Ennen laskeutumista Las Vegasiin näimme Grand Canyonin. Alkuperäisenä ideana oli käydä katsomassa sitä hiukan lähempääkin, mutta tulihan tuo nähtyä ilmastakin. Parempi yleiskuva vaan. Näkemistä riitti kyllä Vegasissakin. Heti lentokentällä oli yksikätisiä rosvoja ja valomainoksia vastassa. Kentältä laukut taksiin ja hotellille. Olimme varanneet ainoastaan Vegasista huoneen etukäteen. Oli tietysti päästävä mahdollisismman keskelle Strippiä, mutta kuitenkin kohtuulliseen hintaan, joten yövyimme Planet Hollywood towersissa 52. kerroksessa. Koko seinän kokoisesta ikkunasta oli melko mukavat maisemat, etenkin yöllä, kun valomerta oli mailitolkulla ympärillä.
Toki hotellit ja kasinot ovat nähtävyyksiä sinällään. Ensimmäisenä päivänä oli olo, että kolmen yön pyrähdys Vegasissa on aivan liian vähän, jotta kaupungista ehtisi nähdä edes pienen palan. Toisena iltana valtasi jo ähky. Hotellit olivat toki kaikki toinen toistaan upeampia, mutta siinäpä se. Kaikki olivat niin paljon överin puolella, ettei mikään enää jaksanut kohta innostaa. Johan näitä sfinkejä on nähty.
Se on toki myönnettävä, että hotellit on sisustettu ja mietitty viimeistä yksityiskohtaa myöden. Venetianin katto näytti samalta, kuin italialaisissa museoissa. Oman hotellin ostarikin, vaikka vähemmän pröystäilevästä päästä, oli varustettusuihkulähteillä ja ukkosmyrskyaltaalla.
House of Blues -niminen ravintola sulautui hiljalleen kainon muuhun sisustukseen New Orleansilaisella tunnelmallaan. Tämäkin paikka oli lavastettu niin, että ravintolan sisällä tunsi istuvansa ulkona.
Toki tarjolla oli myös show'ta, joista omaan ohjelmistoomme valikoitui Simpsoneistakin tuttu Blue Man Group. Aivan uskomattoman hieno kokemus, ihmeellistä, miten kolme miimikkorumpalia saa yleisön niin täysillä mukaan. Tosin on pakko myöntää, että homma on helpompi Amerikassa, kuin vaikkapa hiukkasen hitaammin lämpiävässä pohjolassa. Myös Seel Panther olisi Vegasissa esiintynyt, mutta valitettavasti aikataulumme kannalta hiukan liian myöhään.
Treasure Islandin edessä on kaksi merirosvolaivaa, joiden miehistöt tanssivat ja laulavat illan tullen, ja jopa upottavat toisen laivoista esityksen lopulla.
Miragen edessä oleva tulivuori syöksee valaistuja vesisuihkuja ja tulta. Ja sitten on puoli-ilmaista sushia, niin paljon, kuin jaksaa syödä. Kuvassa ensimmäinen kolmesta annoksesta. Häpeäkseni minun on tunnustettava, että ihan kaikkia laatuja en jaksanut maistaa. Ihan huipputasoista sushi ei toki ollut, mutta Todaista voi hyvillä mielin todeta määrän korvaavan laadun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti