Heppapata

Tänä talvena on tullut laitettua harmittavan harvoin ruokaa takassa. Suurena syynä on se, että lämpötila on ollut pääosin mukavasti vain muutaman asteen pakkasella, joten ilmalämpöpumppu on pöhissyt ongelmitta. Vaikka tänäänkin pakkasta oli vain vähän, lämmitin silti takan. En oikeastaan ollenkaan siksi, että saisin torppaan lämpöä, vaan siksi, että saisin pitkästä aikaa oikein pitkään haudutettua pataa.

Cittari mainosti viikonvaihteessa, että heiltä löytyy hevosen sisäpaistia huokealla. Vaikka kävinkin verestämässä heppatyttöyttäni viime kesänä, pidän silti edelleen hevosista myös lautasella. Maku on jotain naudan ja riistan välimaastosta. Mainoslauseessa väitetään, että poro on parasta, mutta kyllä hevonenkin on hyvää! Koska takkapataa on tullut tehtyä valitettavan harvoin, paikatakseni puutetta tein sitä nyt reilun kuuden kilon (engl. stone) annoksen. Pataan tuli taas paloitellun paistin (n. 750 g möhkäle) lisäksi kaikenlaista kaapeista hamstrattua. Pohjana on pari litraa joulun makkarankeitosta sivutuotteena valmistunutta lihalientä ja muutama desi kotikaljaa väriksi. Lihaliemi oli melko suolatonta, joten lisäsin liemen joukkoon pullollisen vasikkafondia. Muina mausteina reilut ruokalusikalliset timjamia ja rosmariinia sekä murskattua rosepippuria. Kasviksista paloittelin pataan kilon perunoita, toisen kilon eri värisiä porkkanoita ja vielä muutaman sipulin ja valkosipulin. Kuivahyllystä mukaan päätyi vielä litran verran pinto-papuja (sopii hienosti tähän ruokaan, sillä pinto on myös lehmänkirjavista hevosista käytetty nimitys), jotka laitoin likoamaan jo eilen, sekä muutama desi punaisia linssejä, jottei padasta tulisi liian vetelää. Pata sai hautua takassa nelisen tuntia, ja jo vain oli hyvää!

Pähkinäinen mysli

Tänä vuonna saamani joululahjat olivat parhaita, sain lähinnä omatekoisia herkkuja. Yhtenä lahjuksista oli itse paahdettu mysli. Olen käytännössä kaikkiruokainen, mutta en erityisemmin pidä kaupan mysleistä (enkä mansikkajäätelöstä, sour cream & onion sipseistä enkä vohvelikekseistä). Tähän omatekoiseen versioon kuitenkin tuli himo, joten pyysin reseptin, ja valmistin heti tupla-annoksen. Suora lainaus ohjeesta vielä alla.

Uunissa paahdettu mysli (n. litra)

5 dl kaurahiutaleita
1 dl pekaanipähkinöitä
1 dl kuorellisia manteleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 ½ tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
½ dl hunajaa
2 rkl rypsiöljyä (tai muuta miedonmakuista öljyä)

Halutessasi voit rouhia pähkinöitä ja manteleita hieman pienemmiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Levitä seos tasaisesti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 150 asteessa n. 20-30 minuuttia. Möyhi seosta muutaman kerran paistamisen aikana. Mysli on valmista, kun kaurahiutaleet ja pähkinät ovat kauniisti ruskettuneet (myös alati vahvistuva jumalaisen paahteinen tuoksu keittiössäsi on hyvä merkki). Ole paistamisen loppuvaiheessa tarkkana, mysli voi muuttua hetkessä sopivasta kärähtäneeksi!

Älä kummastele, jos mysli tuntuu vielä hieman kostealta, kun otat sen uunista – se kuivuu kyllä. Anna myslin jäähtyä kokonaan ennen kuin pakkaat sen ilmatiiviiseen purkkiin.

Aplarimuffinit

Jääkaapista löytyi vanhentumisvaarassa olevaa appelsiinituorejuustoa. Sehän ei käy, että ruoka menisi piloille, joten sekoitin juuston muffinitaikinaan. Sattumina vielä tummaa suklaata, niin maku on mitä mainioin. Opiskeluaikainen ystävänikin saapui sopivasti maistelemaan vasta uunista nostettuja muffineja. Ilmeisesti olivat myös hänen makunsa mukaisia.

Appelsiini-suklaamuffinit

100 g margariinia
100 g appelsiinituorejuustoa
2 dl hienoa sokeria
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
100 g tummaa suklaata

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vaahdot voi, sokeri, munat ja tuorejuusto kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe taikinaan. Sekoita vain sen verran että taikina on tasaista. Lisää murskattu suklaa. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista uunissa n. 25 minuuttia.

Marttakerho kokoontuu

Olemme suunnitelleet ystäväni kanssa jo varmaan ainakin vuoden omaa käsityökerhoa. Viimein koitti perustavan kokouksen aika. Otin esille säkillisen villaa ja pullon valkkaria. Muutaman tunnin huovutuksen, juoruilun ja punastuneiden kämmenten jälkeen olikin valmiina tarpeeksi palloja pienehköön pannunaluseen. Yllättävän aikaavievää on huovutuskin, ei ihme, että suomalainen käsityö maksaa. Pallojen kuivuttua yön yli ommeltiin ne vielä yhteen. Joku kumma viehätys tällaisessa huovutetussa pannunalusessa on, ihastelimme sitä kilpaa työn valmistuttua.

Ennen ompelua kuitenkin söimme aamiaisen. Lautasella paahtoleipää superhelppoa espanjalaista tortillaa, omatekoista maustemakkaraa, kokolihaleikkelettä siivutettuna ja paistettuna, tomaatti ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa herkkusienien kanssa. Ihan joka aamu ei kyllä pystyisi näin tuhtia aamiaista syömään, vaikkei se oikeastaan ole edes kovin epäterveellinen.

Superhelppo espanjalainen tortilla

Olen lukenut liiankin paljon hömppää viime aikoina. Ja vieläpä huonoa sellaista. Onneksi joskus käy siten, että ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin. Kate Jacobsin kirjassa Lohturuokaa kohokohtana oli vinkki espanjalaiseen tortillaan. Murskataan perunalastuja, rikotaan joukkoon kananmunia ja lorautetaan perään vähän maitoa. Sitten annetaan lastujen turvota tovi ja paistetaan pannulla. Hirmuisen kätevä tapa saada ylijääneet perunalastut tuhottua, ja makukin on yllättävän lähellä "oikein" tehtyä tortillaa.

Raitapaita

Otin varulta reilulti lankoja mukaan kotopuoleen, jos vaikka sattuisi olemaan luppoaikaa jossain kohtaa. Sainkin tämän paidan jo miltei valmiiksi jouluna. Kieroutuneena ihmisenä minulla on sellainen piirre, että kun saan jotain päähäni, se on tehtävä. Nyt sain päähäni, että haluan paidan päälle uudenvuodenjuhliin. Meinasi tulla vähän kiire, kun huomasin, että helma ei ollut ensimmäisellä mitalla mieleiseni, vaan vaati 10 cm lisää pituutta. Ensin tosin täytyi purkaa joustin, neuloa se ylimääräinen 10 cm ja neuloa resori uudelleen. Mutta sitten tuli hyvä! Päättelyt tosin jäävät vielä etkopaikalla suoritettavaksi, mutta oletan ystäväni jo tottuneen, ehkä jopa hyväksyneenkin piirteeni. Malli on muuten sama, kuin harmaassa puserossa, lankana nyt Novitan Noki.

Perinteinen joulupöytä

Joulupäivänä syöjiä oli enemmänkin, joten tarjottavatkin moninkertaistuivat. Nyt jo viidettä vuotta syön jouluna keskiaikaisittain. Tuotekehittely on toki vuotuisella aterialla hieman hidasta, mutta jotain uutta nytkin. Lautasena tänä vuonna halkaistu mallasleipä, joka toimikin varsin mainiosti. Halkaistuna imee ylimääräiset mehut itseensä, joten on herkullinen jälkiruoka. Lihoina pöydässä on maksapateeta, possun potka, joka lämmitettiin pystyuunissa, hirvimakkara ja omatekoista maustemakkaraa, johon käytettiin ankanrasva. Lisukkeena valkoviinissä haudutettuja valkopapuja, takassa yön yli hautuneita juureksia ja linssihöystöä. Näihin reseptit kirjasta Keskiajan keittiön salaisuudet. Lisää proteiinia vasta savustetusta lohesta ja siiasta, graavatusta lohesta sekä kotijuustosta. Lisukkeena vielä mustaherukkahyytelöä ja saksalaista sinappia. Juomina tyrkyllä kotikaljaa, mausteviiniä, vettä ja hunaja- sekä yrttisnapsia.

Lähetin isälle ostoslistan etukäteen sähköpostilla. Jauhelihan määrä herätti ensin ihmetystä, mutta käyttökohteen selvittyä meni läpi. Makkaran pursottaminen on aika mukavaa puuhaa kaksin ja kun puuhaan ryhtyy, kannattaa kerralla suolistaa vähän enemmänkin. Varsinkin keitettyn makkarat säilyvt hyvin pakastimessa. Makkaraa keitettäessä keitinvedestä tuli rasvaista lihalientä, joka piti tietysti ottaa talteen, toimii hienosti vaikkapa takkapadassa. Onneksi saunasiipi on kylmänä, joten näillä pakkasilla kylmiössä (+ 8 astetta) on reilulti tilaa.

Boerewors - mausteiset makkarat

3 kg naudan jauhelihaa
500 g ankanrasvaa
2 rkl suolaa
1 tl pippuria
4 rkl korianteria
0,5 tl muskottipähkinää
0,25 tl jauhettua neilikkaa
0,5 tl kuivattua timjamia
0,5 tl maustepippuria
1,25 dl viinietikkaa
1 valkosipulin kynsi
0,5 dl Worcester kastiketta
suolta (ainakin 5 m)

Sekoita aineet hyvin keskenään, lisää tarvittaessa vettä, että massasta tulee sopivan notkeaa. Täytä suoli, täytä se vain puolitäyteen, sillä täyte paisuu keitettäessä. Pistele makkarat halkeamisen välttämiseksi ja keitä niitä noin 20 min. Paista ne vielä pannulla ennen syömistä, jolloin makkarat saavat hyvän värin ja kuoresta tulee rapea.

Vatsan laskettua keitettiin vielä hehkuviiniä, johon mausteeksi appelsiininsiivut. Pullien ja torttujen lisäksi makeana palana maustemanteleita.