Melkein kasvispata

Parista edellisestä kokkauskerrasta sekä pakastimen sulatuksesta intoontuneena olen ottanut ensimmäisen vuosipuoliskon tavoitteekseni tyhjentää ruokavarastoja. Ja sitä varastohan riittää! Ei oikein meinaa muistaakaan, mitä kaikkea on tullut hamstrattua. Huonona puolena on kuitenkin se, että lihaa löytyy kaapeista harmittavan niukalti. Jotenkin jännää, miten kasvissyönnistä pois opetelleena lihaton ruoka kuulostaa jotenkin huijaukselta. Onneksi talvikisojen jäljiltä oli jäänyt paketillinen pekonia käyttämättä, joten ei puuttunut tyystin eläinperäinen proteiini (vai rasva...) tästä ruokalajista. Ape kypsyi luonnollisesti takassa, kuinkas muutenkaan. Ihan tarkkaa reseptiä ei tullut kirjattua, mutta pataan päätyi ainakin pilkottua pekonia, sipulia, tummaa soijarouhetta, kauraa, kanttarelleja, persiljaa, purjoa, kasvislientä, juustoa ja pippuria. Enemmänkin olisi saanut olla makua ja vähän kuivaksi jäi, mutta kyllähän tuolla nälkä lähtee, jos koittaa aktiivisesti unohtaa, kuinka vähän siinä on lihaa.

Heppapata

Tänä talvena on tullut laitettua harmittavan harvoin ruokaa takassa. Suurena syynä on se, että lämpötila on ollut pääosin mukavasti vain muutaman asteen pakkasella, joten ilmalämpöpumppu on pöhissyt ongelmitta. Vaikka tänäänkin pakkasta oli vain vähän, lämmitin silti takan. En oikeastaan ollenkaan siksi, että saisin torppaan lämpöä, vaan siksi, että saisin pitkästä aikaa oikein pitkään haudutettua pataa.

Cittari mainosti viikonvaihteessa, että heiltä löytyy hevosen sisäpaistia huokealla. Vaikka kävinkin verestämässä heppatyttöyttäni viime kesänä, pidän silti edelleen hevosista myös lautasella. Maku on jotain naudan ja riistan välimaastosta. Mainoslauseessa väitetään, että poro on parasta, mutta kyllä hevonenkin on hyvää! Koska takkapataa on tullut tehtyä valitettavan harvoin, paikatakseni puutetta tein sitä nyt reilun kuuden kilon (engl. stone) annoksen. Pataan tuli taas paloitellun paistin (n. 750 g möhkäle) lisäksi kaikenlaista kaapeista hamstrattua. Pohjana on pari litraa joulun makkarankeitosta sivutuotteena valmistunutta lihalientä ja muutama desi kotikaljaa väriksi. Lihaliemi oli melko suolatonta, joten lisäsin liemen joukkoon pullollisen vasikkafondia. Muina mausteina reilut ruokalusikalliset timjamia ja rosmariinia sekä murskattua rosepippuria. Kasviksista paloittelin pataan kilon perunoita, toisen kilon eri värisiä porkkanoita ja vielä muutaman sipulin ja valkosipulin. Kuivahyllystä mukaan päätyi vielä litran verran pinto-papuja (sopii hienosti tähän ruokaan, sillä pinto on myös lehmänkirjavista hevosista käytetty nimitys), jotka laitoin likoamaan jo eilen, sekä muutama desi punaisia linssejä, jottei padasta tulisi liian vetelää. Pata sai hautua takassa nelisen tuntia, ja jo vain oli hyvää!

Punkkupata

Punaviinipullossa oli korkkivika, kierrekorkki falskasi tiputtaen juomaa lattialle vaakasäilytyksessä. Onneksi on laattalattia olohuoneessakin, niin ei sen suurempaa vahinkoa käynyt. Viininkin voi käyttää hyvin ruuanlaittoon, juoda en enää uskaltanut. Mielessä pyörineitä vaihtoehtoja oli oikeastaan vain kaksi, punaviinkastike tai –pata. Päädyin jälkimmäiseen. Josko se kevät tulisi kohta, eikä takkaa tule sitten taas hetkeen lämmitettyä. Vaikka mukavahan tuo on, että lämpimämpää ja valoisampaa kohti taas mennään. Pitää vaan nauttia varastoon pitkään haudutettuja pataruokia, kynttilänvaloa, glögiä, villasukkien lämpöä...

Punaviinipata

1 plo punaviiniä
1 prk ranskankermaa
Soijakastiketta
Ruskeaa suurustetta
Mustapippuria
Timjamia
Rosmariinia
Meiramia
Sokeria
Suolaa
Pakasteporkkanoita
Pakasteherneitä
Perunoita kuorittuina ja paloiteltuina
Naudanlihasuikaleita
Sipuleita lohkottuina
Valkosipulinkynsiä hienonnettuna

Sekoitellaan ensimmäiset kymmenen ainesta tasaiseksi liemeksi padassa. Sekoitetaan loputkin aineet liemen joukkoon. Haudutetaan takan lämmössä, mitä kauemmin, sen parempi.

Takkapitsa

Taas on siinä määrin pakkasta, että ilmalämpöpumppukin alkaa hyytyä. Niinpä mies lämmitti takan jo toistamiseen tällä viikolla. Olen ehtinyt hankkia itselleni sellaisen luonnevian, että takkaa lämmitettäessä siellä pitää myös laittaa ruokaa. Eihän uuniakaan lämmitetä ihan vaan kämppää lämmittämään. Huomiselle on kuitenkin jo eväät tehtynä, eikä pakastimeenkaan mahdu annoksia, joten päätin testata takkapizzaa iltapalaksi. Viimevuotisesta viisastuneena pizzapellin ja leivinlevyn välissä oli merallilangasta taivutettu pannunalunen, jottei pohja pala. Nopeasta leivonta-aikataulusta johtuen pizzapohja on poikkeuksellisesti kohotettu leivinjauheella hiivan sijaan. Pohjan päällä grilliketsuppia, juustoraastetta, puolitettuja omatekoisia lihapullia, herkkusieniä, oliiveja ja kapriksia.

Pizzapohja leivinjauheella

2 ½ dl jauhoja (nyt puolet tattaria ja puolet spelttiä)
2 tl leivinjauhetta
¼ tl suolaa
1 dl kylmää vettä
2 rkl (oliivi)öljyä

Sekoitetaan kuivat aineet keskenään, lisätään vesi ja öljy ja sekoitetaan tasaiseksi.

Hirveen hyvä takkapata

Velipoika perheineen diilasi viime käynnillään meille pakastettua hirvenpaistia metsästystä harrastavalta ystäväpariskunnaltaan. Valmistuksesta oli ohjeistettu, että liha sopii parhaiten pitkään haudutettavaan palapaistipataan. Selviö siis, että kimpale päätyi meillä pilkottuna takkaan. Pyrin myös hirven lisäksi pitäytymään paikallisissa mauissa, pilkoin siis isoon emalipataan hirven paistia ja nautaa, isän kasvattamia porkkanoita, nauriita, kyssäkaaleja, punajuuria, lisäksi sipuleita, valkosipulia, varsiselleriä, rasvaista lihalientä, sekasieniä, kokonaisia kauraryynejä, pippuria, meiramia, timjamia, salviaa ja hunajaa. Aineet hyvin sekaisin, ja muutamaksi tunniksi takkaan hautumaan. Tällä välin leivoin vielä lisukkeeksi karjalanpiirakoita ohratäytteellä, joiden pitäisi täyttää EU:n aidon perinteisen tuotteen määritelmä. Ruokajuomana tietysti isän tekemää puolukkamehua. Kyllä suomalainen ruoka on sitten hyvää!

Karjalanpiirakat ohratäytteellä (30 kpl)

Täyte:
1,5 l vettä
2 dl kokonaisia ohraryynejä
2 dl maitojauhetta
1 tl suolaa
Kuoritaikina:
2 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
2 ½ dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
Voi-maitoseos:
50 g voita
1 dl maitoa

Valmista täyte. Yhdistä aineet kattilassa, ja keitä ensin kolme varttia, hauduta sitten vielä vartti. Puuron keittyessä tee piirakkakuoret. Sekoita ensin aineet taikinaksi, leikkaa 30 palaan ja kauli palat mahdollisimman ohuiksi pyöreiksi taikinakuoriksi. Käytä apuna ruisjauhoja. Pinoa kuoret, ripottele väliin ruisjauhoja ja peitä lopuksi muovilla, etteivät kuoret kuiva.

Kokoa piirakat. Lusikoi kuoren keskelle reilu ruokalusikallinen täytettä, käännä vastakkaiset keunat täytteen päälle ja rypytä soikeaksi piirakaksi. Paista piirakoita 300 asteisen uunin keskitasolla 15 min, tai jos uunin potku loppuu 250 asteeseen, niinkuin meillä, käytä kiertoilmaa ja hiukan pidempää paistoaikaa.

Voitele kypsät piirakat voi-maitoseoksella ja anna piirakoiden hautua vielä leivinpaperilla ja -liinalla peitettynä tovi. Tarjoa munavoin kera.