Meillä on isäni ja veljeni kanssa moottoripyörä yhteiskäytössä. Useamastakin syystä en ole tullut ajaneeksi sillä hyvinkin pitkään aikaan, mutta keväällä päätin kysäistä, josko mopo (kaikki alle tuhatkuutioiset kaksipyöräiset ovat kuulemma mopoja...) liikenisi minulle ajoon täksi kesäksi. Pajareissun jälkeen liikeni, joten lähdin kotopuoleen moponhakumatkalle. Samalla reissulla tulin laittaneeksi ruokaa. Isälläni kun on iso keittiö, niin tuppaa ruokaakin tulemaan reilulti. Ensimmäisenä lajina oli lapsuudessani useimmiten valmistamaani ruokaa, pizzaa. Toisessa pizzasoosin (yrttimausteista tomaattimurskaa, chili-valkosipulikastiketta, suolaa, sokeria, oreganoa, worchesterkastiketta sauvasekoitettuna) ja juuston lisäksi täytteenä pepperonimakkaraa, ja toisessa kinkkua ja metsäsieniä. Alla vielä tämänkertaisen pohjan ohje.
Pizzapohja (2 isoa)
5 dl sämpyläjauhoja
2 ½ dl ruisjauhoja
16 g kuivahiivaa
2/3 tl suolaa
3 dl lämmintä vettä
vajaa dl öljyä
Lisukkeena oli salaattia. Kuva lähinnä vinkkinä siitä, että salaattijuustoja saa nykyään monenlaissa marinadeissa. Marinadi käy hyvin salaatinkastikkeeksi, joten rasiallisen voi hyvin kumota salaatin päälle sen kummemmin valuttelematta.
Pizzan jälkeen uuniin pääsi kinkku-ruohosipuli-kanttarellipiirakka. En löytänyt äkkiseltään tavallisen mallista piirakkavuokaa, mutta hyvin onnistui lasagnevuoassakin. Täytettä tuli vaan paksummalti, mutta se ei toki haittaa. Alla siis piirakkapohja, päällä täytteet ja sitomaan tuplaten kermaa, kananmunia ja jauhoja ( 4dl, 4 kpl ja 2 rkl).
Toki makeaakin leipoutui samalla. Raparperipenkki on isäni pihassa vieläkin villiintyneempi, kuin meillä. Koitin hiukan harventaa, vaan eipä muutosta juurikaan erota penkissä. Lautasella eron toki huomaa. Hyvä on resepti, kumma, kun en näy tehneen tätä vielä monestikaan. Päällä muuten vaahdotettua vaniljakastiketta, sopii mainiosti seuraksi.
Pizzan lisäksi kotona tehtiin usein tortilloja, joten löytyi listalta nekin. Lätyistä tuli jostain syystä kovin rapeita. En keksinyt oikein muuta selitystä, kuin että aikaisemmin olen käyttänyt voita ja nyt margariinia. En sorru margariiniin enää. Tortillan väliin (tai oikeastaan sekaan, pirstaloituivat lätyt) oli salaattia, juustoraastetta ja fetajuustoa, avokadolla ja limemehulla maustettua kermaviiliä, fajitas-maustettua broileria, salsaa ja papupataa. Salsan pohjana on valutettu chilimausteinen tomaattimurska, johon lisäsin ainakin murskattuja korianterinsiemeniä, oliiviöljyä, chili-valkosipulikastiketta, ruohosipulia ja sokeria. Haudutettuun papupataan puolestaan päätyi ainakin kidneypapuja chilikastikkeessa, tomaattimurskan liemi, hot & sour kastiketta, sokeria ja suurustetta. Ihan tarkkaan en sineita muista, kun maustoin soosit taas periaatteella "mitä kaapista sattuu löytymään". Jännästi sitä pelisilmä (vai -suu?) on kehittynyt, kun useinmiten osuvat maut kohdilleen. Niin tälläkin kertaa, ainakin minusta.
Ihan pelkästään ajokin hakemiseksi en kuitenkaan kotopuolessa käynyt. Veljentytöllä on synttärit, joten tein ja vein lahjukseksi neuletakin. Kerrankin näytti osuneen oikea koko. Toisaalta, prosentuaalinen kasvu taitaa vuoden jälkeen hidastua melkoisesti, joten arvioinnin pitäisi olla kaiketi helpompaa jatkossa. Yksivuotiaille tyypillisesti hienointa lahjassa oli käärepaperi, vaikka saattaisi se myöhemminkin olla paperinen lahja pehmeää pakettia mieluisampi.
Kaikenlaista on tyttö vuodessa oppinut. Kävely sujuu jo hienosti tuen kanssa, portaiden kiipeäminen luonnistuu molempiin suuntiin ja on oppinut örisemäänkin vaarinsa tavoin. Eniten kuitenkin hämmästyttää, miten voi olla lapsi niin hyväntuulinen, ja miten hyvä mieli tarttuu pienestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti