Kälyni oli tutkinut Ikean valikoimaa, ja tietäen, että olin menossa sinne pyhiinvaellusretkelle, tilasi kauttani essun tyttärelleen. Essut vaan olivat loppu. Pitäähän tytön nyt essu saada, joten kysyin, kelpaisiko omatekoinen ja saisiko olla vähän jotain twistiä. Kuulemma kelpaa ja saa.
Vähän nostalgiakin nosti päätään, sillä ensimmäinen koneompelukseni oli myös punavalkoinen essu. Olin lapsena usein kesätyttönä mummolassa, ja olisinkohan ollut vielä kouluikäinenkään, kun mummo keksi viihdykkeeksi ompelemisen. Polku-Singerillä. Hiukan harmittaa, kun en enää tiedä, missä essu on nykyisin.
Mutta takaisin tähän päivään. Olen vähän huono mitoittamaan vaatteita, joten etsin suuntaa-antavan kaavan lehdestä. Toki muutoksiakin tuli. Ikean essusta sain idean, että kiinnitykset kannattaa toteuttaa tarranauhalla. On näin turvallisempi. Takaosan rusettia muistuttava yksityiskohta tuli puolestaan vahingossa. Joku pieni laskuvirhe ympärysmittaa laskiessa, joten nauhojen lyhennykseen piti keksiä mahdollisimman helppo tapa. Taas huomattiin, että virheet voivat olla myös hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti