Johtuuko sitten alhaisesta hemoglobiinista vai yleisesti outoina pidetyistä ruokailutottumuksistani, mutta mustamakkara eli mörkö on hyvää (onneksi myös miehen mielestä)! Varsinkin rapeaksi paistettuna tai näin lämpimämmillä keleillä grillattuna. Viikonlopun mässäilyn jälkeen tahtoo syödä hieman kevyemmin, joten tuhdin makkaran lisukkeeksi teki mieli jotain muuta, kuin perinteistä perunamuusia. Kaupasta tarttui mukaan porkkanaa ja bataattia, jotka raastettiin karkealla terällä. Mauksi ohueksi viipaloitua sipulia ja väriksi pakastepinaattia. Pehmeäksi wokkaamisen jälkeen vielä Herbamarea ja pippuria joukkoon. Pienessä purkissa mukaan makeaa sinappia ja isän tekemää puomia, eli puolukka-omenahilloa, niin johan maistuu.
Loppuun vielä bonuksena kuvia eilen uudelleen reunoittamastani raparperi-ruohosipulipenkistä, jota vartioi Walesista löydetty Gromit, sekä druidikehästä, jossa skilla on jo kukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti