sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Donald?

Muutama vuosi sitten ystäväni tarjosi perinteisellä itsenäisyyspäivän vastaanotollamme ankankoipia. Ruoka oli yllättävä. Koivet olivat nimittäin jo valmiiksi kypsennettyjä ja pakattu suureen säilyketölkkiin ankanrasvalla ympäröityinä. Pakkohan niitä oli itsekin ostaa! Säilyketölkkiin pakattuina luonnollisesti säilyvät hyvin, joten purkki on unohtunut kaapin perälle. Nyt en laiskuuttani jaksanut lähteä kauppaan, vaan mylläsin ruokavarastot läpi. Aika mukavan aterian saa aikaiseksi, vaikkei taas mitään ollut erikseen varannut.
Paistoin ankan koivet pannulla vajaa 10 minuuttia molemmilta puolilta. Ystäväni kypsensi ankat uunissa, joka olisikin ollut parempi tapa. Rasvaa irtosi pannulle melko reilulti, joten paistoin siinä samalla porkkanasiivuja. Toiseksi lisukkeeksi valmistui duchesseperunat muusijauheesta. Tuli ihmisravinnoksi kelpaavaa biomassaa, joka ei kuitenkaan ihan toiminut. Kannattaa siis tehdä muusi ihan perunoista, jos niitä vaan on. Luettuna huomaan, että edellisen lauseen informaatioarvo on olematon...

Vielä siitä rasvasta, johon ankankoivet oli säilötty. Hyvää ravintoa, sitähän ei sovi heittää pois! Neljän koiven ympärillä oli litran verran rasvaa, jonka ajattelin pakastaa ja käyttää myöhemmin makkaranvalmistuksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti