Mies intoutui leipomaan pariinkin otteeseen tällä viikolla. Toisaalta olen kovin otettu ja ylpeäkin, kun yllätti minut vastapaistetulla sipulipiiraalla viulutunnilta tullessani. Kertoi vielä pohtineensa, että mistä löytäisi hyvän ja hiukan terveellisemmän piirakkapohjan ohjeen, kunnes keksi katsoa täältä. Joku pieni piru kuitenkin myös huuteli, piirakan ollessa niin hyvää, että menee pian perheen ruokamestarin paikka minulta. Hassu on ihmismieli. Äidillä on kuulemma ollut samoja tuntemuksia kanssani. Sen vielä hyväksyy helposti, että neulominen sujuu, mutta pitääkö osata ommellakin! Kunnes taas hetken päästä huomaa ajatuksen järjettömyyden ja on vain ylpeä.
Ensimmäisen satsin kanssa osallistuin vain syömiseen, mutta sen osalta otan puolet kunniasta itselleni.
Piirakkapohjan täytteenä kuulemma 1 puna- ja 4 keltasipulia sekä 2 valkosipulinkynttä freesattuina. Purkki creme fraichea, kaksi kananmunaa, 3/4 dl maitoa, reilusti Emmental raastetta, 1 tl suolaa ja muutama kierros mustapippuria keskenään sekoitettuna. Päälle vielä mustapekka-juustoa siivuina ja tuoreita timjaminoksia. Toiseen pari päivää myöhemmin tehtyyn satsiin pääsin konsultointiavuksikin. Samanlaisten piirakkapohjien päällä nyt sipulia, kanttarelleja ja mozzarellaa, aineet yhdistämään vielä mustapippurilla, yrttisuolalla sekä timjamisilpulla maustettu munamaito, jossa 2 kananmunaa ja 2 dl maitoa. Pakko myöntää, että kahdesta hyvästä piiraasta tuo ensimmäinen oli parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti