Nilkuttimet

Uusimmassa Novitan lehdessä oli hauska ohje nilkkureiden varsien päälle kääräistävistä lämmittimistä, ovat vähän niinkun damaskien ja säärystimien välimuoto. Heti ensilukemalta malli päätyi to do –listalleni. Minulla kun on nilkkurit, joista muuten tykkään kovasti, mutta vaikkapa farkkuhameen kanssa ovat hiukkasen tylsät. Toteutusvaihetta startatessa lankojen hamstrauskin osottautui taas hyödylliseksi. Keksin nimittäin, että lämmittimien neulominen olisi mukava matkatyö kotopuolessa toteutettavaksi. Tuli kuitenkin kiirus lähdössä, joten materiaaleja ei olisi ehtinyt käydä ostamassa, mutta varastostahan löytyi sopivat langat. Mielestäni jopa onnistuneempi väriyhdistelmä, kuin lehden versiossa.

Hamstrauksessani on kuitenkin sellainen vika, että askarteluhuone alkaa jo pursuta lankakeriä. Seinustoille on kasattu laatikoita, jotka ovat täynnä lankoja ja näiden lisäksi ympäriinsä lojuu muovi- ja paperikasseja lankakeriä sisuksissaan. Ruokakauppareissulla osui silmään lelulaatikoksi tarkoitettu sammakko. Aivan täydellinen lankojen säilytykseen! Riittävän kokoinen, pitää pölyt poissa ja hauskan näköinenkin. Yksi pieni vika vaan oli käyttöönotossa. Minun oli viimeinkin myönnettävä lanka-addiktioni, sillä sammakko täyttyi jo pelkistä Novitan korkkaamattomista lankakeristä, joita on tosin kertynyt kahdeksatta kiloa.

Fennopitsa ja safarikakku

Pidettiin kotopuolessa kuudestaan noin 188-vuotissynttärit. Lupauduin (vai vaadin päästä) hoitamaan tarjoilut. Tein lapsuudenkodissa asuessani monesti pizzaa, joten ajattelin ruuan sopivan nytkin juhlasyömiseksi. Vielä, kun miehen piirakkavuokina testaamat valurauta-aluset sopivat hienosti pannupizzan pohjalle. Esilämmitin raudat ensin uunissa sen lämmetessä. Sitten oikean kokoisiksi taputellut pohjat pannuille, päälle tomaattikastiketta ja sen päälle juustoraastetta. Kahdelle pizzalle vielä täytteeksi savuporoa ja kanttarelleja, toiselle parille kylmäsavulohta. Pizzat uuniin 250 asteeseen noin vartiksi ja lohisten kappaleden päälle vielä tuoretta rukolaa paistamisen jälkeen.

Jämäkämpi pannupizzapohja (4 pohjaa)

4 ½ dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
½ rkl kuivahiivaa
3/4 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
3/4 tl sokeria
2,5 dl 42 asteista vettä
1,5 rkl (oliivi)öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja öljy, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Taputtele jauhotetulla pöydällä pannun kokoisiksi pohjiksi.

Tomaattikastike (4 pienehkölle pizzalle)

chilimausteista tomaattimurskaa
mustapippuria
soijakastiketta
suolaa
oreganoa
oliiviöljyä
punaviinietikkaa
ruskeaa suurustetta

Sekoitetaan aineet keskenään ja levitetään reilu kerros pizzapohjille.

Jälkiruokana oli tietysti synttärikakkua. Tarjouskaupasta löytyi joskus juku-upeita norsujen ja virtahepojen mallisia kakkukynttilöitä, joista lähti ajatus safarikakkuun. Tein kakun maustumaan ja mehustumaan tuorekelmulla vuorattuun jäätelörasiaan jo edellisenä päivänä. Kananmunattoman kääretorttupohjan väliin vaahtoutuvasta vaniljakastikkeesta, raparperisoseesta ja liivatteesta sekoitettua täytettä. Ennen juhlallisuuksia vielä kuorrutin kakun, ensin mansikkatomusokerista ja voista vatkatulla kreemillä, sitten päälle vielä marsipaani.

Iän karttumista juhlittaessa tuli myös muisteltua menneitä. Isä kertoili, että olen jo kolmen vanhasta käyttänyt lauseen alussa fraasia "Sillon pienenä minä luulin, että...". Tietysti hienoa, että olen jo varhaisessa vaiheessa ymmärtänyt kysenalaistaa omiakin näkemyksiäni, mutta silti käy vanhempiani sääliksi.

Chicagosämpylät

Sämpylöiden nimi saattaa olla kaukaa haettu, mutta kävelytänpä ajatuspolkuni halki. Jääkaapissa oli pestoa ja aurinkokuivatusta tomaateista tehtyä tahnaa, jotka pitäisi käyttää pois. Olen aikaisemmin leiponut patonkeja, jotka on pyöritelty korvapuustien tapaan, mutta makean sisälmyksen sijaan väliin on levitetty milloin mitäkin suolaista täytettä. Halusin koittaa, josko samalla ajatuksella onnistuisi leipoa dallaspullien mallisia sämpylöitä. Täytteet olivat nyt kuitenkin makeaa versiota italialaisemmat, mutta toisaalta italialaisiahan on varsinkin Amerikan pohjoisemmissa osissa pilvin pimein. Esimerkiksi Chicagossa, joka on myös mafiaperheistään tuttu. Vanhan sanonnan voinee muokata sopimaan tähänkin, ei nimi sämpylää pahenna, jos ei sämpylä nimeä. Hyvä nimi!

Chicagosämpylät 12 kpl

1 ½ dl neljän viljan hiutaleita
4 dl hiivaleipäjauhoja
11 g kuivahiivaa
1 tl suolaa
½ dl maitojauhetta
2 ½ dl 42 asteista vettä
1 rkl hunajaa
¼ dl öljyä

väliin:
pestoa/muuta tahnaa

päälle:
juustoraastetta

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää loputkin aineet ja vaivaa tasaiseksi. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Kauli taikina levyksi tarvittaessa jauhoja apuna käyttäen. Levitä täyte levylle, mutta jätä toiselle pitkälle sivulle täytteetön vyöhyke, joka jää rullan päälle. Rullaa levy pötköksi. Leikkaa rulla 12 siivuksi ja aseta siivut leivinpaperoidulle pellille leikkauspinnat alas- ja ylöspäin. ripottele pinnalle juustoraastetta. Anna sämpylöiden kohota taas tovi ja tämän jälkeen paista 225 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia.

Jaakon sipulipiiraat

Mies intoutui leipomaan pariinkin otteeseen tällä viikolla. Toisaalta olen kovin otettu ja ylpeäkin, kun yllätti minut vastapaistetulla sipulipiiraalla viulutunnilta tullessani. Kertoi vielä pohtineensa, että mistä löytäisi hyvän ja hiukan terveellisemmän piirakkapohjan ohjeen, kunnes keksi katsoa täältä. Joku pieni piru kuitenkin myös huuteli, piirakan ollessa niin hyvää, että menee pian perheen ruokamestarin paikka minulta. Hassu on ihmismieli. Äidillä on kuulemma ollut samoja tuntemuksia kanssani. Sen vielä hyväksyy helposti, että neulominen sujuu, mutta pitääkö osata ommellakin! Kunnes taas hetken päästä huomaa ajatuksen järjettömyyden ja on vain ylpeä.

Ensimmäisen satsin kanssa osallistuin vain syömiseen, mutta sen osalta otan puolet kunniasta itselleni. Piirakkapohjan täytteenä kuulemma 1 puna- ja 4 keltasipulia sekä 2 valkosipulinkynttä freesattuina. Purkki creme fraichea, kaksi kananmunaa, 3/4 dl maitoa, reilusti Emmental raastetta, 1 tl suolaa ja muutama kierros mustapippuria keskenään sekoitettuna. Päälle vielä mustapekka-juustoa siivuina ja tuoreita timjaminoksia. Toiseen pari päivää myöhemmin tehtyyn satsiin pääsin konsultointiavuksikin. Samanlaisten piirakkapohjien päällä nyt sipulia, kanttarelleja ja mozzarellaa, aineet yhdistämään vielä mustapippurilla, yrttisuolalla sekä timjamisilpulla maustettu munamaito, jossa 2 kananmunaa ja 2 dl maitoa. Pakko myöntää, että kahdesta hyvästä piiraasta tuo ensimmäinen oli parempi.

Ruuneperintortut

Kun minä olin pieni, oli vielä lähikauppoja. Meidän lähikauppana oli ehkä puolen kilometrin päässä kotoa oleva K-kauppa Koikkalainen. Meillä oli tilikin siinä kaupassa. Ostoksilla ei siis tarvinnut käyttää rahaa tai korttia, sanoi vaan tutulle kassatädille tilin numeron, ja parin viikon tai ehkä kuukauden välein velka maksettiin pois. Ei ollut vielä etukortteja, vaan lähialueen asiakkaat kävivät omassa kaupassaan asioimassa sen kummemmin sitouttamattakaan. Ei ollut myöskään pullonpalautusautomaatteja, vaan tyhjät pullot palautettiin lihatiskille muistilappua vastaan, jolle palvelutiskin setä tai täti kirjoitti palautettujen lasisten litran limsapullojen määrän.

Perimmäisessä nurkassa olevan palvelutiskin vieressä oli myös leivät ja leivonnaiset. Vastaleivottua pullaa sai irtotavaranakin. Alkuvuodesta, kun olin siinä neljän-viiden vanha, kävimme taas lähikaupassa ostoksilla äitini kanssa. Sillä kertaa leipomon laatikossa oli Runebergintorttuja. Leivokset olivat minusta niin hauskan näköisiä, että halusin maistaa yhden. Äiti oli kuitenkin sitä mieltä, ettei leivos minulle maistuisi, joten sain kyllä ostaa yhden, mutta omilla rahoillani. Jo pienenä olin sen verran kokeilunhaluinen, että jännittävän näköinen leivos oli tietysti saatava. Kotona pääsin viimein maistmaan, ja kesken jäi. Hyi yäk pahhaa! Vieläkin on trauma.

Noin neljännesvuosisadan kaunan jälkeen uskaltauduin ensimmäistä kertaa tekemään torttuja itse. Ostin niitä varten erikoissyvän muffinivuoankin. Olin jopa siinä määrin uhkarohkea tai vaihtoehtoisesti ylimitoitetulla itseluottamuksella varustettu, että tein heti tupla-annoksen Ruokalan ohjetta mukaellen. Kaikkia en kuitenkaan ajatellut syödä itse, vaan vien osan leivonnaisista töihin. Vaikka hyviä olivat tortut nyt, lienevätkö sitten "aikuisempaan makuun". Voi toki olla, että vierastin jo pienenä punssia, jota näiden torttujen kostutukseen pitäisi perinteisesti käyttää (ruotsalaiset muuten juovat punssinsa hernekeiton kanssa). Koska osa leivonnaisista on menossa töihin, korvasin alkoholin omenamehulla, johon sekoitin hieman rommiaromia.

Runebergintortut 12 kpl

200 g pehmeää huoneenlämpöistä voita
1/2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
50 g mantelirouhetta
1 dl jauhettuja piparkakkuja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kardemummaa
tippa karvasmanteliöljyä

Kostutus:
1 dl omenamehua
½ tl rommiaromia

Koristeluun:
vadelmahilloa
sokerikuorruketta tai 1 dl tomusokeria ja 1 rkl vettä/sitruunamehua

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat voi-sokeriseokseen yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää pari tippaa karvasmanteliöljyä. Sekoita taikina tasaiseksi. Voitele ja piparkakkumuruta muotit ja täytä ne taikinalla. Paista torttuja 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Sivele tortut kostutusliemellä kauttaaltaan. Anna liemen hetki imeytyä ja toista kostutus tarvittaessa. Koristele tortut vadelmahillolla ja sokerikuorrutuksella.

Jottei sunnuntai olisi vain makeaa mahan täydeltä, paistui samalla uuninlämmityksellä purkkivalmiin aamupalacroisantit. Puolessa sarvista sisällä vuohenjuustoa, ja toisessa puolessa leikkeleeksi tarkoitettua naudanpaistia.

Lisäksi uunittui paistovalmiit patongit lounasta varten, joka koostui leivän lisäksi salaatista, kurkusta, paprikasta, kirsikkatomaateista, sitruunalla ja mustapippurilla marinoidusta avokadosta, vuohenjuustosta, balsamicosta, oliiviöljystä, pippurimakrillista, salaattisiemensekoituksesta ja oliivitahnasta.

Haggis

Oli tarkoitus mennä ravintolaan syömään tänään, pöytäkin oli varattu reilusti etukäteen ja kaikkea. Molemmilla oli kuitenkin sen verran flunssainen olo, että nuukuus iski. Hyvästä ruuasta ei nenä tukossa nauti aivan hinnan vertaa, eikä toisaalta yli 20 asteen pakkanen houkuta ulkoilemaan, kun muutenkin viluttaa. Näin ollen tyydyimme toiseksi parhaaseen gourmetelämykseen ja tein illalliseksi haggista perinteisillä lisukkeilla. Haggis oli helppoa valmistaa, Skotlannista viime keväänä haettu säilyketölkki auki ja sisältö skottiviskitilkan kanssa kattilaan lämpenemään. Reseptit lisukkeille löysin BBC:n sivuilta. Valittavana oli useampikin ohje, mutta katu-uskottavimmalta vaikutti kahden partaisn motoristin versio. Ruohosipulin unohdin ostaa ja Suomesta ei saa rasvaisempaa (48 %) tuplakermaa, joten hiukkasen kuitenkin muokkasin ohjetta. Periskotlantilainen tapa on syödä haggksen kyljessä neeps and tatties, eli naurista tai lanttua ja perunoita. Jos nämä juurekset sekoitetaan yhteen, lisukkeen nimi clapshot. Entistä hienommaksi herkuksi annos muotoutui, kun lisänä oli vielä viskikastiketta ja Skotlannista tuotu voileipäkeksin tyyppinen kaurakakku. Ruokajuomana perinteen mukaan täyteen kaadettu pikkumukillinen (wee dram) mallasviskiä, hieman epäortodoksisesti myös pikkutuopit Guinnesia.

Lanttu-perunasose eli clapshot (4:lle)

½ kg jauhoisia perunoita kuorittuina isompina kuutioina
½ kg lanttua kuorittuna pienempinä kuutoina
50 g voita
75 ml kuohukermaa
suolaa ja valkopippuria
ruokalusikallinen hienoksi pilkottua sipulia
ripaus kuivattua persiljaa

Keitä juureskuutiot pehmeiksi suolatussa vedessä. Kaada vesi pois ja muussaa palat. Lisää voi, kerma sekä mausteet ja sekoita tasaiseksi.

Viskikastike (2:lle)

125 ml kuohukermaa
1 tl hienoksi silputtua sipulia
½ tl rouheista sinappia
¼ rkl Dijon sinappia
½ tl viskiä
suolaa ja pippuria
½ rkl sitruunamehua

Kiehauta kerma ja sipulisilppu kattilassa, sekoita joukkoon sinapit ja viski. Anna poreilla muutama minuutti. Ota kattila levyltä ja mausta suolalla pippurilla sekä sitruunamehulla.

Mies testaili lisäksi kykyjään baristana. Tai oikeastaan ei, sillä juoman pohjana ei ollut espresso, vaan suodatinkahvi. Ravintolatasoista tuli kuitenkin, kahvin seassa makusiirappia, maitoa ja päällä kermavaahtoa sekä suklaarouhetta.

Takkapitsa

Taas on siinä määrin pakkasta, että ilmalämpöpumppukin alkaa hyytyä. Niinpä mies lämmitti takan jo toistamiseen tällä viikolla. Olen ehtinyt hankkia itselleni sellaisen luonnevian, että takkaa lämmitettäessä siellä pitää myös laittaa ruokaa. Eihän uuniakaan lämmitetä ihan vaan kämppää lämmittämään. Huomiselle on kuitenkin jo eväät tehtynä, eikä pakastimeenkaan mahdu annoksia, joten päätin testata takkapizzaa iltapalaksi. Viimevuotisesta viisastuneena pizzapellin ja leivinlevyn välissä oli merallilangasta taivutettu pannunalunen, jottei pohja pala. Nopeasta leivonta-aikataulusta johtuen pizzapohja on poikkeuksellisesti kohotettu leivinjauheella hiivan sijaan. Pohjan päällä grilliketsuppia, juustoraastetta, puolitettuja omatekoisia lihapullia, herkkusieniä, oliiveja ja kapriksia.

Pizzapohja leivinjauheella

2 ½ dl jauhoja (nyt puolet tattaria ja puolet spelttiä)
2 tl leivinjauhetta
¼ tl suolaa
1 dl kylmää vettä
2 rkl (oliivi)öljyä

Sekoitetaan kuivat aineet keskenään, lisätään vesi ja öljy ja sekoitetaan tasaiseksi.