vain tuliaisen. Hamstraamaani bambulankaa löytyy vielä, joten virkkasin siitä tummansinisen rätin. Kaverina rätillä valkoisessa neopreenipaidassa (tai joku sen tyyppinen aine) oleva kuohuviini, josta tosin en muistanut kuvaa ottaa.

Sinivalkoinen päivällinen

Vaikkei itsenäisyyspäivää muuten sen kummemmin juhlittukaan, päätin kuitenkin tehdä hiukan parempaa ruokaa jääkaappiin unohtuneista aineksista. Alkupalaksi laitoin maa-artisokkakeittoa, jota olen muistaakseni tehnyt viimeksi peruskoulussa. Pitkää väliä en tosin voi selittää muulla, kuin raaka-aineen unohtamisella, kuitenkin yksi parhaan makuisista sosekeitoista. Reseptin löysin Hesarin verkkosivuilta, ja se menee näin:

Maa-artisokkakeitto

600 g maa-artisokkia (noin 10 kpl)
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
300 g jauhoista perunaa (puikula, rosamunda)
1–2 rkl rypsiöljyä tai voita
7 dl kana- tai kasvislientä
2 dl kuohu- tai ruokakermaa
suolaa ja valkopippuria
ripaus muskottipähkinää

Kuori maa-artisokat ja perunat, pilko niitä vähän pienemmiksi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli.

Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli. Lisää maa-artisokat ja pyörittele hetki. Lisää liemi, perunat ja mausteet. Kypsennä, kunnes vihannekset ovat pehmenneet, eli noin 15 minuuttia.

Lisää vielä kerma ja kiehauta. Soseuta keitto ja tarkista maku. Koristele yrteillä, krutongeilla tai siemenillä.

Pääruuaksi löytyi pakastettua vasikanmaksaa, jonka annoin ensin sulaa yön yli jääkaapissa. Ennen paistamista annetaan vielä lämmetä tunteroinen huoneenlämmössä. Maksan lämmetessä kannattaa tehdä lisuke. Kuoritaan perunoita, porkkanoita, lanttua ja kyssäkaalta ja paloitellaan pienemmäksi. Keitetään, kunnes ovat kypsyneet kunnolla pehmeiksi. Juuresten keittyessä ruskistetaan maksaviipaleet paistinpannulla voissa ja lisätään perään kanttarelli- ja sipulisilppu. Paistetaan kolmikkoa vielä hetki, sitten kermaa, suolaa ja pippuria perään ja annetaan koko komeuden hautua miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes maksa on hautunut kypsäksi ja mureaksi. Hautumisen aikana juurekset ovat toivottavasti kypsyneet, joten ne voi veivata sosemyllyllä muusiksi. Muusiin kermaa ja yrttisuolaa mauksi, sitten annokset lautaselle ja Marskin ryyppy kyytipojaksi. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Winter is coming

Sain jo viime talvena ahaa-elämyksen, että lapsuuden kodissa saattaisi olla vielä jemmassa vanha metsurihenkinen säkkimallinen villakangastakki. Muistelin kankaan olevan hyväkuntoinen ja kuosinen, joten kävin löytöretkeilemässä lapsuudenkodin kömmänässä (siis se lämmittämätön säilytystila 1 ½ kerroksisen talon sivussa, jonka katto on vinossa), ja siellähän se oli. Ajattelin, että pienellä muokkauksella takista saisi taas käyttökelpoisen. No ei saanut, vaati isomman muokkauksen. Purin siis takin paloiksi, ja leikkasin sen Modassa olleiden kaavojen mukaan. Hiukan joutui käyttämään ostokangastakin sivuihin, onneksi löytyi sopivan värinen kangas, vaikkei ollut mallitilkkuakaan mukana. Alkuperäinen ideani oli käyttää vuorikankaana metsuritakin tikkikankaista vuorta. Ensin käytinkin, mutta takista tuli tönkkö ja epämukava. Niinpä kävin hakemassa kangaskaupasta hiukan joustavaa vuorisilkkiä, ja hautasin projeksin motivaation puutteessa. Yksi takin purkaminen vuotta kohti on varsin riittävä urakka. Nyt kelien kylmentyessä kaivoin projektin taas esiin ja purin vanhan vuoren, leikkasin uudet vuorikappaleet ja surautin takin kasaan. Nyt tuli hyvä takki ja mieli, kun sai hyötykäytettyä vanhaa, vaikka mukana vähän uuttakin.

Toisena vanhan muokkaamisena purin ja neuloin uudelleen pipon. Ostin langat joskus opiskeluaikoina joulun alla, että on kotopuolessa lomaillessa tekemistä. Neuloin niistä kaulahuivin ja pipon. Piposta vain tuli sen verran suuri, että valui silmille, kutistamisyrityksistä huolimatta. Onneksi on paksua lankaa, joten valmistui uusinta kapeampana leffankatsomisen lomassa.

GT ja pizzaa

Kävimme viime viikonloppuna laivalla ystäväpariskunnan kanssa. Toki Tax Freessäkin piti käydä pyörähtämässä. Gorillahuulirasvan (ei tiettävästi ole kuitenkaan tehty gorillanrasvasta, purkin kyljessä väitettiin, että päinvastoin pelastin gorillan) ja uudelle vuodelle varatun shamppanjan lisäksi hauska löytö oli Hendrick's Gin, jonka mukana sai teekupin.

Vaikka mieltymys gin and toniciin kulkeekin suvussa (liekö kuningatas Elisabethkin jotain sukua mutkan kautta, hän nimittäin kertoo tämän jalon juoman olevan pitkän ikänsä salaisuus), en ole törmännyt tähän brändiin aikaisemmin. Toisaalta, vaikka merkki onkin vanha, on nykyinen resepti, imago ja kulttimainekin varsin tuore. Juomassa on lisätty 11 aromaattista ainesosaa mm. kurkkua ja ruusun terälehtiä. Hieman Monty Pythonin grafiikkaa muistuttavassa pakkauksessa kehotetaankin nauttimaan elämästä myös kokeilemalla jotain aivan muuta, vaikkapa GT:tä teeaikaan kurkulla koristeltuna.

Huikopalaksi illemmalla teimme vielä pizzaa. Pohjana normaalimpi pizzapohja, jonka päällä pakastettu omatekoinen pizzasoosi, jonka päällä juustoraaste, jonka päällä suolalihaa, tuoretta paprikaa, tölkkiparsaa ja kapriksia sekä uunituksen jälkeen oreganoa. Pitkästä aikaa tuli taas käytettyä isältä joululahjaksi saatuja vuolukivistä pizzakiveä ja omatekemäänsä pizzalapiota. Pitää muistaa käyttää taas jatkossa ahkerammin, sen verran hyvää tuli.