Ajattelin vielä aamulla viettäväni löhöpäivän, mutta sääennustus väitti, että tänään on hienoin päivä taas vähään aikaan. Niinpä mies sai minut ylipuhuttua sieniretkelle. Paikka on jo muutamaan otteeseen hyväksi havaittu. Toisaalta tämänpäiväisen jälken olen jo varmempi, että suurempi syy hyvälle saaliille on se, että matkassa oli koulutettu kanttarellisika (amk). Kanttarelleja tuli taas miltei ämpärillinen, joista minun löytämiäni oli vain alle litra. Muutama karvarouskukin tarttui mukaan patamausteeksi. Kaikkia muita sieniä olisin kyllä löytänyt enemmänkin, mutta kuulemma tuntemattomia sieniä ei saa poimia. Olen sen veran ujo, etten helposti tutustu. Jos siis löytyy paremmin sieniä tunteva puhemies tai -nais, niin voisi lähteä joskus mukaan. Tosin retki pitänee toteuttaa niin, että jäljitysvälineet poistetaan jo hyvissä ajoin, ja paikalle kuljetaan silmät sidottuina, ettei vaan hyvä paikka paljastu.
Reippaan retkeilyn jälkeen olikin jo nälkä, joten nätin kelin kunniaksi savustettiin taas lohta. Päällä Kalaneuvoksen mausteseosta, muutenkin valmistus on tuttu juttu. Lisukkeena tällä kertaa ranskalais-itämainen kasvislisäke, johon paistoin ensin pussillisen wokvihanneksia, toisen pussillisen isältä saatuja ja välissä pakastettuja kesäkurpitsanpaloja sekä paloiteltuja tuoreita ruskeita herkkusieniä. Lisäsin melko aikaisessa vaiheessa joukkoon myös kuivattua yrttimaustesekoitusta. Kasvikset päästivät melkoisesti nestettä, joten maustoin liemen soijalla, osterikastikkeella, limemehulla ja piri piri -kastikkeella sekä sekoitin joukkoon vähän vaaleaa suurustetta, jotta liemi muuttuisi kastikkeeksi. Jällein koin iloisen yllätyksen, kun fuusiosta tulikin toimiva kokonaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti