Dick's last resort ja joku peli

Amerikkaan saakka matkanneena piti tietysti käydä katsomassa jotain paikallista urheilujuhlaa. Vaikka baseball ja amerikkalainen jalkapallo ovat jääkiekkoakin suositumpia lajeja rapakon takana, ovat niiden säännöt minulle turhan tuntemattomia, jotta uskoisin saavani pelistä hod dogia enempää irti. Kävimme siis katsomassa Dallas Starsin ja Phoenix Coyotesien välisen pelin. Ensimmäiset kaksi erää olivat hieman löysän oloista peliä, mutta viimeissä erässä onneksi alkoi tapahtua, niinkin paljon, että jännitystä riitti vielä jatkoajalle ja rangaistuslaukauksiin. Pelin ehdottomasti parhaan suorituksen tarjosi Kari Lehtonen, joka vartioi Starsin maalia.

Kiekkoilun jälkeen kävimme vielä jälkipeleillä Dick´s last resort -nimisessä ravintolassa. Paikallisoppaamme kertoi, että Dick oli alunperin perustanut fine dining -ravintolan, joka oli kuitenkin saanut murska-arvostelut, etenkin huonosta asiakaspalvelusta. Niinpä Dick oli päättänyt koittaa hieman toista konseptia perustamalla ravintolan, jonka erikoisuutena ovt röyhkeät tarjoiliat. Paikallisoppaamme kuitenkin varoitti etukäteen tästä suomalaisesta palvelusta, lisäksi selvisimme ensikertalaisina muutenkin hieman vähemmällä tylytyksellä. Hauska ja kokemisen arvoinen paikka lempeämmästä kohtelusta huolimatta, ruokakin oli varsin kelvollista sekä kohtuuhintaista.

State Fair

Reissun aikaan osui hieno tapahtuma, kuukauden mittainen State Fair of Texas. Markkinat olivat amerikkalaiseen tai vielä pikemminkin texasilaiseen tapaan suuret, josta esimerkkinä markkinoiden maskotti Big Tex (16 m). Muutaman tunnin kiertämisellä jäi vielä paljon näkemättä, vaikka paljon ehti vähdäkin.

Markkina-alueelle oli ruokakojujen väliin ahdettu monenmoista vetonaulaa. Eniten odottamani nähtävyydet olivat kotieläinpiha ja possujuoksut. Kotieläinpihalla oli rapsuteltavia otuksia kenguruista nelisarvisiin vuohiin. Possujuoksuissa puolestaan melkein sukua julkkikselle -tyyppisesti nimetyt junnupossut kirmasivat U:n mallisen radan. Viimeisessä lähdössä oli esimerkiksi hiukan muita pulskempi possu Forrest Grump, jota yleisön kehotettiin kannustaa run Forrest run! -huudoin.

Muina nähtävyyksinä oli myös pari messuhallillista autonäyttelyjä, joissa pääosassa olivat miltei kuorma-autojen kokoiset pick upit. Hauskana mausteena hieman erilaisempi Fiatin osasto. Vaikka Jenkeissäkin pienet autot ovat kuulemma yleistyneet mm. polttoaineen kallistumisen myötä, veikkaan, että mies oli yksi harvoista näytteellä olevissa Fiateissa istuneista. Autojen lisäksi alueella oli muutama muukin messuhalli, joissa oli myynnissä mm. käsitöitä ja muita texasilaisia tuotteita. Miltei joka kulmauksessa oli myös TV-shop-tyylinen keittiöväline-esittely. Eikä siinä vielä kaikki, lisäksi alueella oli parin suomalaisen huvipuiston kokoinen tivoli-alue. Perinteisten tivolivatkaimien lisäksi alueella on 65 m maailmanpyörä, alueen yllä kiertävä gondolihiihtohissin kaltainen SkyWay, sekä hienon adrenaliiniryöpyn tarjonnut Skycoaster, jossa ensin hilattiin valjaissa 57,6 metrin korkeuteen, josta vaijeria pitkin vapaa pudotus ilmojen halki eteenpäin. Koska kärsin lievästä korkean paikan kammosta, veikkaan, että vieressä Teräsmiehen tapaan liidelleet pojat kärsivät nyt tinnituksesta.

Niin, ja se ruoka. Messuilla oli vieri vieressä kojuja, joissa myytiin etukäteen lunastettavia kuponkeja vastaan kaikkea mahdollista uppopaistettua. Erikoisimmat maistamamme elämykset vasemmanpuoleinen chicken fried bacon (broitsumuruilla paneroituja pakoneja) sekä markkinoilta yleistynyttä maissitaikinan sisään leivottuja makkaroita. Ruokajuomina tietysti frozen margariittaa muovimuksita, sekä light Budia. Markkinoille kun pääsi vielä epäamerikkalaiseen tapaan näppärästi lähijunalla.

Suomalais-amerikkalainen hernari

Kuten mainittua, isäntämme Dallasissa toivoi tuliaiseksi hernekeittoa. Osittain saadakseni hyvän syyn tutustua paikalliseen ruokakauppaan veimme tuliaisina kilon kuivaherneitä purkkihernarin sijaan. Jossain kohtaa mieleen kyllä juolahti, että herneitä varmasti kasvaa Suomen ulkopuolellakin, mutta omien herneiden kuljettaminen oli sittenkin perusteltua. Amerikassa kuivaherneet myydään halkaistuina, jolloin keiton rakenteesta tulee aivan pohjoismaisesta poikkeava. Herneiden lisäksi keiton suomalaista antia ovat meirami ja sinappi. Amerikkalaista väriä keittoon tulee lihasta, joka oli puolen tuuman paksuinen siivu sian potkaa. Potka on siis siivutettu syiden vastaisesti, eli keskellä lihasiivua on luurengas. Myös veden osalta uskaltauduin paikalliseen antiin. Yleensä matkaillessa pyrimme syömään mahdollisimman paikallisesti, mutta ehkäpä kerran voi pikaisesti kokeilla tätäkin tapaa matkustaa, siis että tuo varulta omat ruuat mukana, ettei vaan pääse tulemaan mitään kulttuurishokkeja.

Hernekeitto

500 g kuivattuja herneitä
2 l vettä, jossa herneet liotetaan yön yli ja keitetään samassa vedessä
1 sipuli pienittynä
kinkkua kuutioituna
suolaa
meiramia

Liotetaan huuhdeltuja herneitä yön yli. Keitetään liotusvedessä tunti, lisätään loput aineet ja keitetään vielä toinenkin tunti. Tarjoillaan Auran sinapin, ruisleivän ja maidon kanssa.

Stockyards

J.F.K.n surmapaikan ja J.R. ranchin lisäksi Dallasin lähiseudulta, tarkemmin Fort Worth nimisestä naapurikylästä löytyy kolmaskin nähtävyys, pala aitoa villiä länttä. Paikka on sikäli harvinainen, että vaikka Texasissa ollaankin, täällä voi ja kannattaa liikkua jalan. Pääkadun varrelta löytyy alkuperäisessä hengessä oleva saluuna (http://www.whiteelephantsaloon.com/), useampikin pihvipaikka ja villin lännen muistoesineistöön erikoistunut kauppa. Toki nykyaikaisempaakin tuotteistoa on tarjolla, kuten tämän hetken tunnetuin suomalainen, jonka tosin varmasti harva tietää olevan Suomesta, Angry Birds.

Paikan vetonauloihin kuului myös karjanajo, jota voi seurata kahdesti päivässä. Perinteisiin lehmipoikatamineisiin sonnustautuneen ratsastajat ohjasivat lauman Texasin yliopistojalkapallojoukkueellekin nimensä antaneita longhornseja keskuskatua pitkin. Itse olisin varmasti miettinyt kahdesti, uskallanko parkkeerata autoni kadunvarteen, yksi pick up saikin hiukan osumaa sarvista. Silti tai siksi oikein mukavaa oleilua aurinkoisena päivänä. Hyvää ruokaa ja historiallista henkeä.

Mannertenvälinen malli

Ruokavaraston siivous johtui suurelta osin siitä, että ehtisivät pian pöperöt pilaantua parissa viikossa. Lähdimme siis miehen kanssa valloittamaan Ameriikkaa. Chigagossa suoritetun lentokoneenvaihdon jälkeen ensimmäisenä varsinaisena etappina on Dallas, jossa pääsemme tutustumaan uuteen mantereeseen paikallisoppaan johdolla. Tuliaiseksi kolmisen vuotta rapakon takana asuneelle toimme tietysti ruisleipää ja salmiakkia eri muodoissa. Minulle yllättävänä toiveena oli hernekeitto, jota emme kuitenkaan lainkuuliaisina uskaltaneet purkkihernarina salakuljettaa, sillä lihan vienti Yhdysvaltoihin on - lennolla näytetyn pelotteluvideonkin valossa - laitonta. Hieman harmaammalle alueelle tuontirajoituksissa osuu kuivaherneet, joiden vuoksi olin hieman hermostunut tullissa, korkean moraalini lisäksi myös univelan, sekä lennolla näytettyjen pelotteluvideoiden johdosta. Läpäisimme tarkastukset kuitenkin varsin sujuvasti, maahantulovirkailija ainoastaan ihmetteli määränpäätämme. Dallas ei mitä ilmeisimmin ole erityisen suosittu kansainvälinen matkakohde, joka puolestaan sopii meille oikein hyvin.

Likipitäen laittomien elintarviketuliaisten lisäksi virkkasin lennon ratoksi uudenmallisen tiskirätin. Muovisen virkkuukoukun saa ottaa lennolla matkustamoon, joten sain hetken viihdytettyä itseäni luovan työn parissa lennolla näytettyjä elokuvia paremmin. Virkkuun värityskin osui sattumalta sisustukseen sopivaksi. Ihan kotimaista käsityötä ei siis tuliaisena tullut, mutta Atlantin päällistä ainakin.

Niksi Pirkan veroinen kikkani jet lagin torjumiseksi osui muuten puolittain kohdalleen. Kun valvoo lentoakin edeltävän yön, saa sisäisen kellon niin sekaisin, ettei enää käy lähtömaan aikaa. Varjopuolena kuitenkin on, että muutaman kellonkiertämän valvomisilla väsymys on jonkun päivän ympärivuorokautista.

Ranskalainen sipulikeitto sitruunalla

Ruokavarastojen tyhjennys pilaantuvista aineista on edennyt jo siihen pisteesen, että enää piti keksiä käyttöä sipulille, valkosipulille, sitruunalle sekä juustonkannikalle. Mieleen tuli taannoin televisiossa pyörinyt Kokkisota, mutta sitten koin ahaa-elämyksen. Aineksista valmistuisi varmasti varsin kelvollista ranskalaista sipulikeittoa. Perinteisempään ohjeeseen tulee tilkka valkoviiniä, mutta viinin tuoman happamuuden voi hätätilassa korvata sitsuunalla. Toisaalta valkosipuli ei perinteiseen versioon kuulu, mutta oululaisia sympatiseeratessani olen joskus koittanut valkosipulijäätelöäkin, eikä sekään ollut hullumpaa. Kuullotin siis 4 siivutettua sipulia ja puolikkaan henonnetun valkosipulin oliiviöljyssä. Lisäsin perään vettä, mehun yhdestä sitruunasta, lihaliemikuution ja mustapippuria sekä kuivattua timjamia. Hauduttelin keittoa tovin jos toisenkin. Raastoin vielä hieman juustoa keiton päälle pyöristämään makuja ja tuomaan erilaista rakennetta juuri ennen tarjoilua.

Suppilovahveromunakas

Eilisestä rieskarullasta jäi yli puoli pakettia sieniä, jotka piilevän hobbittiuden puolesta on käytettävä mahdollisimman pian, jotteivat vaan mene hukkaan. Valtaisaa innostusta ruuanlaittoon ei kuitenkaan ole viimeaikoina ollut kireän työtahdin takia, joten menin kutakuinkin sieltä, mistä aita on kaatunut. Hienonsin torvisienet ja sipulin karkeasti (siis isoiksi paloiksi, en kiroillut pilkkoessa), sekoitin pilkkeet neljän kananmunan, maitotilkan, pippurirouheen ja herbamaren kanssa, ja paistoin munakkaan paistinpannulla voin ja kannen välissä. Iltapalaa keventämään revittyä jääsalaattia, kurkkua, siemen-pähkinäsekoitusta ja balsamicosiirappia. Nam.