Tuparilahjuksia

Olin taannoin ystäväni muuttoapuna. Sikäli harvinaisen helppo homma, että varsinaisen kantamisen hoitivat maksetut miehet, mutta pääsin kuitenkin kantamaan korteni kekoon laatikkojen purkamisessa. Koska sopimukseemme kuului, että avustan järjestelyssä vastineeksi sohvapaikasta ja tarjoiluista, otin varmuuden vuoksi virkkuukoukun ja bambulankaa oheistoiminnaksi illalle, mikäli tavarat saadaan jo ajoissa riittävän hyvin paikoilleen. Hiukkasen sainkin aloitettua keltaista tiskirättiä, jonka luovutan tänään varsinaisella ensivisiitilläni. Tuiki tarpeellinen uuden tuvan varuste on toki myös kotitekoinen palasaippua keittiöön, sekä sille alunen. Aluseksi virkkasin isoäidinneliön kotinarusta. 

Ihan omatekoset ramen-nuudelit

Olen jo avoimesti myöntänyt olevani lanka-addikti. Lankojen lisäksi pidän kovasti erilaisista (keittiö)vempaimista sekä kirjoista. Lisäksi minulla on kausittaisia intohimoja yksittäisiä ruoka-aineita - kuten nuudeleita tai mereneläviä - kohtaan. Tämänkertaisessa päivityksessä yhdistyy kolme viimeksimainittua addiktiotani.

Ostin hiljattain tarjouksesta Hugo Arnoldin kirjoittaman kirjan Wagamama - nuudelien maailma. Toisaalta sain jokunen aika sitten lahjaksi jo pitkään himoitsemani Marcato Atlaksen pastakoneen. Kun nämä yhdistetään, saadaan mahdottoman hyvää nuudelikeittoa! Pettymyksekseni kirjassa ei olut kuitenkaan ohjetta, miten itse nuudelit valmistetaan, mutta onneksi Google pelasti jälleen. Muuten siis tein ruuan lähes orjallisesti kirjan tulinen ja hapan mereneläväramen -ohjeen mukaan, mutta merenelävät olivat pakastealtaan valmiiksi kuorittu ja kypsennetty sekoitus ja valmiiden ramen-nuudeleiden sijaan käytin omatekoisia.

Ramen-nuudelit

1,75 dl vehnäjauhoja

1 kananmuna

n. 3/4 tl suolaa (tai maun mukaan)

n. 1 rkl vettä (riippuen jauhoista ja ilman kosteudesta)

Sekoita kuivat aineet pöydällä ja tee kasan keskelle kuoppa. Sekoita vesi ja kananmunat kuopassa ja ala hiljalleen sekoittamaan kaikki aineet keskenään. Vaivaa taikinaa, kunnes taikina ei enää juurikaan tartu käsiin taikka pöytään.  Taikinassa on oikea koostumus, kun taikina tarttuu käteen, mutta tippuu nopeasti, jos käden nostaa. Jos taikina on liian tahmeaa, lisää jauhoja ja vaivaa vielä lisää. Jos taas taikina ei ole ollenkaan tahmeaa, lisää hieman vettä muutama pisara kerrallaan. Anna taikinan levätä kostutetun liinan sisällä vähintäänkin puoli tuntia, talvella pidempäänkin.

Laita vesi kiehumaan. Kaulitse tai mankeloi taikina 1 mm paksuiseksi levyksi, apuna kannattaa käyttä reilulti jauhoja. Leikkaa levyt soiroiksi joko pastakoneen leikkuuterällä tai leikkuulaudalla niin, että hyvin jauhotettu levy taitetaan ensin samaan suuntaan nelinkerroin ja leikataan sitten pitkällä veitsellä. Sekoita leikattuja nuudeleita sormin, jotteivat ne tartu könteiksi.

Lisää kiehuvaan keitinveteen suolaa ja ripottele nuudelit perään. Jos nuudelit vaan kumoaa veteen, ne tarttuvat yhteen. Hämmennä nuudeleita syömäpuikoilla keittämisen aikana. Mikäli vesi on riittävän kuumaa, nuudelit alkavat kellua, ja ovat kypsiä noin 4 minuutin keittämisen jälkeen.

Venetsialaispaita

Paidalla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä Venetsian kanssa, sain sen vaan pääteltyä ja näin valmiiksi sopivasti venetsialaisiin. Sorruin nimittäin taas loppukesästä ostamaan lankaa alekorista. Novitan Polku on nättiä lankaa, mutta jotenkin en nyt jaksa pipertää ohuella langalla. Niinpä suoritin hieman salapoliisintyötä ja selvitin, että yhdessä Nalle-langan kanssa seulottuna tiheys on sama, kuin Puro-langassa. Sitten vaan etsimään mukavaa mallia, joka löytyikin Novitan sivuilta. Hiukkasen kuitenkin muokkasin mallia, joten tämäkin neule toteutui mukavasti pyöröpuikolla. Näin ylipitkään paitaan ei tullut tympeitä saumoja sivuun. Tästä kuvasta ei näy kunnolla, mutta yläosa on pitsineuletta, joka näyttää aika hauskalta, kun alta pilkottaa vaikka pitkähihaista t-paitaa.

Kolmen päivän villapaita

Uusinta (syksy 2012) Novitan lehteä tutkiessa iski taas innostus useampaankin neuleesen. Jotta olisi edes teoreettiset mahdollisuudet saada innostus puikoille ja valmiiksi asti täytyy ensin olla materiaalia, josta ryhtyä työstämään neuletta. Niinpä sorruin taas ostamaan lankoja, tarjouksilla itselleni perustellen useampaakin villapaitaa varten. Yllättävää kyllä innostus jatkui haaveilusta ja lankojen ostamisesta tekemiseen saakka, ja sainkin ensimmäisen neuleen valmiiksi kolmessa päivässä. Malli oli kyllä minulle mieluisa. Pusero neulotaan kokonaan pyöröpuikoilla ensin kaulasta helmaan ja sitten vielä hihat. Sileän neuleen saa siis neulottua aina oikeilla silmukoilla ja mikä parasta, lopussa välttyy saumojen ompelemiselta. Mallin lanka on lisäksi paksua ja helposti neulottavaa, joten valmista tulee pikavauhtia! Eikä tässä vielä kaikki, paita on myös käytössä mukava ja lämmin, joten moottoripyöräilykausikin jatkunee vielä hetken ilman paleltumia.

Uunitusta

Jälleen kerran kävi niin, että kun sähköuunin lämmittää, pitää samalla kertaa tehdä mahdollisimman paljon ruokaa, ettei lämpöenergia hukkaannu vain sisäilmaan, vaan osa päätyy välillisesti myös nahanalaiseksi lämpökerrokseksi. Olen jo pitkän aikaa halunnut testata, onnistuuko kohokkaan kokkaaminen. Yleisesti varoitellaan, että homma on hankala. Reseptiä seuraamalla kuitenkin onnistui varsin mainiosti. Oikeastaan ainoina puuteina oli taikinan jakaminen turhan moneen vuokaan, jolloin pinta ei noussut reunojen yli, sekä kohokkaan jääminen turhan vaaleaksi, mutta näissäkin syynä oli sooloiluni. Olisi vaan pitänyt uskoa reseptiä ja noudattaa sitä orjallisesti. Ohje on Glorian uudesta ruokakirjasta, joka tosin on jo vuodelta 1999.

Dragonkullenin rakuunasouffle

Bechamel- eli valkokastike

50 g voita

½ dl vehnäjauhoja

4 dl maitoa

suolaa ja valkopippuria

1 dl silputtua tuoretta rakuunaa

1 ½ dl juustoraastetta

200 g kuorittuja huoneenlämpöisiksi sulatettuja pakastekatkarapuja

4 munankeltuaista

6 munanvalkuaista

Voitele iso kohokasvuoka tai 8 pienenpää. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Valmista valkokastike - sulata rasva paksupohjaisessa kattilassa ja lisää jauhot. Kiehauta ja lisää maito muutamassa erässä hyvin sekoittaen. Mausta rakuunalla ja ota pois levyltä. Kun kastike on vähän aikaa jäähtynyt, sekoita keltuaiset joukkoon yksitellen, sitten katkaravut ja juustoraaste. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele kastikkeen joukkoon. Kaada seos voideltuun vuokaan/vuokiin ja pane uuniin. Kypsennä isoa kohokasta noin 25 minuuttia, pikkukohokkaita 15 minuuttia. Tarkkaile pinnan ruskistumista paiston aikana, valmis kohokas on pinnaltaan kauniin ruskea.

Kohokkaan jälkeen uuniin pääsi syksyinen juurespata. Pataan tuli bataattia, porkkanaa, lanttua, sipulia, kanttarelleja, nautaa ja hirveä sekä punaviiniä ja timjamia, suolaa ja pippuria. Uunipadassa menee harvoin vikaan improvisoimalla, eikä niin käynyt nytkään.

Jotta kolmen ruokalajin uunitukset tulivat täyteen, tein vielä mustikkamuffineja jälkiruuaksi. Koska talouden viimeiset kananmunat hupenivat kohokkaaseen, tuli niistä munattomia, mutta sitäkin muhkumpia.

Kananmumattomat mustikkamuffinit

2 dl maitoa
1 ½ dl sokeria
1 dl öljyä
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 ½ dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl mustikoita

Sekoita maito ja sokeri. Lisää öljy ja keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi vielä mustikat. Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Ny rillataan!

 

Kauppoihin on tullut nykyään pelkkää leppää laajempi valikoima savustuslastuja. Savustukseen hurahtaneena eri puulajeista vuoltuja lastuja on tullut hamstrattua enemmänkin. Puulajin valinnalla onkin yllättävän iso vaikutus savun makuun. Koska nyt savustimeen päätyi lohen lisäksi hevosenpaistia, valitsin lastuksi pehmeän pekaanipuun. Näin hevosen oma maku pääsi hyvin esille. Ennen savustusta maustoin kalan Kalaneuvoksen mausteseoksella ja lihan Santa Marian Forest blendillä. Kypsensin samalla pöntössä myös ranskalaisista perunoista, sipulisilpusta ja tuoreesta rakuunasta tehtyä lisuketta, jonka pakkasin folioon, ettei savustu liikaa. Hiukkasen jäivät pakasteranskalaiset veltoiksi pelkällä savustamisella, joten niitä kypsellettiin vielä savustamisen jälkeen hetki lisää grillissä folio auki.

Savustettujen ruokien lisäksi tarjolla oli myös oman maan salaattia kurkun, tomaatin ja fetan kanssa. Vierailla oli mukana myös omia grillattavia, näppärästi valmistuivat nekin samaan aikaan rengaspolttimolla.

Skottilaiset leivät

Keväiseltä Skotlanninmatkalta oli vielä jemmassa purkillinen mystistä lihavalmistetta. Googlailun jälkeen kävi ilmi, että nötkötinkaltainen valmiste on tapana syödä leivänpäällisenä. Onneksi tuote vain haisi kylmänä nötkötille, maku oli paljon parempi. Vaelluksilta tuttu retkieväs oli vielä muutaman vuoden takaiseen retkeen asti mielestäni ihan ihmisravinnoksi kelpaavaa. Tuolla reissulla minulla kuitenkin alkoi vaiva, jonka lääkäri diagnosoi myöhemmin hyvälaatuiseksi asentohuimaukseksi. Korvassa sijaitsevaan tasapainoelimeen oli siis tullut sakkaa, joka aiheutti sen, että maailma alkoi kieppua vähänkin päätä liikauttaessa ja olo oli muutenkin kurja. Vähän samanlainen olo siis, kuin opiskeluaikoina pahimmillaan pippaloista kotiuduttua. Onneksi molemmat vaivat kuitenkin menevät itsestään ohi, epäonneksi toipumisaika korvan sakkaantumisesta on huomattavasti opiskeluaikaista itseaiheutettua heikotusta pidempi.

Vaan takaisin skotlantilaiseen herkkuun, joka vain haisi epäilyttävälle. Hajua hälventääkseni viipaloin lihahyytelön ja paistoin viipaleet pannulla. Tämän jälkeen kasasin leivälle majoneesia, oman maan parsasalaattia, A & B -viipaleita ja vielä päälle koristeeksi pippuria ja paahdettua sipulia. Varsin maittavaa oli, ennakkoluulostani huolimatta!