Välimaankisat

Pyydettiin muutama kaveri juhannukseksi pelaamaan ja grillaamaan. Muutoin pelaaminen oli varsin letkeää, mutta täysin totisena rupeamana oli välimaankisat. Keksin aatonaattona, että täytyyhän sitä järjestävällä seuralla olla virallinen kisa-asu, joten modasin polttareissani olleesta vekkihameesta kiltin ja olkavaatteen miehelle. Taas tuli todistettua, ettei mitään kannata heittää pois, tarvitsee kumminkin vielä joskus.

Kisoissa lajien suoritusjärjestys määräytyi edellisessä lajissa pärjäämisen mukaan, parhaiten suoriutunut sai vähiten pisteitä ja avasi seuraavan lajin. Kisojen ensimmäisenä lajina oli Tucinheitto, eli suolakeksiä viskottiin mahdollisimman pitkälle. Toisena lajina kolopallo, jossa skottihenkisesti putattiin noin kymmenen jaardin etäisyydeltä. Kolmantena lajina oli tikan huonousheitto, tikkataulun ulkopuolelle lentäneestä tikasta sai 10 pistettä ja muuten taulun osoittaman arvon mukaan, tässäkin lajissa oli tarkoitus kerätä mahdollisimman vähän pisteitä. Kisojen neljäs ja keskimmäinen laji oli veivinheitto (nk. välikuolema), jossa sanomalehdellä ja roudarinteipillä päällystettyä raastimen veiviä heitettiin taaksepäin jalkojen välistä mahdollisimman pitkälle. Viidentenä lajina oli Karhunkaato, jossa tölkillinen taskulämintä Karhua kaadettiin suuhun mahdollisimman nopeasti. Seuraavassa lajissa (Karhunkaato II) tyhjennettyjä Karhutölkkejä kaadettiin pölkyn päältä imukuppijalkajousella. Kisojen viimeisenä lajina oli vielä syrjähyppy, jossa loikattiin sivuttain tasajalkaa mahdollisimman pitkälle. Tulokset julistettiin juhlallisesti kuohujuoman kera. Juoma piti sisällään 3 cl miehen tekemää raparperimehua, 2 cl vodkaa, 1 cl Gallianoa ja kuohuviinilasin täydennykseksi kivennäisvettä.

Urheillessa tulee nälkä, joten välipalana oli perinteistä juhannusruokaa. Myöhemmin oli tarjolla vielä kisaillallinen, joka tosin jäi kuvaamatta. Tarjolla oli kuitenkin lohta omasta savustimesta, uusia perunoita, silliä ja salaattia.