Kukkapöytä

Isä on tehnyt puusta vaikka mitä ruuanlaittovälineistöstä keittiökalusteiden, leikkimökin ja autotallin kautta omakotitaloon. Niinpä, kun huomasin tarpeen mittojen mukaan tehdylle kukkapöydälle reilu vuosi sitten, otin asian puheeksi isän kanssa. Hankkeen toteutus kuitenkin vähän viivästyi. Ensimmäisenä, koska en muistanut ottaa ja lähettää tarkkoja mittoja ja sitten, kun suunnittelupalaverin pito siirtyi. Lisäksi isällä on muutama muukin projekti työn alla, ja eläkeputkeenkaan ei ole päässyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Parit piirustukset saimme kuitenkin aikaiseksi jo tässä vaiheessa. Hyvin suunniteltu on puoliksi suunniteltu, vai miten se meni...

Keväällä sain lisäksi aikaiseksi kilpailuasetelman, kun ehdottelin veljelle, joka oli saanut vaimoltaan lahjaksi kaikkia mukavia sähkökäyttöisiä puuntyöstölaitteita, josko haluaisi testata niitä kukkapöytään. Vaihtarina minun oli tarkoitus ommella heille laskosverhot, mutta se projekti on nyt puolestaan jäissä. Veli tarttui tuumasta toimeen hankkeen siihenastiseen etemiseen tottuneelle hämmentävän nopeasti. Uusi suunnitelma oli valmiina jo samana viikonloppuna - kuten veli totesi, ideoita alkaa pursuilemaan väkisin, kun aihe on annettu - ja toteutettunakin jo ennenkuin ehdin suunnitelmaa kommentoida. Kommenttina tosin oli ainoastaan, että hylly ois kanssa kiva, ja se onnistui jälkiasennuksenakin. Ainoaksi hommaksi meille jäi hakea ja pintakäsitellä pöytä. Kotimatkalla sukuloimasta kurvasimmekin rautakaupan kautta, ja petsasimme pöydän jo samana iltana ja pintakäsittelimme top oililla ensimmäisen kerran. Seuraavana iltana vielä toinen kerros suojaa pintaan, ja nyt on pöytä valmis ja käytössä. On muuten ihan juku-upea!

"Paella"

Loppuviikkona on taas niin kiirettä, että piti tehdä jo tänään eväät lopulle viikkoa. Sain töissä ahaa-elämyksen, että jääkaapissa on broilerin rintafileitä, jotka pitäisi käyttää pois ja pakastimessa frutti di mare -sekoitus. Selkeä paellan paikka! Ihan ohjeen mukaan en mennyt taaskaan, mutta hyvää tuli, joten kirjailen ylös suurinpiirtein, mitä ruuasta löytyy.

"Paella" 5 reilua annosta

oliiviöljyä paistamiseen
4 broilerin rintafilettä reilunkokoisina suikaleina
pari sipulia isona silppuna
muutama valkosipulinkynsi hienonnettuna
4 dl tummaa pikariisiä
600 g herne-maissi-paprikaa
½ rkl Thaicurrya (jauhe)
½ rkl mustapippuria myllystä
½ rkl korianterinsiemeniä murskattuna
½ rkl kurkumaa
½ dl soijakastiketta
1,5 kalaliemikuutiota
2 rkl sitruunamehua
500 g tomaattimurskaa
½ l vettä
300 g marinoituja äyriäisiä
pieni nippu tuoretta ruohosipulia silppuna

Lisätään kuumalle paellapannulle ohjeen mukaisessa järjestyksessä. Paistellaan, kunnes on kypsää ja neste imeytynyt.

Lohi-moessoe

Käytiin viikonloppuna kotopuolessa ja saatiin veljenkin luona savustettua kalaa. Olivat löytäneet aivan erinomaista maustetta (sekä valkoviintä), pitää koittaa etsiä samaa itsellekin. Isä puolestaan syötti vieraille pakastinta tyhjäksi ja tietysti leipoi rieskaa. Tuli mieleen, että pitää itse koittaa joskus rieskan paistamista rengaspolttimolla. Pizza ainakin onnistui niin hyvin, että odotukset eivät ole maltilliset. Sunnuntain keittolounaana terassilla oli syyssoppaa, joka on isän oma resepti ja erikoisuus. Keiton perusaineet olivat siis nyt myöhäissyksystä oman maan antimien osalta valtaosin pakasteesta, lisäksi mukana ostoaineita, eli broilerisuikaleita ja kookosmaitoa. Mainio sukuresepti tämäkin, joten mikäli luvan saan, löytyy vielä laitettuani täältä.

Maanantain evääksi grillautui broilerin paloja, mutta olivat niin tylsän näköisiä, etten viitsinyt edes kuvata. Huomiselle muurikalla paistui puolestaan vaihteeksi lohta. Jokohan kohta alkaa ruokavalio olla entisten tukkijätkien työehtosopimuksen vastainen tai ainakin vallitsevien suositusten mukainen? Lisukkeeksi samalla pannulla maissia ja herkkusieniä, jotka sotkin paistamisen jälkeen tölkilliseen mustapippuroituja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Muistuttaa siis etäisesti mannermaista koko päivän aamiaista.

Raparperisavotta

Ensimmäinen palkallinen kesätyöni oli kuoria raparperinvarsia. En tainnut olla vielä kouluikäinenkään ja palkka oli ehkä pennin luokkaa varrelta. Kovin suureellisesti en tietysi tuota työtä tehnyt, sen verran vaan, että äiti leipoi raparperipiirakkaa muutaman kerran kesässä. Nykyisin ei ole enää karkkirahaa raparperinkuorimista motivoimassa, ja villiintyneen raparperipenkin myötä urakkaa on enemmän, kuin lapsuudessa. Siispä päätin koittaa, josko varret voisi keittää kuorineen ja vähemmällä pilkkomisella, ja syöttää keittämisen jälkeen sosemyllyn läpi. Homma ei toiminut aivan kuin unelma, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Kuoret jäivät valtaosin sosemyllyn ritilään, kuten olin toivonutkin. Sylillisestä raparperinvarsia ja vajaasta tuopillisesta vettä tuli kaksi litraa raparperimehua ja 750 g siivilöityä raparperisosetta. Mehusta ajattelin keittää joskus mehukeittoa murojen kanssa syötäväksi, mutta aluksi pullot päätyvät pakkaseen. Soseesta tein työpaikallanikin jo käsitteeksi muodostunutta piirakkaa, jonka resepti on mukailtu anopiltani saadusta ohjeesta. Yleensä piirakkaa tulee lasagnevuoallinen, mutta tein nyt kolme matkakokoista piirakkaa, joten pohjan määrä on puolitoistakertaistettu.

Anopin resepti: . . . . . . . . . . . . . . . . Tämänkertainen muunnos:

Pohja:

2 ½ dl vehnäjauhoja . . . . . . . . . . . . . . 1,5 dl ruisjauhoja
1 rkl sokeria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 dl spelttijauhoja
150 g voita tai margariinia . . . . . . . . . yhteensä 150 g voita ja margariinia
3 rkl kylmää vettä . . . . . . . . . . . . . . . . 2/3 dl kylmää vettä

Täyte:
2 dl vettä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . purkillinen chili-whisky-omenasosetta
2 dl sokeria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 dl sokeria

1 l raparperinpaloja . . . . . . . . . . . . . . . 750 g siivilöityä raparperisosetta
4 rkl maissijauhoja . . . . . . . . . . . . . . . 4 rkl ohrakasta
3 keltuaista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 keltuaista

Päälle:
3 valkuaista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 valkuaista
6 rkl sokeria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1,2 dl (eli 8 rkl) sokeria

Keitä raparperit veden kanssa pehmeiksi, lisää sokeri ja suurusta. Lisää lopuksi keltuaiset rivakasti sekoittaen.

Ota pohjan rasva huoneenlämpöön pehmenemään. Käännä uuni päälle 200 asteeseen. Nypi pohjan kuivat aineet ja rasva tasaiseksi massaksi, lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Vuoraa vuoka taikinalla reunoja myöten, pistele haarukalla reikiä kohokuorisuuden estämiseksi ja esipaista kymmenisen minuuttia.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi.

Kun pohja on esipaistettu, laske uunin lämpöä 150 asteeseen. Kaada täyte vuokaan ja päällimmäiseksi valkuaisvaahto. Paista täytteiden kanssa vielä parikymmentä minuuttia, kunnes pinta on haalean ruskea.

Piiras on parhaimmillaan jäähdytettynä, mutta äärimmäisen hyvää myös suoraan uunista.

Porkeater ja lohi

Lidlissä on tänä kesänä panostettu kovasti grilliruokaan. Viimeisin erikoisuus, jota ostettiin meille kokeiluun, on grillilautanen. Siinä on viittä erityyppisesti pilkottua ja maustettua possua ja yhteismassaa 800 g. Siispä lihan lauhtumaan puolta tuntia ennen grillaamista ja kasvisnyyttien tekoon. Folion sisässä tällä(kin) kertaa viipaloitua porkkanaa, paprikaa, purjoa, pippurituorejuustoa ja pieniä sieviä sieniä. Kaikki grillattavat mahtuivat ennakko-odotusten vastaisesti kerralla muurikalle ja mahaan. Pihalla touhuaminen näyttää nostattavan hyvin ruokahalua, tosin loppupäivänä ei sitten tarvinnutkaan muuta ravintoa. Makua piti vielä kehua kanssa, kaikki marinadit olivat varsin onnistuneita, kyllä possukin vaan on hyvää oikein maustettuna ja grillattuna!

Kun possut hupenivatkin kertasyönnillä, savustettiin vielä illalla kalaa evääksi. Nyt löytyi varsin toimiva maustesekoitus, ensin kalamaustetta ja päälle vielä chilisekoitusta. Toiseen palaan kokeilin thai-tyyppistä maustamista, mutta se jäi maultaan vähän valjuksi. Ihan täydellinen onnistuminen ei siis ollut maustaminen, mutta yli puoliksi kumminkin. Savukalan alla on eväsrasiassa salaattia, mutta koska sitä ei näkynyt kalan alta, jäi kuva ottamatta.

It's alive!

Kumipuun tynkä loi kuin loikin juuria, joten siirsin sen kukkapurkkiin vesilasista. Vähän ohkaiseksi jäi multakerros, kun loppui materia kesken, pitää siis hakea lisää. Samalla istutusvimmalla kirsikkatomaatin taimet joutuivat ulkoruokintaan autokatoksen seinustalle ja rosmariinit yrttipenkkiin.

Isä on luvannut lisää yrttien taimia adoptoitaviksi, käydään hakemassa ne viikonloppuna. Lapionvarteen totuttuani kaivoin tulokkaillekin paikan. Saatiin talon kaupoissa pohjasta puhkiruostunut pata, joka päätyi upoksiin yrttipenkin päähän. Ihan hauskan näköinen tuli, vaikka itse sanonkin.

Viulunsoittaja katolla

Otsikko edustaa virheellistä mainontaa. Katto ei ole edes tuo ylin, vaan matalammalla oleva ruokailutilaerkkerin päällinen, tämänhetkisillä taidoillani en voi oikeastaan kutsua itseäni vielä viulunsoittajaksi, enkä ihan katolla saakkakaan käynyt. Mutta mies kävi, ja ruuvaisi katteen ja seinän yhtymäkohdan sadesuojaksi peltiä. Talonrakennustietous kun on meillä Googlen varassa, ei projekti mennyt välttämättä ihan niin, kuin rakennusalan ammattilainen olisi sen tehnyt, mutta molempien mielestä tuli hyvää jälkeä. Suoraan tarkoitukseen sopivaa osaa ei läheisen rautakaupan noutovarastolta löytynyt, mutta väärältä puolelta ja väärän väriseksi pinnoitettua L-profiilista reunapeltiä kumminkin. Mustaa spraykattomaalia pintaan, vähän muotoilua kumivasaralla ja peltisaksilla, ja kattoruuveilla seinään kiinni. Pitäisi nyt suojata paremmin, ettei sade mene suoraan katon ja seinän väliin, ja lisäksi ohjata katolta valuvaa vettä sivummalle seinästä. Harkinnan alla on myös jatkoprojekti erkkerin rännittämisestä.

Samalla rautakauppareissulla mukaan tarttui myös eristetty komposti. Vuosi ollaan menty eristämättömällä, mutta eihän sinne edes mahdu kaikki maatuva. Nyt on pallo ensisijaisesti ruuanvalmistusjätteiden kompostointiin ja köykäisempi laatikko puutarhajätteille.