Keväiseltä Skotlanninmatkalta oli vielä jemmassa purkillinen mystistä lihavalmistetta. Googlailun jälkeen kävi ilmi, että nötkötinkaltainen valmiste on tapana syödä leivänpäällisenä. Onneksi tuote vain haisi kylmänä nötkötille, maku oli paljon parempi. Vaelluksilta tuttu retkieväs oli vielä muutaman vuoden takaiseen retkeen asti mielestäni ihan ihmisravinnoksi kelpaavaa. Tuolla reissulla minulla kuitenkin alkoi vaiva, jonka lääkäri diagnosoi myöhemmin hyvälaatuiseksi asentohuimaukseksi. Korvassa sijaitsevaan tasapainoelimeen oli siis tullut sakkaa, joka aiheutti sen, että maailma alkoi kieppua vähänkin päätä liikauttaessa ja olo oli muutenkin kurja. Vähän samanlainen olo siis, kuin opiskeluaikoina pahimmillaan pippaloista kotiuduttua. Onneksi molemmat vaivat kuitenkin menevät itsestään ohi, epäonneksi toipumisaika korvan sakkaantumisesta on huomattavasti opiskeluaikaista itseaiheutettua heikotusta pidempi.
Vaan takaisin skotlantilaiseen herkkuun, joka vain haisi epäilyttävälle. Hajua hälventääkseni viipaloin lihahyytelön ja paistoin viipaleet pannulla. Tämän jälkeen kasasin leivälle majoneesia, oman maan parsasalaattia, A & B -viipaleita ja vielä päälle koristeeksi pippuria ja paahdettua sipulia. Varsin maittavaa oli, ennakkoluulostani huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti