Koska smoothie-päivityksiä on tullut viimeaikoina sen verran runsaalti, ajattelin tehdä yhden kokoelmapäivityksen viime päivinä valmistuneista erikoisemmista versioista. Ensimmäisenä tavallisimmista raaka-aineista valmistettu juoma, jossa pari banaania, mango, pari omenaa ja tilkka omenamehua. Hyvää perusmakua.

Toinen erikoisempi hedelmä oli kiwano, eli sarvimeloni tai kivakurkku. Maku oli tässäkin mieto, ehkä hieman karviaismainen. Kolmannen nimensä mukaisesti on hedelmälihan rakenteen ja osin maunkin osalta lähellä kurkkua.
Viimeisenä kokeiluna oli hieman tutumpi granaattiomena, jota en tosin sitäkään ole tullut aikaisemmin käyttäneeksi. Granaattiomenan kovertaminen käyttöön oli näistä hankalinta ja sotkuisinta. Makukin oli tässäkin yllättävän mieto, hiukan ehkä viherherukkaan vivahtava. Väri kuitenkin oli aivan mainio rubiininpunainen, josta tuli helmiäismäistä hohdetta pirtelöön.
Kaikki hedelmät antoivat eniten uutuudenviehätyksenä, mutta kuitenkin vanhassa vara parempi. Jatkossa, jos teen pirtelöitä vain nälänkarkoitukseen, tulen käyttämään ennemmin kotimaisia marjoja. Ekoteon ja huokeamman hinnan lisäksi ovat todennäköisesti ravinteikkaampia ja ainakin helpommin käytettäviä. Hauskan näköisiähän nämä erikoisemmat hedelmät ovat, joten ulkonäöllisistä syistä saatan joskus vielä ostaa uudelleen.
Seuraavana hieman erikoisempi versio, jossa parin banaanin lisäksi yksi pitahaya. Vietnamissa joskus ihmettelimme miehen kanssa, minkälainen hedelmä on pirtelölistan dragonfruit ja viereisessä pöydässä istunut motoristiliivinen Hue Rider toi meille hedelmän näytille samalla ihmetellen, että eikö teillä muka ole kotimaassanne näitä? Prismasta löytyi, nyt myös smoothiesta. Melko meidon, mutta raikkaan makuinen hedelmä, josta pirtelöön tuli hauska täplitys.
Viimeisenä kokeiluna oli hieman tutumpi granaattiomena, jota en tosin sitäkään ole tullut aikaisemmin käyttäneeksi. Granaattiomenan kovertaminen käyttöön oli näistä hankalinta ja sotkuisinta. Makukin oli tässäkin yllättävän mieto, hiukan ehkä viherherukkaan vivahtava. Väri kuitenkin oli aivan mainio rubiininpunainen, josta tuli helmiäismäistä hohdetta pirtelöön.
Kaikki hedelmät antoivat eniten uutuudenviehätyksenä, mutta kuitenkin vanhassa vara parempi. Jatkossa, jos teen pirtelöitä vain nälänkarkoitukseen, tulen käyttämään ennemmin kotimaisia marjoja. Ekoteon ja huokeamman hinnan lisäksi ovat todennäköisesti ravinteikkaampia ja ainakin helpommin käytettäviä. Hauskan näköisiähän nämä erikoisemmat hedelmät ovat, joten ulkonäöllisistä syistä saatan joskus vielä ostaa uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti