Vapunaluskakut

Olen joskus hamstrannut eri värisiä marsipaanipötköjä kakunkuorrukkeeksi. Ruokakaappeja inventoitaessa huomasin, että punainen ja keltainen massa ovat saavuttamassa parasta ennen -päiväyksen jo heinäkuussa. Kysyinkin varovasti vapunvastaanottajaiset järjestävältä kaveripariskunnalta, josko saisimme tuoda täytekakun mukanamme, kun on enemmän syöjiä. Lupa myönnettiin, ja rupesin alitajuntaisesti hautomaan ajatusta sopivasta vappukakusta.

Olen tehnyt täytekakut jo useamman vuoden käänteisesti kelmutettuun astiaan rakentamalla, jolloin täytteen ja reunat saa tasaisiksi, ja kakusta on helppoa tehdä halutun mallinen. Rakentamisen jälkeen kulhollinen kakkua pannaan jääkaappiin vetäytymään, ja kuorrutusta varten asettunut kakku kumotaan lautaselle. Tällä kertaa halusin vapputeeman mukaan puolipallon mallisen ilmapallokakun. Pohjana on puolitoista levyä (6 kananmunaa) kääretorttupohjaa, josta on helppoa leikata sopivan mallisia paloja, ja kakkupohjakerrokset pysyvät lisäksi mukavan ohuina. Olen usein käyttänyt kääretorttupohjaan pelkkää perunajauhoa, jolloin pohjasta tulee entistä pehmeämpi ja se sopii keliakikoillekin. Nyt perunajauhot olivat päässeet loppumaan, mutta saman samettisen lopputuloksen pohjaan sai Ohrakkaasta.

Täytteeseen käytin purkillisen vaahdotettua vaniljakastiketta, pienen purkin maitorahkaa, pari soseutettua banaania ja rasiallisen isän tekemää Q-hilloa, josta vielä siivilöin siemenet pois. Jotta täyte pysyy paremmin muodossa, sekoitin joukkoon vielä neljä liivatelehteä. Pohjan ja täytteen määrät olivat rankasti ylimitoitetut kahden litran kulhoon nähden, joten ilmapallokakun lisäksi valmistui kaksi pienenpää kakkua pakasterasiamuoteissa. Päällisenä kakuissa on tuorekelmun alla kaulittu marsipaani, joka on helppo levittää ja muotoilla kakun päälle. Keksin vielä lisäkoristeeksi serpentiinit, jotka visioni mukaan kaulitsin uunissa lämmitetyistä Snöreneistä ja kiharsin kauhanvarren ympärille kieputtaen. Toimi myös käytännössä! Ilmapallokakku muistutti ehkä enemmän Mars-planeettaa, mutta mikäpä siinä, kun maku oli varsin onnistunut.

Vietnamin possua ja pinaattipilahvia

Kuten taannoisessa kirjoituksessa tuli mainittua, porsaan marinoinnissa olen jämähtänyt tähän reseptiin. Ihan näin usein ei vietnamilaisvaikutteinen marinadi ole kuitenkaan tavallisesti ollut käytössä. Sen verran on puolustuksekseni sanottava, että wokkina ja pihveinä riisin kanssa possulla on selkeästi erilainen luonne samantyyppisestä mausta huolimatta.

En tehnyt erillistä kastiketta ruualle, joten halusin riisiin jonkin jujun. Pilahviriisissä riisi ja sipuli kuullostetaan ensin öljyssä ennen keittämistä, jolloin rakenteesta tulee hieman erilainen verrattuna tavallisesti keitettyyn riisiin. Pakastepinaatista sai maun ja suutuntuman lisäksi mukavaa väriä annokseen.

Nätti kuin sima pienenä

Vähän myöhäisheränneenä muistin laittaa siman tulemaan vasta tänään. Koska tässäkään asiassa ei voi mennä normaalia reittiä, tein viime vuonna siman keskiaikaisittain hunajalla makeutettuna ja tänä vuonna mausteena on raparperinpaloja. Joskus huomaan itsekin arvostukseni ruokaan menevän yli (vaikken toki annakaan huomion haitata), raparperit ovat nimittäin jo kertaalleen uitettu rommissa Lempo-likööriä valmistettaessa. Satsiin tuli (in order of appearance):

-Yhteensä puoli kiloa sokeria ja fariinisokeria, joista jälkimmäistä enemmän
-Yhden sitruunan kuori lastuina ja hedelmäliha ohuina viipaleina (sen valkoisen osan maltoin kuitenkin heittää pois)
-Vajaa puoli litraa rommissa lilluneita raparperinpaloja
-Neljä litraa vettä, josta ensimmäinen puolet kiehuvaa ja jälkimmäinen kylmää
-Puoli maustemitallista kuivahiivaa

Sekoitetaan kaikki aineet keskenään järjestyksen mukaisesti ja annetaan muhia liinalla peitettynä (joka pingotettu kumilenkin avulla kattilan reunoihin uimisen estämiseksi) vuorokauden verran. Pullotetaan ja terästetään rusinoilla ja sokerilla. Annetaan käydä huoneenlämmössä kolmisen päivää ja viilennetään. Siman pitäisi siis olla valmista sopivasti vappuaamuksi.

Saksalainen spydä

Käytyäni itsekseni kaupassa pääsiäisen alla, tarttui mukaan kaikenlaisia heräteostoksia, kuten bratwurstia. Vapaiden aikana ei keleistä huolimatta tullut makkarangrillausoloa, joten liha päätyi vasta nyt evään osaksi. Jotenkin ruuanlaitto riistäytyi taas käsistä, ja simppelin makkaraa ja jotain lisuketta sijaan paellapannulle päätyi paloiteltua pekonia, siivutettua sipulia ja varhaiskaalta sekä pilkottua bratwurstia, jotka paistamisen jälkeen haudutettiin tilkassa pääsiäisolutta yrttien ja sormisuolan kanssa. Koska ruuasta tuli vähän niinkuin (vaikkei kyllä sinnepäinkään) pyttipannua, päätin paistaa vielä kananmunat lisäproteiiniksi. Jännä nähä, miltä setti maistuu huomenna.

Grillattu proteiinipizza

Kevyt lounas ja koko päivän kestänyt haravointi ja ryteikköjen raivaus nostattivat ruokahalua sen verran, että illalla alkoi kaikesta huolimatta tekemään mieli pizzaa. Sisälämpötila on jo nyt koholla, joten ruuan haluaa laittaa mahdollisimman usein ulkona. Muistelin nähneeni jossain mainoksessa pizzakiven, joka oli tarkoitettu lisävarusteeksi perinteiseen kaasugrilliin, joten keksin kokeilla pizzanpaistoa rengaspolttimolla. Alle paksu muurikkapannua vastaava paistoalusta ja kanneksi paellapannu, lämpö miltei minimissä ja paistoaika noin vartin. Ennakko-odotukset eivät olleet korkealla, mutta lopputulos oli sovelletusta pohjareseptistäkin huolimatta mainio! Pohja paistui rapeaksi palamatta ja täytteet pysyivät mehevinä. Täytyy jalostaa ajatusta kesän mittaan ja testata myös normaalilla pohjalla.

Proteiinipitoinen pikapizzapohja

1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl soijajauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 dl kylmää vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää öljy ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Ei tarvitse erillistä kohottamista, siis kauli jauhotetulla pöydällä lätyksi, täytä ja paista.

Pääsiäisen päätös

Miehen sukulaisia oli eilen syömässä, mutta unohtui ottaa kuvat tarjoiluista. Listalla oli kuitenkin alkuun katkarapucocktail ja pääruokana grillattua karitsanfilettä, kasvisnyyttejä ja kahvikastiketta. Aterian kruunasivat vielä vieraiden tuomat pasha ja kahden suklaan kakku.

Muutaman päivän mässäilyn jälkeen tekeekin mieli jotain kevyempää, joten pääsiäsivapaat on hyvä päättää salaatilla. Jujuna loimulohi ja avokado sekä eilisestä alkupalasta ylijäänyt kastike. Kastikkeeseen tuli purkillinen kermaviiliä, sama määrä majoneesia, puolisen desiä chiliketsuppia, muutama roiskaus Tabascoa ja vajaa ruokalusikallinen wasabia. Hyvältä maistui molemmissa ruuissa ja todennäköisesti vielä huomennakin eväänä.

Vuoden ensimmäinen savukala

Äiti teki rengasmatkan käymällä ensin perjantaina veljeni luona ja paluumatkalla lauantaina meillä. Vaikka äiti kävi viime kesänäkin kylässä useampaan otteeseen ja Harvian savustimessa laitettua lohta oli liki viikottain, eivät nämä olleet vielä sattuneet samaan aikaan ruokapöytään. Nyt kelien lämmettyä oli aika korjata epäkohta, kun savustinkin on siirretty talviteloilta takaisin pihamaalle yhdessä riippukeinutelineen kanssa.

Lohen oikeaoppiseen savustamiseen on ohjeita kaiketi vähintään yhtä paljon, kuin savustajia. Meillä tähänastisista paras tapa on lisätä pari sokeripalaa leppälastujen joukkoon ja savustaa reilusti Touch of Sealla maustettua lohenpuolikasta pienellä tulella kolmisen varttia. Lisukkeena uudesta rengaspolttimesta innostuneilla wokattua kiinankaalta, porkkanaa, palsternakkaa ja purjoa. Makuja yhdistämään vielä fiilispohjalta valmistettu kermaviilikastike (jossa mausteina muistaakseni ainakin sitruunaa, ruokosokeria, pippuria, tilliä ja dijon-sinappia). Lohi oli muistikuvaakin parempaa ja kokonaisuus muutenkin varsin onnistunut. Lohta ja kastiketta jäi vähän yli, mutta mössöksi yhdistettynä hävisivät nekin seuraavana aamuna ruisleivän päällisenä. Ja äitikin ymmärsi nyt, että viime kesänä alkanut vouhotus savukalasta on ollut täysin perusteltua.