Barstown ostosparatiisista ajoimme osittain legendaarista Route 66:sta pitkin Los Angelesiin. Pikaisesti kaupungin läpi, Hollywood -kirjainten ohi, ja edelleen kohti Camarilloa. Shoppailun makuun päästyäni tahdoin varulta koluta vielä toisenkin outletalueen. Pääsimme perille vasta melko myöhään, joten päätimme ottaa illan rennosti, syödä hyvin ja kömpiä nukkumaan aamun koitoksia varten. Kaupungin ravintolakadulta löytyi Mongolian BBQ- niminen paikka, joka oli konseptiltaan aivan mainio. Työmaaruokala-tyyppisestä linjastosta sai kerätä kulhoon tuoreita kasviksia, lihoja, nuudeleita ja kastikkeita oman makunsa mukaan. Kulho vietiin kokille, joka paistoi valitut ainekset kolmisen metriä halkaisijaltaan olevalla paistolevyllä. Illallisaikaan santsatakin saa. Wikipedia tiesi kertoa, että nimestään huolimatta ruokailumuodon juuret ovat 1970-luvun Taiwanissa, eikä ruuanlaittotavallakaan ole oikein mitään tekemistä grillauksen kanssa. Hyvää oli silti!
Kiintiön täyttävän shoppailun jälkeen hyppäsimme Musseen ja jatkoimme matkaa lähemmäksi rannikoa. Seuraava pidempi stoppi oli Santa Barbarassa. Mukava eurooppalaisempi kaupunki, jossa keskusta on kompakti, ympäristön ihmetteleminen kävellen on mahdollista. Yksi matkalle suunnitelluista tekemisistä oli vierailu viinitilalla, joten emme viihtyneet tällä erää Santa Barbarassa päivää pidempää. Majataloissa on usein kattava hyllyllinen esitteitä lähiympäristön nähtävyyksistä ja aktiviteeteista, joten etenimme viinitilaoppaan mukaisesti Santa Yneziin, jossa viinitiloja on vieri vieressä. Arvoimme kuskin, ja minä pääsin maistelemaan Firestone tilan viinejä miehen päästessä ajamaan kiharaa pikkutietä kumpuilevan maaston halki.
Viininmaistelun jälkeen alkoikin sopivasti hiukoa, joten pysähdyimme Santa Mariassa ihan oikeassa American dinerissa, joka oli muuten myös yksi matkalle asetetuista tavoitteista. Tarjoilijatar oli sympaattinen vanhempi rouva, joka vaikutti aidosti ilahtuneelta, kun toiselta puolelta palloa tulleet turistit tahtoivat perinteistä ruokaa ja vielä papuja lisukkeeksi. Hyvää oli taas, hakkasi kyllä ketjut mennen tullen.
Kylläisenä oli hyvä jatkaa matkaa, seuraavaksi suuntasimme highway 1:lle, joka kiemurtelee Tyynen valtameren rantaa. Meillä kävi huono tuuri, sillä miltei koko matkan ympärillä leijui oikea hernerokkasumu. Tien valttina on komeat maisemat, jotka nyt jäi näkemättä. Auton kyydissä lisäksi heikompivatsaisella tulee helposti huono olo, moottoripyöräilyyn reitti olisi puolestaan ihan omiaan. Alkuperäisenä ideana oli ajaa Big Suriin, joka on luonnonpuisto valtavine punapuineen. Ympäröivä usva kuitenkin oli tylisityttänyt mieltä, joten jatkoimme vielä hiukan pohjoisemmaksi Montereyhyn. Koska opaskirjassa mainitut merileijonatkin tuntuivat lähteneen kurjaa ilmaa karkuun, niin lähdimme mekin heti seuraavanapäivänä.
Eri vaihtoehtoja punnittuamme päätimme palata takaisin Santa Barbaraan, jos vaikka kelikin olisi parempi etelämmässä. Paluumatkan ajoimme vatsaystävällisempää valtatie 101:stä. Perillä olikin parempi sää, joten päätimme ottaa loppumatkan rennommin ja tutkia kaupunkia jalkaisin. Päärannalla on pitkä laituri, jonka päässä on kauppoja ja muutama kalaravintola. Olen pitkään halunnut maistaa ostereita, joita ensimmäisellä käynnillä Santa Barbarassa söin jo puoli tusinaa suoraan kuorista. Laiturin kalaravintolassa päätin koittaa vielä snapsina tarjoiltavan annoksen, jossa pohjalla on tomaattipohjaista kastiketta, välissä ostereita ja päällä vodkaa, hyviä olivat kummallakin tavalla. Valtameren rannalla kuuluu mielestäni syödä muutenkin meren antimia, hyviä olivat siis myös muut uudemmat tuttavuudet pallas ja miekkakala.
Majatalomme lähibaarina oli paikallinen panimoravintola, jossa yleisesti amerikkalaisista oluista poiketen mallasjuomissa oli makua. Kattavan olutlistan lisäksi pubista sai erinomaista ruokaa, kuten kuvastakin näkyy.
Viimeinen täysi päivä meni perinteisesti aikaa tappaessa. Lento lähti sen verran aikaisin aamulla Los Angelesista, että päätimme viettää viimeien yön lentokentällä. Matkallakentälle pysähdyimme Venturassa Golf N' Stuff -nimisessä minigolfpuistossa pelaamassa kaksi 18 väylän kierrosta kolopalloa. Lisäksi kävimme vielä viime hetken tuliaisostoksilla matkan varrella jo melkein nähtävyydeksi luokiteltavassa Wal-Martissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti