Synttäribrownies

Ystäväni tuli käymään kahvilla, joten leivoin hieman kahvileipää. Meillä taitaa asua hamsteri, sillä taas onnistui leipominen ilman erillistä käyntiä kaupassa. Kaapeista siis löytyi tykötarpeet ihanan suklaisiin browniesiin. Ihan hiukkasen tuunasin reseptiä. Varsinkin cashew-pähkinän kanssa sopii mielestäni ripaus suolaa, etenkin, jos nämä yhdistetään vielä suklaaseen. Leivonnaiset maistuivat erinomaiselle pannukahvin kanssa, ja jos mahdollista vielä paremmalle brittisiiderin kera.

Brownies

100  g taloussuklaata
100  g voita
2 1/4  dl sokeria
2 munaa
2  dl vehnäjauhoja
1  tl leivinjauhetta
1  tl vaniljasokeria
2  dl cashew-pähkinöitä paloiteltuina
ripaus courmet-suolaa

Sulata suklaa ja voi mikrossa. Käytä niin tilavaa kulhoa, että voit sekoittaa siinä taikinan kaikki ainekset. Käytä alhaista tehoa, sekoita välillä. Lisää sokeri. Sekoita tasaiseksi. Lisää munat vatkaten voi-suklaaseokseen. Yhdistä loput aineet ja lisää taikinaan. Sekoita taikinaa vain sen verran, että se on tasaista. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun, neliskulmaiseen uunivuokaan (20 x 30 cm) tai pyöreään, tasapohjaiseen kakkuvuokaan (halkaisija n. 26 cm). Voit myös voidella ja jauhottaa vuoan. Paista 175 asteessa 20 - 30 min.

BBE Winter Games

Täytän pyöreitä hamassa lähitulevaisuudessa. Uutena vuotena tuli ystäväni kanssa puheeksi, että pitäähän sitä nyt jotain kekkeriä keksiä, kun on kerrankin hyvä syy. Koska nuorena jaksaa juhlia paremmin, järjestin etukäteiskemut talvikisoina. Etuliite BBE siis viittaa sanoihin best before end, eikä esimerkiksi Wikipedian ehdottamaan Bible in basic English. Tapahtuma toteutui 80-lukuhengessä. Alkumaljoina nautitun Helmeilevän omenaviinin jälkeen oli spektaakkelimaiset avajaiset. Soitin kazoolla Commadore 64 Winter Gamesin alkutunnarin samalla, kun kisatuli sytytettiin. Avajaisten jälkeen oli varsinaisen urhoilun vuoro.

Ensimmäisenä lajina kisoissa oli mäkihyppy. Koska kisajärjestäjä ei ollut huolehtinut vakuutuksista, turvallisuuden takaamiseksi osallistujia edellytettiin käyttämään kypärää. Laji toteutui käytännössä niin, että muovisia sammakoita hyppyytettiin loivaan ylämäkeen, ja loikkien yhteispituus kirjattiin käsiexceliin.

Toisena lajina oli jääpallo, jossa nesteestä tyhjennettyjä muovisia petankkipalloja lauottiin noin 10 m päässä sijaitsevaan ämpäriin. Lajin pisteytettiin luonnollisesti osumien mukaan. Kilpailijoilla oli muuten hiihtokisoista tutut osallistujanumerot, pankkien logoilla, tottakai.

Kolmantena lajina viisiottelussa oli pujottelu. Jotta vakavilta fyysisiltä vammoilta säästyttäisiin, suoritettiin pujottelu minareilla ja tasamaalla. Jotta lajissa olisi kuitenkin hieman haastetta välineistöstä uupui sauvat. Tässä lajissa ei oo häpee olla nopee.

Seuraavaksi kamppailtiin lumipallontyönnössä. Olin valmistanut työnnettävät jo etukäteisesti suojasäällä. Koska pallot työnnettiin umpihankeen, ei työntöjä mitattu, vaan laskupaikat piirrettiin tarkasti kaavioon, josta sijoittuminen suhteessa kilpakumppaneihin oli helppo märittää.

Viimeisenä lajina oli vielä viimeistään 2006 olympialaisista tutuksi tullut curling. Tai no ei nyt ihan sama... Curling-ratana leivinpaperilla päällystetty pahvi, jolle maali on piirretty. Kivinä raakasuklaamuotteissa valmistetut jääpalat. Tällä kertaa curlingin suoritettiin yksilölajina, tarkoituksena osua kivillä hahdollisimman lähelle nänniä. Täysosumasta sai neljä pistettä ja osumasta uloimpaan rinkulaan yhden pisteen. Yrityksiä oli kolme ja kierroksen pisteet laskettiin yhteen.

Ulkoilun jälkeen oli hiukopalana lämpimiä voileipiä, jotka tosin unohtui kuvata. Kuvaankin leivät nyt verbaalisesti ja referoituina tuhannesta sanasta. Paahtoleipien päälle levitin ketsuppia, jonka päälle kisaajan mieltymyksen mukaan joko kinkkua ja ananasrengas tai tonnikalaa ja paprikaa. Hatuksi vielä höylättyä edamia, jonka jälkeen leivät uuniin ruskettumaan. Hyviä oli, ihan tuli lapsuus mieleen. Pitäisikin tehdä useammin. Välipalan jälkeen vuorossa oli verenmaku suussa suoritetun leikkimielisen kilpailun pintaan tuoman hien pois peseminen saunassa, kylpemisen jälkeen vuorossa olikin hiusten kreppaaminen kisaillallista varten.

Ensimmäisenä ruokalajina oli hienoin alkupala, mitä 80-luvulla kuvitella saattoi, katkarapucocktail. Kattauksesta kannattaa huomioida aito 80-luvun pöytäliina. Pääruokana oli toinen kasariklassikko, hawaijinleike kermaperunoilla ja kasviksilla, mutta siitä unohtui ottaa kuva. Possun ulkofilettä ei ollut lähikaupassa enää kuin yksi iso kimpale, josta valita. Annoskoko leikkeillä oli näinollen vähintäänkin reilu, taisi olla jotain 250 g luokkaa. Meidät on veljeni kanssa kotona aivopesty olemaan heittämättä ruokaa hukkaan. Jostain syystä muissa vieraissa herätti hilpeyttä, kun viimeistelimme tiimityönä pieniruokaisen käly/vaimon leikkeen (Syö ny! No syyäänkö puokkiin?).

Katkarapucocktail (2:lle)

150 g kuorittuja katkaravunpyrstöjä

½ sitruunan mehu

kevätsipuli

lehtisalaattia suikaleina

pätkä kurkkua pieninä kuutioina

kastike:

3 rkl majoneesia

3 rkl kermaviiliä

1-2 rkl chili- tai mexican-ketsuppia

1 tl sinappijauhetta tai muutama tippa tabascoa

1 rkl piparjuuritahnaa

Pilko kevätsipuli pieneksi, ja sekoita katkarapujen ja sitruunamehun joukkoon. Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Anna rapujen ja kastikkeen maustua ainakin muutama tunti tai vaikka yön yli.

Jaa salaatti maljoihin juuri ennen tarjoilua, pohjalle suikaloitua lehtisalaattia, päälle  katkaravut ja kastike ja koristeeksi kurkkukuutioita.

Hawaijinleike (4:lle)

500 g porsaan ulkofileetä
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
4 ananasrengasta
suolaa
pippuria

Leikkaa filee tasakokoisiksi annospaloiksi ja nuiji ne ohuiksi leikkeiksi kahden muovin välissä. Jauhota leike ensin vehnäjauhoilla, upota se sitten kananmunan ja veden seokseen ja pyöritä lopuksi korppujauhoissa.

Kuumenna öljyä isolla pannulla ja paista leikkeet kauniin värisiksi ja rapeiksi. Kun ne on paistettu, paista ananasrenkaat kuumiksi ja nosta lihojen päälle.

Kermaperunat 6:lle

2 pss viipaleperunoita (raakapakaste)
1 pss pakastesipulia
1 tl suolaa
0,5 tl jauhettua mustapippuria
pari valkosipulin kynttä
4 dl ruokakermaa
0,5 dl maitoa

Kaada perunaviipaleet laakeahkoon uunivuokaan. Lisää sipulit, suola, pippuri ja hienonnetut valkosipulin kynnet. Sekoita huolella. Lisää lopuksi kerma ja maito. Paista 200 asteessa tunti tai kunnes lisäke on kypsää.

Tosi reilu emäntä tarjosi toki myös suunkostukkeet. 80-lukutyyliin olut oli nelosta (tosin tölkistä, mutta tähänkin pätee kirjanpidon periaate, sisältö ennen muotoa) ja vaihtoehtoisena mietona limsalla jatkettua valkkaria. Hiukan väkevämmiksi vaihtoehdoiksi sekoitin valmiiksi sinistä enkeliä ja ampiaista. Toki tarjolla oli myös alkoholiton versio, joka oli vihreää limpparia. Olikin hauskaa kikkailla pitkästä aikaa kuvankäsittelyohjelmalla etikettejä.

Sininen enkeli

1 osa vodkaa

1 osa Parfait Amour likööriä 

6 osaa sitruunalimsaa

(sinistä karamelliväriä)

Ampiainen

1 osa vodkaa

1 osa banaanilikööriä

5 osaa ginger alea

Pääruuan jälkeen vuorossa oli palkintojenjako. Valmistin naisten- ja miestensarjalaisille mitalit spraymaalaamalla cd-levyjä, tässä tyylinäyte pronssisesta riipuksesta. Palkintojenjaon jälkeen kuuluu tietysti juoda mitalikakkukahvit. Pohjana kakussa jo perinteinen kananmunaton kääretorttupohja ja välissä isän tekemällä PuOmilla (puolukka-omenasoseella) maustettua rakha-vaniljavaahtoa. Kakusta ei ehkä tullut ihan perinteisesti 80-lukuinen, kun halusin testailla ostamiani lumihiutalemuotteja. Kakkukynttilä markkeeraa kisatulta.

Illan ohjelmistossa oli myös kymppitonni, jonka voittopotti tosin typistyi laskusuhdanteessa yksittäiseen Tuhannen markan seteliin. Muuten mentiin suurinpiirtein TV:stä tutulla konseptilla, mutta en ollut rakentanut häkkyrää, jossa istutaan päällekkäin kuulokkeet päässä. Ja etukäteen kisailijoille lähettämieni löyhästi 80-lukuun liittyvien selitettävien sanojen joukossa oli myös yhdyssanoja ja erisnimiä. Tarkoituksena oli siis keksiä selitykset sanoille, joista joku, mutta mahdollisimman harva keksii sanan. Arvaajat kirjoittivat vastauksensa paperille, ja kun kaikilla oli valmista, tarkistettiin miten meni, selitysten kanssa, tietysti... Pisteytystäkin yksinkertaistin hieman, etten "Riittana" sekoaisi niin helposti laskuista. Aivan mahtavia selityksiä oli kaikilla! Yksikään selityksistä ei ollut niin ilmiselvä, että kaikki olisivat arvanneet oikean vastauksen. Taidan ottaa tämän leikin vakiovarustukseksi illanistujaisiin, illan hauskin laji mielestäni.

Muutama urheilija myös yöpyi kisakylässä, joten seuraavana aamuna oli brunssi pannukahvilla ja vartailla. Laite on kuulemma jostain 70-80 -lukujen taitteesta, ja miltei kaikki osatkin olivat vielä tallella! Veli sanoi usein kaiholla muistelleensa näitä (härvelin keskellä on siis vastus, joka lämmittää ympärillä oman akselinsa ympäri pyöriviä vartaita), eikä aika ollut tässä tapauksessa kullannut muistoja. Yhtä hyviä olivat, kuin lapsuudessa.

Loppuun vielä kuva lahjapöydästä. Ystäväni selvästi tuntevat minut, sillä sain joukon erilaisia nautittavia. Joko suun tai korvien kautta. Kaikki lahjat olivat kovasti mieluisia, kyllä ihania ootte! Ruoka-aineet taitavat olla melko selkeitä, joten en erittele niitä enempää. Stereoista voi kuunnella ruuanlaittomusiikkia, jota sain kaksi muistitikullista. Toinen tikuista oli kätketty c-kasettiin, ja molemmat kasettikoteloon. Ylhäällä keskellä on lisäksi tilaustyön teetetty pannumyssy.

Heppapata

Tänä talvena on tullut laitettua harmittavan harvoin ruokaa takassa. Suurena syynä on se, että lämpötila on ollut pääosin mukavasti vain muutaman asteen pakkasella, joten ilmalämpöpumppu on pöhissyt ongelmitta. Vaikka tänäänkin pakkasta oli vain vähän, lämmitin silti takan. En oikeastaan ollenkaan siksi, että saisin torppaan lämpöä, vaan siksi, että saisin pitkästä aikaa oikein pitkään haudutettua pataa.

Cittari mainosti viikonvaihteessa, että heiltä löytyy hevosen sisäpaistia huokealla. Vaikka kävinkin verestämässä heppatyttöyttäni viime kesänä, pidän silti edelleen hevosista myös lautasella. Maku on jotain naudan ja riistan välimaastosta. Mainoslauseessa väitetään, että poro on parasta, mutta kyllä hevonenkin on hyvää! Koska takkapataa on tullut tehtyä valitettavan harvoin, paikatakseni puutetta tein sitä nyt reilun kuuden kilon (engl. stone) annoksen. Pataan tuli taas paloitellun paistin (n. 750 g möhkäle) lisäksi kaikenlaista kaapeista hamstrattua. Pohjana on pari litraa joulun makkarankeitosta sivutuotteena valmistunutta lihalientä ja muutama desi kotikaljaa väriksi. Lihaliemi oli melko suolatonta, joten lisäsin liemen joukkoon pullollisen vasikkafondia. Muina mausteina reilut ruokalusikalliset timjamia ja rosmariinia sekä murskattua rosepippuria. Kasviksista paloittelin pataan kilon perunoita, toisen kilon eri värisiä porkkanoita ja vielä muutaman sipulin ja valkosipulin. Kuivahyllystä mukaan päätyi vielä litran verran pinto-papuja (sopii hienosti tähän ruokaan, sillä pinto on myös lehmänkirjavista hevosista käytetty nimitys), jotka laitoin likoamaan jo eilen, sekä muutama desi punaisia linssejä, jottei padasta tulisi liian vetelää. Pata sai hautua takassa nelisen tuntia, ja jo vain oli hyvää!

Pähkinäinen mysli

Tänä vuonna saamani joululahjat olivat parhaita, sain lähinnä omatekoisia herkkuja. Yhtenä lahjuksista oli itse paahdettu mysli. Olen käytännössä kaikkiruokainen, mutta en erityisemmin pidä kaupan mysleistä (enkä mansikkajäätelöstä, sour cream & onion sipseistä enkä vohvelikekseistä). Tähän omatekoiseen versioon kuitenkin tuli himo, joten pyysin reseptin, ja valmistin heti tupla-annoksen. Suora lainaus ohjeesta vielä alla.

Uunissa paahdettu mysli (n. litra)

5 dl kaurahiutaleita
1 dl pekaanipähkinöitä
1 dl kuorellisia manteleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 ½ tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
½ dl hunajaa
2 rkl rypsiöljyä (tai muuta miedonmakuista öljyä)

Halutessasi voit rouhia pähkinöitä ja manteleita hieman pienemmiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Levitä seos tasaisesti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 150 asteessa n. 20-30 minuuttia. Möyhi seosta muutaman kerran paistamisen aikana. Mysli on valmista, kun kaurahiutaleet ja pähkinät ovat kauniisti ruskettuneet (myös alati vahvistuva jumalaisen paahteinen tuoksu keittiössäsi on hyvä merkki). Ole paistamisen loppuvaiheessa tarkkana, mysli voi muuttua hetkessä sopivasta kärähtäneeksi!

Älä kummastele, jos mysli tuntuu vielä hieman kostealta, kun otat sen uunista – se kuivuu kyllä. Anna myslin jäähtyä kokonaan ennen kuin pakkaat sen ilmatiiviiseen purkkiin.

Aplarimuffinit

Jääkaapista löytyi vanhentumisvaarassa olevaa appelsiinituorejuustoa. Sehän ei käy, että ruoka menisi piloille, joten sekoitin juuston muffinitaikinaan. Sattumina vielä tummaa suklaata, niin maku on mitä mainioin. Opiskeluaikainen ystävänikin saapui sopivasti maistelemaan vasta uunista nostettuja muffineja. Ilmeisesti olivat myös hänen makunsa mukaisia.

Appelsiini-suklaamuffinit

100 g margariinia
100 g appelsiinituorejuustoa
2 dl hienoa sokeria
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
100 g tummaa suklaata

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vaahdot voi, sokeri, munat ja tuorejuusto kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe taikinaan. Sekoita vain sen verran että taikina on tasaista. Lisää murskattu suklaa. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista uunissa n. 25 minuuttia.

Marttakerho kokoontuu

Olemme suunnitelleet ystäväni kanssa jo varmaan ainakin vuoden omaa käsityökerhoa. Viimein koitti perustavan kokouksen aika. Otin esille säkillisen villaa ja pullon valkkaria. Muutaman tunnin huovutuksen, juoruilun ja punastuneiden kämmenten jälkeen olikin valmiina tarpeeksi palloja pienehköön pannunaluseen. Yllättävän aikaavievää on huovutuskin, ei ihme, että suomalainen käsityö maksaa. Pallojen kuivuttua yön yli ommeltiin ne vielä yhteen. Joku kumma viehätys tällaisessa huovutetussa pannunalusessa on, ihastelimme sitä kilpaa työn valmistuttua.

Ennen ompelua kuitenkin söimme aamiaisen. Lautasella paahtoleipää superhelppoa espanjalaista tortillaa, omatekoista maustemakkaraa, kokolihaleikkelettä siivutettuna ja paistettuna, tomaatti ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa herkkusienien kanssa. Ihan joka aamu ei kyllä pystyisi näin tuhtia aamiaista syömään, vaikkei se oikeastaan ole edes kovin epäterveellinen.

Superhelppo espanjalainen tortilla

Olen lukenut liiankin paljon hömppää viime aikoina. Ja vieläpä huonoa sellaista. Onneksi joskus käy siten, että ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin. Kate Jacobsin kirjassa Lohturuokaa kohokohtana oli vinkki espanjalaiseen tortillaan. Murskataan perunalastuja, rikotaan joukkoon kananmunia ja lorautetaan perään vähän maitoa. Sitten annetaan lastujen turvota tovi ja paistetaan pannulla. Hirmuisen kätevä tapa saada ylijääneet perunalastut tuhottua, ja makukin on yllättävän lähellä "oikein" tehtyä tortillaa.