Sain jo viime talvena ahaa-elämyksen, että lapsuuden kodissa saattaisi olla vielä jemmassa vanha metsurihenkinen säkkimallinen villakangastakki. Muistelin kankaan olevan hyväkuntoinen ja kuosinen, joten kävin löytöretkeilemässä lapsuudenkodin kömmänässä (siis se lämmittämätön säilytystila 1 ½ kerroksisen talon sivussa, jonka katto on vinossa), ja siellähän se oli. Ajattelin, että pienellä muokkauksella takista saisi taas käyttökelpoisen. No ei saanut, vaati isomman muokkauksen. Purin siis takin paloiksi, ja leikkasin sen Modassa olleiden kaavojen mukaan. Hiukan joutui käyttämään ostokangastakin sivuihin, onneksi löytyi sopivan värinen kangas, vaikkei ollut mallitilkkuakaan mukana. Alkuperäinen ideani oli käyttää vuorikankaana metsuritakin tikkikankaista vuorta. Ensin käytinkin, mutta takista tuli tönkkö ja epämukava. Niinpä kävin hakemassa kangaskaupasta hiukan joustavaa vuorisilkkiä, ja hautasin projeksin motivaation puutteessa. Yksi takin purkaminen vuotta kohti on varsin riittävä urakka. Nyt kelien kylmentyessä kaivoin projektin taas esiin ja purin vanhan vuoren, leikkasin uudet vuorikappaleet ja surautin takin kasaan. Nyt tuli hyvä takki ja mieli, kun sai hyötykäytettyä vanhaa, vaikka mukana vähän uuttakin.
Toisena vanhan muokkaamisena purin ja neuloin uudelleen pipon. Ostin langat joskus opiskeluaikoina joulun alla, että on kotopuolessa lomaillessa tekemistä. Neuloin niistä kaulahuivin ja pipon. Piposta vain tuli sen verran suuri, että valui silmille, kutistamisyrityksistä huolimatta. Onneksi on paksua lankaa, joten valmistui uusinta kapeampana leffankatsomisen lomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti