Unisukat

Lähetin äidille joululahjan postissa. Oli ryökäle avannut paketin jo ennen joulua, vaikken toki tästä yhtään yllättynyt olekaan. Lahjana oli äidin lempparivärisestä Nalle aloeverasta neulotut unisukat. Malli on suoraan Novitan Sukkalehdestä. Nämäkin sukat aloitettiin kärjestä, mutta pääsin koittamaan uudenlaista pitsineulosta ja tiimalasikantapäätä. Toivottavasti tulevat käyttöön.

Suklaayllätykset

Oli töissä kahvitauolla puhetta itsemaustetusta suklaasta. Tästä innostuneena hain kaupasta kuviollisia jääpalamuotteja, ja ryhdyin suklaatehtailijaksi kuin Willy Wonka konsanaan. Sulatin vesihauteessa tummaa suklaata, maun pyöristämiseksi sekaan hiukan valkosuklaata ja jujuksi vielä kuivalla pannulla paahdettua rouhittua cashew-pähkinää gourmetsuolalla terästettynä. Sitten lusikoin seoksen maapähkinäöljyllä sipaistuihin jääpalamuotteihin ja annoin jähmettyä. Lahjapakkaukset ovat rutistettua leivinpaperia, tytöille punaisella ja pojille sinisellä paperinarulla.

Tunnelmallista joulua

Viime vuoden turhan työläästä joulukorttiurakoinnista viisastuneena kehittelin tälle joululle hieman yksinkertaisemman mallin. Lankalaatikosta löytyi vihreää samettilankaa (siis semmoista pörröistä), jota virkkasin riviksi ruskealla villalangalla. Sitten saksiminen kuusen malliseksi, spraylakkaa tukevoittamiseksi ja korttiin kiinni. Alkuperäinen idea oli, että näistäkin olisi saanut hauskoja kuusenkoristeita, mutta olivat sen verran lötköjä, että luovuin ajatuksesta. Hyvin ehtivät postiin, eilen urakoin.

Tuliaisrätti

Oleme opiskeluystävieni kanssa kerääntyneet juhlimaan itsenäisyyttä muutamaa välivuotta lukuunottamatta miltei opiskelujen alusta saakka. Yleensä juhlinta on ajoitettu niin, että linnanjuhlia voi seurata joko ruokailun lomassa tai sitten seuraavana päivänä porukalla pyjamissa. Neljän naisen poppoomme levittäydyttyä hieman ympäri Suomea, joten virallisen juhlapäivän osuessa viikolle teimme tänä vuonna poikkeuksen ja juhlimme itse vasta itsenäisyyspäivää seuraavana viikonloppuna. Kiertävä emännöintivastuu ei osunut kohdalleni, joten tein vain tuliaisen. Hamstraamaani bambulankaa löytyy vielä, joten virkkasin siitä tummansinisen rätin. Kaverina rätillä valkoisessa neopreenipaidassa (tai joku sen tyyppinen aine) oleva kuohuviini, josta tosin en muistanut kuvaa ottaa.

Sinivalkoinen päivällinen

Vaikkei itsenäisyyspäivää muuten sen kummemmin juhlittukaan, päätin kuitenkin tehdä hiukan parempaa ruokaa jääkaappiin unohtuneista aineksista. Alkupalaksi laitoin maa-artisokkakeittoa, jota olen muistaakseni tehnyt viimeksi peruskoulussa. Pitkää väliä en tosin voi selittää muulla, kuin raaka-aineen unohtamisella, kuitenkin yksi parhaan makuisista sosekeitoista. Reseptin löysin Hesarin verkkosivuilta, ja se menee näin:

Maa-artisokkakeitto

600 g maa-artisokkia (noin 10 kpl)
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
300 g jauhoista perunaa (puikula, rosamunda)
1–2 rkl rypsiöljyä tai voita
7 dl kana- tai kasvislientä
2 dl kuohu- tai ruokakermaa
suolaa ja valkopippuria
ripaus muskottipähkinää

Kuori maa-artisokat ja perunat, pilko niitä vähän pienemmiksi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli.

Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli. Lisää maa-artisokat ja pyörittele hetki. Lisää liemi, perunat ja mausteet. Kypsennä, kunnes vihannekset ovat pehmenneet, eli noin 15 minuuttia.

Lisää vielä kerma ja kiehauta. Soseuta keitto ja tarkista maku. Koristele yrteillä, krutongeilla tai siemenillä.

Pääruuaksi löytyi pakastettua vasikanmaksaa, jonka annoin ensin sulaa yön yli jääkaapissa. Ennen paistamista annetaan vielä lämmetä tunteroinen huoneenlämmössä. Maksan lämmetessä kannattaa tehdä lisuke. Kuoritaan perunoita, porkkanoita, lanttua ja kyssäkaalta ja paloitellaan pienemmäksi. Keitetään, kunnes ovat kypsyneet kunnolla pehmeiksi. Juuresten keittyessä ruskistetaan maksaviipaleet paistinpannulla voissa ja lisätään perään kanttarelli- ja sipulisilppu. Paistetaan kolmikkoa vielä hetki, sitten kermaa, suolaa ja pippuria perään ja annetaan koko komeuden hautua miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes maksa on hautunut kypsäksi ja mureaksi. Hautumisen aikana juurekset ovat toivottavasti kypsyneet, joten ne voi veivata sosemyllyllä muusiksi. Muusiin kermaa ja yrttisuolaa mauksi, sitten annokset lautaselle ja Marskin ryyppy kyytipojaksi. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Winter is coming

Sain jo viime talvena ahaa-elämyksen, että lapsuuden kodissa saattaisi olla vielä jemmassa vanha metsurihenkinen säkkimallinen villakangastakki. Muistelin kankaan olevan hyväkuntoinen ja kuosinen, joten kävin löytöretkeilemässä lapsuudenkodin kömmänässä (siis se lämmittämätön säilytystila 1 ½ kerroksisen talon sivussa, jonka katto on vinossa), ja siellähän se oli. Ajattelin, että pienellä muokkauksella takista saisi taas käyttökelpoisen. No ei saanut, vaati isomman muokkauksen. Purin siis takin paloiksi, ja leikkasin sen Modassa olleiden kaavojen mukaan. Hiukan joutui käyttämään ostokangastakin sivuihin, onneksi löytyi sopivan värinen kangas, vaikkei ollut mallitilkkuakaan mukana. Alkuperäinen ideani oli käyttää vuorikankaana metsuritakin tikkikankaista vuorta. Ensin käytinkin, mutta takista tuli tönkkö ja epämukava. Niinpä kävin hakemassa kangaskaupasta hiukan joustavaa vuorisilkkiä, ja hautasin projeksin motivaation puutteessa. Yksi takin purkaminen vuotta kohti on varsin riittävä urakka. Nyt kelien kylmentyessä kaivoin projektin taas esiin ja purin vanhan vuoren, leikkasin uudet vuorikappaleet ja surautin takin kasaan. Nyt tuli hyvä takki ja mieli, kun sai hyötykäytettyä vanhaa, vaikka mukana vähän uuttakin.

Toisena vanhan muokkaamisena purin ja neuloin uudelleen pipon. Ostin langat joskus opiskeluaikoina joulun alla, että on kotopuolessa lomaillessa tekemistä. Neuloin niistä kaulahuivin ja pipon. Piposta vain tuli sen verran suuri, että valui silmille, kutistamisyrityksistä huolimatta. Onneksi on paksua lankaa, joten valmistui uusinta kapeampana leffankatsomisen lomassa.

GT ja pizzaa

Kävimme viime viikonloppuna laivalla ystäväpariskunnan kanssa. Toki Tax Freessäkin piti käydä pyörähtämässä. Gorillahuulirasvan (ei tiettävästi ole kuitenkaan tehty gorillanrasvasta, purkin kyljessä väitettiin, että päinvastoin pelastin gorillan) ja uudelle vuodelle varatun shamppanjan lisäksi hauska löytö oli Hendrick's Gin, jonka mukana sai teekupin.

Vaikka mieltymys gin and toniciin kulkeekin suvussa (liekö kuningatas Elisabethkin jotain sukua mutkan kautta, hän nimittäin kertoo tämän jalon juoman olevan pitkän ikänsä salaisuus), en ole törmännyt tähän brändiin aikaisemmin. Toisaalta, vaikka merkki onkin vanha, on nykyinen resepti, imago ja kulttimainekin varsin tuore. Juomassa on lisätty 11 aromaattista ainesosaa mm. kurkkua ja ruusun terälehtiä. Hieman Monty Pythonin grafiikkaa muistuttavassa pakkauksessa kehotetaankin nauttimaan elämästä myös kokeilemalla jotain aivan muuta, vaikkapa GT:tä teeaikaan kurkulla koristeltuna.

Huikopalaksi illemmalla teimme vielä pizzaa. Pohjana normaalimpi pizzapohja, jonka päällä pakastettu omatekoinen pizzasoosi, jonka päällä juustoraaste, jonka päällä suolalihaa, tuoretta paprikaa, tölkkiparsaa ja kapriksia sekä uunituksen jälkeen oreganoa. Pitkästä aikaa tuli taas käytettyä isältä joululahjaksi saatuja vuolukivistä pizzakiveä ja omatekemäänsä pizzalapiota. Pitää muistaa käyttää taas jatkossa ahkerammin, sen verran hyvää tuli.