Uunilohi ja suklaamuffinit

Taidanpa taas toistaa itseäni, mutta onneksi edes hiukan varioiden. Jääkaapissa möllötti lohifile, jonka parastuspäivä on tänään. Ihan perinteistä versiota (alle pakastevihanneksia ja lohi päälle) ei huvittanut tehdä, mutta ei myöskään nähdä juurikaan enempää vaivaa. Niinpä ripottelin vuoan pohjalle ensin kerroksen ohrasuurimoita, niiden päälle tölkillisen tomaattimurskaa ja toisen valkoisia papuja tomaattikastikkeessa, huuhtelin tölkit tilkalla vettä ja kaadoin huuhdinvedetkin vuokaan. Sitten siivilässä huuhtelun kautta tölkillinen kidneypapuja ja toinen herkkusieniä päälle. Vielä muutama sipuli ja chili hienonnettuna perään ja pakastemaissia, kalamaustetta ja siivutettua limeä päälle. Koko komeuden katoksi lohifile ja vuoka noin tunniksi parisataa-asteiseen uuniin.

Samalla uuninlämmityksellä tein myös pellillisen suklaamuffineja. Muuten on sama ohje, kuin viime viikollakin, mutta korvasin vehnä- ja grahamjauhot ruisjauhoilla.

Pikapihvi

Ruuan kanssa meinasi tulla kiire, sillä sovimme lähtevämme ystäväpariskunnan kanssa keilaamaan ja syömään illalla. Niinpä valmistin pikaruokaa jääkaapin antimista. En ole juurikaan käyttänyt fenkolia, mutta jostain syystä pari yksilöä hyppäsi hiljan ostoskoriini. Toinen fenkoleista silpuksi ja oliiviöljytylle pannulle, perään pienitty porkkana ja sipuli, hetki kuullotusta ja sitten vielä loraus vettä, ripaus suolaa ja kannen alle hautumaan. Vajaan vartin päästä perään vielä sitruunamehua, mustapippuria ja timjamia, niin lisuke onkin valmis. Lisukkeen hautuessa paistoin jo jalostamolla tuliseksi maustetut kokolihapihvit, kolmisen minuuttia kummaltakin puolelta. Kyllä näillä eväillä taas pärjää seuraavaan ruokaan.

Läksärimuffinit

Varsinkin vierustoverini työpaikalla on tasaisin väliajoin tiedustellut mahdollisuutta saada kuorrutettuja muffineja. Koska olen vaihtamassa työpaikkaa, ajattelin leipoa vielä viimeisen kerran tälle porukalle. Aikataulu on kuitenkin tiukahko, joten tein nopeasti valmistuvia, mutta hyväksi havaittuja suklaamuffineja. Muutama muutos täytyi kuitenkin reseptiin tehdä, sillä ruokakaapin sisältö osoittautuikin puutteelliseksi. Alla siis resepti kananmunattomaan versioon, jossa maitokin on korvattu maitojauheella.

Suklaamuffinit

1 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
2 tl vähälaktoosista maitojauhetta
2 rkl soijajauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
50 g tumma suklaata pieneksi paloiteltuna
reilu 1 dl vettä
3/4 dl rypsiöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää nesteet ja sekoita varovasti, jotta taikina ei sitkisty.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa 12–15 minuuttia.

Kuorruta muffinit mansikkatomusokerista ja voista vatkatulla kreemillä ja ripottele pinnalle vielä suklaahippuja.

En kuitenkaan ollut ainoa lahjoja, työkaverini olivat keränneet kolehdin ja käyneet ostoksilla lankakaupassa. Taitavat tuntea minut pelottavankin hyvin, sillä olen haaveillut tällaisesta puikkosetistä jo pidemmän aikaa. Pyöröpuikkojen siimat ovat siis vaihdettavissa, joten samassa setissä on oikeastaan 32 erilaista perinteistä kombinaatiota, jos piuhojen päihin liittää samankokoiset puikot. Jos laskee lisäksi mukaan yhdistelmät, joissa siiman päissä olevat puikot ovat eriparia, niin variaatioita tulee vielä 112 kappaletta lisää. Mielestäni huikeasti hienompi lahja, kuin perinteinen pullo!

TilausMinnit

Kollega - jonka kanssa olen käynyt "leikkimielistä" kisailua kakkujenvalmistuksesta - kysäisi, josko valmistaisin Minnipipoja myös tilaustyönä. Heidän 1- ja 4-vuotiaat tyttönsä ovat kuulemma kovin tykästyneitä tähän piirroshahmoon. Luonnollisesti otin taas haasteen vastaan. Työtoveri mittasi lapsukaistensa päiden ympärykset, jotta osaisin paremmin tehdä oikean kokoiset päähineet. Jostain tuli mieleeni, että ilmapallon saa kätevästi puhallettua oikean kokoiseksi, jolloin tuotoksen koon voi vielä helposti tarkastaa. Muina oivalluksina kevätkäyttöön sopivampi puuvillalanka ja nepparikiinnityksellinen rusetti. Lanka näytti päästävän väriä neulottaessa, joten rusetin on hyvä olla irroitettava pesua varten. Isomman piposta jätin lisäksi kiinnitysnauhat pois. Ihan vauvojen juttuja semmoiset...

Iloinen Amsterdam

Talvilomareissussa tuli taas huomattua tulleensa vanhemmaksi. Juniorimpana matkoilla kiersin kaikki museot, nähtävyydet ja muutkin turistirysät, mielellään mahdollisismman kaukaa. Nyt virkkeestä on jäänyt pilkun jälkeinen lause pois. Niin pelottavalta kuin havainto kuulostaakin entisiin mielipiteisiin suhteutettuna, miltei hienointa antia reissulla oli kiertoajelu maaseudulle. Ajelulla poikkesimme mm. juustotilalla, puukenkäveistämöllä, tuulimylly- ja kalastajakylissä, jotka sijaitsivat Länsi-Euroopan suurimman (teko)järven rannalla.

Kiertoajelun pakettihintaan kuului myös kanaaliristeily. Risteilyllä sai vielä kivaa näkökulmaa ja knoppitietoa mm. asuntolaivoista, lukuisista silloista ja kanavanvarsitaloista. Amsterdamin nimikin on alunperin lähtöisin Amstel-joesta ja keskusaukio Damista. Amsteldam kieltämättä kuulostaa hassulta, joten nimi muotoutui vuosien myötä ärrälliseksi. Toisaalta hollanti kyllä kuulostaa hassulta joka tapauksessa, joten sikäli logiikka ei ole pettämätön. Testaa vaikka, klikkaa "kuuntele" -nappia linkin oikeanpuoleisen laatikon oikeassa alakulmassa.

Kaupungista löytyi myös tutunnäköinen vaakuna, sekä paikallisen Heurekan, eli Nemon edessä parkissa oleva Hollannin Itä-Intian kauppakompanian VOC:n kauppa-aluksen malli. Kauppakompanja oli aikansa suuryritys. Suhteutettuna nykyaikaisiin yrityksiin koko olisi Coca Cola Companyn ja Microsoftin yhdistelmän luokkaa. Selittävänä tekijänä pienen valtion pitkähkölle mahtikaudelle 1600-luvulta lähtien on tuulimyllyt. Alankomaat olikin näiden ansiosta ensimmäinen teollistunut valtio, joka samalla valloitti joukon siirtomaita.

Amsterdamista löytyy kanavien ja siltojen lisäksi myös reilulti taiteilijoita ja museoita. Hauskoina kohteina Heineken Experience, jossa historiikin ja oluenpanoesineistön lisäksi esillä myös runsaasti mainostaidetta. Epäkaupallisempana taiteena Rembrandtin kuuluisin maalaus Yövartio, joka on esillä Rijksmuseumissa.

Taiteilijoitakin kaupungista löytyi runsain mitoin, osa vahanukkeina Madame Tussaudsin vahakabinetista. Myös hotellimme oli nimetty taiteilijan, tarkemmin kirjailijan, mukaan. Multatuli (engl. Soilfire?) oli tosin vain nimimerkki, jonka suojista Eduard Douwes Dekker kirjoitti teoksen Max Havelaar.

Vauvakakku

Sain jo toisen kakkutilauksen, jälleen ristiäiskakusta. Baby shower -kakkujen tekeminen on mitä ilmeisimmin loistavaa mainosta, sillä molemmat ovat poikineet tilaustyöt. Tinjan äiti innostui muotoillusta kakusta ja toivoikin masukakulle luontevana jatkumona vauvakakkua. Itseäni hiukan epäilytti, tuleeko syöjille kannibaaliolo, varsinkin, kun mustikkatäytteestäkin tuli vähän sisäelinten väristä. Kaikki olivat kuitenkin kuulemma pitäneet kakkua hienona, isomummoja ja pappia myöten. Kääretorttupohjien välissä siis mustikka-valkosuklaamoussea, kasatun kakun päällä voi-mansikkatomusokerikreemi ja päällä marsipaani. Kasvojen yksityiskohdat sai hyvin muotoiltua kreemillä, joka kovettuu jääkaapissa. Hauskana yksityiskohtana myös marsipaanista muotoiltu hakaneula, jonka pintaan sipaisin helmiäisjauhetta metallihohdoksi. Hiukset, ripset ja nimi on piirretty elintarvikevärihuopakynällä.

Mustikka-valkosuklaatäyte

130 g valkosuklaata
4 liivatelehteä
250g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 prk Flora Vispiä
2 rkl kiehuvaa vettä
½ l mustikoita

Liota liivatteita kylmässä vedessä ainakin viisi minuuttia. Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Soseuta mustikat, sekoita joukkoon tuorejuusto, sokerit ja sula suklaa. Kaada seos vaahdon joukkoon koko ajan sekoittaen. Purista kylmä vesi liivatteista ja sulata ne kiehuvaan veteen. Kaada liivate ohuena nauhana moussen joukkoon koko ajan vatkaten.

Pikkujoululahjat

Aloitettiin pikkujoulujen suunnitteleminen ystäväporukalla joskus syyskuun tietämillä, viimein päästiin toteutukseen saakka. Täytynee seuraavien kemujen suunnittelu aloittaa jo piakkoin, jotta osuu juhlallisuudet oikealle vuodelle. Lupasin viime talvena tehdä yhdelle osallistujista villasukat, josta juontuikin mieleen, että voisin tehdä pienimuotoiset pikkujoululahjat kaikille osallistujille, myös emännän lapsille. Paketteihin päätyi ne sukat, daameille joulunpunaiset ja sydämelliset bamburätit (jälleen mietin, onkohan kuinka mieluisa lahjana tällainen siivousväline) ja lapsukaisille pipot. Molempien pipojen mallit on Novitan lehdistä, tosin kumpaakin muokkasin hieman. Kirjoneule olikin yllättävän mukavaa tehdä pitkästä aikaa. Pätkävärjättyjen lankojen yleistyttyä on jäänyt paitsioon tämä taiteenlaji ainakin omalla kohdallani. Lisäksi yllättävän sutjakkaasti valmistuivat kaikki. Sukat tosin aloittelin jo noin vuosi sitten, unohdin välissä, mutta sain ne saatettua loppuun yhdessä muiden alusta loppuun tehtyjen lahjojen kanssa viikossa. Pakko (vaikka vaan oman jääräpäisyyden aiheuttama) on paras motivaattori, tai siis ainoa.

Ruokahuolto juhliimme toteutettiin nyyttäriperiaatteella. Tein meksikolaistyyppistä maissileipää salaatin seuraksi. Ohjeen bongasin Sillä sipuli -blogista, mukavan helppo mutta maukas.

Maissileipä

140 g keltaisia maissijauhoja
115 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 iso kananmuna
2 ½ dl kevytmaitoa
140 g maissinjyviä, tuoreita tai pakastettuina
1 pieni, mieto ja tuore vihreä chili siemenittä hyvin hienonnettuna

Kuumenna uuni valmiiksi 200 asteeseen. Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola. Riko munan rakenne haarukalla sekoittaen ja lisää sekaan maito. Sekoita jauhot ja neste yhteen vain sen verran että kaikki on hyvin sekaisin. Älä sekoita liikaa ettei taikina sitkisty. Lisää maissinjyvät ja maustepaprika. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja tasoita pinta. Kypsennä leipää 20-25 minuuttia tai kunnes se on kiinteää.