Mannertenvälinen malli

Ruokavaraston siivous johtui suurelta osin siitä, että ehtisivät pian pöperöt pilaantua parissa viikossa. Lähdimme siis miehen kanssa valloittamaan Ameriikkaa. Chigagossa suoritetun lentokoneenvaihdon jälkeen ensimmäisenä varsinaisena etappina on Dallas, jossa pääsemme tutustumaan uuteen mantereeseen paikallisoppaan johdolla. Tuliaiseksi kolmisen vuotta rapakon takana asuneelle toimme tietysti ruisleipää ja salmiakkia eri muodoissa. Minulle yllättävänä toiveena oli hernekeitto, jota emme kuitenkaan lainkuuliaisina uskaltaneet purkkihernarina salakuljettaa, sillä lihan vienti Yhdysvaltoihin on - lennolla näytetyn pelotteluvideonkin valossa - laitonta. Hieman harmaammalle alueelle tuontirajoituksissa osuu kuivaherneet, joiden vuoksi olin hieman hermostunut tullissa, korkean moraalini lisäksi myös univelan, sekä lennolla näytettyjen pelotteluvideoiden johdosta. Läpäisimme tarkastukset kuitenkin varsin sujuvasti, maahantulovirkailija ainoastaan ihmetteli määränpäätämme. Dallas ei mitä ilmeisimmin ole erityisen suosittu kansainvälinen matkakohde, joka puolestaan sopii meille oikein hyvin.

Likipitäen laittomien elintarviketuliaisten lisäksi virkkasin lennon ratoksi uudenmallisen tiskirätin. Muovisen virkkuukoukun saa ottaa lennolla matkustamoon, joten sain hetken viihdytettyä itseäni luovan työn parissa lennolla näytettyjä elokuvia paremmin. Virkkuun värityskin osui sattumalta sisustukseen sopivaksi. Ihan kotimaista käsityötä ei siis tuliaisena tullut, mutta Atlantin päällistä ainakin.

Niksi Pirkan veroinen kikkani jet lagin torjumiseksi osui muuten puolittain kohdalleen. Kun valvoo lentoakin edeltävän yön, saa sisäisen kellon niin sekaisin, ettei enää käy lähtömaan aikaa. Varjopuolena kuitenkin on, että muutaman kellonkiertämän valvomisilla väsymys on jonkun päivän ympärivuorokautista.