Tosipikaruoka, melkein hävettää

Viikonloppuna oli opiskeluaikoina muotoontuneen tyttöporukan kokoontumisajot, jossa vierähtikin aika perjantaista sunnuntaihin. Olen kuitenkin ehdollistunut omiin eväisiin työpaikalla, perjantaista tiimilounasta lukuunottamatta, joten en osannut ajatellakaan lähteväni töihin ilman eväskippoa. Muutaman päivän reissuamisen johdosta ei kuitenkaan löytynyt virtaa laittaa mitään vaikeaa, pikemminkin päinvastoin. Onneksi eineksetkin saa syömäkelpoisiksi pienellä kikkailulla, vaikka vähän huijaamiselta (puoli)valmisteiden käyttö aina tuntuukin. Luonnevika on se, taitaa olla vielä perinnöllinenkin. 

Kaapissa on hätätilanteiden varalle ammattikokkien parjaamaa perunamuusijauhetta. Sekoitin muusijauheen joukkoon lisää hätävara-aineita siis pippurikastike- ja maitojauhetta, sitten kiehuvaa vettä päälle, sekoitus, ja pakastepinaattia perään viilentämään ruuan jääkaappikelpoiseksi. Näin sain tehtyä kätevästi kastikkeen ja kasvikset samalla. Ei ehkä yhtä näyttävää, kuin erillisesti tarjoiltuina, mutta aineet menevät kuitenkin sekaisin, viimeistään vatsalaukussa. Pakastimesta vielä omatekoisia lihapullia annokseen proteiiniksi, niin onkin seuraavien päivien lounas valmis.

Kiivilastut

Isä osti viime tai toissavuonna itselleen hyötykasvikuivurin. On kuulemma ollut kätevä laite, muunmuassa kuivannut oman pihan omenapuiden hedelmät säkilliseksi omenalastuja. Kodinkonekaupassa osui sitten katseeseen kuivuri, vaikutti olevan kohtuullisen edullinenkin. Annoin periksi kilpavarusteluvimmalle ja kone löysi tiensä kotiimme. Laatikon kyljessä oli tarjoiluehdotuksia. Kuivatuista hedelmistä kiivit näyttivät jänniltä, joten ruokakaupasta vielä kilo karvaisia mollukoita mukaan. Iltapuhteeksi kiivit kuorintaan ja puolen sentin siivuiksi. Ladottiin kuivurin tasoille tasaisesti, mutta tyhää jäi sen verran, että omenakin mahtui mukaan. Kuivuri sitten hurisemaan yön yli ja aamulla olikin naposteltava valmis. Kiiveistä tuli hauskan näköisiä. Maku on melko lähellä kirpeitä hedelmäkarkkeja, mutta ravintoarvot todennäköisesti melkoisesti paremmat. Hyviä oli omenatkin, tosin yllätysmomentti oli niissä vähäisempi.

Lihan jauhantaa

Pääsiäisen hiukopalaksi tein jouluna suuren suosion saavuttanutta lammasmakkaraa. Illallispöydän antimet olivat kuitenkin sen verran runsaat, ettei vielä lauantaina hiukonut. Toisaalta uunista nostettu makkara oli sen verran karun näköistä (kuva alla), etten halunnut pelkkää tuota kuvaa tänne laittaa. Paistinpannussa ruskistettu pinta ja vieressä oleva salaatti kotijuustorouheella ja minttuhyytelöllä tuo kuvaan kivasti väriä.

Jotenkin kummasti käyttäytyi makkaran kuori valmistettaessa. Katkeili omia aikojaan makkaraa pursottaessa ja halkesi koko makkaran pituudelta paistettaessa. Halkeaminen voi tosin johtua edelliskertaista vähemmästä pistelystä, mutta kummallisesti silti kuoriutui suoli makkaran ympäriltä uunissa. Näinköhän ne kuorettomat nakitkin tehdään? Seuraavaan erään voisi osta kauppahallista tuoretta suolta. Tosin siihen voi mennä joku tovi. Toisen parin makkaroita nimittäin pakastin raakana. Voisi vaikka vappuna testata, miten toimivat muurikkapannulla kypsennettyinä.

Lihan myllyttämisestä innostuneena tein jauhelihakastikkeen mämmipaistin ylijääneestä kastikkeesta. Jääkaapissa oli naudanpaisti, jonka hienonsin kahteen kertaan lihamyllyllä. Valmistettu jauheliha sipulisilpun kanssa ruskistumaan, ja lopuksi ylijäänyt kastike joukkoon. Laiskuuksissani kaivoin pakastimesta vihanneksia lisukkeeksi, vaikka tähän olisi keitetty peruna saattanut sopia paremmin. Toisaalta pääsiäisen mässäilyn jälkeen voi tehdä ihan hyvää syödä hiukan vähähiilihydraattisempaa ravintoa välillä.

Ihan kaikkea omatekoista jauhelihaa en kuitenkaan käyttänyt eväsruokiin, vaan päätin viedä pyhien mässäilyn ihan loppuun saakka. Paistoin siis iltapalaksi pellillisen nacho supremea, hiukan poikkeavalla koostumuksella tosin. Paistoin jauhelihan, sitten pannulle perään kuivettuneen vuohenjuuston jämät, tulisen ketsupin loppu ja hiukan savuista grillauskastiketta. Jalopenolla maustettuja nachoja pellille, päälle jauhelihamössö, sen päälle viipaloituja kirikkatomaatteja ja pinnalle reilusti meksikolaismausteista cheddarraastetta. Uuniin grillivastuksen alle ottamaan vähän väriä ja sitten syömään!

Suomalaisten makujen pääsiäinen

Miehen isä sekä veli vaimonsa kanssa tulivat syömään pääsiäisen kunniaksi. Koska vierailu oli tiedossa jo hyvissä ajoin, ehdin taas suunnitella tarjoilut överisti. Ensimmäiseksi valmistin humalaista kotikaljaa, jota tein viimeksi jouluna. Koska kaljaa tulee kerralla reilulti, annoimme osan juomasta viemisiksi vieraille. Ja jotta vieminen näyttää hauskemmalta, teimme pulloille myös etiketit. Ja jotta fontti olisi mieluisa, mies vielä piirsi siihen puuttuvat ääkköset...

Kaljamaltaista tulee mainiota leipää, joten pakkohan sitäkin oli tehdä. Mies keksi, että lammasmallasleipä sointuu hauskasti, joten ajattelin tehdä sellaiset alkupalaksi. Kaupoissa näkyi olevan valmiiksi savustettua lammasta jos jonkin sorttista, mutta halusin koittaa miten lihan savustus onnistuu kotipöntöllä. Savustin näytti olevan jotenkin vieraassa ympäristössä hangen keskellä, mutta hyvin onnistui kuitenkin. Paistipalat savustuvat riistan näköiseksi. Vaikka lihana olikin marketin sisäänvetotuotteena ollutta pakastettua lampaanpaistia, ei maku ollut ollenkaan villainen. Tähän saakka esitetyt ruuat on siis tehty valmisteltu jo eilen.

Näin tarjoilupäivänä pääsi paljon helpommalla. Lammasmallasleivän pohjalla on siis lampaanmalliseksi leivottu halkaistu mallasleipä, joka on voideltu gourmetsuolatulla kirnuvoilla. Voin päällä on omatekoista mintulla maustettua kotijuustoa ja savulammassiivuja, sekä koristeena herneenverso. Vuolukiviset lautaset löytyivät sattumalta läheisestä halpakaupasta.

Kotijuusto

1 kananmuna
½ l piimää
1 ½ l maitoa
½ rkl suolaa
yrttejä, valkosipulia tai muuta maustetta, jos siltä tuntuu

Kiehauta maito. Vatkaa muna ja piimä sekaisin. Lisää piimä-munaseos maidon joukkoon hämmentäen. Kuumenna seos kiehumispisteeseen. Nosta kattila levyltä ja anna olla lämpimässä paikassa puolisen tuntia. Nosta juustomassa reikäkauhalla juustomuottiin tai siivilään, joka on vuorattu kostutetulla sideharsolla. Taita harso juuston päälle ja aseta kansi ja paino päälle. Anna olla jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään. Juustonteosta ylijäänyt hera kannattaa ottaa talteen ja käyttää taikinanesteenä tai juoda sellaisenaan.

Opiskeluystäväni kertoi, että tehtyäni joskus portteripaistia tyttöjeniltaan, heillä on syöty antamallani reseptillä tehtyä paistia aina pääsiäisin. Paistin reseptin olen itse saanut joskus äidiltäni, joka ei tosin ole saanut sitä edelleen äidiltään, vaan jo unohtuneesta lehdestä. Niinpä ajattelin tehdä olutpaistia pääsiäiseksi minäkin, tosin korvasin naudan lampaalla ja portterin Mämmi-oluella. Lisukkeeksi halusin värikästä vihannesta, siispä mieleen pulpahti lampaan kanssa hyvin maistuvat valkosipuliporkkanat, ruusukaalit ja sipulinen rösti.

Portteripaisti (8:lle pieniruokaiselle)

1 ½ kg naudan sisä- tai paahtopaistia (tai luutonta lampaanpaistia)
33 cl portteria tai muuta tummaa olutta (jolloin ei tosin enää portteripaisti)
3/4 dl mustaherukkamehua
1 dl soijakastiketta
1 dl vettä
1 tl kuivattua timjamia
(6 katajanmarjaa)
2 lihaliemikuutiota
(2 viipaloitua valkosipulinkynttä)
1 lohkottu sipuli

kastike:
n. 8 dl paistolientä
5 rkl vehnäjauhoja
1-2 dl kermaa

Varaa paistia varten pata, joka on juuri paistin kokoinen niin, ettei reunoille jää väljyyttä. Kaada ensin portteri, mehu, soija ja vesi pataan. Lisää mausteet, liemikuutiot, valkosipuliviipaleet ja lohkottu sipuli. Kuumenna liemi kiehuvaksi, pane lihapala pataan ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla. Kääntele paistia muutaman kerran (ja varo roiskeita), ellei se peity liemeen kokonaan. Pane n. tunnin kuluttua lihalämpömittari paistin paksuimpaan kohtaan. Kun se osoittaa 70-75 astetta, on paisti valmis. Aikaa siihen kuluu noin 1 ½ tuntia. Nosta pata liedeltä ja jätä liha liemeen 20-30 minuutiksi.

Siivilöi liemi ja lisää siihen tarpeen mukaan vettä niin, että saat 8 dl nestettä. Vatkaa jauhot liemeen, keitä n. 10 min, lisää sitten kerma. Tarkista mausteiden tarve ja jatka keittämistä n. 5 min.

Valkosipuliporkkanat (4:lle)

4 porkkanaa suikaleina
2 rkl öljyä, margariinia tai voita
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 dl vettä
½ tl suolaa

Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota valkosipulinkynnet. Lisää porkkanat ja kääntele niitä hetki. Lisää vesi ja suola ja keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia.

Sipulinen rösti (4:lle)

6 keitettyä kylmää perunaa
1 sipuli
½ tl suolaa

voita paistamiseen

Kuori perunat sekä sipuli ja raasta karkeaksi raasteeksi. Sekoita raasteen joukkoon suola. Sulara rasva paistinpannussa ja lusikoi siihen peruna-sipuliseosta. Painele niin, että massa hiukan tiivistyy. Paista kummaltakin puolelta kullanruskeaksi.

Jälkkärin osalta huijasin, kun en tehnyt siihen mitään itse. Mämmiä voisi tosin koittaa tehdä ensi vuonna. Mahottoman hyvvää oli tämä pientuotantoinen luomumämmi, jonka kastikkeena kevyesti vaahdotettua vaniljakastiketta.

Ja koska kokkaillessa sotkua tulee aivan varmasti, tein vaihtorätin sydämellisen bamburätin ollessa pesussa.

Uunimunakas

Uutisissa on kerrottu pääsiäisen, karppaamisen ja uusien kanalasäännösten aikaansaamasta munapulasta. Koska munat ovat nyt selvästi harvinaista herkkua, iski vastarinta ruuan haaskaamiselle entistä isommin. Kananmunalaatikollisella on siis tänään viimeinen parastuspäivä, joten soitin vanhalle työystävälleni tiedustellakseni toisinaan evääksi tekemänsä munakasrullan reseptiä. Jutun juonena on siis paistaa ensin uunissa vähän pannukakun tyyppinen munakaslevy, johon paiston jälkeen lisätään täytteet ja rullataan kääretortun tapaan. Rullan voi vielä halutessaan kuorruttaa juustoraasteella. Iski kuitenkin laiskuus, joten menin siitä, mistä aitaa ei ole ja ripottelin täyteseoksen jo raa'alle munakkaalle. En myöskään tullut sitten rullanneeksi paistosta, vaan ripottelin juustoraasteenkin pinnalle ennen ensimmäistäkään paistokertaa. Lisäksi sooloilin perusreseptinkin kanssa, mutta ensi kerralla lupaan mennä kaikkineen ohjeen mukaan!

Uunimunakas

6 kananmunaa
5 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja (nyt ruisjauhoja)
½ tl suolaa (nyt reilu loraus soijakastiketta)
paprikajauhetta maun mukaan (nyt chiliä)

Sekoitetaan aineet keskenään ja kaadetaan leivinpaperoidulle syvälle uunipellille. Paistetaan noin 200 asteisessa uunissa, kunnes on kypsää.

Täytteeksi paistoin kilon jauhelihaa, jonka sekaan lisäsin pakastevihannespussillisen sekä pilkotun fenkolin. Lisäksi maustoin täytteen mustapippurilla ja sipulirouheella. Lopuksi pinnalle raastettua juustoa. Tämänkin ruuan kanssa brown sauce käy mitä mainioimmin!

Takkamakkara

Hiukkasen tuli tärähtänyt kuva, eikä ruuanlaitollisestikaan päivityksessä ole ihmeellisyyttä, mutta hauskaa ja hyvää oli! Viikonloppuna näytti jo hetkellisesti siltä, että kevät on koittanut, joten ostimme ensimmäiset grillimakkarat. Eipä se kevät näemmä tullutkaan, joten toteutin jo jonkun aikaa haaveilemani makkaran paiston takan hiilloksella. Hienosti lämpeni kärähtämättä, taidanpa paistaa makkaraa näin toistekin.

Fish & chips ja nuukan naisen raakasuklaa

Walesissa vietetyn vaihto-oppilasajan johdosta olen viehtynyt brittiläisiin ruokiin. Vaikka saarivaltio ei olekaan varsinaisesti tunnettu kulinaristisista ansioistaan, on muutamassa kohtaa onnistuttu minun makuuni hienosti. Ensinnäkin ranut eli chipsit ovat pohjolassa totuttuja pulskempia ja mehevämpiä. Ranskalaiset on myös maustettu mallasviinietikalla suolan lisäksi. Ketsuppia perinteisempi pöytämauste on brown sauce, jota saa Suomesta vaan HP-merkkisenä. Itse pidän enemmän halppis-versioista, jotka ovat yleensä makeampia.

Mies teki inventaariota jääkaapin sisällöstä ja huomasi, että edelliseltä Brittireissulta ostettu kastike on menossa vanhaksi. Niinpä soosi on nyt tehokäytössä, tällä kertaa perinteisen fish & chipsin seurana. Ranut pilkoin itse, kala on pakastealtaasta ongittu. Kätevästi paistuivat uunissa samaan aikaan molemmat. Brown saucen lisäksi seurana kermaviilipohjainen tilli-sitruunakastike.

Samalla kokkaisin koe-erän yksinkertaistettua raakasuklaata. Edelliskertainen raakasuklaakokeilu oli hyvää, mutta melko hintavaa. Lyhyen surffaamisen jälkeen löytyi yksinkertaistettu ohje. Etnisestä ruokakaupasta puolestaan löytyi kookosöljyä kohtuuhintaan ja toisaalta tavallinen ruuanlaittoon tarkoitettu kaakaojauhe on myös edullista. Terveysvaikutukset eivät välttämättä ole aivan yhtä hyvät, kuin luontaistuotekaupasta ostetuilla aineilla, paitsi mielelle, ja sehän riittää minulle. Hyvää tuli nimittäin näistäkin aineista, vaikka hinta on vain noin kymmeneksen raakasuklaan valmistuspakettiin verrattuna.

Raakasuklaa

1 dl kookosöljyä
1 ½ dl kaakaojauhetta (siis oikeaa, ei kaakaojuomajauhetta)
2 dl pähkinärouhetta (nyt cashewta ja kookosta, kun cashew loppui kesken)
3 rkl hunajaa

Sulata kookosöljy vesihauteessa ja lisää joukkoon loput aineet. Sekoita tasaiseksi ja kaada jääpalamuotteihin. Vie jääkaappiin kovettumaan.