Jambalaya, tai jotain sinnepäin

Mopo tykkää, kun sillä ajetaan, niinpä hurautin taas käymään kotopuolessa. Toisena syynä oli se, että isä houkutteli kanssaan kesäteatteriin. Tokihan sitä täytyy mennä, kun kutsu kuuluu. Teatteritaiteen katselemisen lisäksi harrastettiin yhdessä ruuanlaittoa. Koska keli oli suotuisa, päädyimme ulkoruokintaan. Isällä on tontin rajalla tiilistä pinottu puukäyttöinen muurikkagrilli. Koitin keksiä jotain helpohkoa ruokaa, joka kuitenkin olisi vähän erilaista, mitä yleensä tällä grillillä on laitettu. Jambalaya-version lisukkeena pihalta kerättyä salaattia.

Jambalaya

öljyä paistamiseen

1 pkt marinoimattomia broilerin suikaleita

muutama silputtu sipuli

tomaattimurskaa

chilistä olutmakkaraa paloina

ruskeita papuja chilikastikkeessa

pakastemaissia

paprikaa paloina

tummaa pikariisiä

vettä

soijakastiketta

korianteria

mustapippuria

ruohosipulia ja persiljaa koristeeksi

Ruskistetaan broilerit öljyssä, lisätään muut aineet ja annetaan hautua kannen alla, kunnes riisi on kypsää.

Jälkkäriksi paistui vielä muurikkalättyjä, joidenka lisukkeena Q-hilloa ja vaniljakastiketta. Hyviä olivat, vaikkei enää taida olla lätyille omaa mahaa, niinkuin lapsena.

Välimaankisat

Pyydettiin muutama kaveri juhannukseksi pelaamaan ja grillaamaan. Muutoin pelaaminen oli varsin letkeää, mutta täysin totisena rupeamana oli välimaankisat. Keksin aatonaattona, että täytyyhän sitä järjestävällä seuralla olla virallinen kisa-asu, joten modasin polttareissani olleesta vekkihameesta kiltin ja olkavaatteen miehelle. Taas tuli todistettua, ettei mitään kannata heittää pois, tarvitsee kumminkin vielä joskus.

Kisoissa lajien suoritusjärjestys määräytyi edellisessä lajissa pärjäämisen mukaan, parhaiten suoriutunut sai vähiten pisteitä ja avasi seuraavan lajin. Kisojen ensimmäisenä lajina oli Tucinheitto, eli suolakeksiä viskottiin mahdollisimman pitkälle. Toisena lajina kolopallo, jossa skottihenkisesti putattiin noin kymmenen jaardin etäisyydeltä. Kolmantena lajina oli tikan huonousheitto, tikkataulun ulkopuolelle lentäneestä tikasta sai 10 pistettä ja muuten taulun osoittaman arvon mukaan, tässäkin lajissa oli tarkoitus kerätä mahdollisimman vähän pisteitä. Kisojen neljäs ja keskimmäinen laji oli veivinheitto (nk. välikuolema), jossa sanomalehdellä ja roudarinteipillä päällystettyä raastimen veiviä heitettiin taaksepäin jalkojen välistä mahdollisimman pitkälle. Viidentenä lajina oli Karhunkaato, jossa tölkillinen taskulämintä Karhua kaadettiin suuhun mahdollisimman nopeasti. Seuraavassa lajissa (Karhunkaato II) tyhjennettyjä Karhutölkkejä kaadettiin pölkyn päältä imukuppijalkajousella. Kisojen viimeisenä lajina oli vielä syrjähyppy, jossa loikattiin sivuttain tasajalkaa mahdollisimman pitkälle. Tulokset julistettiin juhlallisesti kuohujuoman kera. Juoma piti sisällään 3 cl miehen tekemää raparperimehua, 2 cl vodkaa, 1 cl Gallianoa ja kuohuviinilasin täydennykseksi kivennäisvettä.

Urheillessa tulee nälkä, joten välipalana oli perinteistä juhannusruokaa. Myöhemmin oli tarjolla vielä kisaillallinen, joka tosin jäi kuvaamatta. Tarjolla oli kuitenkin lohta omasta savustimesta, uusia perunoita, silliä ja salaattia. 

Rippikakku

Ystäväni, jonka tytön ristiäisiin tein kakun, kysyi, josko tekisin kakun myös hänen siskonsa rippijuhliin. Siskollaan on muutama ruoka-aineallergia, jotka tuli huomioida valmistuksessa. Alunperin suunnittelin tekeväni omenatäytteisen kakun, jossa olisi vaahtokarkkikuorrute. Vähän meni kuitenkin suunnitelmat uusiksi. Ensinnäkin, palasin moottoripyöränhakureissulta sen verran myöhään, että piti käydä hakemassa aineet ABClta. Siellä ei kuulunut valikoimiin vaahtokarkit eikä sokerimassakuorrute, joten vaihdoinkin päällysen kermavaahtoon. Toisaalta tuli mieleen illalla, että lisäsinköhän omenasoseen sekaan sitruunamehua. Varmuuden vuoksi vaihdoin vielä omenahillonkin mustikoihin. Vaan eipä nuo muutokset haitanneet - ainakaan tekijää - pääsin nimittäin testaamaan uutta pursotinta ja korinpohjakuosia. Hauskaa oli! Jottei kakku olisi vain tylsän valkoinen, lisäsin vielä päälle luomuorvokin.

Moponhakumatka

Meillä on isäni ja veljeni kanssa moottoripyörä yhteiskäytössä. Useamastakin syystä en ole tullut ajaneeksi sillä hyvinkin pitkään aikaan, mutta keväällä päätin kysäistä, josko mopo (kaikki alle tuhatkuutioiset kaksipyöräiset ovat kuulemma mopoja...) liikenisi minulle ajoon täksi kesäksi. Pajareissun jälkeen liikeni, joten lähdin kotopuoleen moponhakumatkalle. Samalla reissulla tulin laittaneeksi ruokaa. Isälläni kun on iso keittiö, niin tuppaa ruokaakin tulemaan reilulti. Ensimmäisenä lajina oli lapsuudessani useimmiten valmistamaani ruokaa, pizzaa. Toisessa pizzasoosin (yrttimausteista tomaattimurskaa, chili-valkosipulikastiketta, suolaa, sokeria, oreganoa, worchesterkastiketta sauvasekoitettuna) ja juuston lisäksi täytteenä pepperonimakkaraa, ja toisessa kinkkua ja metsäsieniä. Alla vielä tämänkertaisen pohjan ohje.

Pizzapohja (2 isoa)

5 dl sämpyläjauhoja
2 ½ dl ruisjauhoja
16 g kuivahiivaa
2/3 tl suolaa
3 dl lämmintä vettä
vajaa dl öljyä

Lisukkeena oli salaattia. Kuva lähinnä vinkkinä siitä, että salaattijuustoja saa nykyään monenlaissa marinadeissa. Marinadi käy hyvin salaatinkastikkeeksi, joten rasiallisen voi hyvin kumota salaatin päälle sen kummemmin valuttelematta.

Pizzan jälkeen uuniin pääsi kinkku-ruohosipuli-kanttarellipiirakka. En löytänyt äkkiseltään tavallisen mallista piirakkavuokaa, mutta hyvin onnistui lasagnevuoassakin. Täytettä tuli vaan paksummalti, mutta se ei toki haittaa. Alla siis piirakkapohja, päällä täytteet ja sitomaan tuplaten kermaa, kananmunia ja jauhoja ( 4dl, 4 kpl ja 2 rkl).

Toki makeaakin leipoutui samalla. Raparperipenkki on isäni pihassa vieläkin villiintyneempi, kuin meillä. Koitin hiukan harventaa, vaan eipä muutosta juurikaan erota penkissä. Lautasella eron toki huomaa. Hyvä on resepti, kumma, kun en näy tehneen tätä vielä monestikaan. Päällä muuten vaahdotettua vaniljakastiketta, sopii mainiosti seuraksi.

Pizzan lisäksi kotona tehtiin usein tortilloja, joten löytyi listalta nekin. Lätyistä tuli jostain syystä kovin rapeita. En keksinyt oikein muuta selitystä, kuin että aikaisemmin olen käyttänyt voita ja nyt margariinia. En sorru margariiniin enää. Tortillan väliin (tai oikeastaan sekaan, pirstaloituivat lätyt) oli salaattia, juustoraastetta ja fetajuustoa, avokadolla ja limemehulla maustettua kermaviiliä, fajitas-maustettua broileria, salsaa ja papupataa. Salsan pohjana on valutettu chilimausteinen tomaattimurska, johon lisäsin ainakin murskattuja korianterinsiemeniä, oliiviöljyä, chili-valkosipulikastiketta, ruohosipulia ja sokeria. Haudutettuun papupataan puolestaan päätyi ainakin kidneypapuja chilikastikkeessa, tomaattimurskan liemi, hot & sour kastiketta, sokeria ja suurustetta. Ihan tarkkaan en sineita muista, kun maustoin soosit taas periaatteella "mitä kaapista sattuu löytymään". Jännästi sitä pelisilmä (vai -suu?) on kehittynyt, kun useinmiten osuvat maut kohdilleen. Niin tälläkin kertaa, ainakin minusta.

Ihan pelkästään ajokin hakemiseksi en kuitenkaan kotopuolessa käynyt. Veljentytöllä on synttärit, joten tein ja vein lahjukseksi neuletakin. Kerrankin näytti osuneen oikea koko. Toisaalta, prosentuaalinen kasvu taitaa vuoden jälkeen hidastua melkoisesti, joten arvioinnin pitäisi olla kaiketi helpompaa jatkossa. Yksivuotiaille tyypillisesti hienointa lahjassa oli käärepaperi, vaikka saattaisi se myöhemminkin olla paperinen lahja pehmeää pakettia mieluisampi.

Kaikenlaista on tyttö vuodessa oppinut. Kävely sujuu jo hienosti tuen kanssa, portaiden kiipeäminen luonnistuu molempiin suuntiin ja on oppinut örisemäänkin vaarinsa tavoin. Eniten kuitenkin hämmästyttää, miten voi olla lapsi niin hyväntuulinen, ja miten hyvä mieli tarttuu pienestä.

Kransseja

 

Ystäväni vinkkasi löytäneensä kaupan, jossa myydään paperinarua edullisesti, olin kuulemma tullut jotenkin heti mieleen. Kävinkin hamstrausmatkalla, jonka jälkeen aloin miettiä, mihin narua voisi tarvita. Meiltä puuttuu ovikoristeet, ja joku kranssihan voisi olla kiva. Hetken pohdiskeltuani muotoutui ensimmäinen malli.

Toki toisellekin ovelle tarvitsee koristeen, joten lähdin jatkokehittelemään mallia. Olisiko sittenkin hauska, jos haituvia olisi tasaisemmin ympäri kranssia? Lopputulos oli ihan nätti, mutta hiukan harvan näköinen. Miltähän tuuheampi näyttäisi?

 

Kolmas versio päätyi vinkkipalkkiona ystäväni oveen. Tuuheamman höytyvän lisäksi tässä versiossa on rautalankaa tukena. Paperinarupalmikko väsyy kosteassa ulkoilmassa, joten toivon tämän säilyvän paremmin pyöreänä. Narua on muuten vielä reilulti jemmassa ja kranssja mukava tehdä. Jos joku malleista näyttää omaan oveen sopivalta, niin vinkata voi. Saatanpa tuoda joskus tuliaisena.

Comfort food

Melko harvoin käyn enää kaupassa niin, että olisi etukäteen mielessä, mitä aineita pitää ostaa. Tänään tein poikkeuksen. Ruokalistalla oli mittapuuni mukaan klassikkoruokia hiukan uudenlaisella twistillä. Naposteluosastolle menee nacho supreme, jonka osalta valitettavasti oikaisin. En viitsinyt tehdä itse salsaa, vaikka olisi kyllä kannattanut. Kaupan valmissalsa maistuu omatekoisen jälkeen enemmänkin tomaattichutneylta. Toisaalta chorizogrillimakkarakaan ei toiminut yhtä hyvin, kuin jauheliha. Onneksi chilimausteiset nachot ja juustoraaste olivat kuitenkin hyviä. Mystistä sinänsä, että ruuan maku parani jäähtymisen myötä. Viileänä oli jo hyvinkin syötävää.

Pettämättömänä reseptinä kuitenkin herkuttelijankiusaus, josta tein vielä pykälää paremman version. Alla resepti, jossa sulkeissa nyt käyttämäni aineet. Alunperin ohjeen on löytänyt äitini, mahtaako osa ruuan viehätyksestä olla siinä, että ruuasta tulee mieleen huoleton varhaisnuoruus. Tai vaihtoehtoisesti se, että ruokaan on saatu ujutettua miltei kaikki superherkut hyvinkin helppotekoisena.

Herkuttelijankiusaus

1 pss peruna-sipulisekoitusta

1 pss kinkkusuikaleita

1 prk herkkusieniä (tai laatikollinen tuoreita)

1 prk ananasta, paloina tai murskana, mutta kuitenkin valutettuna

1 Aura-juusto murennettuna

pari valkosipulinkynttä hienonnettuna

purkki tai pari ruokakermaa (kolmen juuston)

(muutkin juustojenjämät jääkaapista)

mustapippuria myllystä

Sekoita aineet uunivuokaan ja paista parissa sadassa asteessa kolmisen varttia.

Golfruokaa

Vietimme viikonlopun ystäväni kanssa golfaten. Välissä täytyi toki syödä, ja hyvin söimmekin. Alkupalaksi oli tuoreita valkoisia parsoja, jotka keitettiin kuorimisen jälkeen, ja keittämisen jälkeen käärittiin prosciutto-kinkkuun, uunitettiin hetki ja tarjoiltiin helpon hollandeisekastikkeen kanssa.

Helppo hollandaisekastike

3 keltuaista

150 g voita

ripaus suolaa

ripaus pippuria

1 rkl sitruunamehua

Sulata voi kasarissa, mutta älä anna sen ruskistua. Erottele huoneenlämpöiset keltuaiset kulhoon ja sauvasekoita täysteholla. Kuumenna voi kiehuvaksi ja kaada ohuena nauhana, valkoista sakkaa lukuunottamatta keltuaisten joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää paksuhkoon, sileään kastikkeeseen suola, pippuri ja sitruunamehu ja sekoita vielä hetki.

Pääruuaksi paistoimme rautua ja kuhaa sekä keitimme uusia perunoita. Lisukkeena lisäksi mansikoilla ja ananaksella makeutettua salaattia, jonka kastikkeena sitruunamehulla jatkettua ja pippurilla terästettyä passionhedelmähilloa. Kalan ja perunoiden kastikkeena loput hollandaisekastikkeesta.

 

 Jälkkärinä Crêpes Suzette, eli appelsiinilätyt. Birdiepullojen (jolle ei tosin vieläkään ollut käyttöä) hakumatkalla löytyi pienten konjakkipullojen lisäksi pieni Cointreau-pullo, joten lettuihin saatiin mausteet kohdalleen.

Crêpes Suzette

3 dl maitoa
suolaa
1 rkl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1 tl raastettua sitruunankuorta

Kastike:
50 g voita tai margariinia
0,5 dl sokeria
2 appelsiinin suikaloitu kuori
2 appelsiinin mehu
0,5 dl Cointreau-likööriä
1 rkl sitruunamehua

Valmista taikina vatkaamalla maidon joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja munat. Lisää kuoriraaste. Paista taikinasta suuria, ohuita ohukaisia. Sulata voi paistinpannulla. Lisää sokeri, suikaloitu appelsiininkuori, appelsiini- ja sitruunamehu sekä likööri. Keitä, kunnes sokeri on liuennut ja neste hiukan haihtunut. Taita letut neljään osaan ja lisää pannulle. Kuumenna letut. Tarjoa lisänä kermavaahtoa.

 

Sunnuntain lounaana oli tuoretagliatellea avokado-kylmäsavulohikastikkeella. Kastike on superhelppo, créme fraichen sekaan mössötetty avokado, suolaa ja pippuria. Tämän jälkeen seos lämmitetään, pilkottu kylmäsavulohi joukkoon ja koko komeus pastan päälle. Kruunuksi vielä hyvää juustoa, kuten gruyèreä. Lisukkeeksi sopii mainiosti salaatti.