Isä oli inventoinut pakastintaan ja löytänyt sieltä vielä purkillisen Q-hilloa. Ehdotteli ensin, että paistettaisiin muurikkalättyjä, kun on klaania koolla, mutta sain jotenkin vaihdettua jälkkärin kakuksi. Yllättävän nopeasti valmistuvat jo. Etenkin, kun en tehnyt voi-tomusokerikreemiä kuorrutuksen alle, kun kakku syötiin samantien. Kreemin tarkoituksena on siis estää marsipaania vettymästä, mikäli kakkua ei syödä heti. Pysyy leivonnainen näin paremmin muodossaankin. Kakun pohjana kananmunaton kääretorttupohja, jonka välissä maitorahkasta, vaahdotetusta vaniljakastikkeesta, siivilöidystä Q-hillosta ja liivatteesta tehty täyte. Koko komeus on siis kasattu aamupäivästä tuorekelmutettuun Tupperware-kippoon, jossa on annettu hyytyä. Iltapäivästä kumosin kakun tarjoilualustalle ja päällystin kaulitulla marsipaanilla. Ylijääneistä paloista tein vielä ruusut koristeeksi. Isältäni lipsahti kehu kahvipöydässä: "Tämänhän olisi pitänyt olla silkkoa sisältä!".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti